Mainostajalle

Revontulia tunturi Iso-Syötteen huipulla + vinkit yökuvaukseen

Kotimaanmatkailu
January 16, 2017
Rimma_Revontulet_Northern_Lights_Aurora_Borealis_Iso-Syöte_Suomi_Finland-1

Joululoma pohjoisessa päättyi parisen viikkoa sitten ja vitsit, että oli ihanaa viettää aikaa kunnon talven keskellä. Onneksi täällä pääkaupunkiseudullakin alkaa tilanne näyttää kirjaimellisesti vähän valkoisemmalta, sillä shokki oli melkoinen palatessamme mustan maan peittämään kotiin. Mitä kaikkea meidän pohjoisen loma sitten pitikään sisällään? No ainakin jo perinteeksi muodostuneen vierailun läheisessä (reilu sata kilsaahan ei susirajalla ole matka eikä mikkään) Iso-Syötteen talvisessa ihmemaassa. Muistattekin ehkä visiittimme Hotelli Iso-Syötteen legendaariseen Kotkanpesään parin vuoden takaa, joten tälläkin kertaa majoituimme tyytyväisin mielin tämän neljä kertaa putkeen Suomen parhaaksi valitun boutique hiihtohotellin pahnoilla.

Kerron meidän vierailusta tykkylumisten puiden katveeseen lisää myöhemmin, sillä ajattelin nyt sivuta pikkuisen aihetta nimeltä yökuvaus. Olen muutamaan otteeseen maininnut, että innostuin viime syksynä astetta enemmän tästä genrestä ja sen jälkeen niin tähtien kuin revontulien kuvaamista olen harjoitellut aina tilaisuuden tullessa kohdella. Ihan liian usein ei taivaalla tanssivia reposia täällä Etelä-Suomen perukoilla näy, mutta uskokaa tai älkää – ikuistin elämäni ensimmäiset kuvat näistä luonnon omista ilotulitteista nimenomaan Espoon Bodomilla! Iso-Syötteellä mahdollisuudet taivaan tulien näkymiselle ovat moninkertaiset etelään verrattuna niin pohjoisen lokaation, korkealla tunturin päällä sijaitsevan katselupaikan kuin vähäisen valosaasteenkin ansiosta. Olin vähintäänkin onnesta soikeana, kun viikon kestäneen pilvisyyden päätteeksi tähdet loistivat kirkkaina autoillessamme kohti tunturin laella sijaitsevaa hotellia.

Perille päästyämme seurasin ikkunan läpi kuinka pakkasasteet tippuivat ja tuuli yltyi kellon raksuttaessa kohti iltaa. Hyvin usein revontulet näkyvät puolen yön molemmin puolin, joten päätin lähteä samoilemaan pimeyteen sitten, kun poika oli reippaan ulkoilun jälkeen nukutettu yöunille miehen kainaloon. Niinpä seisoin klo 22.30 ulkosalla päälläni suurinpiirtein kaikki mukanani olleet vaatekerrat. Lämpötila humahti reippaasti yli 20 astetta miinukselle ja tunturin päällä vihmova navakka tuuli teki säästä järkyttävän kylmän, mutta ihme kyllä minua ei palellut parin tunnin ulkoilun jälkeen muualta kuin  varpaista. Enemmänkin oli ongelmia kovien tuulenpuuskien suhteen, sillä kamera tärähti niiden voimasta todella helposti jalustan päällä valotuksen ollessa vielä kesken.

Ja tästä päästäänkin aasinsiltaa pitkin näppärästi itse yökuvaukseen ja siihen tarvittavaan varustukseen sekä tekniseen puoleen. Tämä alla oleva kuva meidän lumisessa ihmemaassa seikkailevasta pojasta on otettu alkuillasta ihan käsivaralta, mutta kaikki muut puolen yön molemmin puolin jalustan päältä pitkällä valotusajalla. Revontulet eivät valitettavasti olleet kyseisenä yönä hirmuisen voimakkaat, mutta sentään jotain vihertävää kaarta tallentui kamerani muistikortille tähtitaivaan lisäksi.

