Majakoita, kraatereita ja lumihuippuja – eli yksi normiajopäivä Islannissa

Eurooppa, Lapsiperhe matkustaa
September 30, 2017

Jos yhtään juttua on koskaan Islannista lukenut, ei ole voinut olla törmäämättä siihen faktaan, että säiden lisäksi islannissa on myös erittäin vaihtelevat maisemat. Pieneen ja kompaktiin maahan mahtuu yhteenkin päivään ja pariinsataan ajokilometriin paikkoja aivan laidasta laitaan. Yksi tällainen oli meidän toinen Islannin-reissupäivämme, jonka aikana ajelimme Lounais-Islannin rannikolta Akranesin kalastajakylästä aina pohjoisessa sijaitsevaan pieneen Hofsosin kylään saakka.

Matkalle mahtui tämän päivän aikana 290 kilometriä vaihtuvia näkymiä, mutta yksi mikä oli ja pysyi koko hela päivän oli kirkas auringonpaiste siniseltä taivaalta, mikä oli erittäin hämmentävää. Olimme jo toista päivää Islannssa, eikä vieläkään ollut satanut kertaakaan! Muistan, kuinka päivän aikana mutisin jo hiljaa mielessäni (no okei, ehkä vähän ääneenkin), että paistaa vähän liikaa tuo aurinko ja äh kun ei ole edes yhtään pilviä, kun tulee niin kamalat kontrastit valokuviin. Lauri siinä vähän saattoi pyöritellä silmiään mun ongelmalle, mutta edelleen kun katson näitä kuvia, en voi olla ajattelematta kuinka paljon parempia ne olisivat jos taivas olisi ollut edes vähänkin pilvisempi. Että kun ongelmia ei ole, niin niitähän kyllä kehitetään, hah.

Akranesissa olimme majoittuneet yhden yön Kirkjuhvoll Guesthousessa, joka oli oikein passeli majapaikka lapsenkin kanssa. Ison majatalon alakerrassa oli hyvin varusteltu, kookas keittiö kokkailuun ja ruokasali, ja yläkerrassa sijainnut huoneemmekin oli tilava. Pojalle saatiin matkasänky lainaan lisämaksutta ja yhteistilasta löytyi jopa leikkinurkkaus. Tätä yöpaikkaa voi kyllä suositella, mikäli etsii majapaikkaa vähän Reykjavíkin ulkopuolelta.

Paljonkaan Akranesissa ei sinänsä ole nähtävyyksiä, mutta rannikkomaisemat majakoineen nyt lämmittävät aina mieltä. Kävimmekin hoitamassa aamun reippailut leikkipuiston lisäksi majakalla, tai itse asiassa majakoilla – niitä kun oli kaksi aivan vierekkäin. Uudempaan olisi päässyt myös sisään, paitsi ei sunnuntaina, jolloin olimme tietenkin liikenteessä. Mutta riitti pihallakin katseltavaa ja tutkittavaa, muun muassa kotiloiden ja merilevän muodossa.

Puoli kahdentoista jälkeen hyppäsimme Dacian jousille ja lähdimme ajelemaan rengastietä pitkin kohti pohjoista. Poika sammui heti kuin saunalyhty ja kiskaisi tunnin unet. Niiden aikana ehdimme ajella 70 kilometrin verran sisämaahan aina Grábrókin kraaterille saakka. Oikeastihan emme edes sen juurelle kaartaessamme tienneet päätyneemme kraaterin kupeeseen parkkiin. Nousin jaloittelemaan ja huomasin, että parkkiksen nurkalta lähti nousemaan portaan ylöspäin kohti jotain. Kävin tutkimassa alueen karttaa ja totesimme, että käydäänpä huvikseen vähän verryttelemässä raajojamme.

Kasuaali kraaterikävely olikin yksi päivän kivoimmista jutuista. Kiersimme koko kraaterin ympäri ja tähyilimme upeita maisemia. Ilma oli lämmin, mutta kraaterin huipulla tuuli kävi aivan älyttömän lujana. Yritin ottaa jotain videopätkää huipulla, mutta videossa kävi niin kova suhina, että oli pakko mutettaa IG-storyynkin päätyneet pätkät.

Viereiselle kraaterille saakka olisi päässyt kävelemään, mutta skippasimme pidemmän lenkin ja lähdimme jatkamaan ajomatkaa. Pohjoiseen edetessämme ilma viileni korkeuden kasvaessa ja maisemien vilistessä ohitsemme. Paikka paikoin talven läheisyys tuntui tuolloin toukokuussa vielä toden teolla, sillä tienpenkoilla oli vielä ihan kunnolla lunta.

