Uusi arki päiväkodissa alkoi – miten seurata lapsen liikunnan määrää?

Lifestyle
October 15, 2017

Kaupallinen yhteistyö: Reima 

”Sataa sataa lopisee” hyräilee poika aamun käheällä äänellään kainalossani. Pötköttelemme kotimme ullakolla sängyssä ja kuuntelemme kuinka sade rummuttaa peltikattoon unettavalla rytmillään. Perheessämme on koittanut uusi arki pojan aloitettua osapäivähoito syyskuun alussa. Koitamme edelleen nauttia näistä aamun viipyilevistä ensihetkistä kaikessa rauhassa, vaikka arkiaamujen rytmi onkin muuttunut. Lopulta maltamme nousta ylös lämpöisestä peittomajastamme aamutoimien pariin. Pissalle, pukemaan, aamupala, hampaiden pesu ja ulkovaatteet päälle. Kurkkaan ikkunasta vielä varmistuakseni vedenpitävien vaatteiden tarpeellisuudesta ja kuten niin monina aamuina viime aikoina, säänkestävät ulkoiluvermeet välikausikinttaista kurahousuihin ovat enemmän kuin välttämättömät.

Kirjoittelin teille reilu kuukausi takaperin meidän perheen arkiliikunnasta sekä Reima Kidventure #millionhoursofjoy-haastekampanjasta, jonka myötä Reima yhteistyössä Visit Finlandin kanssa haluaa kannustaa kaikkia maailman lapsia liikkumaan miljoona tuntia enemmän. Meidän perheen uuden arjen myötä emme enää itse ulkoile ja liiku lapsen kanssa niin paljon kuin aikaisemmin, sillä poika viettää 6-7 tuntia kolmena tai neljänä päivänä viikossa päiväkodissa. Uusi haasteemme onkin ollut se, miten pystymme varmistumaan siitä, että Suomen virallinen suositus kolmen tunnin aktiivisesta päivittäisestä liikunnasta kutakuinkin täyttyy? Tiedämme, että päiväkodissa ulkoillaan kolmisen tuntia päivässä, mutta aktiivista perheaikaa olisi tosi hyvä löytyä vapaapäivien lisäksi myös iltaisin päiväkodin jälkeen mikäli se vain suinkin on mahdollista.

ReimaGO-sensori avuksi liikuntamäärän seurantaan

Ehkä tärkein oivallus liikuntamäärien leikkimieliseen seuraamiseen oli se, kun otimme käyttöön Reimalta yhteistyön myötä saadun ReimaGO-sensorin. Konsepti on mielestäni loistava. Vähän kahden euron kolikkoa isompi sensori aktivoidaan mobiilisovelluksen avulla, jonka jälkeen se sujautetaan vaikkapa lapsen ulkotakin taskuun. Näin voit seurata lapsen päivän aikana kerryttämää liikuntamäärää kätevästi suoraan matkapuhelimestasi. Sovellusta voi myös käyttää lapsen kanssa yhdessä. Kimpassa sovitut liikuntavoitteet sekä niiden toteutumisen seuraaminen auttaa lasta hahmottamaan, kuinka paljon hän päivässä liikkuu. ReimaGO-sovelluksessa lapsi pääsee liikuntatavoitteen saavutettuaan etenemään seuraavalle etapille leikkimielisessä pelimaailmassa. Kaikki etapit saavutettuaan taso on läpäisty ja lapsi saa tasoon kuuluvan palkinnon, joka voi toki olla myös jotain konkreettista, kuten lupaus yhteisestä leikkipuistoreissusta. Meidän vajaa 3-vuotias ei vielä ole oikein ymmärtänyt sovelluksen ja liikunnan välistä suhdetta, mutta tämän luulisi toimivan hieman isompien lapsien aktivoinnissa oivana apuvälineenä!

