PING Helsinki 2017 sai aikaan blogi-identiteettikriisin

Muuta kuin matkailua
May 3, 2017

Harvassa ovat nykyään ne päivät, kun illalla ei saa unta sen takia, että päivä on ollut aivan liian innostava ja inspiroiva. Sellainen oli PING Helsinki 2017 (joka kuitenkin kosteilla iltabileillään piti huolen siitä, että kaikki niihin osallistuneet saivat kuin saivatkin jossain vaiheessa yötä ihan hyvin unenpäästä kiinni). Me osallistuimme tänä vuonna jo toistamiseen tähän Pohjoismaiden suurimpaan vaikuttajamarkkinointitapahtumaan Content Gurujen roolissa, ja olimme jälleen ällikällä lyötyjä siitä panostuksen määrästä, mitä tapahtumaan oli käytetty. Inna-Pirjetalla, Akulla ja Sannalla sekä muulla PING-tiimillä on käsittämätön kyky kiinnittää huomiota pieniinkin yksityiskohtiin ja rakentaa kokonaisuudesta niin vaikuttava, että heikompia hirvittää. Nöyrä kiitos, että saimme olla mukana tässä mahtavassa tapahtumassa!

Parasta PINGissä on se, että sen ohjelma vastaa moniin ammattimaisiin tarpeisiin olematta kuitenkaan rautakanki hanurissa järjestetty. Monipuolisista työpajoista voi valkata omalle brändilleen sopivimmat, ja keynote-puhujat olivat jälleen aivan omaa luokkaansa. Erityisen lämpimästi meille jäi mieliin tulevaisuustutkija Ilkka Halavan puheenvuoro. Halavalla oli rankka paikka astua lavalle erittäin energisen ja niin ikään loistavan esityksen vetäneen Ann Handleyn jälkeen, mutta Ilkka onnistui ottamaan yleisönsä sarkastisen terävillä huomioillaan työelämästä ja sen tulevaisuudesta. Loppuvaiheessa esitystä tuntui melkein kuin olisi istunut stand up -keikalla! Jos Halavan esityksen sisältö kiinnostaa tarkemmin, niin käy ihmeessä lukemassa Ullan loistava koonti esityksestä täältä.

Päivän varmasti odotetuin ja ainakin etukäteen hypetetyin puhuja Casey Neistat lunasti varmasti faniensa odotukset ja pisti pystyyn inspiroivan shown nojautuen omaan elämäntarinaansa. Tarinallisuus ja aitous ovatkin jo jonkin aikaa olleet vaikuttajamarkkinoinnin kantavia teemoja, joihin itsekin vahvasti nojaamme. Mutta Neistat nosti omassa osuudessaan erityisesti esiin sen, että vaikuttajan (mitä termiä hän btw. itse vihaa) ei pidä tyytyä olemaan keskinkertainen, mikä on hänen mielestään jopa pahempaa kuin epäonnistuminen. Caseyn yksi ydinviesti oli, että aina kun pelaa varman päälle, jää tekeminen näkymättömäksi. Pitäisi siis osata joka kerta heittäytyä ja tehdä jotain vähän hullua!

Mutta mitä tämä kaikki todella tarkoittaa? Miten hemmetissä kukaan meistä tavan tallaajista osaa sirotella joka ikisen sometuotoksensa päälle jotain mystistä keijupölyä, joka tekee sisällöstä niin timanttista, että se räjäyttää jokaisen lukijan/katsojan tajunnan? Tarvitseeko kaikkien olla oman elämänsä caseyneistateja? Onko pyhä keskinkertaisuus katoava luonnonvara? Mitä meille sitten käy?

Näiden kysymysten ääreltä olemme viime päivinä löytäneet itsemme painimasta. Koemme olevamme aivan tavallisia tyyppejä, äitejä, joiden elämästä glamour ja trendikäs spontaanius loistavat lähinnä poissaolollaan. Blogin yllätysmomentit ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Ja nekin ovat liittyneet kaikissa tapauksissa vauvauutisiin.

Liekö meidänlaisillemme keskinkertaisuuksille enää sijaa tässä toinen toistaan huikeammilla unelmilla kuorrutetussa someskenessä? Pitäisikö iskeä pillit pussiin ja antaa suosiolla tilaa uuden sukupolven sisältötaikureille, vaiko kenties kääntää kelkkaa 180 astetta kohti todellisen heittäytymisen alttaria, ja lähteä hyppimään base-hyppyjä GoProt päässä lapset kantorepuissa eeppisemmän sisällön toivossa? Koska #adventuringmoms, hei.