Mutta maisemat, ne maisemat. Tien kiemurrellessa edessä ja vuorotellen vuorten tai meren siintäessä horisontissa ei voinut olla muuta kuin täydellisen hyvissä fiiliksissä. Jopa skidi viihtyi takapenkillä hyvin ohikiitäviä maisemia katsellen. Olin ostanut lentokentältä jopa pre paid -liittymän kännykkääni, jotta hätätapauksessa saisin YouTubesta jotain viihdyttävää videota hänelle pyörimään, mutta tähän keinoon ei tarvinnut turvautua kuin vasta viimeisimpänä ajopäivänä. Melkoinen reissu-roope tämä meidän pieni matkamiehemme siis!

Matkan varrella stoppasimme Blönduósissa tekemään ruokaostoksia, kahville ja jaloittelemaan. Hain kahvin mukaan keskustan pienestä kahvilasta ja kävelimme joen rantapenkereille nauttimaan auringosta. Vuoriston viileys oli tipotiessään ja lapsikin viiletti kivienkeräysreissullaan huppari päällään ilma pipoa. Sorsat kaakattivat rannassa ja voikukat kukkivat lämpimän keltaisina. Hymynkare kutitteli suupieliä. Tuntui ihanalta olla tien päällä perheen kanssa.

Iltapäivällä saavuimme suloiseen pieneen Hofsósiin, missä koettiin seuraavana päivänä yksi koko matkan siisteimmistä uimalakokemuksista. Mutta se on seuraava tarina se!

Tässäpä vielä kartalla päivän kruisailtu reitti:

Lue myös:

Suuri budjettipostaus: mitä maksoi viikon roadtrip Islannissa?

Kannattiko kiertää Golden Circle eli Kultainen kierros?

Paketoitua retkihyvää

Lifestyle, Ruoka
September 10, 2017

Kaupallinen yhteistyö: Fazer ja PING Helsinki

Järjestimme pari viikkoa sitten Suomen luonnon päivänä toisen lukijaretkemme, joka kiersi tällä erää Nuuksion Klassarinkierroksen loppukesän vaihtelevassa säässä. Auringonsäteiden lisäksi kasvojamme hyväilivät nimittäin ah niin tutuiksi menneenä kesänä tulleet piiskaavaat vesipisarat, mutta onneksi vasta loppumatkasta. Pikku sadekuurot eivät kuitenkaan lannistaneet näiden retkeilijöiden mielialaa, sillä saimme sentään nauttia retken kohokohdasta – eli eväiden syömisestä – kauniissa ilmassa!

Evääksi olimme varanneet sen perinteisen retkisettimme: kotitekoista mehua, termarikahvit, nuotiolla käristettäviä herkkuja ja hedelmiä. Tästä setistä on jo pitkään puuttunut hyvänmakuinen ja terveellinen, kaikkien meidän ruokavalioihin sopiva kahvin palanpainike. Kuin tilauksesta, tähän tarpeeseen antoi vastauksen Fazer tarjoamalla meille blogiyhteistyönä testattavaksi uutuustuotteensa, Jyväshyvä Lempikaura-välipalakeksit, jotka ovat nyt syyskuun alussa ilmestyneet ainakin mm. K-kauppoihin ja Stockmannille. Sataprosenttiset kaurakeksit ovat vegaanisia, niissä on vähemmän sokeria ja ne sisältävät vain rypsiöljyä (iso plussa palmuöljyttömyydestä!) – eli pelkkää hyvyyttä pakattuna uudelleen suljettavaan pussiin, joka on näppärä napata mukaan retkireppuun. Oi olisipa meillä ollut näitä rinkoissamme jo viime talven Riisitunturin-vaelluksella, jonka teimme aivan liian vähin eväin ja kahvitta. Jatkossa ainakin tiedämme, mitä pakkaamme mukaan erämaaseikkailuille ensimmäisenä niiden kahvinporojen lisäksi (kyllä – kahvittomuus vaelluksella jätti pysyvät traumat, hehee).

Keksejä on olemassa kahta eri makua: Paahdetut siemenet ja Makeat juurekset, jotka molemmat löysivät oman fanikuntansa retkiporukkamme makuraadista. Itse ihastuimme erityisen paljon Paahdetut siemenet -keksien pähkinäiseen makuun, joka komppasi täydellisesti retkikuksasta nuotion äärellä nautitun höyryävän kahvin aromeja, kun taas miehet hotkivat makean mehevät juureskeksit hetkessä suihinsa.