Rimma_Revontulet_Northern_Lights_Aurora_Borealis_Iso-Syöte_Suomi_Finland-2Rimma_Revontulet_Northern_Lights_Aurora_Borealis_Iso-Syöte_Suomi_Finland-5

Listaan tähän tärkeimpinä pitämäni asiat liittyen tähtien ja revontulien kuvakseen sekä huomiot, joita itse olen tehnyt lyhyellä yökuvaajan harrasteurallani. Tapoja toimia on taatusti niin paljon kuin on kuvaajiakin, joten jokaiselle muodostunee kokemuksen myötä se oma tyyli niin kuvaamisen kuin kuvien jälkityöstönkin osalta. Toivottavasti näistä vinkeistä olisi kuitenkin hieman apua yökuvauksen saloihin tutustuville kuvaajille.

Yökuvaaminen – miten se onnistuu?

Yökuvat otetaan perinteisesti pitkällä valotusajalla eli tähtiä tai revontulia kuvataksesi tarvitset perusymmärryksen kameran manuaaliasetuksilla kuvaamisesta ja etenkin siitä, miten valotusaika, ISO ja aukon koko (F-arvo) vaikuttavat valoon ja näin ollen  onnistuneeseen lopputulokseen. Tarvitset myös mahdollisimman pimeän paikan, jossa ei ole häiritsevää valosaastetta. Pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Porkkalanniemi sekä Emäsalo ovat yökuvaajien suosiossa. Lapissa sen sijaan melkein missä tahansa kylän/kaupungin ulkopuolella on riittävän pimeää, kuten tästä kartasta käy ilmi.

  • Aseta kameran kaikki valotusasetukset manuaalille ja säädä sopivat arvot. Itse säädän aina ensin valotusajan tai aukon ja vasta sen jälkeen ISO-arvon. Koitan pitää ISO:n mahdollisimman pienenä (koska kun tätä herkkyyttä nosteaan se näkyy kuvassa helposti lisääntyneenä kohinana etenkin varjoalueilla) ja harvemmin olen kokenut tarvetta nostaa sitä yli 3200, sillä käytössäni on valovoimainen F1.4. objektiivi. Jotkut käyttävät jopa ISO 12800 tähtikuvauksessa, joten kannattaa testailla mikä on omaan makuun riittävä ja millaisia arvoja omalla kameralla pystyy käyttämään ilman häiritsevää kohinaa. Tähtien esiin saamiseksi riittävä valotus on avainasemassa.
  • Tarkenna kuva manuaalisesti esimerkiksi seuraavalla tavalla: etsi taivaalta kirkas tähti, zoomaa näkymä kameran takanäyttöä apuna käyttäen mahdollisimman suureksi ja tarkenna tähti teräväksi. Tämän jälkeen sinun ei tarvitse koskea tarkennukseen ollenkaan yökuvia ottaessaessi, paitsi jos haluat saada vaikkapa kuvan etualalla olevat puut myös tarkaksi. Kannattaa kuitenkin ottaa ensin muutama testikuva ja varmistaa, että tarkennus on varmasti onnistunut.
  • Sopiva valotusaika riippuu parista eri tekijästä: kuinka pistemäisiä haluat tähtien olevan (liian pitkällä suljinajalla niistä tulee viirumaisia) ja kuinka laaja on käyttämäsi objektiivi. Tosi monet kuvaajat noudattavat “The 500 Rule”-sääntöä, mutta itse olen todennut että omaan makuuni 400-sääntö toimii paremmin. Eli 500 (tai 400) jaettuna objektiivisi polttovälillä on maksimi valotusaika täydellä kennolla. Minulla on käytössä 20 mm objektiivi yökuvauksessa, joten 400/20=20 sekuntia. Croppi-kameralla lisää vielä jakolaskun loppuun croppikerroin 1,5 (400 / 20 x 1,5). Käytän siis korkeintaan 20 sekunnin valotusaikaa ottaessani tähtikuvia. Revontulien aktiivisuudesta riippuen valotusajaksi riittää 1-15 sekuntia, jolloin sitten säädetään kameran aukko ja ISO sen mukaan.
  • Kannattaa huomioida kuun koko ja nousu/laskuaika kuvausta suunniteltaessa. Kirkkaana helottava kuu voi pilata mahdollisuutesi saada onnistuneita tähtikuvia.
  • Itse tykkään sommitella kuvan etualalle jotain eli harvemmin kuvaan pelkkää taivasta. Puut, vesistöt ja muut luonnonmuodostelmat ovat hyviä vaihtoehtoja. Jos haluat myös etualan tarkaksi ja oikein valaistuksi sinun kannattaa ottaa samasta tilanteesta kaksi eri valotusta/tarkennusta ja yhdistää kuvat myöhemmin Photoshopissa. Tosin näistä yhteenkään kuvaan en ole sitä tehnyt eli kaikki on otetty yhdellä valotuksella.
  • Jälkikäsittely on todella suuressa asemassa yökuvauksessa, joten sitä kannattaa harjoitella kaikessa rauhassa. Youtube on pullollaan loistavia tutoriaaleja vaikkapa linnunradan esiin kaivamisesta, joten niiden avulla pääsee hyvin alkuun!

