Mainostajalle

Marraskuussa me lähdemme aurinkoon

Eurooppa
September 26, 2016
oolaspalmas_aitutaki_cookinsaaret-2

Meidän perhe tykkää seikkailla jylhässä luonnossa. Ei haittaa vaikka olisi vähän viileää, kunhan maisemasta löytyy mieluiten metsää, vettä, tuntureita tai vuoria. Siksi lomat ovat viime vuosina suuntautuneet hyvin pitkälle joko kohti pohjoista tai Keski-Euroopan Alppeja. Marraskuun lomakohdetta miettiessämme halusimme kuitenkin jotain ihan muuta. Jotain helppoa, jotain missä on lämmintä, pitkiä hiekkarantoja taaperon tallattavaksi ja paikka missä voidaan ottaa totaalisen rennosti.

Naurettavan edullisten lentotarjousten perässä googlettelimme läpi niin Meksikon, Karibian kuin Floridankin. Soimme jopa pienen hetken Havaijille, mutta tyrmäsimme jokaisen edellä mainitun pitkien lentoaikojen vuoksi. Ei paljon hymyilytä halvat lentohinnat, jos molempiin suuntiin sattuu kaksi vaihtoa ja kokonaislentoaika venähtää kahteen- tai jopa kolmeenkymmeneen tuntiin. Tilanne olisi täysin toinen, jos matkustaisimme miehen kanssa kaksin eikä tarvitsisi ajatella lapsen hyvinvointia (ja omaa mielenterveyttä – väsymyksestä kiukkuisen naperon kanssa matkustamisesta on huumori kaukana). Joten jätimme hintakilpailun halventamat kaukolennot muille ja aloimme katsella mahdollisia kohteita suoran lentomatkan päästä niin Aasiasta kuin Euroopastakin.

Mihinpä koira pääsisi karvoistansa, joten toivottiin matkakohteesta löytyvän runsaasti sitä meille niin rakasta luontoa ja jonkin sortin tönkyrä. Loppujen lopuksi asiaa ei kovin pitkään tarvinnut harkita bongatessani 250 euroa per sierainpari kustantavat suorat lennot, luin muutaman alueen jylhää maisemaa käsittelevän postauksen Inkan ja Sannan blogeista ja törmäsin uutiseen, jossa lokaatiota kehuttiin yhdeksi maailman parhaimmista kuvata öistä linnunrataa.

oolaspalmas_aitutaki_cookinsaaret-1 oolaspalmas_aitutaki_cookinsaaret-4 oolaspalmas_aitutaki_cookinsaaret-3

Jotenka. Kun marraskuu saapuu ja Espoossa sataa räntää, niin me lähdemme – tittididii – Teneriffalle!

Maisemat ei ihan vastaa postauksessa esiintyvän Cookinsaarten vitivalkoista hiekkaa ja käsittämättömän kirkkaita laguuneja, mutta ei ole tarkoituskaan ja lomasta tulee varmasti ihana. Olemme vuokraamassa taloa omalla poolilla saaren länsirannalta  läheltä vuoria jostakin Mascan eteläpuolelta, mutta mielelläni kuulisin toki vähän tarkempia suosituksia saaren pienistä rauhallisista kolkista, joista on kuitenkin näppärä pääsy Teiden tulivuorelle (joka on muuten Espanjan korkein vuori!). Mihinkään saaren isommista kaupungeista emme halua majoittua. Myös päiväretki La Gomeralle kiinnostelisi; oletteko käyneet? Tai löytyykö muita olennasia vinkkejä Espanja/Kanaria-noviiseille? Kaikki tipsit otetaan lämmöllä vastaan!

Hyvä ystäväni naureskeli meidän matkasuunnitelmat kuullessaan, että jotenkin te ja Teneriffa ette oikein natsaa yhteen. Epäilen hänen viitanneen siihen, että joillakin kohteilla kuten Kanariansaarilla saattaapi olla ihmisten mielissä hieman kyseenalainen maine valtavine turistimassoineen, mutta juuri siksi tästä tuleekin niin mielenkiintoista! Haluamme etsiä ja kokea täysin erilaisen Teneriffan ja näyttää, että kyllä se on paljon muuta kuin pakettimatkoja ja oiva kohde meille rauhaa rakastaville omatoimimatkailijoille. Nähtäväksi jää kuinka onnistumme.

