Tältä Kruunuvuoressa näyttää nyt

Kotimaanmatkailu
October 10, 2016

Helsingin Kruunuvuori “kummitustaloineen” eli hylättyine huviloineen lienee ollut yksi suosituimmista urbaaneista tutkimuskohteista Helsingissä jo vuosia. Todella moni bloggaajakin on siellä vuosien varrella vieraillut ja joka kerta näitä postauksia lukiessani olen ajatellut, että tuonne on pakko päästä käymään joku päivä. Nyt kaduttaa todella paljon, että tulin käyneeksi siellä ensimmäistä kertaa vasta viime viikolla – Kruunuvuoren huikeista huviloista on nimittäin jäljellä enää kaksi kappaletta, ja pian pelkkä muisto.

Sain viikko sitten erään projektin tiimoilta inspiraation lähteä Kruunuvuoreen. Ilmakin sattui olemaan tiistaina parempi kuin hyvä, joten ei muuta kuin kamera kainaloon ja menoksi! Pyörin aikani Laajasalossa aivan pallo hukassa etsien oikeaa paikkaa. Kävin jopa kääntymässä öljysatamassa asti ja mietin jo etten varmaan ikinä löydä koko huviloille. Lopulta kuitenkin tärppäsi ja Päätien päästä löysin oikealle polulle, vaikka ensin pelkäsin tunkeutuvani kadun päässä olevien omakotitalojen takapihoille. Onneksi sentään en.

Tiesin, että Kruunuvuoressa rakennetaan uutta asuinaluetta ja olin lukenut vajaa vuosi sitten, että Kruunuvuoren huvilat aiotaan purkaa ja tilalle kaavoitetaan lähivirkistysalue, joka olisi osa uutta Kruunuvuorenrannan kaupunginosaa. Se, mitä en ollut jotenkin rekisteröinyt oli, että purkutyöt aloitettaisiin kesällä 2016. Eli siis menneenä kesänä! Tämä alkoi kuitenkin valjeta minulle lähestyessäni Kruunuvuoressa sijaitsevan lammen rantaa. Ensinnä pistin merkille, että lukemani perusteella paikalle vielä pikku polku oli leventynyt rakennustyökoneiden mentäväksi mutaiseksi metsätieksi. Toisekseen ihmettelin siellä täällä näkyville tupsahtaneita epämääräisiä rakennusjätekasoja, ja pikkuhiljaa tajusin, että perhana, näillä paikoilla ne talot ovat sijainneet. Voi itku, olinko jo siis myöhässä?

Olin liikenteessä yksin mikä toi retkeen oman jännittävyytensä. Kruunuvuoren alueella on kieltämättä jotenkin mystiset vibat, ja jos omaa pikkuriikkisenkin vilkkaan mielikuvituksen, ei ole vaikeakaan kuvitella erilaisia tarinoita ja kohtaloita, joita noilla seuduilla asuneet ihmiset ovat kohdanneet. Onneksi ilta oli aurinkoinen ja kaunis, eikä oma mielikuvitukseni yltynyt aivan hurjaksi – vaikkakin soinen lampi, humiseva tuuli ja sen voimasta natisevat kelohongat saisivat aikaan oivat puitteet kummitustarinoille. Sen verran mieleni lähti kumminkin laukalle, että pysähtyessäni valokuvaamaan lammen rannalle ja kuullessani pian jostain vaimeita kiljahduksia, piirsi mieleni vastarannalle kiharatukkaisia pikkutyttöjä leikkimään pitsisissä kesämekoissaan. Iho nousi kananlihalle.

kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-4kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-5kruunuvuori-5

Jatkoin pieni kutkuttava jännitys selkäpiissäni metsätien päähän, mistä löysin ensimmäisen pystyssä olevan talon. Samalla hetkellä kuulin kuitenkin myös työkoneen äänen, ja silmiä siristäessäni paikansin vähän matkan päässä työmiehen hommistaan. Näky oli melko surullinen ja pohdiskelin mielessäni, että miltäköhän tuosta tyypistä tuntuu hajottaa palasiksi osa Helsingin historiaa. Tietysti hän teki vain työtään, mutta siltikään en voinut olla ajattelematta, että harmittaakohan työmiehiä ollenkaan ajaa Kruunuvuoren huviloita maan tasalle. Olisi pitänyt käydä kysymässä, mutta en kehdannut mennä häiritsemään. Sen sijaan astelin sisään tutkimaan löytämääni huvilaa.

kruunuvuori-7kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-2 kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-3

Joku oli kirjoittanut talon seinään paksulla markerilla sanat “Beautiful Chaos”, kaunis kaaos. Kaaos talossa eittämättä vallitsi, ehkä jollain tapaa se oli myös kaunis. Ainakin itse talo ja sen terassi olivat aikoinaan olleet kauniita, mutta nyt niistä oli jäljellä pelkät kuoret. Ehkä ne sittenkin olisi viisainta vain purkaa, eikä antaa vandaalien tuhota niiden viimeisiäkin rippeitä, huomasin ajattelevani, mutta heti kuitenkin katuvani tuota ajatusta.

Jatkoin matkaani takaisin lammen rantaan sekavin ajatuksin. Ilta jatkoi kaunistumistaan ja valo sen kun muuttui kultaisemmaksi. Kiersin lammen vastarannalle; sille puolelle, millä olin kuvitellut pikkutyttöjen leikkivän hetki sitten. Meinasin molskahtaa lampeen ja kastella toisen jalkani, kun kävin testaamassa, kannattelisiko vanhan laiturin rippeet painoani. Muistin nähneeni laiturista valokuvia jonkun tuttuni blogissa. Silloin se oli ollut vielä ehjempi, eikä pelkkä risa kehikko, mitä siitä nyt oli jäljellä.

Nousin pienen kummun ylitse kohti rantakallioita ja huomasin jälleen paikan, jolla oli taatusti seissyt yksi Kruunuvuoren huviloista. Otti päähän kun en ollut saanut aiemmin aikaiseksi tulla paikalle. Mitä jos huvilla, jossa olin jo käynyt sisällä, olikin ainut jäljellä oleva talo?

Löysin kallioilta parikin nuotiopaikkaa ja fiilistelin hetken upeita näkymiä kohti Helsingin keskustaa. Kruunuvuori on kyllä uskomattomalla paikalla: jotenkin niin keskellä kaikkea, mutta silti niin syrjäinen, että harva sinne eksyy vahingossa.

Jatkoin matkaa ja pian näin mustat talonrauniot ja savupiipun, johon oli maalattu komea graffiti. Lieskojen nuolemat seinät näyttivät siltä, että niiden palamisesta ei olisi ollut edes kovin paljon aikaa. Oli pakko kaivaa kännykkä esiin ja googlata. Opin, että seisoin todennäköisesti Villa Hällebon rantasaunan raunioiden vierellä, ja että sauna on tuhopoltettu alkuvuodesta 2016. Taas otti päähän. Hirsisauna lienee ollut upea, ja ainakin se on sijainnut yhdellä Helsingin hienoimmista tonteista – sen terassilta aukesi nimittäin suora näkymä merelle kohti Katajanokkaa ja Korkeasaarta, sekä aivan upeat kalliot.

kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-6 kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-8kruunuvuori-2 kruunuvuori

Löysin polun ja jatkoin matkaani auringon kultaaman lyhyen metsäpätkän lävitse. Huomasin, että puiden välistä pilkotti rakennus. Hurraa, ainakin toinen huvila on vielä pystyssä!

Ja niin löysin Villa Hällebon – ja sen pihasta yllättäen miehen, jota ensin säikähdin pahemman kerran. Kaveri osoittautui kuitenkin harmittomaksi tyypiksi, joka oli paikalla samoilla asioilla kuin meikäläinenkin: tutkiskelemassa paikkoja huvikseen.