Myönnettäköön, että päiväkodin aloituksen myötä emme ole päässeet ihan joka arkipäivä 3 tunnin aktiivisen liikunnan tavoitteeseemme. Toki sensori on ollut käytössä vain ulkoillessa, joten kaikki liikutut tunnit eivät siinä näy. Esimerkiksi viime viikonloppuna perheen miesväki vietti kaksistaan kevyet neljä tuntia sisäleikkipuistossa juosten, kiipeillen, leikkien ja remuten päivän ulkoilun lisäksi. Näiden todella aktiivisten päivien siivittämänä olemme ikään kuin huomaamattamme paikanneet satunnaisilta arkipäiviltä vajaaksi jääneet liikuntaminuutit. Aikomuksemme onkin jatkaa samaan malliin ja seurata liikuntamääriä rennolla otteella enemmänkin viikkotasolla fiiliksen mukaan, sillä perimmäinen tarkoitus minuutin tarkkuudella tapahtuvan seurannan sijasta on tietysti liikunnan tuoma ilo ja hauskanpito yhdessä.

Sopivat varusteet ulkoiluun motivoivat liikkumaan

Suomen vaihtelevan kostea ja talvea kohti viilenevä sää aiheuttaa myös omat haasteensa arkiliikunnalle. Olen huomannut, ettei päiväkotipäivän jälkeen tule kovin herkästi lähdettyä enää ulos, jos vettä tulee taivaan täydeltä. Pieni tai kohtalainen sateen ropina ei kuitenkaan haittaa, kun varustus on oikea. Hyvin istuvat, mukavat ja hengittävät ulkoiluvaatteet ovat omiaan tuomaan lisämotivaatiota syksyiseen ulkoiluun vanhemman lisäksi myös lapselle, kun rapakoissa saa hyppiä ja kosteassa metsässä könytä ilman, että kamppeet kastuu samantien ja olo muuttuu tukalaksi. Ole todennut meillä parhaiten toimivaksi ja pitkäikäisimmäksi komboksi sateen pitävän välikauteen suunnitellun takin ja housut sekä tietysti hanskat ja jalkineet.

Tällä hetkellä meillä on Reimalta päivittäisessä käytössä päiväkotiin vietyjen kurahousujen lisäksi Taag-välikausitakki, Askare-kinttaat ja Pattern-välikausikengät. Pattern-kengät ovat itseasiassa pojalla menossa jo kolmannessa koossa (ja seuraava koko odottelee kenkäkaapissa kevättä), sillä niin paljon kyseisistä popoista olemme tykänneet. Vesi ei tule läpi, ne ovat kevyet jalassa jolloin juokseminen onnistuu yhtä hyvin kuin lenkkareilla, eivät hierrä tai hiosta ja niiden pohjakuviointi on täydellisen pitävä myös metsäretkille. Myös Taag-takkiin ja sen irrotettavaan tikkivuoreen olemme olleet todella tyytyväisiä. Takki istuu hyvin, siinä on riittävän pitkä myös peppua suojaava helma ja reilun kokoinen huppu, mikä on oiva lisäsuoja sateisella säällä. Takki tuntuu olevan aika reilua mitoitusta, sillä muutoin kokoa 98 käyttävälle lapselle koko 92 on tällä hetkellä sopivan reilu, joten plussaa myös pitkäikäisyydestä sekä säänkestävän pinnan viimeistelystä ilman fluorihiilivety-yhdisteitä. Meillä ei ole pojalle ollut käytössä erillisiä kurakinttaita, joten vedenpitävät Askare-kinttaat ovat päässeet tosi toimiin viime viikkojen vesisateessa. Joka kerta sisälle tultaessa olen ihmetellyt litimärkiksi kastuneiden hanskojen vedenpitävyyttä, sillä pojan sormet ovat olleet aina täysin kuivat ja lämpöiset.

