Kun lemmikki sairastaa

Lifestyle, Muuta kuin matkailua
May 15, 2017

Muistatteko, kun kirjoittelin teille meidän perheen elämänrytmistä ja arjen tasapainoilusta postauksen viime syksynä? Jo tuolloin minulla oli tunne, että tässä kotiäitiyden, yrittäjyyden ja blogin (tai nykyään siis kahden blogin!) yhdistämisessä on pikkuisen turhan monta rautaa kuumana jopa meikäläisen kaltaiselle suorittajalle. Silloinen päivähoitosuunnitelma ei lopulta harmiksemme onnistunutkaan, joten päätimme lopulta pitää pojan kotona kanssani vielä toistaiseksi. Vuoden alusta startannut kaupungin kerho pari tuntia kahdesti viikossa on tuonut arkipäiviin riittävän hengähdystauon, jolloin olen ehtinyt juoda kupin kahvia (kuumana, luksusta) hoitaa sähköpostit ja vaikka kirjoitella postausta pojan leikkiessä hetken ohjatusti kavereidensa kanssa. Win-win.

Pahoittelen siis, etten ole ehtinyt lukea, tykkäillä ja kommentoida teidän muiden juttuja riittävän aktiivisesti viime aikona tai postailla meidän blogeihin niin usein kuin aiemmin. Täällä päässä on välillä aika monet langanpäät pideltävinä ja vihdoin ja viimein olen oppinut priorisoimisen jalon taidon ilman valtavia omantunnontuskia. Perhe sekä ystävät ovat ehdoton ykkönen ja tämä rakas, mutta välillä raskas some-maailma tulee siellä jossain perässä. Kyseisen balanssin tärkeyden olen viime kuukausien aikana huomannut todella konkreettisesti, kun hevoseni sairastui helmikuun alussa vakavasti.

Nyt aletaan olla hiuskarvan verran voiton puolella, mutta yhtään liioittelematta tämä kevät on ollut todella raskas. Huoli ja epävarmuus hevosen hyvinvoinnista, järkyttävän kokoiset eläinlääkäri-, erikoisruokavalio- ja kengityslaskut kaikkien muiden kiinteiden hevoskustannusten lisäksi sekä tietysti tämä krooninen ajanpuute ovat omalta osaltaan pitäneet huolta siitä, että välillä on tehnyt mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa. Kuukausi sitten eläinlääkäri sanoikin, että nyt aletaan olla siinä pistesssä, että jollei hevosen oireet ala uudella erikoiskengityksellä helpottamaan, on armeliain vaihtoehto päästää ystävä tuskistaan. Itkin pari päivää silmät päästäni tuttua silkkiturpaani halaillen ja rukoilin ihmettä, joka lopulta näyttää tapahtuneen. Viikko erikoiskengityksen jälkeen Hanurin voinnissa tapahtui silmin nähden selkeä muutos, eikä kipulääkitystä ole tarvittu lainkaan pian kolmeen kokonaiseen viikkoon.

Hevonen kuvittelee itse olevansa elämänsä kunnossa, joten voitte uskoa miten vaikeaa on yrittää selittää vajaa 500 kiloiselle energiapommille, että sinä herraseni olet edelleen toipilas ja joudut nyt valitettavasti seisomaan levossa vielä viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Tämä kaviokuume on siitä vihulainen sairaus, että täydestä toipumisesta ei ole mitään varmuutta ja sairaus voi jossain kohtaa uusia, jos kaikkia riskitekijöitä ei saada minimoitua. Meillä se tarkoittaa käytännössä valitettavasti sitä, että Hanuri joutuu muuttamaan eri tallille, sillä se ei voi ainakaan toistaiseksi elää nykyisen kaltaisessa pihattoratkaisussa “villiponin” elämää, jossa sen syömää heinämäärää ei voida varmuudella tarkkailla. Vähäsokerinen ruokavalio, riittävä liikunta toipumisen jälkeen ja taitava kengittäjä ovat avainasemassa meidän onneemme jatkossa, joten toivotaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että poniini tästä vielä toipuu entistä ehommaksi.

Huomenna meillä on edessä kontrolliaika, jossa hevosen etukaviot röntgenkuvataan jälleen kerran. Jänittää jo nyt miltä siellä kavioiden sisällä näyttää, mutta kun hevosen vointi on tällä hetkellä nuin mainio, haluan uskoa ja toivoa että tiedossa olisi hyviä uutisia.

Pitäkää peukkuja!

PS. Jos olet autoileva oman elämäsi ponityttö ja halajat päästä rapsuttelemaan säännöllisesti Espoossa asuvaa maailman suloisinta ponia, niin laita mulle viestiä! Tässä kevään aikana on tullut jälleen kerran todettua, että apukäsiä hevosen hoidossa ei voi olla koskaan liikaa.

PPS. Kuvausavusta kiitos jälleen armaallani siskolleni!