Mitä varusteita tarvitsen?

  • Kamera. Mieluusti järjestelmä sellainen, vaikka varmaan pokkareillakin pystyy kuvata manuaaliasetuksilla. Niissä vain ei taida kenno kestää kovin suuria ISO-arvoja, joita väistämättä yökuvauksessa kaivataan, joten suosittelen järjestelmäkameraa. Itselläni on käytössä kamerat Olympus OM-D E-M1, Canon 6D ja Canon 5D mk 4.
  • Valovoimainen objektiivi, joka on mieluusti laajakulma. Oma suosikkini on Canonille Sigma ART 20mm F1.4
  • Jalusta. Toiset käyttää kiveä, auton kattoa tai kantoa, mutta itselläni on ihan kaupasta ostettu tukeva jalusta.
  • Vara-akkuja, koska kylmyys ja takanäytöltä kuvaaminen vie tuhottomasti virtaa.
  • Otsalamppu. Kannattaa hommata punavalolla varustettu malli, koska se ei vie hämäränäkökykyä.
  • Etä- tai lankalaukaisin. Itselläni ei ole tätä käytössä, sillä asetan aina kameran ottamaan kuvan 2 sekuntia siitä hetkestä, kun olen painanut laukasinnappia. Ja tämä siis siksi, että pitkällä valotusajalla se pelkkä hipaisukin kameraan juuri valotuksen alkaessa voi täräyttää kameraa juuri sen ratkaisevan millin verran, jolloin lopputuloksena on epätarkka kuva.
  • Kemiallisia kädenlämmittimiä objektiivin lämmittämiseksi. Joskus ulkona on niin kylmää ja/tai kosteaa, että objektiivi joko jäätyy tai huurustuu ja silloin objektiivin ympärille teipattavat lämmittimet ovat tarpeen. Ja lämpiää niillä mukavasti omatkin sormet.
  • Pakkassäälle vedenpitävä pussi/kassi ja kosteuden kerääjiä. Tämä seikka oli itselläni vielä pari kuukautta sitten ihan retuperällä, mutta onneksi Kaukokaipuun Nella vinkkasi oikeaoppisesta kameran käsittelystä tultaessa kylmästä pakkasilmasta sisälle lämpimään. Eli jotta kamera ei höyrysty ja mene pilalle pakkashuurteen muuttuessa kosteudeksi kameran ja objektiivin pinnalla laita kamera ennen sisälle tulemista kosteuden kerääjällä varustettuun pussiin. Itselläni on käytössä Friluftsin 20 litrainen dry sack ja säkin sisällä uusien kenkien mukana tulleita valkoisia “tyynyjä” aka kosteuden kerääjiä. Pro-vinkkinä sain vielä Rinkkaputken Annelta sellaisen, että kannattaa ottaa kamerasta muistikortti pois ennen pussiin sulkemista niin ei tartte odotella tuntikausia, että pääset ihailemaan kuvia koneelta kameran vielä sulatellessa säkin suojissa itseään.