Osallistu mukaan #millionhoursofjoy-haasteeseen

Olen kirjannut pojan viime viikkojen liikuntatunteja (se onnistuukin ReimaGO-sovelluksen kautta äärettömän näppärästi!) Reiman Kidventure-sivustolle ja huomasin juuri, että #millionhoursofjoy-haasteessa on hetki sitten täyttynyt 100 000 tuntia liikunnan iloa ympäri maailman! Ihan mahtava juttu. Miljoonaan tuntiin on vielä kuitenkin matkaa jäljellä, joten jatketaan rapakoissa hyppimistä ja liikunnan riemun keräämistä kaikki yhdessä. Käykää siis ihmeessä kirjaamassa teidän lapsenne liikkumat tunnit sivustolle, sillä samalla pääset osallistumaan lukuisten viikkopalkintojen ja huikean Rukan seikkailuloman arvontaan.

Ja kappas. Ulkona paistaa nyt aurinko, joten me tästä lähdemme koko perheen voimin metsäretkelle!

Liikunnan iloa kuomat!

Mystinen usvan peittämä Julma Ölkky

Retkeily
October 11, 2017

On maanataiaamu. Herään puhelimen herätyskellon tuttuun pilpatukseen. Vaimennan pirinän salamannopeasti, jotta vieressäni tuhiseva poikani saa jatkaa rauhassa uniaan. Unihiekkaa silmistäni räpytellen kapuan ylös lämpöisän peiton alta ja suunnistan käsikopelolla pilkkopimeästä makuuhuoneesta vaatehuoneen puolelle pukemaan päälleni sinne valmiiksi asettelemaani vaatepinoa. Vilkaisen pukiessani kännykän näytöstä kelloa, jonka lukemat näyttävät 5.50. Kiskoessani lämpöistä neuletta aluspaidan päälle kuulen olohuoneesta vaimeaa puheensorinaa – on aika startata. Pussaan varovasti unissaan tuhisevaa lasta, tuoksutan hänen pörröistä tukkaansa ja painan makuuhuoneen oven kiinni. Pikaisen aamupalan jälkeen huikkaan vielä vanhemmilleni meidän lähtevän nyt, mummu ja pappa saavat jäädä viettämään leppoisan hitaita aamun ensitunteja pojan kanssa. Kellon lyödessä tasan kuusi istumme siskoni ja hänen miehensä kanssa autossa matkalla kohti määränpäätämme Julma Ölkkyä.

Matka ei ole pitkä, sillä olemme viettäneet yömme tuttuun tapaan Hossan Lumon kodikkaissa puumökeissä Hossan kansallispuiston ytimessä. Vartin kuluttua kaarramme äitini piskuisen auton Julma Ölkyn parkkipaikalle. On ihan hiljaista. Paikalla ei ole ketään muita, sillä auringonnousuun on vielä melkein tunti aikaa. Olin edellisen illan säätiedotusten perusteella varma, että aamu tulee olemaan usvainen ja ilokseni huomaan olleeni oikeassa. Järvi on täysin tyyni. Ainut asia joka rikkoo vedenpinnan ovat puista hiljalleen tipahtelevat keltaisenkirjavat lehdet. Hilaamme Luontokeskuksesta vuokraamamme kanootin vesille ja lähdemme lähes äänettömästi lipumaan pitkin maamme suurinta kanjonijärveä.

Hiljaisuus on korvia huumaavaa. Vain satunnaiset kuukkelin kiljahdukset sekoittuvat kanootin melojen loiskahduksiin. Emme koe tarvetta jutella, sillä kuin yhteisestä sanattomasta sopimuksesta haluamme nauttia tästä hetkestä kaikessa rauhassa. Päämääränämme on meloa Julma Ölkyn ylittävän riippusillan ali ja jatkaa matkaamme niin pitkälle, kuin siltä tuntuu. Järvi on yhteensä 3 kilometrin mittainen, joten matkaa sillalle on edessämme  vajaan parin kilometrin verran. Välillä lopetamme melomisen ja annamme kanoottimme vain ajautua hiljakseen eteenpäin. Otan matkan aikana vain muutamia kuvia, sillä tällä kertaa haluan keskittyä hetken ikuistamisen sijasta fiilistelyyn. Kalat molskahtelevat ja päädymme pohtimaan mitä kaikkea 50 metriä syvän veden pinnan alta löytyykään. Usva luo aamulle käsittämättömän mystiset puitteet ja ajatus vedenalaisista hirviöistä tuntuu siinä hetkessä hyvinkin realistiselta.

