Ylänköjen ja laaksojen Peak District National Park

Eurooppa, Lapsiperhe matkustaa, Retkeily
May 10, 2017

Kaikilla meistä on varmasti ainakin jonkinlainen mielikuva siitä, minkälaista peri-englantilainen maaseutu on. Vihreää kumpuilevaa maastoa, ylänköjä ja nummia, kiviaitoja ja maisemaa täplittäviä laiduntavia lampaita. Juuri sellaista maisemaa vilisti ikkunoidemme ohitse, kun köröttelimme junalla Manchesterista Sheffieldiin Peak Districtin kansallispuiston läpi kulkevia kiskoja pitkin. Okei, itsehän saatoin ehkä torkahtaa koko tuon matkan ajaksi (kiitos aikaisen aamulennon) ja kuulin vain mieheltä sekä äitipuoleltani, miten kauniit maisemat junan akkunoista olikaan auenneet. Onneksi olin suunnitellut jo ennen lähtöämme, että kävisimme yhtenä päivänä retkellä tuossa kansallispuistossa, joten tiesin pääseväni nauttimaan itsekin keväisen kauniista maaseutumaisemista.

Peak Districtin kansallispuisto on todella helppo saavuttaa Sheffieldistä käsin. Googlailtuani yhden illan löysin meille passelin reitin, jonka aloituspiste sijaitsi alle 30 minuutin bussimatkan (2,5 puntaa per aikuinen per suunta) päässä kaupungista. Ei muuta kun onnikka alle ja menoksi! Saavuimme aamupäivästä The Fox House -pubille, kysäisimme kartan kanssa liikenteessä olleelta pariskunnalta varmistuksen reitistämme ja suuntasimme matkaan. Polkua ei ollut viitoitettu muuten kuin Public Footpath -kyltein, mutta uskoaksemme olimme löytäneet oikealle reitille. Matka kiertäisi Burbage Valley -laakson ympäri kulkien ensin korkeammalla reunoja pitkin, poiketen sitten korkealle liuskekivikukkulan päälle, ja laskeutuen lopuksi takaisin alaville maille ylittäen pienen virtauksen. Kilometrejä kertyisi vajaat 10 – juuri sopiva päiväpatikka vielä kantorepussa viihtyvän mukulan kanssa.

Alkumatka ei välttämättä ollut maisemiltaan mitään ilotulitusta, mutta pääsimme bongailemaan mm. lampaita, lätäköissä iloisesti uiskentelevia nuijapäitä ja aimo läjän kalliokiipeilijöitä. Reitin varrella onkin mainioita kiipeilyspotteja, mikäli sattuu lajia harrastamaan. Poika taapersi välillä hyvää polkua ominkin jaloin eteenpäin ja moikkaili asiaankuuluvasti kaikki vastaantulijat. Sää oli kivan puolipilvinen, ei liian kuuma mutta ei viileäkään.

Puolivälissä reittiä maisemat paranivat merkittävästi ja loksauttivat jopa leuat auki. Upeiden liuskekivikallioiden päältä avautui esteetön maisema koko laaksoon, jonka toista laitaa olimme taittaneet jo hyvän matkaa. Alhaalla solisi puro, jonka tulisimme vielä reitin loppuvaiheessa ylittämään, ja puron vierustalla käyskenteli lisää lampaita.

Pian jatkettuamme matkaa kohti reitin korkeinta kohtaa pääsimme kuitenkin tekemään vieläkin lähempää tuttavuutta valkoisten pörröisten kavereiden kanssa. Pienin tyyppi huuteli kantorepusta iloisesti “Bää, bää, bää!” lampaiden käppäillessä ohitsemme.

Lammaskohtaamisten jälkeen saavuttiin vihdoin korkeimmalle kohdalle ja päätettiin pitää evästauko. Jäbä oli luonnollisesti niin innoissaan kantorepusta vapautumisestaan ja ympärillä auenneista tuhansista mahdollisuuksista päästä testaamaan omien kinttujensa kantokykyä ja ketteryyttä, ettei liiemmin jaksanut keskittyä syömiseen. Edes normaalisti sekunneissa katoava smoothiepussi ei kiinnostanut, kun piti vain saada säntäillä ympäriinsä. Ei siis mikään rauhaisa piknikki, mutta enpä ollut kuvitellutkaan sen menevän niin. Onneksi oltiin päätetty palkita itsemme koko reitin päätteeksi Fox House pubin fish n’ chipseillä, joten eipä sillä tauon rauhattomuudellakaan ollut niin väliä.

Yksi nainen yritti muuten ottaa meistä perhekuvaa. Voitte vaan kuvitella, miten hyvin se onnistui touhutaaperon kanssa, joka ei paljon malttanut poseerata kameralle. Kaikki kunnia perheitä ja lapsia kuvaaville valokuvaajille – ei oo nimittäin helppoja kohteita tällaiset pauttiarallaa puolitoistavuotiaat termiitit!