Mies kertoi olevansa ulkopaikkakuntalainen ja käymässä Kruunuvuoressa jo neljättä kertaa. Edellisen kerran, kun hän oli käynyt katselemassa huviloita pari vuotta sitten, oli Villa Hällebo ollut vielä huikean hyvässä kunnossa nykytilaan verrattuna: ei juurikaan romua talon ympärillä, ehjät ikkunat ja siistit seinät. Nyt Hällebon ulkomuoto oli kovin kärsinyt. Sen kaikki ikkunat oli pistetty säpäleiksi, sisäpuolen seinät maalattu täyteen kuvia ja kirjoituksia ja piha täynnä kaikenmaailman sälää. Yhden huoneen lattiasta löytyi myös spray-maalattu pentagrammi ja lattialta kynttilöitä, mistä voidaan kuvitella minkätyyppisessä käytössä talo lienee viime aikoina ollut pimeän laskeuduttua.

Jälleen nousi iho kananlihalle.

kruunuvuori-3kruunuvuori-4kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-9kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-10kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-14kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-15kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-13 kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-12
Villa Hällebon kohtalo surettaa minua erityisesti. Kotiin päästyäni tietenkin google lauloi ja opin urbanex.ninja-sivustolta, että Hällebossä on asunut vuokralainen vielä niinkin lähiaikoina kuin vuonna 2012. Tuolloin kuitenkin Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tilakeskus, joka taloa oli vuokrannut, oli nostanut vuokran niin korkeaksi, että taloa asuttanut rouva oli lähtenyt pois. Villa on sen jälkeen joutunut vandaalien käsiin ja sen nykytila on uskomattoman surullinen siihen nähden, että vielä muutama vuosi sitten se olisi ollut täysin pelastettavissa.

Vaikka etsiskelin tietoa netistä hyvän tovin, en löytänyt mistään relevanttia infoa sen suhteen, että ollaanko Villa Hällebokin nyt ajamassa maan tasalle. Pahasti siltä vaikuttaisi, sillä niin huonoon kuntoon se on päässyt vandaalien käsissä. On todella sääli, että tämä 1900-luvun alussa rakennettu, uusrenessanssityylinen upea talovanhus tullee kokemaan näin murheellisen lopun.

kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-16kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-19 kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-17 kruunuvuori_ghost-town_helsinki_laajasalo-18

Mutta jos mitään muuta ei pian Kruunuvuoressa ole jäljellä, niin ainakin upea luonto siellä on ja pysyy. Sen verran mitä tutkin Kruunuvuorenrannan rakennussuunnitelmia ja -karttoja, käsitin ettei tuolle kyseiselle alueelle olla kuitenkaan rakentamassa ainakaan uusia taloja, vaan alue säilyy kai aika pitkälti tuollaisenaan, virkistysalueena. Jo pelkästään nuo kalliot ja niiltä näkyvä ilta-auringossa kylpevä Helsinki ovat tarpeeksi suuri syy mennä retkelle Kruunuvuoreen vielä senkin jälkeen, kun sen talot on purettu. Kruunuvuoren henki jää varmasti elämään metsään, kalliorantaan ja lammelle, tavalla tai toisella.

Ps. Jos Kruunuvuoren tarinat kiinnostavat, niin tsekkaa myös ainakin Tasty Travelissimo -blogin juttu ja erityisesti sen kommenttiosio, jossa on luettavissa äärettömän mielenkiintoisia muistoja lapsuuskesiään Kruunuvuoressa viettäneiltä ihmisiltä! Kommentteja luettuani uskon viimeistään saaneeni edes vähän kiinni Kruunuvuoren vanhasta fiiliksestä – ja ensi kerralla mielikuvitus varmasti laukkaa vielä kahta kauheammin…

Lisää juttuja löytyy mm. Urbaani viidakkoseikkailijatar ja Kaukokaipuu -blogeista.

Kruunuvuoresta on myös kirjoitettu teos Kruunuvuori, unohdettujen huviloiden tarina, joka on vielä itseltänikin lukematta.

– Laura