Saavutamme lopulta kanjonin kapeimpia kohtia, jonne riippusilta on rakennettu. Ikiaikaiset kivilohkareet kohoavat korkeimmillaan 50 metrin korkeuteen jättäen väliinsä vain 10 metrin levyisen järvikaistaleen. Usva on paikoitellen niin sakeaa, ettemme näe kunnolla edes kallioiden päällä olevien puiden latvoja. Rantaudumme siskoni kanssa varoen, sillä haluamme nähdä maiseman myös riippusillalta käsin.

En tiedä oliko syynä juuri alkanut tihkusade vai pohjaton kotiseuturakkaus näihin jylhiin korpimaisemiin, mutta tunsin silmäkulmieni kostuvan. Olin niin iloinen saadessani jakaa tämän retken parhaan ystäväni, siskoni, kanssa.

Nyt muistellessani näitä syyskuun lopun aamun tunteja, tunnen jälleen kovaa kaipuuta kotimaisemiin. Ajatukseni oli palata sinne seuraavan kerran vasta joulun tienoilla, mutta ehkä pienelle lokakuiselle retkelle löytyisi kalenterista sittenkin vielä tilaa.

Tunnelmallista keskiviikkoa ystävät!

PS. Jos haluat sukeltaa kuvieni tunnelmiin myös blogipostausten välissä, niin klikkaa seurantaan Instagram-tilini.

PPS. If you would like read about Hossa National Park in English, go and check out my previous article in Go Finland’s blog.

Miltä tuntui nukkua yö kotimaisessa mäntypuussa?

Kotimaanmatkailu, Retkeily
October 8, 2017

Yhteistyössä: Honkalintu Oy

Törmäsin joskus vuosi sitten Instagramissa ensimmäistä kertaa puutelttoihin. Kuvat punertavan auringonlaskun kajossa veden äärelle korkealle puuhun kiinnitetyistä majoitteista näyttivät todella houkuttelevilta. Jopa telttailusta vähemmän innostunut mieheni oli varovaisen innostunut nukkumaan yönsä puussa. Riippumatossa loikoilu kun on ollut meidän perheen ykkösjuttuja kesäisin, joten ei tämä varmaan mukavuudessaan siitä paljon eroaisi? Kun meille kesän kynnyksellä tarjoutui tilaisuus päästä testaamaan Tentsile-majoitetta Nuuksion Eco Campiin, oli tähän tarjoukseen todella helppo vastata kyllä.

Maailman ensimmäinen Tensile Experience Eco Camp-elämyskeskus avatui Nuuksion kansallispuistoon luontokeskus Haltian yhteyteen tänä kesänä. Ekoleiri sijoittuu tarkemmin ottaen Pitkäjärven rantamaisemiin kallioiseen rinteeseen, joten maisemat teltoista kohti järveä ovat suorastaan huikaisevat. Upea lokaatio on lapsiperheen näkökulmasta hieman haastava, joten olimme alunperin menossa viettämään miehen kanssa kaksin laatuaikaa tähtitaivaan alle. Tämä olisi ollut meidän ensimmäinen yhteinen yömme erossa lapsesta ja sitä varten paikalle hälytettiin pojalle entuudestaan hyvinkin tuttu ja läheinen hoitaja. Noh, toisin kävi, sillä taapero sairastui vatsatautiin ratkaisevalla hetkellä, emmekä tietenkään halunneet jättää häntä sairaana toisten hoiviin. Yö luonnonhelmassa siirtyi ja lopulta päädyimme kipuamaan mäntypuiden väliin kiinnitettyyn Tentsile-majoitteeseen koko perhe.

