Fjällrävenin uudet vaellustrikoot testissä Haukankierroksella

Retkeily
April 21, 2017

Kävimme tällä viikolla iltaretkellä Nuuksion kansallispuiston hienolla Haukankierroksella vähän haistelemassa, miltä se kevät tuoksuu. Suuntasimme Haukankierroksen juurakkopoluille illansuussa kuuden jälkeen, kun aurinko oli jo pian painumassa mailleen ja puisto alkoi hiljentyä. Saatiinkin kiertää koko vajaat neljän kilometrin rinkula keskenämme seuranamme vain lintujen keväinen konsertto.

Vaikka sää on ollut viime päivinä vielä armottoman viileä ja tuuli suorastaan jäätävä, on luonto alkanut silti jo selvästi herätä kevääseen. Polun varsilla sen näki vuolaana virtaavista puroista sekä ruskeasta aluskasvillisuudesta läpi puskevasta uudesta vihreästä. Sen myös haistoi nenässään kevään tuoksuna, johon sekoittuu roppakaupalla raikkautta, ripaus maallista multaa, sopivasti suloista vehreyttä ja tuulahdus toivoa tulevasta kesästä.

Samalla retkellä ekaan testiin pääsi Fjällrävenin uutuustuote, Abisko Trekking Tights -vaellustrikoot (saatu testiin blogin kautta), joista kiinnostuimme leggingsien ja elastisten pillifarkkujen suurkuluttajina oitis saatuamme lehdistötiedotteen tästä tuotteesta. Kyseessä onkin kekseliäs uutuustuote, joka tuo omalta osaltaan raikkaan keväisen tuulahduksen trekkausvarustemaailmaan!

Parasta näissä trikoissa on se, että niissä yhdistyy tavallisten trikoohousujen käyttömukavuus ja vaellushousujen kestävyys. Trikoot istuu todella jalkaan kuin hanska käteen, ja leveän vyötärökaistaleen ansiosta ne eivät kiristä mistään (lue: jenkkakahvoista). Abisko Trekking Tightseissa on myös kulutuksenkesto kohdillaan. Sekä polvissa että takapuolessa on käytetty muuta kangasta vahvempaa materiaalia, joka sallii polvistelun maahan ja kompastelun poluilla, sekä istumisen kallioisilla ja kosteillakin alustoilla ilman pelkoa siitä, että kangas kuluisi puhki tai kankut kastuisivat. Joustavuus ja on tietty myös omaa luokkaansa, ja nämä yllään pääsee harppomaan kyllä ketterästi myös sinkoilevien lasten perässä (mikäli vain mamman oma kunto antaa myöten..). Rimmalla (164cm) on kuvissa yllään koko S ja Lauralla (170cm) M.

Totesimme testilenkillämme, että nämä trikoot sopisivat varmasti hyvin myös suunnistukseen (kartan saa vaikka jemmattua näppärään reisitaskuun välillä) sekä hiihtoon keväthangille, ja alle mahtuu tarvittaessa ohuet kalsarit. Ohuille aluskalsongeille olisi kyllä ollut tarvetta Nuuksionkin nollan tiimoille viilenneessä kevätillassa, mutta onneksi laittamalla reippaasti monoa toisen eteen ja hörppäämällä taukopaikalla termarista kuumat juomat pysyi lämpimänä. Mutta ilmojen vähän vielä lämmetessä näistä tulee kyllä varmasti kesän vaellusten lempipantsit!

No onko tämä sitten vain naisten tuote? No ehei! Rikoo ei oo riskilläkään ruma, vaikka Alatalon Matti koittikin niin kovasti kasarilla väittää. Abisko Trekking Tights -vaellustrikoista on saatavilla nimittäin yksi miesten mallikin, josta innostuvat varmasti ainakin pillimpiä farkkuja ja juoksutrikoita fanittavat urokset. Miesten trikoot on myös naisten versioita housumaisemmat vyölenkkeineen ja vetoketjullisine sepaluksineen.

Rimma & Laura -testiryhmä approves! Jokos sieltä löytyy lukijoita, jotka ovat päässeet hipelöimään näitä uutuustrikoita?

Trikoot on saatu testiin bloginäkyvyyttä vastaan Partioaitasta, joka myy Abisko Trekking Tights -trikoista molempia naisten versioita (täyspitkä ja 3/4 -lahje) sekä miesten vaellustrikoota.

Nightless Night Photography Workshop- valokuvausta keskiyön auringossa

Kotimaanmatkailu, Valokuvaus
April 19, 2017

Kaupallinen yhteistyö: Arctic Light International Events

Oletko koskaan kokenut pohjolan satumaisen kauniin yöttömän yön? Tuntenut kuinka lempeän suloisesti voi aurinko lämmittää poskipäitä vielä keskiyön äänettöminä tunteinakin? Ihastellut miltä Lapin lumoava luonto näyttää silloin, kun kultaisen eri sävyissä hehkuva aurinko ei laske lainkaan?

