Majakoita, kraatereita ja lumihuippuja – eli yksi normiajopäivä Islannissa

Eurooppa, Lapsiperhe matkustaa
September 30, 2017

Jos yhtään juttua on koskaan Islannista lukenut, ei ole voinut olla törmäämättä siihen faktaan, että säiden lisäksi islannissa on myös erittäin vaihtelevat maisemat. Pieneen ja kompaktiin maahan mahtuu yhteenkin päivään ja pariinsataan ajokilometriin paikkoja aivan laidasta laitaan. Yksi tällainen oli meidän toinen Islannin-reissupäivämme, jonka aikana ajelimme Lounais-Islannin rannikolta Akranesin kalastajakylästä aina pohjoisessa sijaitsevaan pieneen Hofsosin kylään saakka.

Matkalle mahtui tämän päivän aikana 290 kilometriä vaihtuvia näkymiä, mutta yksi mikä oli ja pysyi koko hela päivän oli kirkas auringonpaiste siniseltä taivaalta, mikä oli erittäin hämmentävää. Olimme jo toista päivää Islannssa, eikä vieläkään ollut satanut kertaakaan! Muistan, kuinka päivän aikana mutisin jo hiljaa mielessäni (no okei, ehkä vähän ääneenkin), että paistaa vähän liikaa tuo aurinko ja äh kun ei ole edes yhtään pilviä, kun tulee niin kamalat kontrastit valokuviin. Lauri siinä vähän saattoi pyöritellä silmiään mun ongelmalle, mutta edelleen kun katson näitä kuvia, en voi olla ajattelematta kuinka paljon parempia ne olisivat jos taivas olisi ollut edes vähänkin pilvisempi. Että kun ongelmia ei ole, niin niitähän kyllä kehitetään, hah.

Akranesissa olimme majoittuneet yhden yön Kirkjuhvoll Guesthousessa, joka oli oikein passeli majapaikka lapsenkin kanssa. Ison majatalon alakerrassa oli hyvin varusteltu, kookas keittiö kokkailuun ja ruokasali, ja yläkerrassa sijainnut huoneemmekin oli tilava. Pojalle saatiin matkasänky lainaan lisämaksutta ja yhteistilasta löytyi jopa leikkinurkkaus. Tätä yöpaikkaa voi kyllä suositella, mikäli etsii majapaikkaa vähän Reykjavíkin ulkopuolelta.

Paljonkaan Akranesissa ei sinänsä ole nähtävyyksiä, mutta rannikkomaisemat majakoineen nyt lämmittävät aina mieltä. Kävimmekin hoitamassa aamun reippailut leikkipuiston lisäksi majakalla, tai itse asiassa majakoilla – niitä kun oli kaksi aivan vierekkäin. Uudempaan olisi päässyt myös sisään, paitsi ei sunnuntaina, jolloin olimme tietenkin liikenteessä. Mutta riitti pihallakin katseltavaa ja tutkittavaa, muun muassa kotiloiden ja merilevän muodossa.

Puoli kahdentoista jälkeen hyppäsimme Dacian jousille ja lähdimme ajelemaan rengastietä pitkin kohti pohjoista. Poika sammui heti kuin saunalyhty ja kiskaisi tunnin unet. Niiden aikana ehdimme ajella 70 kilometrin verran sisämaahan aina Grábrókin kraaterille saakka. Oikeastihan emme edes sen juurelle kaartaessamme tienneet päätyneemme kraaterin kupeeseen parkkiin. Nousin jaloittelemaan ja huomasin, että parkkiksen nurkalta lähti nousemaan portaan ylöspäin kohti jotain. Kävin tutkimassa alueen karttaa ja totesimme, että käydäänpä huvikseen vähän verryttelemässä raajojamme.

Kasuaali kraaterikävely olikin yksi päivän kivoimmista jutuista. Kiersimme koko kraaterin ympäri ja tähyilimme upeita maisemia. Ilma oli lämmin, mutta kraaterin huipulla tuuli kävi aivan älyttömän lujana. Yritin ottaa jotain videopätkää huipulla, mutta videossa kävi niin kova suhina, että oli pakko mutettaa IG-storyynkin päätyneet pätkät.

Viereiselle kraaterille saakka olisi päässyt kävelemään, mutta skippasimme pidemmän lenkin ja lähdimme jatkamaan ajomatkaa. Pohjoiseen edetessämme ilma viileni korkeuden kasvaessa ja maisemien vilistessä ohitsemme. Paikka paikoin talven läheisyys tuntui tuolloin toukokuussa vielä toden teolla, sillä tienpenkoilla oli vielä ihan kunnolla lunta.

Mutta maisemat, ne maisemat. Tien kiemurrellessa edessä ja vuorotellen vuorten tai meren siintäessä horisontissa ei voinut olla muuta kuin täydellisen hyvissä fiiliksissä. Jopa skidi viihtyi takapenkillä hyvin ohikiitäviä maisemia katsellen. Olin ostanut lentokentältä jopa pre paid -liittymän kännykkääni, jotta hätätapauksessa saisin YouTubesta jotain viihdyttävää videota hänelle pyörimään, mutta tähän keinoon ei tarvinnut turvautua kuin vasta viimeisimpänä ajopäivänä. Melkoinen reissu-roope tämä meidän pieni matkamiehemme siis!

Matkan varrella stoppasimme Blönduósissa tekemään ruokaostoksia, kahville ja jaloittelemaan. Hain kahvin mukaan keskustan pienestä kahvilasta ja kävelimme joen rantapenkereille nauttimaan auringosta. Vuoriston viileys oli tipotiessään ja lapsikin viiletti kivienkeräysreissullaan huppari päällään ilma pipoa. Sorsat kaakattivat rannassa ja voikukat kukkivat lämpimän keltaisina. Hymynkare kutitteli suupieliä. Tuntui ihanalta olla tien päällä perheen kanssa.

Iltapäivällä saavuimme suloiseen pieneen Hofsósiin, missä koettiin seuraavana päivänä yksi koko matkan siisteimmistä uimalakokemuksista. Mutta se on seuraava tarina se!

Tässäpä vielä kartalla päivän kruisailtu reitti:

Lue myös:

Suuri budjettipostaus: mitä maksoi viikon roadtrip Islannissa?

Kannattiko kiertää Golden Circle eli Kultainen kierros?

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply