Huskysafari: vastuullista turismia

#ReilutBlogit vol 2. Huskysafari: vastuullista turismia – vai onko sittenkään?
Asenteet ja ajatukset, Eläimet
March 8, 2016
#ReilutBlogit huskysafari
Järven jäällä on hyytävän kylmä. Minulla on jalassa pari vuotta sitten joululahjaksi saadut lämpimät talvikengät ja tuplapari mummon kutomia villasukkia, mutta silti meinaa varpaita kipristellä. On tammikuun alku ja lämpötila on pysytellyt koko viikon -30 asteen tietämillä. Ei siis mikään ihannekeli talviulkoilua ajatellen näin omasta mielestäni, mutta ystäväni siperianhuskyjä ei kylmyys haittaa. Mitä enemmän mittarissa paukkuu pakkasta, sen tyytyväisempiä ja aktiivisempia nämä kirkassilmäiset pörröturkit ovat.

Ja aktiivisia ne toden totta ovatkin, sillä tällä yhteen hitsautuneella nelikolla ei omistajansa mukaan virta ihan hetkessä lopu kesken, ja koirien liikunnanhalu on suorastaan kyltymätön. Ne jaksavat riehua oman ihmisensä mukana vetotreeneissä, lumikenkäreissuilla, metsässä, kalareissuilla, uimassa, nenäreeneissä, koirakavereiden kanssa, pyöräilemässä, marjassa, suolla – you name it. Hieman toista kaliiperia kuin allekirjoittaneen chihuahuatrio, jolle riittää mainiosti (etenkin kurjalla säällä) vartin lenkki korttelin ympäri pari kertaa päivässä.

Huskyjen alkukantainen luonne on suora ja rehellinen: ne tahtovat tehdä ja mennä – useimmiten sata lasissa. Voisi muuten kuvitella, että neljästä isosta koirasta lähtee melkoinen meteli, mutta ei. Ystäväni kokemuksen mukaan tasapainoiset ja hyvinvoivat huskyt eivät paljon huutele. Tämän olen itse asiassa todennut minäkin jo useamman kerran tilanteessa, jossa olen oman (kröhöm) suhteellisen haukkuherkän trioni kanssa kävellyt ystäväni talon ohitse, missä tyynen ylväät huskyt katselevat häkistään ohi pauhaavaa chihulaumaa korviansa lotkauttamatta.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-9 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-7 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-19 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-10 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-18 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-20 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-14 #ReilutBlogit huskysafari

Vuonna 2010 Suomen huskytoiminta rikkoi uutiskynnyksen, kun Sodankylästä löytyi kymmenien koirien raadot. Aluksi epäiltiin koirien olevan peräisin Lappiin “etelästä tai ulkomaita myöten” ilmestyviltä yrittäjiltä, mutta selvisikin raatojen olevan peräisin paikallisesta pitkään pyöritetystä safariyrityksestä.

Lapin erämaihin huskyt saapuivat turistien myötä ja ensimmäinen siperian husky rekisteröitiin Suomeen 1960-luvulla. Kirkassilmäiset huskyt ovat upeita eläimiä, joten en yhtään ihmettele, että safaritoiminta niiden ympärillä on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Mielikuva pakkasen puraisemasta luonnosta, höyryävästä hengityksestä ja yhteen hiileen saumattomasti puhaltavien koirien vetämästä valjakosta on varmasti monen turistin mielestä houkutteleva. Samaan aikaan mieleeni nousee kuitenkin aika paljon kysymysmerkkejä valjakkokoirien elinoloista, eikä Animalian lehdessä muutama vuosi sitten julkaistu artikkeli “Karua elämää huskytarhalla“ (löytyy sivulta 10), alan harrastajan kriittiset kirjoitukset tai petojen syötäviksi tunturiin jätetyt koiranraadot näitä ajatuksiani ole lievittäneet.

Suosittelen lukemaan linkkaamani jutut, mutta lyhyesti artikkeleita referoiden: safariyrittäjille huskyt ovat ensisijaisesti tuotantoeläimiä, ja niiden arvo on näin ollen esineellinen, etenkin kun puhutaan satojen koirien yrityksistä. Kannattamattomat yksilöt usein lopetetaan, olivatpa koirat nuoria ja terveitä tai eivät. Vuonna 2010 Suomen huskytoiminta rikkoi uutiskynnyksen, kun Sodankylästä löytyi kymmenien koirien raadot. Aluksi epäiltiin koirien olevan peräisin Lappiin “etelästä tai ulkomaita myöten” ilmestyviltä yrittäjiltä, mutta selvisikin raatojen olevan peräisin paikallisesta pitkään pyöritetystä safariyrityksestä.