Ehkäpä vaihdamme nyt kukkahattujemme tilalle foliohatut päähän ja yritämme jälleen löytää sen syvimmän merkityksen, miksi teemme tätä blogia ja muita sen ympärillä pyöriviä asioita niin kuin teemme.

Missä te näette Rimman ja Lauran vuoden päästä? Unohdummeko tätä menoa elämiemme lelulaatikoiden syövereihin pölyttymään, vai onko jotain vielä tehtävissä?

PS. Minkälaista heittäytymistä te rakkaat lukijat meiltä odotatte? Heittäkää kaikki villeimmätkin ideanne ilmoille nyt – lupaamme (ehkä) toteuttaa kreiseimmät!

PPS. Vahva lukusuositus myös Walleniuksen Sannan PING-oivalluksille! Klik klik

You Might Also Like

29 Comments

  • Reply Sara May 3, 2017 at 18:52

    Eieiieii! Minä ainakin kaipaan tältä(kin) blogilta nimenomaan tavallisia juttuja arjesta, elämästä ja niistä reissuista. Reissuista joita kuka tahansa tavallinen ihminen voi toteuttaa. Mitään taikoja ei varmasti kukaan odota, älkää niin luulko! Aurinkoista kevättä 🙂

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:12

      Kiitos ihanasta kommentista Sara <3 Tosi mukavaa kuulla, että ihan normijutut kiinnostavat eniten, koska sitähän tämä elämä suurimmaksi osaksi onkin. Postaus oli tahallaan kirjoitettu ehkä vähän liioitellusti, jotta saataisiin heräteltyä keskustelua, niin kuin se tekikin - myös muualla kuin täällä kommenttiosiossa, mikä on mahtavaa. Eiköhän me tosiaan jatketa samalla linjalla ja jätetä extriimeimmät jutut noille nuoremmille tube- ym. tähdille 😉 Ihanaa (vihdoinkin!) alkanutta kevättä sullekin! <3

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana May 3, 2017 at 19:17

    Mä en ollut Pingissä, mutta tämän saman ilmiön olen huomannut. Mietin itsekin jatkuvasti, että olenko aivan järjetön, kun kirjoitan keski-ikäistyvän pikkulapsiperheen arkisista reissuista? Niissä ei ole mitään erikoista! Mutta yritän toivoa, että nimenomaan lukijan samaistuminen olisi se mun vahvuus. Isoja lukijamääriä sillä ei varmasti koskaan tule saamaan, mutta ehkä se ei ole mun suurin tavoitteenikaan?

    Kun muotia on ollut viime vuosina kotoilu, hyggeily, hidastaminen ja downsiftaaminen, niin ehkä nämä meidän arkisemmat lapsiperhereissut on kohta kuumaa kamaa blogimarkkinoilla? 😀

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:16

      Jep, mitä nyt on tämän keskustelun seurauksena noussut pinnalle, niin eniten edelleen painaa vaakakupissa juurikin tuo mahdollisuus samaistua bloggaajan elämään ja tilanteisiin. Se vertaistuki ja aidot kokemukset. Emme siis varmasti tee turhaa työtä blogiemme parissa tai ole tylsiä, vaikka sitä itse joskus saattaa ajatellakin niin! Se oma tekeminen on vaan välillä liian lähellä, ettei enää osaa nähdä niitä hyviä puolia. 🙂 Otetaan tavoitteeksi tehdä arkisista lapsiperhereissuista kuuminta hottia! 😀

  • Reply Minna - Ku ite tekee May 3, 2017 at 19:30

    Oi, mä ja itse asiassa tosi moni muukin bloggaaja on pohtinut näitä ihan samoja juttuja viime aikoina. Että onko mulla mitään tarinaa, tai ainakaan mitään omaa näkökulmaa? Mikä oma ääni?
    Mun mielestä se pieni epäilys on toisaalta myös hyvä, se pistää meidät tekemään duunia, miettimään, että mitä tässä nyt oikeastaan ollaan tekemässä. Jos kiinnostaa, mitä itse pohdin saman aiheen tiimoilta, niin laitan tohon linkin 🙂