Keksien koostumus oli kaikille positiivinen yllätys, sillä ne eivät olleet sellaisia perinteisiä kuivakeksejä, vaan enemmänkin juuri sopivan kostean mehukkaita suupaloja. Paketin uudelleensulkuominaisuus on erinomainen ja sulkijatarra oikeasti tiivis, mutta jos on yhtä huoleton pussinsulkija kuin allekirjoittaneet ja haluaa keksin säilyttävän ihanan mehukkuutensa (eikä niitä tule hotkaistua keralla koko pussillista), kannattaa pussin sisältö säilöä kotona vaikka lasipurkkiin. Lempikaurakeksit toimivat muuten myös erinomaisena energiaboostina työpäivän viimeisinä tunteina tuskallisen iltapäivänälkäkiukun kanssa painiessa!

Kaikki perheelliset tietävät miten vaikeaa lapsilta onkaan piilotella niitä omia kahviherkkuja, ja kuinka nopeasti pikkukätöset saattavatkaan napata näppeihinsä sellaisiakin syötäviä, joita heille ei ihan mielellään vielä soisi. Onneksi näiden keksien kohdalla ei haittaa, vaikka taapero sattuisi sellaisen käsiinsä saamaan. Vaikka keksit onkin suunnattu aikuiseen makuun, niin itse ainakin annoimme hyvillä mielin lastemmekin niitä maistella. Hyvin upposivatkin – jopa niin hyvin, että loput keksit on kotona saatu piilottaa pieniltä pullerokäsiltä.

Pikkulasten kanssa retkeillessä nuotion savuisen tuoksun fiilistely saattaa jäädä välillä hieman sivuosaan taaperoiden sinkoilua valvoessa, mutta aina kannattaa silti lähteä retkelle. Se ilo ja uteliaisuus, mikä noista pienistä tähtisilmistä tuikkii heidän tutkiessaan ympäristöään, saa omankin sydämen onnesta myttyrälle. Klassarinkierros oli retkikohteena mukavaa vaihtelua Nuuksion tunnetunpiin reitteihin, eikä matkan varrella ollut edes pahasti tungosta (parkkipaikkaa lukuunottamatta), vaikka olimmekin liikkeellä ehkä yhtenä kesän suosituimpana retkipäivänä. Maasto oli sopivan vaihtelevaa tasaisesta polusta juurakkoisempiin pätkiin ja aina niin tunnelmallisiin pitkospuihin saakka. Isommat lapset selviytyvät neljän kilometrin reitistä mainiosti itsekin, mutta pienemmille taaperoille kannattaa varata mukaan kantoreppu tai -rinkka.

Onnistuneen retkipäivän päätteeksi kuului kotimatkalla takapenkiltä tasaisen tyytyväinen tuhina, kun raitis ilma, liikunta ja herkulliset retkieväät olivat tehneet tehtävänsä. Lämmin kiitos vielä kaikille retkellä mukana olleille lukijoillemme osallistumisesta ja Fazerille retkieväiden sponsoroinnista!

Lisää liikunnan iloa koko perheelle

Lifestyle
September 3, 2017

Kaupallinen yhteistyö: Reima

On tiistaiaamu. Ulkona on harmaan suttuinen keli ja olen lähdössä viemään poikaa 1,5 kilometrin päässä sijaitsevaan kaupungin järjestämään kerhoon. Lapsi on ollut jostain syystä heräämisestään saakka epätavallisen kiukkuinen, eikä millään haluaisi syödä aamupalaa saatika pukea jalkaansa kenkiä taikka ulkoiluhousuja. Tunnen omankin pinnani alkavan kiristyä, kun tunnin kestänyt houkuttelumaratoni ei tuota toivottua lopputulosta, joten joudun laskemaan mielessäni pariinkin otteeseen kymmeneen. Alkaa pahasti vaikuttaa siltä, etten tule saamaan tahtoikäistä taaperoa kanssani autoon siten, että kaikilla säilyisi kutakuinkin hyvä mieli ja olisimme kello yhdeksään mennessä kerhossa. Istun alas, huokaisen ja koitan houkutella itkusilmäistä lasta syliini juttelemaan.