Kuitenkin faktatietoa huskysafarien eettisyydestä on mielestäni kovin vähän saatavilla kotimaisella kielellämme, joten päätin niin sanotusti katsoa koiraa karvoihin ja ottaa yhteyttä eläinoikeusjärjestö Animaliaan pitkän kysymyslistani kera. Mieltäni askarruttaneisiin epäkohtiin ystävällisesti ja perusteellisesti on vastannut eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-8 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-6 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-1 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-12 #ReilutBlogit huskysafari

Miten tavallinen kuluttuja/turisti voi valikoida lukemattomien huskysafarijärjestäjien joukosta se paras ja koirien kannalta eettisin vaihtoehto?

Mitään täysin yksiselitteisiä kriteereitä on vaikea sanoa, koska koirayrittäjille ei ole luotu sellaista järjestelmää, jossa ulkopuoliselta taholta tarkistettaisiin ja luokiteltaisiin toiminta. Mitä enemmän asiakas joutuu luottamaan pelkästään yrittäjän sanaan, sitä vaikeampaa on arvioida tilanne todellisuudessa. Omiin aavistuksiin ja silmiin kannattaa tietysti luottaa: tuntuuko yrittäjä vastaavan kysymyksiin rehellisesti ja kiertelemättä? Tuntuuko siltä, että hän aidosti välittää eläimistä, vai ovatko koirat hänelle pelkkiä työvälineitä? Mikä on yrittäjän ja mahdollisten muiden työntekijöiden koulutus, löytyykö esim. ammattitutkinnon suorittaneita eläintenkouluttajia ja –hoitajia? Mitä raportteja yrittäjä on valmis esittämään, löytyykö esimerkiksi tuoretta todistusta eläinlääkärin tarkastuksesta koirien olosuhteista ja kunnosta? Myös valtavan isot koirayritykset herättävät kysymyksiä eläinten hoidosta ja yksilöllisestä huolehtimisesta. Kannattaa varmistua myös siitä, että yritys on pysyvä eikä vuokrayritys, joka haalii koirat ennen kautta mistä sattuu ja kauden jälkeen myy tai lopettaa koirat yrittäjän muuttaessa muualle.

Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota (esim. koirien hyvinvoinnissa) ja mitä ottaa selville etukäteen?

Kannattaa kysellä tarkkaan koirien hoidosta: kuka koirien hyvinvoinnista ja hoidosta vastaa, paljonko koirat joutuvat työskentelemään päivässä ja viikossa, kuinka usein eläinlääkäri käy tilalla ja miten sairaat koirat saavat toipua, miten koiria huolletaan safarien jälkeen, kuka kouluttaa koirat ja millä menetelmillä, mitä käy niille koirille, jotka eivät sovellu vetämiseen tai esim. loukkaantuvat sen verran, että vetäminen ei enää sovi koiralle, mutta muuten koira voisi viettää kivutonta elämää.

Kannattaa myös hyödyntää nettiä ja sosiaalista mediaa: uskoisin, että suuresta osasta yrityksiä löytyy jo jonkinlaisia käyttäjäkokemuksia, kun tarpeeksi etsii. Kaikkea lukemaansa ei tietysti kannata purematta niellä, mutta jos negatiivisia kommentteja löytyy useasta eri lähteestä, voi jo ajatella, että paikassa ei ole kaikki kunnossa. Ja kuvia kannattaa katsella: löytyykö esim. FB-sivuilta paljon tuoreita kuvia ja millaisen vaikutelman ne antavat.

Mitkä voisivat olla selkeitä konkreettisia merkkejä siitä, etteivät koirat voi hyvin?

Jos koirat ovat kovin stressaantuneita, rähisevät aitauksissaan ja näyttävät hermostuneilta, eivät asiat ole kunnossa. Selkeä merkki on tietysti myös koirien laihuus ja huonokuntoinen turkki, ja tietenkään yksikään työssä käytettävä koira ei saa ontua tai vaikuttaa muuten kipeältä. Koirien tulisi asua omissa laumoissaan turvallisissa aitauksissa, joissa on tukevat, eristetyt ja tarvittaessa lämmitetyt kopit. Lyhyissä ketjuissa vakituisesti pitäminen ei ole hyväksyttävää. Myös sotkuisuus herättää epäilyksiä, niin aitausten kuin muunkin ympäristön. Jos aitauksissa juoksentelee paljon pentuja, saa sekin heräämään kysymykset siitä, annetaanko koirien lisääntyä holtittomasti ja ylimääräiset lopetetaan tai myydään kelle sattuu. Kannattaa myös tarkkailla, miten koirat suhtautuvat hoitajiinsa: jos koirat vaikuttavat pelokkailta tai hoitajat käsittelevät niitä yhtään kovakouraisesti, ei niiden hoito ole hyväksyttävää. Vetokoirat ovat samanlaisia kuin muut koirat: nekin oppivat parhaiten oikeasta käytöksestä palkiten, eikä psyykkinen tai fyysinen väkivalta koiria kohtaan ole koskaan hyväksyttävää.

Mitkä ovat taas merkkejä hyvästä toimijasta?

Koirat näyttävät hyväkuntoisilta ja myös psyykkisesti tasapainoisilta, ne eivät ole hermostuneita, pelokkaita tai aggressiivisia. Koirien tulisi suhtautua luottavaisesti yrityksen omistajaan ja työntekijöihin. Ja työntekijöiden tulisi tuntea koirat yksilöinä, osata kertoa jokaisesta koirasta mm. sen luonteesta, taustasta ja terveystilanteesta. Työntekijöiden tulee kohdella koiria rauhallisesti ja ystävällisesti, koirille ei saa huutaa saati läimiä tai riuhtoa niitä. Niin yrityksen omistajalla kuin työntekijöilläkin tulee olla vankkaa tietoa koirien hyvinvoinnista ja kokemusta vetokoirien koulutuksesta ja käsittelystä. Koska vetäminen on koirille fyysisesti raskasta, tulee myös niiden lihashuollosta huolehtia. Yrittäjän tulee olla valmis kertomaan rehellisesti kaikesta koiriin liittyvästä. Koirien varusteiden tulee olla ehjiä ja huollettuja.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-15 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-16Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-17 #ReilutBlogit huskysafari

Mitä kannattaa tehdä, jos epäilee ettei joku safariyrittäjä toimi eettisesti?

Ensimmäisenä kannattaa soittaa alueen kunnan- tai valvontaeläinlääkärille. Heidän pitäisi tuntea kaikki toimialueensa koirayrittäjät ja osata kertoa, koska paikassa on tehty tarkastus. Aina tarvittaessa he tekevät eläinsuojelutarkastuksen. Valitettavasti eläinsuojelulakimme on kuitenkin sen verran löyhä, että tarkastuksia voidaan tehdä vuosia ja antaa toistuvia huomatuksia tiettyjen puutteiden korjaamiseksi. Tilanne voi jatkua näin pitkäänkin, vaikka rikkomukset olisivat eläinten hyvinvoinnin kannalta huomattaviakin. Vain harvoin eläinlääkäri ryhtyy kiireellisiin toimenpiteisiin ja esimerkiksi eläinten huostaanottoihin, ja silloin tilanne on jo todella huono. Eettisyyteen kuuluvat myös sellaiset asiat, joihin viranomaiset eivät voi puuttua: esimerkiksi se, että koiria pennutetaan liikaa ja ylimääräiset lopetetaan, on asia, johon ulkopuolelta ei voi juurikaan puuttua, mutta joka on ehdottoman epäeettistä. Tällaisissa tapauksissa tulee antaa palautetta yrittäjälle sekä tietysti kertoa asiasta eteenpäin tuttavilleen jne., jotta kukaan muu ei eksyisi samaan paikkaan.

Kuinka paljon rekikoiran pitäisi saada liikkua off-seasonilla eli kesäaikaan? Mitä muita epäkohtia/vaatimuksia voi koirien pitämiseen liittyä koirien hyvinvointinäkökulmasta (esim. tilavaatimukset häkeissä, ketjujen pituus jne)?

En ole niin perehtynyt vetokoiriin, että pystyisin sanomaan jotain tarkkoja liikuntamääriä, mutta se on selvää, että liikunnan tulee olla säännöllistä myös kesäaikana, jotta koirien kunto pysyy yllä ja mieli virkeänä. Yrittäjän tulisi käyttää kesää myös koirien kouluttamiseen.