Loppumatkan maisemat olivat tosi upeita! Pinnan vaihtelu ja silmänkantamattomiin jatkuva kumpuileva vihreys kiemurtelevine teineen ja peltoineen näytti hirmuisen kauniilta. Ainut ikävämpi ylläri tuli vastaan ihan loppureitistä, laskeuduttuamme takaisin alas laaksoon. Koko laaksonpohja oli nimittäin aivan läpimärkä, ja kun kerran oli uponnut suontapaiseen nilkkojaan myöten ja lenkkarit sekä sukat olivat imaisseet itseensä snadisti lisää kosteutta, alkoi vatsanpohjassa kipristelevä nälkäkin vähän tykyttää ohimossa. Onneksi Fox Houselle oli siinä vaiheessa enää viisi minuuttia matkaa, aurinko paistoi ja pienin retkeläinen oli vaipunut uneen. Selvittiin siis ilman nälkäkiukkuja pubiin saakka, ja pian saatiinkin nokkiemme eteen ah niin perinteiset englantilaiset annokset. Pakko tosin sanoa, ettei tämä annos ollut reissun paras fish n’ chips, mutta upposi kyllä aika kiitettävällä tahdilla parempiin suihin. Itse Fox House skottiruutuineen ja maalaisromanttisine sisustuksineen oli ihastuttava pubi, jossa kannattaa ehdottomasti poiketa. Tilava ulkoterassi, lastenhoitotilat ja syöttötuolitkin toki löytyi!

Takaisin kaupunkiin bussissa huristellessamme oltiin tosi tyytyväisiä päiväretkeemme – onneksi lähdettiin! Peak Districtin kansallispuistolle monta peukkua pystyyn, jos joskun tuonne päin matka käy.

Onko linjoilla muita Peak Districtin puistossa vierailleita?

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Saana | Live now – dream later May 11, 2017 at 08:14

    Onpa kauniit maisemat. Toisaalta niin perienglantilaista, mutta toisaalta taas nämä kuvat voisivat olla ihan toiselta puolelta maailmaa! 😀 Peak Districtillä en ole käynyt, mutta Lake District on aivan mahtava, sinne haluaisin useammaksi päiväksi vaeltelemaan (ja aivan varmasti menenkin). Yorkshire Dales National Parkin läpi autoilimme matkalla järviltä Yorkiin, mutta siellä ei jäänyt aikaa patikoinnille muuta kun pieniä vesiputous- ja valokuvauspysäkkejä varten. Aivat käsittämättömän kaunista kaikkialla, ihan eri tavalla kaunista mitä Suomen luonnossa.

    • Reply Laura May 11, 2017 at 17:40

      Tuolla päin Britteinsaaria vaikuttaa kyllä olevan vaikka mitä helmiä koluttavaksi! Lake District täytyy pistää korvan taakse, sitä on nyt jo moni kehunut. Tuolla oli kyllä ihanan karunkauniit maisemat – kivaa vastapainoa koti-Suomen metsäisille maisemille ^_^

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle May 11, 2017 at 08:14

    Onpa karun kaunista maisemaa. Tuo perhepotretti on kyllä hauska, kun siinä on kaksi miestä, jotka ei näytä kovin innostuneelta kuvauksesta ja sinä taas olet ihan täynnä hymyä. 😀

    • Reply Laura May 11, 2017 at 17:38

      Jep 😀 Lauri jaksoi hymyillä tasan kahdessa ekassa kuvassa, mut niissä taas poika yritti karata kuvasta ja roikkui selkä kameraan päin mun jalkojen välissä ja mä nauroin kaksin kerroin siinäkin 😀 Pisti kyllä naurattamaan koko tuo epätoivoinen kuvaustilanne 😀

  • Reply mariasmariasma May 11, 2017 at 09:39

    Upeannäköisiä maisemia ja kiva kirjoitus paikasta. Laitan ehdottomasti paikan mieleen ja haaveiden matkakohteiden listalle.

    • Reply Laura May 11, 2017 at 17:36

      Kiitos paljon, kiva kuulla! 🙂 UK:ssa riittää kyllä kans nähtävää, muuallakin kuin Lontoossa mihin useimmiten tulee jäätyä! Itsellä on seuraavaksi haaveena päästä Skotlannin puolelle 🙂

  • Reply MariG May 11, 2017 at 13:28

    Ei liity mitenkään koko postaukseen, kuin että mistä toi teijän termiitin hattu on? Aivan sairaan magee! Meillä kanssa puolitoista vuotias ja huh ne kyllä vipeltää tässä iässä 😀

    • Reply Laura May 11, 2017 at 17:34

      On nää vesselit kyllä melkoisia 😀 Lätsä on ihan Henkkamaukan hattu! On kyllä kiva, sellainen pehmeä lippis jota poika tykkää pitää päässä 🙂

  • Reply Inka May 13, 2017 at 09:20

    Onnikka-sana bongattu tekstistä, ihana Laura! <3

    Ja teidän retki vaikuttaa tosi kivalta, ja lampaiden bongaaminen oli varmasti juniorille aikamoinen elämys. Brittiläisissä maisemissa on jokin mikä kiehtoo tosi kovasti, mutta mulla on vieläkin kaikki road tripit ja muut seikkailut Iso-Britanniassa tekemättä yksittäisten kaupunkipiipahdusten lisäksi. Ah, miksi maailmassa on niin paljon paikkoja mihin tekis mieli mennä!? 😀

    • Reply Laura May 17, 2017 at 09:52

      Joo, bää bää on jäänyt tiukasti juniorin sanavarastoon tän reissun jäljiltä! 😀 Pidempi autoreissu Briteissä ois kyllä aivan ässä, siellä on niin plajon idyllisiä maisemia! 🙂 Ja hih, onnikka on jotenki ihana sana <3

    Leave a Reply