Hän kipuaa nenä valuen polvelleni ja tyynnyttelen pientä kiukkupakkausta puolelta toiselle heijaten ja korvaan kuiskutellen. Hetken halailtuamme ja vedettyäni henkeä koen ahaa-elämyksen. Lasken lapsen takaisin maahan ja nappaan eteisen kaapista käteeni pojan pyöräilykypärän ja kysyn lattialla istuvalta pian 3-vuotiaalta taaperolta:” Mitä jos menisimmekin kerhoon pyörällä? Sinä voit ajaa ja äiti hölkkää vieressä?” Nään kuinka lapsen silmiin syttyvät valot ja tuttu valloittava hymy nousee hänen huulille. “Joo!”  Hän huudahtaa ja hyppää pystyyn heittäen samalla kädet korkealle ilmaan. Pukeminen sujuu vauhdikkaasti ja kohta olemmekin jo ulkona valmiina matkaan. Kostean raikkaassa loppukesän aamussa on helppo hengittää ja varttituntia myöhemmin olemme perillä. Hikisinä ja iloisina aamun pienestä spurtista sekä äiti että poika.

Mitä tästä nimenomaisesta aamusta opinkaan? Sen ettei liikunnan missään nimessä tarvitse olla vain suoritus, jolle on varattu tunti joka iltapäivä klo 17 alkaen. Hektisessä lapsiperheen arjessa sitä tuntiakin voi välillä olla hankala järjestää, joten usein onkin kaikkein helpointa liikkua koko perhe yhdessä. Tällöin sekä lapsi, että aikuinen saavat tarvitsemansa liikuntamäärän päivittäin helpommin täyteen ja mikäs sen mukavampaa, kuin yhdessä ilon kautta tekeminen!

Reima haastaa lapsiperheet liikkumaan

Liikunnan ilosanomaa jakaa myös kotimainen lasten ulkoiluvaatemerkki Reima, joka juuri käynnistyneen kansainvälisen #millionhoursofjoy-haastekamppiksen avulla haluaa yhteistyössä Visit Finlandin kanssa innostaa maailman lapsia liikkumaan miljoona tuntia enemmän. Samalla halutaan tuoda esille Reiman suomalaisia juuria ja nostaa kotimaatamme tapetille kiinnostavana matkailumaana, jossa puhdas ja monimuotoinen luonto mahdollistavat monenlaisen aktiivilomailun.

Tiesitkö muuten, että Suomen virallinen suositus alle kouluikäisen lapsen aktiiviselle liikunnalle on kolme tuntia päivässä? Ensi alkuun asiaa miettiessäni tuntimäärä tuntui yllättävän korkealta, mutta ymmärtäähän sen: leikki ja liikunta on lasten työtä. Ja ihan omakohtaisen kokemuksenkin kautta meidän taloudessa todellakin huomaa (ja kuulee) lapsen turhautumisesta heti, jos vaikkapa tosi kurjan sään tai flunssailun vuoksi ei olla päästy liikkumaan normaaliin aktiiviseen tapaan. Vanhemmat ja perheen arkirutiinit ovatkin avainroolissa tämän liikuntamäärän täyttymisessä ja lapsena opitut liikkumisen tottumukset vaikuttavat usein aikuisuuteen asti. Oiva tapa lisätä lapsiperheen arkiliikuntaa on esimerkiksi taittaa matkat päiväkotiin, harrastuksiin, kerhoon tai kouluun vaikkapa pyöräillen ja harrastaa vapaa-ajalla erilaisia aktiviteetteja monipuolisesti koko perheen voimin.

Meidän perheen liikuntatottumukset

Jos meidän pojalta kysytään hänen suosikkipuuhiaansa, niin vastaus tulee kuin apteekinhyllyltä: potkupyöräily, jalkapalloilu, retkeily ja pihaleikit kavereiden kanssa. Olen näihin päiviin saakka ollut pojan kanssa kotosalla, joten läheiset potkupyöräilymaastot ovat tulleet meille molemmille tutuiksi. Pian starttaava päiväkotiarki tuo varmasti uudenlaista ohjattua aktiivisuutta lapsen päiviin, joten tämä onkin ollut hyvä ja kieltämättä mielenkiintoinen hetki kirjata meidän perheen liikuntamääriä ylös. Olemmeko päässet myös kotihoidossa kolmen tunnin suosituksiin? Pääsääntöisesti kyllä! Niin uskomattomalta kuin tuntimäärä kuulostaakin, olemme parin viikon kirjanpitoni mukaan liikkuneet aktiivisesti 3-5 tuntia joka ikinen päivä. On käyty metsäretkillä, kiipeilty rimpuilutelineissä, tehty tallihommia, pelattu nurmikentällä jalkapalloa ja kellotettu kierrosaikoja pyörällä.