Rimma_Revontulet_Northern_Lights_Aurora_Borealis_Iso-Syöte_Suomi_Finland-3 Rimma_Revontulet_Northern_Lights_Aurora_Borealis_Iso-Syöte_Suomi_Finland-4

Tälle talvelle on vielä kolme reissua tulossa napapiirin pohjoispuolelle, joista ensimmäinen koittaakin aika pian helmikuun alkupuolella. Olen matkustamassa IHAN YKSIN viikonloppureissulle Rovaniemelle kuvaamaan Lappia ja moikkaamaan kavereita, joten peukut pystyyn revontulien varalta. Odotan reissua innon ja pelon sekaisin tuntein, sillä ihan taatusti tulen nauttimaan ansaitusta omasta ajastani, mutta silti pientä reissukaveria tullee ikävä.. Mutta en aio murehtia sitä etukäteen. Tekee taatusti hyvää pojallekin jäädä viettämään iskän kanssa laatukaikaa ihan kaksistaan.

Oletko kuvannut yökuvia tai onko yökuvauksen opettelu suunnitelmissa? Toivottavasti näistä vinkeistä olisi hieman apua tulevia kuvausretkiä ajatellen ja aina saa kysyä, jos joku jäi mietityttämään.

Mukavaa uutta viikkoa kamut!

Travel Bloggers Give Back tulee taas – voita liput MATKA-messuille!

Kotimaanmatkailu
January 9, 2017
tbgb_rimma_matkamessut-1

Muistattekos vielä Travel Bloggers Give Back -kampanjan, joka lanseerattiin ensimmäisen kerran viime vuonna? Tuolloin saimme yhdessä kerättyä lähes 2000€ Nepaliin, ja tuolla rahalla saatiin rakennettua yksi kokonainen koulu kastittomille lapsille Autolla Nepaliin -kundien kanssa yhteistyössä. Koska projekti oli suuri menestys, täytyi se tietenkin ottaa tänä vuonna uusiksi! Emme valitettavasti ole itse pääjärjestelyporukassa tänä vuonna, sillä olemme mukana Nordic Bloggers’ Experiencessä host-bloggaajina, eikä kaikkialle vaan voi taipua. Harmitti kovasti luopua tästä projektista, mutta onneksi puikoissa on varsinainen tehotiimi tänäkin vuonna! Kapellimestarin tikkua heiluttelee tuttuun tapaan Pingviinimatkojen Milla ja Archie gone Lebanonin Inka, sekä mukana järjestelemässä ovat myös Siveltimellä-Sanna, Maarit Helena, Vaihda vapaalle -blogin Elina ja Tarinoiden taival -blogin Heini. Ja onhan meiltäkin molemmilta toki tulossa panos tämän vuoden tempaukseen – nimittäin kuvamuodossa!

Viime vuonna rahaa kerättiin hyväntekeväisyyskirppiksen avulla, mutta tänä vuonna lähestymistapa on hieman erilainen. Ideoimme nimittäin, että tällä kertaa me matkabloggaajat järjestäisimme upean, maailman ympäri vievän valokuvanäyttelyn Matkamessuilla 19.-21.1.2017, ja tuotot kerättäisiin siten, että kaikki halukkaat saisivat ostaa messuilta printin mieluisammasta kuvasta (tai vaikka useammasta, sillä epäilemättä upeita kuvia on tulossa useampiakin tarjolle!). Messuilla tulee siis olemaan valinnanvaraa lähes 50 valokuvasta, joista 20 koostuu itse päänäyttely. Tuotot tullaan ohjaamaan jälleen lyhentämättöminä lasten koulutuksen hyväksi. Tällä kertaa lahjoitus tapahtuu Plan Suomen kautta, Kaakkois-Aasiassa sijaitsevan Laosin Bokeo-läänissä elävien lasten koulutukseen.

Pääset tutustumaan jo etukäteen kaikkiin huikeisiin kuviin ja niiden takana piileviin tarinoihin täällä. Valokuvanäyttelystä voi ostaa kuvan itselleen kolmessa eri koossa: 10×15 cm (5€), A4 (15€) tai A3 (25€). Lisäksi näyttelyssä esillä olevat valmiit isommat taulut (50 x 75 cm) myydään näyttelyn päätteeksi. Kuvien tulostamisen mahdollistaa TBGB:n yhteistyökumppanina Epson, joten printtijälki on varmasti priimaa. Jokainen ostettu kuva toimii lisäksi arpalippuna. Arvonnan pääpalkinnon eli matkalahjakortin tarjoaa voittajalle Matkapörssi. Näyttelyn löydät Matkamessuilta Rantapallon messualueen yhteydestä (7m138). Omaksi henkilökohtaiseksi suosikiksemme kaikkien näiden otosten joukosta nousi Stilettikorkokanta-blogin Ullan nappaama supersuloinen otos Bahaman turkoosissa meressä uivasta possusta.