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:20

      Oli todella hyvä tuo sinun postaus, Minna, ja niin hauskasti kirjoitettu! Sulla näkyy persoona ihanasti blogissa, joten en sinuna olisi yhtään huolissani siitä, ettei ole sitä yhtä ainutta tiettyä punaista lankaa. Oon samaa mieltä, että näitä juttuja on ihan hyvä välillä pohtia, sillä se haastaa kehittymään eteenpäin – vaikkei välttämättä tavoittelisikaan kokopäiväistä ammattibloggaajan toimenkuvaa tai satatuhatpäisiä yleisöjä. Kehittyminen ja eteenpäin meneminen ei kuitenkaan ole koskaan pahasta. 🙂

  • Reply Ansku May 3, 2017 at 19:43

    No mut hei. Tämähän oli vain yhden miehen näkökulma ja ajatus asiasta, ei mikään totuus. Minusta se keijupöly on sitä, että tekee juttua joka itselle on intohimo. Te teette hyvää duunia ♡

    Hitsi vähän harmittaa, multa jäi tämä esitys näkemättä. Makasin juuri Caseyn esityksen aikaan selälläni hotellihuoneen sängyllä ja sulattelin kaikkea siihen astista tykitystä 😀

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:21

      Kiitos kauniista sanoista Ansku, olet varmasti ihan oikeassa <3 Onneksi Caseyn esityksen filmasi vissiin aika moni, joten sen pääsee kyllä kuulemaan jälkikäteenkin! 🙂

  • Reply jussi May 3, 2017 at 19:49

    Make ordinary extraordinary. Parhaat oivallukset ja jutut tulee kun arkipäivän asiasta keksii mielenkiintoisen ja yllättävän kulman.

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:22

      Nyt olet Jussi asian ytimessä! 🙂 Näin se menee, ja tähän pyritään.

  • Reply Niina - Retkimoodi May 3, 2017 at 20:09

    Mun mielestä teidän blogi on ollut inspiroivaa luettavaa juuri tällaisenaan. Olette aitoja ja ihania – erityisiä juuri omana itsenänne. Mun huikenteleva ohje onkin, että jatkakaa samaan malliin. 😀

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:23

      Kiitos ja halaus Niina, ihanasti sanottu! Kiva kuulla, että tehdään hyvää juttua just näin. Ei lähdetä hyppimään siis base-hyppyjä 😉

  • Reply Lotta | Watia.fi May 3, 2017 at 20:25

    Ette te oo keskinkertaisia, ootte tosiaankin timanttisia! Fall into Finland on ihan huippuprojekti. Ja tää RimmaLaura-fuusio. Ja #adventuringmoms. Teillä on ihan älysti kaikkee uutta ja jännää ja ei tosiaankaan keskinkertaista vaan edelläkävijöitä! <3

    Ja yhdellä luennolla puhuttiin kans just siitä, että pitää uskoa siihen, että oma elämä on mielenkiintoinen ja jengi haluaa just siihen sukeltaa mukaan! Ja tää on just semmosta sisältöö! Ni! 🙂

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:26

      Voi Lotta kiitos! <3 Tää on just se, kun on itse niin lähellä kaikkia näitä juttuja, ettei osaa välillä nähdä niiden erityisyyttä. Toi on kyllä totta, että me ollaan startattu moniakin aika siistejä prokkiksia, kiitos muistutuksesta! <3 Tuon kanssa mä ainakin henkilökohtaisesti saan tehdä vielä pitkään töitä, et uskon jonkun pitävän mun elämää mielenkiintoisena. Pitäis varmaan tehdä läpällä sellainen perinteinen My Day -postaus ja katsoa minkälaisen vastaanoton se saisi, hehee 🙂

  • Reply Milja / Pipo silmillä May 3, 2017 at 21:18

    En ollut Pingissä, mutta olen pohtinut samaa vähän laajemminkin. Esimerkiksi vapaalasku- ja vuoritouhuissa, joista itse kirjoitan suunta on se, että tehdään koko ajan kreisimpiä juttuja, koska joka kaudelle pitää tuoda jotain uutta. Mutta pystysuorat kurut eivät enää pystysuoremmiksi muutu eikä Everestiä korkeammalle pääse. Paineet tehdä aina entistä siistimpää näkyvät esimerkiksi tunnettujen urheilijoiden kuolemien muodossa joka vuosi. On tosi vaikea muodostaa omaa suhdetta siihen, kun on juuri tällainen tavallinen tallaaja, mutta silti halu kirjoittaa ja kuvata on suuri.