Pakko myöntää, että meidän arjen pelastus on ehdottomasti ollut tuo edellä useampaankin otteeseen mainittu potkupyörä, jonka avulla taapero painelee helposti kolmen-neljän kilometrin lenkkejä meikäläinen perässä jolkotellen tietty. Toinen mahtava asia ovat naapurustossamme asuvat todella aktiiviset lapset, jotka jaksavat touhuta monipuolisesti pihapiirissä ja näyttää puolet nuoremmalleen esimerkkiä siitä, ettei ole olemassa huonoa ulkoilusäätä. Olemme kesän aikana tehneet isommalla porukalla useita pieniä seikkailuja läheisen metsän siimekseen, juosseet kyllästymiseen asti taloyöhtiön pihateitä ristiin rastiin sekä tanssineet jäätelöauton soittaman tunnusmusiikin tahtiin. Tämä jos mikä on sitä aitoa yhteistä liikunnan iloa! Toki arkiliikkumisen suhteen petrattavaa löytyy meidänkin perheestä, sillä aivan liian usein taitamme kerhomatkat tai piipahdukset lähikauppaan autolla, kun nekin kilometrit voisi hyötyliikkua fillaroiden. Mutta pääpiirteissään uskomme liikunnan olevan perheemme kohdalla riittävän inspiroivaa ja monipuolista, mikä heijastelee tietty koko porukan hyvinvointiin positiivisella tavalla.

Osallistu sinäkin mukaan kampanjaan!

Mitkä ovat teidän perheen tai lasten suosikkijuttuja? Innostutteko kävelylenkistä läheisessä metsässä keskellä luontoa vai onko kenties uusien temppujen opettelut skeittipuistossa teidän pala kakkua? Voisitteko yhdessä kokeilla jotain uutta lajia, joka kehittäisi vaikkapa tasapainoa, kestävyyttä tai voimaa? Tartu lastesi kanssa mukaan haasteeseen ja käykää kirjaamassa päivittäiset liikuntatuntinne #millionhoursofjoy-kampanjasivulle! Voit myös halutessasi jakaa yhteisiä liikuntahetkiänne Instagramissa käyttäen häsiä #millionhoursofjoy sekä #reimakidventure ja haastaa ystäväsikin mukaan keräämään miljoona tuntia lisää liikunnaniloa ja viemään Suomea maailmankartalle. Kaikkien liikuntahaasteeseen osallistuvien joukosta arvotaan jokaisesta mukana olevasta maasta yksi perhe, joka voittaa todellisen elämysmatkan Rukalle, joten kannattaa ehdottomasti käydä kirjaamassa liikuntasuoritukset päivittäin kasvattaakseen voiton mahdollisuuksia!

Olemme mieheni kanssa niin onnellisia saadessamme olla tässä kampanjassa mukana, sillä monipuolinen liikunta on ollut osa meidän molempien arkea lapsuudesta saakka ja siihen samaiseen liikunnan tuottamaan hyvään fiilikseen haluamme tutustuttaa myös oman lapsemme. Olemme jopa sujauttaneet pojan takin taskuun ReimaGO-aktiivisuussensorin, jonka avulla voimme mitata  lapsen päivittäistä liikkumista hyvinkin tarkasti. Tämä samainen aktiivisuussensori on muuten asennettu yhden kuusamolaisen Reima-nimisen poron kaulapantaan! Voitte käydä yhdessä lapsen kanssa kurkkaamassa kamppiksen kotisivuilta kuinka paljon porolle kertyy liikuntatunteja ja haastaa itsenne liikkumaan enemmän kuin tämä joulupukin ahkera apulainen.

Toivottavasti edes pieni innostus koko perheen yhteiseen liikkumiseen heräsi siellä ruutujen toisella puolella, sillä täällä päässä ollaan ainakin super exited! Kuulisinkin tosi mielelläni millaisia ovat teidän perheenne rutiinit arkiliikuntaan liittyen ja tietty parhaat vinkit sen lisäämiseen? Mitkä jutut ovat teillä upeasti vai olisiko jossain kohtaa vielä hieman tsempattavaa?

Huisin hauskaa ja ennen kaikkea liikunnallista pian starttaavaa uutta viikkoa ystävät!