Omilla kuvillamme me halusimme juhlistaa Suomen 100-vuotisjuhlavuotta, ja valitsimme siksi molemmat kotimaan kamaralla napatut kuvat näyttelyyn mukaan. Rimman kuva on postauksen aloituskuva – upea yötön kesäyö kaikkine pinkin sävyineen ja peilityynine järvineen, ja Lauran kuva taas keskellä parasta talvea Levin tykkylumisissa maisemissa napattu kuva, jossa pastellisen talviauringonlaskun jälkimainingit ja sininen hetki kohtaavat maagisesti.

tbgb2017-laura

Matkamessujen ohjelmaa emme kaiken rehellisyyden nimissä ole ehtineet ihan hirveästi selaamaan, mutta erittäin hyvät messutärpit löytyy esimerkiksi tästä Sannan postauksesta. Koko ohjelman löydät Messukeksuksen sivuilta täältä. Haluamme itse vielä lisäksi mainita Suomussalmen kunnan “Kansallispuistoksi Hossan Hengessä”  matkamessupisteestä (6f18), missä kannattaa käydä tutustumassa Suomen tulevaan uuteen kansallispuistoon, josta Rimma kirjoittelikin viime kesänä nämä upeat postaukset.

Voita liput MATKA 2017 -messuille!

Saimme arvottavaksi 2 x 2 lippua Matkamessuille. Hihkaise jotain kivaa tämän postauksen kommenttiboksiin perjantaihin 13. päivä klo 21.00 mennessä ja olet mukana arvonnassa. Ilmoitamme voittajien nimet Facebookissa ja lähetämme toki myös sähköpostia voittajille.

Aiotko mennä messuille? Entä miltäs näyttelyn kuvat näyttävät, löytyykö sieltä jo oma lempparikuva ostoslistalle? 🙂

Huisia uutta viikkoa kaikille ja toivottavasti törmätään messuilla! 

EDIT // Arvonta on päättynyt! Kiitos kaikille osallistujille 🙂

IGTT: Mitä mahtui vuoteen 2016?

Eurooppa, Kotimaanmatkailu, Retkeily
January 7, 2017
igtt_vuosi_2016_rimma-25

Mitä mahtuikaan vuoteen 2016? Ainakin se toi mukanaa täysin uudenlaisen arjen ja sitä myötä paljon muutoksia. Vuosi oli nimittäin ensimmäinen kokonainen vuoteni yrittäjänä. Lisähaastetta yrittäjyyteen toi ja tuo edelleen kotiäitiys, mutta nyt ollaan saatu hoitokuvioita järkättyä niin, että minullakin on yksi kokonainen arkipäivä viikossa työaikaa. Lisäksi ensi viikosta alkaen poika aloittaa kahdesti viikossa kaupungin järjestämän kerhon, joka kestää pari tuntia kerrallaan. Loput työt väännetään sitten viikonloppuisin ja vaikkapa yön pimeinä tunteina. Mutta en oikeasti muuttaisi mitään. Näin on just hyvä ja ollaan koko perhe tyytyväisiä tämän hetken järjestelyihin. Olemme viime kuukausina pyhittäneet sunnuntait perheen yhteiseksi ajaksi, jolloin koitan minimoida kaiken koneella olon mieluusti lähelle nollaa. Se onkin minun uuden vuoden lupaukseni, että pyrin pitämään kynsin hampain kiinni tästä yhdestä perheen kesken pidettävästä vapaapäivästä viikossa.

Mutta takaisin viime vuoteen. Mitä silloin tapahtuikaan reissurintamalla? Käytiin tuttujen pohjoisen Suomi-kohteiden lisäksi ulkomaillakin muutamaan otteeseen niin Sveitsissä, Tanskassa, Italiassa, Saksassa kuin Espanjassakin sekä reissattiin kotikulmilla. Parhaimpana on ehkä jäänyt mieleen männä vuoden reissuista patikointiloma Suomussalmen Hossassa, yöttömät yöt mökillä, Lago di Tennon vehreys ja Matterhornin huippu. Mutta palataanpas hetkiin tarkemmin ihan kuukausitasolla.