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Kivimäen Jenni May 15, 2017 at 20:08

    Voi rakas herra Hoo, toivon niin, että selviät ja toivut hienosti! <3 ihana pieni poni, voin niin kuvitella tuskan, mikä epätoivosta, surusta ja huolesta on tullut. Minun rakas kissavanhus oli alkuvuodesta monta kuukautta tosi kipeä, laihtui vaan ja oksensi kaiken ruoan. Kaikki tutkimukset koepalaleikkausta lukuun ottamatta tehtiin ja kaikki oli onneksi lopulta hyvin. Ilmeisesti hänelle oli kehittynyt tosi paha ruoka-aineallergia ja suolisto oli sen takia ihan rikki. Onneksi löydettiin ruokavalio, joka kissille sopii ja vältettiin leikkaus. Koepalasta olisi ehkä löytynyt löydöksiä, ehkä ei. Taneli ei ole sellainen kissi, joka pärjäisi sairaalassa viikkoja, hän vaan stressaisi itsensä hengiltä, joten ei se leikkaus meille olisi edes vaihtoehto. Pitää siis vaan pärjätä sen pienen epävarmuuden kanssa, mikä diagnoosiin jäi. Nyt kissi on ollut uudella ruokavaliolla kohta 2 kk ja paino on alkanut taas nousta. Olen niin helpottunut ja onnellinen! Hoidot ja tutkimukset maksoivat kuin synti mutta kyllä omat rakkaat lemmikit ovat sen arvoisia! Mennään Islannin road tripille sitten vähän pienemmällä budjetilla. 🙂

    Toivottavasti Hoon nousukausi jatkuu tasaisesti ja sopivasti. Tulisin niin mielelläni häntä kävelyttämään, jos vaan asuisin lähempänä. <3 Eikä tosiaan saa ottaa stressiä mistään somekanavista, ne ei ole ollenkaan ykkösiä tässä elämässä. Mutta kiitos sinulle ja siskollesi ihanista kuvista, jotka aina ravitsevat sielua ja mieltä. <3

    • Reply Rimma May 16, 2017 at 09:38

      Ihana kuulla, että teilläkin on tilanne hieman helpottanut <3 On niin rankkaa kyllä näiden lemmikkien sairasteluiden kanssa, niin henkisesti kuin rahapussillekin... Meilläkin yksi koirista nyt pari vuotta sairastanut ilmeisesti epilepsiaa, kun laajoista tutkimuksista huolimatta ei olla löydetty syytä kohtauksille. Toivon todella teillekin parempaa huomista ja ihania hetkiä kisun kanssa <3 Ja voi että mukavaa, että meidän kuvat herättävät tunteita! Ihan mahtavaa!! Kiitos 🙂

  • Reply Kata May 15, 2017 at 21:19

    Moikka! Mihin sulle voisi laittaa viestiä heppa-avusta, laitanko blogin mailiin vai mikä olisi paras? 🙂

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle May 15, 2017 at 22:52

    Toivottavasti sairaus olisi nyt voiton puolella! Pidän kovasti peukkuja.

    • Reply Rimma May 16, 2017 at 09:39

      Kiitos Elina. Toivotaan <3

  • Reply Heidi Leinonen May 16, 2017 at 09:01

    Voimia Sinulle ja tsemppiä Hanurille! Omalla ponillani oli vaikea kaviokuume vuosia sitten ja tiedän todellakin mitä tuskaa elämä voi sen sairauden kanssa olla. Onneksi mahdollisuudet toipumiseen on olemassa!

    • Reply Rimma May 16, 2017 at 09:41

      Kiitos Heidi! Jos haluat kertoa vähän teidän kokemuksia ja miten olette pysyneet terveinä sen jälkeen, niin laita mulle ihmeessä viestiä? Oon ollut ihan hukassa, kun vaikka minulla on ollut heppa yli 20 vuoden ajan niin ei tätä vaivaa ei ole koskaan aiemmin tullut luojan kiitos vastaan… :/ rimma.blogging@gmail.com Ja kiitos tuhannesti tsempeistä!

  • Reply Hanne Katajamäki May 16, 2017 at 22:25

    Tsempitystä, voimia ja tervehtymistä Hanurille <3 Ruuhkavuodet sielläkin, ja vielä raskaita mausteita päälle :/ Toivottavasti pian helpottaisi huoli ja kiire!

    • Reply Rimma May 18, 2017 at 14:12

      Kiitos Hanne <3

  • Reply Maarit May 17, 2017 at 10:29

    Voi teitä, on vielä itsellä hyvinkin tuoreessa muistissa vastoinkäymiset oman hepan kanssa, joten tiedän ihan tarkkaan mistä puhut. Tämmöisiä harmeja sitä ei toivoisi kenellekään, mutta pakko kai se on hyväksyä, että ne on osa elämää ja kuuluu kaiken sen ilon rinnalle mitä taas kolikon toiselta puolelta löytyy. Paljon tsemppiä teille parantumiseen. <3

    • Reply Rimma May 18, 2017 at 14:13

      Näin se vaan on, että nämä on osa elämää. Toivotaan, että nyt alkaa helpottaa nämä vaivat ja Hanurikin pääsee vähän jaloittelemaan. Kiitos! Oli ihana nähdä tänään <3

    Leave a Reply