Oi maamme Suomi

Suomi on ollut viime aikoina kovassa nosteessa maailmalla, kun muun muassa Lonely Planet listasi kotimaamme kolmen suositelluimman kohteen joukkoon vuodelle 2017. Näin vaatimattoman puolueettomasti en kyllä yhtään ihmettele pian 100-vuotiaan Suomen saamaa huomiota, sillä onhan meidän oma armas suomineitomme koko maailman mittakaavassa todella uniikki kohde! Itse luontoaddiktina arvostan erityisen korkealle meidän jylhiä koskemattomia korpimetsiä, maastoa halkovia vaaroja, puhdasvetisiä järviä sekä merta täplittävää saaristoa. Suuri pala sydämestäni kuuluu myös Lapin mystisille tuntureille, joiden rinteitä talviaikaan valaisevat luonnon omat revontuli-discovalot ja kesällä kullankeltainen keskiyön aurinko.

Yötön yö onkin yksi hauska fakta jonka kerron uusille ulkomaalaisille tuttavuuksille kotimaastamme. Voitte varmaan kuvitella kuinka epäuskoisia ilmeitä väite kellon ympäri paistavasta auringosta saa aikaiseksi. Mutta tottahan se on. Sitäpaitsi Suomi on yksi harvoista valtioista koko maailmassa, jonka maaperällä tämän taianomaisen ilmiön pääsee kokemaan.

Nightless Night Endless Light

Me kaikki olemme varmaan kuulleet yöttömästä yöstä, jolloin pohjoisen napapiirin yläpuolella aurinko ei lähes kolmen kuukauden aikana laske lainkaan. Kesän valoisuus onkin aika uskomaton kontrasti pimeille talvikuukausille, joita kaamokseksikin kutsutaan. Melkoisia ääriolosuhteita siis tarjolla täällä pohjolassa meidän kaikkien koettavaksi. Vähän ehkä nolona tässä nyt myönnän, että itselleni pohjoisimman Lapin tutkiminen kesäaikaan on jäänyt melkoisen vajaavaiseksi. Siihen on onneksi tulossa tänä kesänä muutos, sillä olemme päättäneet pyhittää valtaosan kesälomastamme kotimaan luontokohteiden koluamiseen.

Ensimmäinen etappi meillä on juhannuksen aikaan oma rakas kesämökki, mutta sen jälkeen auton nokka osoittaa kohti pohjoista ja suuntana on Inari. Ja miksi just Inari? Koska siellä järjestetään nyt jo toista kertaa luontokuvaukseen keskittyvä Nightless Night Photography Workshop. Harmitti viime kesänä ehkä maailman eniten, kun tajusin silloin aivan liian myöhään kyseisen kurssin olemassaolon. Vahingosta viisastuneina ilmoittauduimme siskoni kanssa tämän kesän kolmipäiväiselle kurssille samalla kellonlyömällä, kun rekisteröityminen tuli verkkosivuilla mahdolliseksi.

Valokuvaus, some ja Lapin kesä

Tämä kolmen kombo oli omaan korvaan sen verran houkuttelevan kuuloinen paketti, ettei sekuntia kauempaa tarvinnut miettiä pakataanko koko perhe koiria myöten autoon ja lähdetäänkö kesä-heinäkuun vaihteessa Lappiin oppimaan lisää valokuvauksesta. Workshopin opettajakattaus on kokonaisuudessaan ihan älytön, mutta oma etukäteissuosikkini on Eeva Mäkinen, joka on varmasti yksi Suomen lahjakkaimmista luontokuvaajista.

Kurssi  pitää sisällään kolme vaihetta, joista ensimmäisessä kirjaimellisesti opiskellaan valokuvausta ja sosiaalista mediaa kolmen opettajan, oman alansa asiantuntijan, johdolla. Toisessa vaiheessa sukelletaan ympäröivään luontoon ja harjoitellaan kolmessa eri lokaatiossa tarinankerronnan ja maisemakuvauksen saloja. Viimeisessä vaiheessa edessä on puolen vuorokauden mittainen finaali, jonka aikana pääset haastamaan itsesi ja pistämään käytäntöön kaiken aikaisemmissa vaiheissa oppimasi tietotaidon. Paljon uutta infoa ja kullanarvoisia vinkkejä on siis taatusti luvassa, joten ymmärtänette varmaan miksi allekirjoittaneella pyörii innostuksesta verkkarit jalassa! Joko saa lähteä?

Tiedän, että sieltä ruudun takaa löytyy muitakin luontoon ja valokuvaukseen hurahtaneita tyyppejä, joten tule sinäkin meidän kanssa Inariin! Kurssille osallistuaksesi ei ole väliä oletko aloittalija, ammattilainen tai jotain siltä väliltä, sillä kiinnostus valokuvaamiseen, someen ja luontoon ovat täysin riittävät eväät oman kameran ja vedenpitävän takin lisäksi. Uskon, että tämä tulee olemaan yksi upeimmista elämyksistä ikinä ja mitä mahtavin paikka oppia uutta sekä viettää aikaa samanhenkisten tyyppien seurassa.

Nähdään siis kesäkuun vika päivä Saariselällä eiks jee?

Herkullisin taukopaikka matkalla Tallinnasta Tarttoon: Põhjakan kartano

Eurooppa, Lapsiperhe matkustaa
April 18, 2017

Viron-vinkkejä kyseltiin meikäläiseltä tuossa jokin aika sitten, ja näitä on jäänyt viime kesältä kirjoittamatta, joten tässä heti ensimmäinen uunista ulos teille ensi kesän reissuja suunnitteleville! Tämä tipsi iskee erityisesti ruokahifistelijöiden makuhermoihin.

Jos ikinä milloinkaan satut olemaan automatkalla Tallinnasta Tarttoon tai toisinpäin, niin korvamerkitse tämä paikka: Põhjakan kartano. Se sijaitsee aika tarkalleen puolivälissä Tallinnan ja Tarton välillä tien numero 2 varrella, ja on aivan huippuhyvä taukopaikka koko perheelle. Me poikkesimme siellä isäni ja äitipuoleni suosituksesta viime kesänä paluumatkalla Baltian roadtripillä. Ja kyllä kannatti!

Saapuessamme huomasimme, että ravintola oli itse asiassa nostettu vuoden 2016 Viron parhaimpien ravintoloiden joukkoon, mitä oli ehkä hieman hankala aluksi uskoa mestan ulkonäön ja sijainnin perusteella tuomittuna. Mutta koska isäni, jonka makuhermoihin kyllä luotin kuin kiveen, oli sitä meille jo hehkuttanut, uskalsimme odottaa hyvää – ja sitä toden totta saatiin!

Miljöö oli sisällä itse asiassa oikein mukava: sopivan rosoinen ja maalaisromanttinen eikä liian laitettu. Vessat olivat siistit ja hoitoalustakin löytyi pikkuihmisiä ajatellen. Meidät ja pikkupoikamme otettiin hymyillen vastaan ja lapselle järjestyi suitsait oma syöttötuoli. Tutkiskelimme ruokalistaa kevyt kesälounas mielessämme. Menu oli suhteellisen lyhyt ja simppeli, mikä on aina hyvä merkki, ja tarjoilija kertoi kaikkien raaka-aineiden tulevan joko kartanon omasta pihasta tai lähituottajilta. Keittiössä hääräili pari nuorta kokkia, joilla oli selvästi näkemystä ja kokemusta siitä, mikä toimii.

pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-15pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-16 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-2 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-3 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-4 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-5pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-6

Minä tilasin kalaa ja Lauri jotain pateeta, ja molemmat annokset oli superkauniisti aseteltuja. Koristeina käytettiin villiyrttejä ja tuoreita syötäviä kukkia. Juomaksi meille suositeltiin raparperi-mansikkamehua, joka kuulostaa mummolalta, mutta maistui taivaalta. Kesä lasissa, kirjaimellisesti! Raparperiteema jatkui jälkiruuissa: minä söin kiisseliä (oi kyllä!) jonka keskelle oli turautettu ihanaa jugurtti-valkosuklaamoussea, ja Lauri maisteli kolmea eri jäätelöä, joista raparperisorbetti vei heittämällä kirkkaimman kruunun, vaikka kaksi muutakin sulivat suussa.

Syötyämme ja syötettyäni tuolloin juuri puoli vuotta täyttäneen toukkamme (Miten hän näyttääkin niin pieneltä näissä kuvissa! Aika, miksi juokset niin lujaa?) lähdimme tutkimaan kartanon pihapiiriä. Se oli huikaiseva, sillä sieltä löytyi ihmeteltäväksi niin kanoja kuin vuohiakin, sekä riippumattoja asiakkaiden vaapaasti käytettäviksi. Savupiipun päältä toimintaamme tarkkaili haikara, mikä on sangen yleinen näky Virossa, ja kartanon omistajien lapset viilettivät pitkin maita ja mantuja vieraita iloisesti tervehtien.

pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-8 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-17pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-10 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-11 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-12 pohjakan-kartano_viro_roadtrip_baltia-14

Pikkujäbä tuijotti kanojen temmellystä iirikset isollaan ja silminnähden nautiskeli, kun sai keinua riippukeinussa isän kanssa sekä isossa tammessa roikkuneessa kiikussa äidin kanssa. Ei tämän taukopaikan elämysten jälkeen paljon tarvinnut unta houkutella, kun auto hurahti jälleen käyntiin ja otti nokan kohti Tallinnaa!

Me haaveillaan paluusta tänne ensi kesänä – toivottavasti joku lyhyt Viron-reissu saataisiin siis mahtumaan kesän aikatauluihin ja matkabudjetteihin.

Onko Põhjakan kartano jollekin muulle jo tuttu?

EDIT. Julkaisun jälkeen tajusin, etten muistanut sanallakaan mainita paikan hintatasosta. Se oli erittäin edullinen, niin kuin nyt odottaa saattaa! Koko syömämme setti juomineen kustansi reilusti alle 30€.

Tsekkaa myös samasta reissusta jo kirjoitetut jutut:

Kuressaaren parhaat

Sõrven majakka Saarenmaalla

sekä ennen reissua laadittu Road trip -suunnitelma Baltiaan.