Tammikuu

Pääkaupungissa vietetyn lumettoman joulun jälkeen oli ihana pakata toppakamppeet ja lennähtää Kainuun takuulumisiin maisemiin. Pakkastakin oli parhaimmillaan reippaasti yli 30 astetta, joten todellakin päästiin kokemaan pikkuisen erilainen talvi. Päivä oli lyhyt, mutta auringonlaskut sitäkin kauniimpia.

igtt_vuosi_2016_rimma-1

Helmi-maaliskuu

Piti ihan käydä tsekkaamassa vanhoja postauksia, että minne ihmeeseen sitä on reissattu helmi-maaliskuussa. Ja vastaus on, että ei sitten yhtään minnekään. Tai ehkä valehtelen. Käytiinhän me pojan kanssa muutama päivä napapiirillä Rovaniemen ystäviä moikkaamassa, mutta otin sen niin loman kannalta, etten ole postannut koko reissusta sanaakaan saatika jakanut kuvia edes Instagramiin. Ah – se somepako tuli niin tarpeeseen. Sen sijaan tehtiin täällä Espoon sisällä muutamia pieniä päiväretkiä, joista yksi sijoittui ihan lähikulmille sorsia ihmettelemään auringon jo vähän lämmittäessä pakkasen puraisemia poskipäitä.

Huhtikuu

Kevään ottaessa valtaa talven pimeydestä lennähdimme Lauran ja pikku-poikiemme kanssa neljäksi päiväksi Köpikseen. Tämä oli ensimmäinen kertani kyseisessä Skandinavian tyylin mekassa ja loma oli oikein onnistunut! Sen tosin sillä matkalla tulin huomanneeksi, että kävelemään oppineen naperon kanssa alkaa olla nämä kaupunkikohteet hetkeksi nähtynä. Poika ei enää viihtynyt rattaissa ja kaikki piti päästä kokemaan itse omin töppösin, joka ei sitten ole kovin turvallista vilkas liikenteisessä citymiljöössä. Onneksi tykätäänkin enemmän luontokohteista.

Huhtikuu oli oikea kimppakuu, sillä kävimme myös yhdessä esiintymässä Kotimaan Matkailu-messuilla Tampereella, sekä avaamassa kevään grillikausi Luukissa.

IGTT_Kööpenhamina-8-2 IGTT_Kööpenhamina-1

Toukokuu

Tätä matkaaa tulen muistelemaan aina erityisellä lämmöllä, sillä se oli ensimmäinen kerta erään todella läheisen ystäväperheen kanssa kotimaan rajojen ulkopuolella. Lensimme Müncheniin, josta vuokrasimme allemme tilavan reissupakun ja köröttelimme kohti saapasmaata. Vietimme viikon ihan uskomattoman upeissa Pohjois-Italian maisemissa, joista mieleen ovat jääneet ehkä parhaiten Braiesin kylä, Tre Cime di Lavaredo, Lago di Braies, Lago di Tenno seka Cascata Ampola. Kannattaa kurkata postaukset läpi, jos yhtään kiinnostelee käsittämättömän turkoosit alppijärvet ja pilviä halkovat lumihuippuiset vuoret. Ai että. Mun sielunmaisemia.

Toukokuussa oli myös huikeat sisältöfestarit johon osallistuimme eli PING Helsinki, jonka innoittamina perustimme rakkaan lempilapsemme – #adventuringmoms -yhteisön Instagramiin. Kiitos vain kaikille seikkaileville mutseille, sillä jo yli 1000 kuvaa on jaettu inspiraatioksi meille kaikille! Way to go!

igtt_vuosi_2016_rimma-5 igtt_vuosi_2016_rimma-3 igtt_vuosi_2016_rimma-4

Kesäkuu

Vihdoin se kesä saapui lempikuukauteni kesäkuun muodossa. Kesäkuussa on parasta se, että koko kesä on vielä edessä ja tietty se, että silloin on mun synttärit hehe. Tosin se oli enemmän siistiä silloin lapsena, nykyään vanheneminen ei taida olla ihan niin coolia, kuin ala-asteikäisenä. No mutta kesäkuu on meidän perheessä ollut aina myös mökkeilykuu, joten lähdettiinkin pojan ja vanhempieni kanssa ihastelemaan valoisia kesäöitä maailman rakkaimpaan paikkaan. Paluumatkalla mökiltä takaisin lapsuuden kotiini piipahdettin ihmettelemässä myös näitä aavemaisia heinäpäitä.