Onko teillä millaisia matkasuunnitelmia syksylle?

Terkkuja ja mukavaa uutta viikkoa täältä pohjoisen ruskasta! 

Adventuring moms -kuvakisan huikea saldo

Retkeily
September 21, 2016
adventuring-moms-1

Huh huh mitä seikkailevia mutseja sieltä ruutujen toiselta puolelta löytyykään! Kiitos tuhannesti kaikille #adventuringmoms ja #partioaitta kuvakisaan perheretkiään jakaneille osallistujille. Olemme viettäneet pitkät tovit seikkailujanne ihastellen, joten uskotte varmasti kun kerromme, että voittajien valinta ei ollut mikään helppo nakki! Päätökset on nyt kuitenkin tehty ja valintaprosessi eteni seuraavasti.

Valitsimme molemmat kymmenien upeiden kuvatarinoiden joukosta kuusi ehdokasta, joista kolme samaa kuvaa löytyi meidän molempien listalta. Nämä kolme kuvaa pääsivät siis suoraan finaalikierrokselle ja loput kolme arvoimme ensimmäiseltä kierrokselta jäljelle jääneiden joukosta. Partioaitan 100 eudon lahjakortin voittajan valitsimme yhdessä Partioaitan edustajan kanssa näiden finalistien joukosta, ja lahjakortin voitti tällä kertaa nimimerkki laurauffi koskettavalla retkeilykuvallaan. Loput viisi finalistia saavat lohdutuspalkintona tulevia syysretkiä varten Kupilkan mainiot kuksat.

Tässä vielä finalistien kuvat tarinoineen ja hieman meidän valintaperusteita.

laurauffi

Roald Dahlin lainaus sopii tähän kuvaan kuin nakutettu, ja puhutteli kovasti tätä valitsijaraatia. On suorastaan uskomatonta, miten nämä pienet ihmistaimet osaavatkaan nähdä niitä pieniä salaisuuksia  ja elämän ihmeellisyyksiä ihan niissä pikkujutuissakin. Heiltä me voimme oppia niin paljon! Siksi nimimerkki laurauffin oma toteamus “That little human being is a fine proof of pure magic and with her every little outdoor trip feels like an expedition.”  osuu niin ikään syvälle. Laura on muutenkin esimerkillinen adventuring mom, sillä hän retkeilee paljon lapsensa ja perheen karvakamujen kanssa. Onnea voitosta ihana Laura!

nayttokuva-2016-09-21-kello-14-16-59

_mintsku

_mintskun kuva sai sydämemme läpättämään jälleen Lofoottien suuntaan. Voihan Norja, että se osaa olla upea maa! Kuva on lisäksi hienosti aseteltu, ja alamäkeen viilettävien tenavien silmissä epäilemättä vilkkuvan onnenpilkkeen voi kuvitella hyvin mielessään, vaikkei sitä suoraan kuvassa olekaan näkyvillä. Onnea _mintsku ja jatkakaahan ihanien reissu- ja retkikuvien jakamista  – häsällä  #adventuringmoms tietenkin!

nayttokuva-2016-09-21-kello-14-17-32

akuvaramaki

Aku on niin ikään esimerkillinen adventuring mom! Tiedämme, että hän on periksiantamaton ja kunnianhimoinen tyyppi IRL, ja se vaikutelma sai vain lisäpotkua tästä mahtavasta stoorista, joka Akun kisakuvaan liittyy. Akun kuva taisi kerätä eniten ihailevia kommentteja kaikista @adventuringmoms-tilillä jakamistamme kuvista, eikä ihme – on ollut nimittäin seikkailuasenne kohdillaan niin vahemmilla kuin ihanalla pikkutyttärelläänkin! Onnea Aku, ja mahtavat seikkailut jatkukoon!

nayttokuva-2016-09-21-kello-14-18-02

hanna_borderingactor

Tässä kisakuvassa meidän molempien huomion kiinnitti tuo upea valo sekä tietty kuvan etualan kettureppu. Kuvassa ja sen saatteena olevassa tarinassa on myös ihana viidakkokirjamainen seikkailufiilis! Onnea Hanna – jatkakaahan samaan malliin!