Tentsilet ovat siitä näppäriä, että ne voidaan perinteisistä leiripaikoista poiketen kiinnittää juurikin vaikka jyrkän kallion tai rantakivikon ylle. Oikeastaan majoittuminen onnistuu ihan missä tahansa, josta löytyy vain kolme puuta. Kesäkuun alusta syyskuun loppuun avoinna olevassa Nuuksion ekoleirissä on useampia sekä kahden että kolmen hengen majoitteita, joten yöpyminen isommallakin porukalla onnistuu mainiosti. Yhden yön elämyspakettiin kuuluu majoitteen lisäksi makuupussit, pyyhkeet, juomavesi, aamiainen, nuotiopaikalla varustettu kota, pesutilat sekä pääsyliput Haltiaan. Lisäpalveluna voi ostaa esimerkiksi iltapalakorin tai vuokrata kanoottia tunnelmallista melontaretkeä varten.

Saavuttuamme perille ekoleiriin, emme voineet olla kapuamatta samantien testaamaan miltä puumajoitteessa olo tuntuisi. Sisälle kivuttiin lattian keskellä olevan luukun kautta, mutta myös päädystä löyvytän isomman näköalaluukun sai halutessaan avattua. Poika oli onnesta soikeana päästyään korkealle puuhun katselemaan maisemia ja me vanhemmat aavistuksen verran kauhuissamme, ettei hän vain tippuisi alas. Onneksi kaikki luukut sai visusti suljettua, joten olo Tentsilen suojissa tuntui todella turvalliselta. Jokaista nukkujaa varten teltassa oli omat poteronsa, joten pelko kierimisestä teltan pohjalla puolelta toiselle toisemme päälle oli täysin turha. Teltan fiilistelyn jälkeen paistoimme kodassa soijamakkarat, kävimme  tutkailemassa Haltian näyttelyitä ja kiersimme parin kilometrin mittaisen Maahisenkierroksen, jotta pikkumies sai purettua energiaa ennemmin metsässä juoksemalla kuin teltassa riekkumalla.

Ulkoilmassa vietetty päivä teki tehtävänsä, sillä asetuttuamme iltatoimien jälkeen puumajoitteeseemme ei kestänyt kovin montaa minuttia siihen, kun lapsi oli täydessä unessa oman makuupussinsa suojissa. Meitäkin miehen kanssa väsytti, mutta päätimme sinnitellä hetken hereillä saadaksemme nauttia kaikessa rauhassa yöstä puiden oksistossa. Varsinaisen majoitteen alle oli nimittäin kiinnitetty oikea riippumattoilijan unelma, jonka päällä oli leppoista lukea kirjaa kesäyön valossa linnunlaulua kuunnellen ennen makuupussiin kömpimistä.

Meidän perheen ensimmäinen yö mäntypuussa sujui oikein leppoisasti, vaikka lapsi pariin otteeseen heräsikin itkeskelemään kuumuutta. Yö olikin varmasti kesän lämpöisimpiä, sillä niin pipot kuin kerraston päällä olleet fleecetakit olivat todellakin liikaa. Lopulta meistä jokainen nukkui makuupussi auki reuhottaen omassa mukavassa telttapoterossaan.

Yö puussa oli varmasti yksi unohtumattomimpia elämyksiä, joita olemme päässeet perheenä kokemaan. Herätys elokuiseen kesäaamuun lempeän tuulen heilutellessa ympärillä olevia puiden oksia ja lapsen kikatellessa iloisena tukka unipörrössä kainalossani on jotain mitä en varmasti unohda koskaan.

Joko Tentsile-majoite on sinulle tuttu juttu? Kiinnostelisiko kokea yö puussa?