Juhannus vietettiin kaupungissa, sillä sen jälkeen startattiin kohti Sveitsiä. Alppimaassa huristeltiin pitkin serpentiiniteitä, käytiin pilvien päälla ja juostiin yksi ultramaraton vuorilla. Tai en minä juossut todellakaan, mutta miehet. Siitä muuten pitäisikin vielä kirjoittaa ihan oma postauksensa!

mökillä kostocity kostojärvi sunset auringonlasku kesäloma-3igtt_vuosi_2016_rimma-6 igtt_vuosi_2016_rimma-8 igtt_vuosi_2016_rimma-7

Heinäkuu

Helteitä ei viime vuonna heinäkuussa liiemmin ollut – vai oliko? En enää edes kunnolla muista, mutta aika viileää oli ainakin Kostocityssä pohjoisessa, jossa vietimme ensimmäisen telttayön ikinä koko pienen perheemme kesken. Heinäkuussa tapahtui paljon muitakin ensimmäisiä kertoja, sillä näin esimerkiksi karhun ihan ekaa kertaa lähietäisyydeltä. Piilokojun suojista toki, mutta silti kokemus oli unohtumaton. Ensi kesälle olisi suunnitelmissa samat hommat, eli ihan ehdottomasti haluan päästä viettämään kokonaisen yön erämaassa karhuja ja toivon mukaan muitakin villieläimiä katsellen. Janille sekä pojallemme heinäkuinen vierailu Hossan tulevaan kansallispuistoon oli myös ensimmäinen laatuaan ja ai että mikä uniikki elämys se olikaan! Kesäloman viimeisinä päivinä teimme päiväretken Paavolan tammelle ja vihdoin mekin näimme ensimmäistä kertaa tämän mystisen jättiläisen. Tosin poika ei nähnyt muuta kuin unia, sillä veteli tyytyväisenä sikeitä koko reissun ajan kantorepussa.

igtt_vuosi_2016_rimma-14 igtt_vuosi_2016_rimma-9Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-23Paavolan tammi-3

Elokuu

Kelmeä loppukesän aurinko ja elokuu toivat tullessaan paljon retkiä lähimaastoon. Vierailimme äitimaan kohdussa, juhlimme kolmatta hääpäiväämme ja pyörimme muutenkin vain pääkaupunkiseudun kulmilla. Ostin myös taloon kuvauskopterin, jonka käyttöä aloimme harjoitella vielä niin valoisina elokuun iltoina.

igtt_vuosi_2016_rimma-12igtt_vuosi_2016_rimma-11

Syyskuu

Syyskuu oli kohdallani jokseenkin eeppinen, sillä silloin minun ottamani valokuva koristi ensimmäistä kertaa lehden kantta. Fiilis oli jotain uskomattoman ja huikean väliltä, kun sain käsiini tuon RETKI-lehden. Mallina toimineelle miehelle tunne oli kuulemma myös aikamoinen, kun näki oman naamansa kaupan lehtihyllyssä. Fifteen minutes of fame. Syksy jatkui #adventuringmoms-hengessä tehtyjen retkien muodossa ja vietimme pojan kanssa ihanan ruskaloman lapsuuden maisemissani Kainuussa.

igtt_vuosi_2016_rimma-13 igtt_vuosi_2016_rimma-15 igtt_vuosi_2016_rimma-16

Lokakuu

Syksyn väritulitus alkoi jo hiljalleen karista puista, kuin läksimme viettämään viikonloppua Repoveden kansallispuistoon. Reissu oli mahtava ja olimme tosi tyytyväisiä niin vuokraamaamme mökkiin, kuin tekemiimme päiväretkiin. Yöt olivat jo pakkasella ja päivisinkin kylmän viiman saattelemana lämpötila pysytteli vain hieman nollan yläpuolella, joten oli vähän haasteita saada pidettyä kantorepuissa viihtyneet naperot lämpiminä, kun emme olleet tajunneet varata mukaan talvikenkiä. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin – lähtisin samalla kokoonpanolla retkeilemään milloin vain uudestaan!

Lokakuussa yötkin pimenivät siihen malliin, että pääsin ensimmäistä kertaa ikinä testaamaan yökuvauksen taianomaista maailmaa. Kävin ikuistamassa Porkkalanniemessä linnunrataa ja Oittaalla välkkyneitä revontulia. En tajua miksen ole aiemmin uskaltautunut rohkeasti kuvaamaan pimeällä, sillä loppujen lopuksi se oli aika mahtavaa. Kiinnostaisiko teitä kuulla tarkemmin yökuvauksesta? Voisin ilomielin naputella aiheesta postauksenkin tai jopa järkätä jonkun yhteisen kuvausreissun lukijoille!

repoveden-kansallispuisto-repovesi-3 repoveden-kansallispuisto-repovesi-12igtt_vuosi_2016_rimma-17 igtt_vuosi_2016_rimma-19

Marraskuu

Ensilumi satoi marraskuussa ja emme voineet uskoa onneamme todeksi! Lunta oli ihan sikana ja oli mahtavaa pelmuta pojan ja koirien kanssa pulkkamäessä ja metsäretkillä. Sitä iloa kesti viikon verran, kunnes perus syksyn ihana mustuus valtasi joka paikan. Mutta emme antaneet sen haitata menoa ja mieli pysyi kirkkaana mm. sen ansiosta, että sain taas käydä uhmaamassa esiintymiskammoani Lauran kanssa Metsämessuilla. Synkät säät jäivät lopullisesti taakse loppukuusta, kun täräytimme reiluksi viikoksi aina aurinkoisille Kanariansaarille. Sieltä on vielä ainakin pari postausta tulossa, mutta olenkin ehtinyt jo kertoilla teille alkufiiliksiä Tenskulta, öisestä vierailusta Teiden tulivuorelle sekä La Gomeran vehreistä sademetsistä.

igtt_vuosi_2016_rimma-20 igtt_vuosi_2016_rimma-21 la-gomera-teneriffa-garayonay-8 teide-national-park-tenerife-10

Joulukuu

Vuoden viimeinen kuukausi käsillä ja poikamme täytti kaksi kokonaista vuotta. Samassa rytäkässä tein päätöksen venyttää minun ja lapsen välistä napanuoraa aavistuksen ja vietin ensimmäisen yön erossa pienokaisestani. Joulun kolkutellessa ovelle pakkasimme kapsäkit sekä koirat autoon ja karautimme koko perhe pohjoiseen hevosta lukuunottamatta. Siellä oli ihanaa. Talvi ja kaikkea, eikä tietoakaan mustasta maasta. Joulun välipäivinä kävimme vielä lomailemassa Iso-Syötteen huikeissa maisemissa, josta tulossa juttua blogiin ihan lähiaikoina lisää.

cumulus-meilahti-helsinki-rimma-17igtt_vuosi_2016_rimma-27 igtt_vuosi_2016_rimma-25

Semmoinen vuosi se 2016 sitten oli näin blogin kautta katsastettuna. Paljon ehti tapahtua ja jälkituntumana suuhun jäi oikein hyvä maku. Onnistumisia, haaveiden täyttymisiä ja ihanaa aikaa perheen kesken. Toki joukkoon mahtui huonojakin päiviä ja epäonnistumisen tunteita – kellepä ei. Toivotaan, että tästä uudesta vuodesta on tulossa niin sinulle kuin minullekin mitä mahtavin. Kaikkien aikojen paras vuosi.

Hyvää uutta vuotta siis kamut vielä minunkin puolestani. Olkaa onnellisia.

***

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua Travelloverblogin tai Muru Moun kautta. Tarkempia ohjeita saat täältä.

Meidät löydät Instasta nimillä @laurarumbin ja @rimmanen sekä blogimme nimellä @rimmalaura. Kurkkaa myös @adventuringmoms ja @fallintofinland.