nayttokuva-2016-09-21-kello-14-19-34

tahtooretkelle

Tämä kuva kertoo hienosta retkiasenteesta! Niinhän se on, että useimmiten tiukkojen nousujen jälkeen perillä odottaa aina palkinto mahtavien näkymien (ja toivottavasti myös eväiden!) muodossa. Kuva on myös asettelultaan onnistunut ja muutenkin laadukas otos. Kiitos osallistumisesta tahtooretkelle, toivottavasti näemme jatkossakin teidän perheen mahtavia kuvia #adventuringmoms-feedissä!

nayttokuva-2016-09-21-kello-14-19-51

hami_hamila

Tunnelma, tunnelma ja tunnelma. Tästä kuvasta huokuu yksinkertaisesti niin hyvät vibat, että se oli pakko valita top kuutoseen. Nimimerkki hami_hamila on luontoihminen henkeen ja vereen, ja se näkyy hänen Instafeedissään upeasti. Ihanaa on se, miten hän kasvattaa myös lastaan osaksi luontoa ja sen ihmeitä. Jos vielä ei ole käynyt Paavolan tammella niin tämän kuvan nähtyään on pakko suunnata sinne retkelle! Kiitos hami_hamila muistakin ihanista #adventuringmoms-kuvistasi, jatketaan samaan tahtiin!

nayttokuva-2016-09-21-kello-14-20-07

Kiitos vielä kerran kaikille osallistujille ja onnea tuhannesti voittajille! Toivottavasti jaatte kanssamme jatkossakin yhtä upeita perheretkiä ja -hetkiä, joita pääsemme kaikki ihastelemaan seikkailevien äitien ikioman @adventuringmoms -yhteisön kautta.

Nähdäänhän Sipoonkorvessa lokakuussa?

Enää alle kaksi viikkoa Partioaitan 365 Klubin Retkellä lasten kanssa -teemaiseen päiväretkeen Sipoonkorven kansallispuistossa. Retki järjestetään ensi viikon lauantaina 1.10. klo 13-16 ja on tosiaan ilmainen klubin jäsenille. Myöskään klubiin liittyminen ei maksa mitään, joten nyt kaikki retkeilystä kiinnostuneet perheet kipin kapin messiin! Me olemme molemmat perheidemme lähdössä mukaan Sipoonkorven retkelle, ja olisi aivan mahtavaa tavata myös teitä lukijoita siellä 🙂

Mitä mainiointa syysviikkoa ystävät!

PS. Suomen Blogimedia lukijatutkimus löytyy juuri nyt blogimme oikeasta sivupalkista. Käykää ihmeessä osallistumassa!

Lapsiperheen kipuilua – osapäivähoito vai kotihoito?

Kotimaanmatkailu
September 19, 2016
sunset_kasavuori_espoo-3

“Mummu etopee? Pappa etopee?” kuulen kysyvän äänen vierestäni samalla, kun hieron viimeisiä unihiekan rippeitä silmistäni. Kello on on 7:15 ja poika makoilee kainalossani katsoen minua suurilla sinisillä silmillään. “Kyllä vain pikkuinen. Huomenna lennämme lentokoneella mummun ja papan luo.” Saan vastaukseksi tyytyväisen hymyn.

Olen niin onnellinen, että pitkästä välimatkasta huolimatta pojalle on jo nyt muodostunut läheinen suhde isovanhempiinsa. Olen myös äärettömän kiitollinen siitä, että hänellä on ympärillään paljon rakastavia ihmisiä ja kaksi mummulaa, joiden lämpimään tunnelmaan on aina yhtä ihana sukeltaa. Rauhallinen ja kiireetön viikko pohjoisessa kotikonnuillani tuleekin todella tarpeeseen. Odotan innolla, että pääsemme nauttimaan mökin kirpeän pimeistä syysilloista, näkemään toivon mukaan ruskan sävyjä ja ehkä ihan vähän myös sitä, että saan itselleni hieman omaa aikaa vanhempieni pitäessä innolla seuraa meidän touhukkaalle silmäterälle.