Mielestäni koiria ei tulisi pitää ketjuissa lainkaan. Vaikka laki sen salliikin, se ei ole koiran kannalta koskaan saman veroinen asia kuin aitauksessa asuminen. Lain vaatimukset koiratarhojen koosta eivät ole kummoiset, joten jos aitaus näyttää yhtään ahtaalta, ei se ole koiralle riittävä, vaikka lain vaatimus juuri täyttyisikin. Koiran tulee mielestäni pystyä myös juoksentelemaan aitauksessaan, vaikka se saisikin vetokoirana juosta myös muualla. Välillä koirilla näkyy käytettävän myös todella huonoja koppeja, jopa pelkkiä tynnyreitä jne. nukkumapaikkoina. Nämä eivät tietenkään ole hyväksyttyjä. Vetokoirina käytetään myös hyvin ohutturkkisia koiria, ja nämä tarvitsevat aina ehdottomasti hyvän, lämpimän kopin suojakseen.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-11 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-13 #ReilutBlogit huskysafariSiperianhusky_huskysafari_eettisyys-4 #ReilutBlogit huskysafari

Koska eläinten hyödyntämiseen turismissa liittyy aina eläinten hyvinvointiriskejä, suosittelen jättämään niin rekikoirasafarit kuin porokyyditkin väliin. Valitettavasti meille Animaliaankin tulee säännöllisesti ilmoituksia huskytiloista, joissa koirien hoito ei ole asianmukaista. Aina ei kuitenkaan rikota niin selvästi lakia, että viranomaiset pystyisivät puuttumaan toimintaan. Suomen luonnosta voi nauttia monilla muillakin tavoilla ja tukea silti paikallisia yrittäjiä: kannattaa kokeilla esimerkiksi ohjattuja hiihtoreissuja latureittien ulkopuolella, lumikenkäretkiä ja patikointia. – Laura Uotila, Animalia

Olisiko hyvä tapa/tyyli kysyä suoraan safariyrittäjältä mitä koirien kanssa tehdään off-seasonilla, miten paljon ne saavat liikuntaa ja mitä tapahtuu rekikoirille, jotka eivät enää jostain syystä ole sopivia vetotehtäviin?

Ehdottomasti tulee kysyä suoraan! Yrittäjät saavat varmasti näitä kysymyksiä paljon ja kannattaakin kuulostella, onko vastaus ulkoa opeteltu sellaiseksi, että sen tiedetään olevan ”oikea”, mutta totuus on jotain muuta. Jos yrittäjä ei osaa tai halua vastata tarkentaviin kysymyksiin, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida.

Koska eläinten hyödyntämiseen turismissa liittyy aina eläinten hyvinvointiriskejä, suosittelen jättämään niin rekikoirasafarit kuin porokyyditkin väliin. Valitettavasti meille Animaliaankin tulee säännöllisesti ilmoituksia huskytiloista, joissa koirien hoito ei ole asianmukaista. Aina ei kuitenkaan rikota niin selvästi lakia, että viranomaiset pystyisivät puuttumaan toimintaan. Suomen luonnosta voi nauttia monilla muillakin tavoilla ja tukea silti paikallisia yrittäjiä: kannattaa kokeilla esimerkiksi ohjattuja hiihtoreissuja latureittien ulkopuolella, lumikenkäretkiä ja patikointia.

Tämä postaus on osa matkabloggaajien #ReilutBlogit-kampanjaa, jonka myötä pyrimme herättämään huomiota vastuullisen matkailun puolesta sekä kertomaan esimerkkejä ympäri maailmaa. Tästä pääset lukemaan Lauran ja minun aiemmat postaukset siitä, kuinka bongailla luonnonvaraisia villieläimiä vastuullisesti ja eettisesti kestävältä pohjalta. Meidät haastoi mukaan Gia ja itse ohjaan pallon eteenpäin Millalle Pingviinimatkoihin ja Archie Gone Lebanonin Inkalle.

Heräsikö teillä ajatuksia aiheeseen liittyen? Osallistu ihmeessä mukaan #ReilutBlogit-kamppikseen ja jaa omia tarinoitasi (pieniä tai suuria) kestävästä matkailusta vaikkapa tässä meidän kommenttiboksissa, blogissasi tai muissa sosiaalisen median kanavissa!