Havahduin itseasiassa tuossa viikonloppuna tajutessani, että siitä on pian kaksi vuotta kun suljin oven päivätyöhöni viimeisen kerran. Reilun parin kuukauden kuluttua juhlitaan myös poikamme toista syntymäpäivää, joten tuntuu ihan käsittämättömältä miten nopeasti nämä vuodet ovat vierineet. Olen toiminut myös täysipäiväisenä yrittäjänä nyt vuoden päivät tehden töitä iltaisin ja viikonloppuisin, sillä arkipäivät hoidan poikaamme kotona mieheni käydessä päivätöissä. Olen oikeasti todella onnekas saadessani viettää aikaa niin paljon lapsemme kanssa, sillä ymmärrän ettei kotiin jääminen oman pienokaisen kanssa ole itsestäänselvyys eikä kaikille edes mahdollinen ratkaisu.

sunset_kasavuori_espoo-4 sunset_kasavuori_espoo-5

Päivät olen siis pullan tuoksuinen (hehe) kotiäiti, joka kokkaa, siivoaa, leikkii, vaihtaa vaipat ja ulkoilee pojan kanssa tuntikausia säällä kuin säällä. Kun mies tulee illalla about kuuden aikaan kotiin, vaihtuvat roolit useimpina arkipäivinä niin, että hän viettää loppuillan muutamat tunnit pojan kanssa ennen pikkuisen nukkumaan menoa ja minä istun koneelle tekemään töitä (missä olen toki myös istunut pojan nukkuessa päiväunia). Sitten koittaa viikonloppu, jolloin olisi oikein mukava viettää enemmänkin perheen yhteistä aikaa, mutta minä suuntaan pääsääntöisesti vähintäänkin lauantaiksi kuvaamaan poikien jäädessä kotiin. Kuvio on toiminut tähän asti oikein hyvin, sillä rakastan olla kotiäiti ja viettää aikaa pojan kanssa kotona sekä voin myös ilokseni sanoa tekeväni töitä unelma-ammatissani valokuvaajana. Ihan nyt vasta viime aikoina on ajoittain alkanut tuntua siltä, että onkohan minulla kuitenkin liian monta rautaa tulessa?

Olisiko sittenkin fiksua rauhoittaa pari-kolme arkipäivää viikosta töille, jotta voisimme viettää koko perhe illat ja viikonloput yhdessä? Olisikohan se myös lapsen kannalta parempi ratkaisu, jolloin muut arkipäivät seurana olisi äiti, jonka päässä ei pyörisi kaikki miljoonat tekemättömät työt? Vai pitäisikö jatkaa samaan malliin hoitaen poika kokonaan kotona, mutta vähentää omia töitä radikaalisti, jolloin sitten taas taloutemme voisi joutua turhan tiukoille? Meillä olisi tiedossa ihana osapäiväinen hoitopaikka pojalle tutun perhepäivähoitajan suojissa, mutta silti päätöksen tekeminen suuntaan taikka toiseen tuntuu jokseenkin vaikealta. Onhan hän minulle edelleen se pieni vauva, vaikka jo tavallaan iso poika onkin. Pojallamme on paljon läheisiä ystäviä taloyhtiön pihapiirissä ja käymme aktiivisesti kerhoissa sekä avoimessa päiväkodissa leikkimässä, joten sosiaalisten suhteiden kannalta tilanne on jo nyt hyvä eikä se välttämättä ole peruste hoidon aloitukselle. Mutta onko äidin mahdollisesti hieman stressittömämpi arki riittävä peruste? Vai olenko minä huono äiti, jos myönnän haluavani pyhittää töilleni pari-kolme päivää viikossa ihan virka-aikaan?

sunset_kasavuori_espoo-1 sunset_kasavuori_espoo-2

Ehkä sitä niin sanotusti oikeaa ratkaisua ei olekaan, vaan kaikessa on puolensa.  Kiinnostaisikin kuulla millaisia päätöksiä teidän lukijoiden perheissä on lapsen hoidon ja töiden yhteensovittamisen kanssa tehty? Onko ratkaisu ollut oikea vai onko myöhemmin tullut tunne, että olisi sittenkin pitänyt tehdä toisin?

Jospa ruskaretki pohjoiseen auttaa kirkastamaan ajatukset ja viikon päästä olemme tämän asian suhteen paljon viisaampia.

Aurinkoa viikkoon kamut!