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:31

      No apua! Toi sun laji on kyllä niin oma maailmansa. Ihan kaikki mitä sä teet on mulle (eli tällaiselle tavis-tavistyypille, joka pääsee ehkä just pari kertaa talvessa rinteeseen ja pitää metsälaskualueella laskettelua jo hurjana tekona) ihan tosi extremeä. Ilman, että tarttee lähtee laskeen enää yhtään pystysuorempia seiniä! Mutta suorastaan pelottavaa kyllä tuo kehityssuunta noissa piireissä, jos se on tuollaista. Ehkä sunkin kannattaa vaan pitää kiinni omasta linjasta, sillä uskoisin vähissä olevan myös niiden tyyppien, jotka todella saa kicksejä siitä, että mennään ja tehdään aina vaan hurjapäisempiä juttuja. Tai sellainen fiilis mulle on ainakin tullut tästä kokonaiskeskustelusta, mikä tän aiheen ympärillä on nyt pyörinyt. 🙂

  • Reply Juuli May 4, 2017 at 12:14

    Itse kyllä innostun eniten just niistä tavallisista tallaajista, joihin on helppo samaistua. Toki aina joskus pienet extrajutut on kivoja, mut pääasiassa se tavallisuus vetoaa meihin tavallisiin 🙂

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:33

      Etkä selvästikään ole ainut 🙂 Kiitos, kyllä me jatketaan tällä samalla tavallisella linjalla varmasti jatkossakin – kunhan vähän provottiin keskustelua tällä postauksella ei ehkä hintsusti liioiteltiin itsesääliämme 🙂 Mutta siis on aidosti ihanaa kuulla, että meidän normielämä kiinnostaa just teitä! <3

  • Reply PING Helsinki Business Festival – mitä jäi käteen? | Lyhyenä hetkenä May 4, 2017 at 12:49

    […] Itse Minna Mänttäri: Kultajakkuinen, ulkopuolinen Mua lemmitkö vielä Kustaa: Asioita, joita en muista PING Helsingistä Ku ite tekee: Se tavallinen ruokablogi Missä olet Laura: Lue tämä, jos vihaat verkostoitumista Veera Bianca: Koska elät vain kerran Rimma + Laura: PING Helsinki 2017 sai aikaan blogi-identiteettikriisin […]

  • Reply AnnaKatri May 4, 2017 at 13:38

    Nyt on kyllä pakko kommentoida. Olen itse seurannut teidän kummankin some-matkaa hääblogeista saakka, nähnyt sen mielettömän kasvun, intohimon ja kehityksen, joka on tullut seuraamalla niitä omia juttuja. Aitous, kokeileminen ja itsensä ja omat ajatuksensa kehiin heittäminen on ainakin minulle ollut se “zsa-zsa-zsu-keijupöly”, joka saa palaamaan teidän sisältöjen pariin päivittäin ja kertomaan niistä myös muille. Teidän intohimonkohteet ja mieletön silmä pinnalla oleville ilmiöille ja yksityiskohdille ja taito soveltaa ne omakohtaisiksi on jotain tosi hienoa ja siitä täytyy olla ylpeä. Tarttumapinta tulee juuri siitä, että sisällön kuluttaja saa siitä jotain uutta lisää siihen, mihin voi jo ennalta samastua. Jatkakaa omaa polkua, itse uskon vakaasti, että vuoden päästä teillä on jo hyvää vauhtia kokonainen perheiden retkeilyyn ja matkailuun keskittynyt oma ja hyvin tunnettu lifestyle-media.

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:36

      Voi AnnaKatri, mikä kommentti! <3 Voisin tulostaa tän ja kiinnittää sen seinälle työpisteeni yläpuolelle muistuttamaan mua joka päivä siitä, että eteenpäin on tosiaan tultu. Wau. Joskus tarvitsee näköjään vain kuulla ulkopuolelta, että jotain on tosiaan tapahtunut. Tulee sanoinkuvaamattoman kiitollinen olo siitä, että sinä olet siellä ruudun takana edelleen, kaikkien näiden vuosien jälkeen, ja osaat kuvailla meidän kasvutarinaa paremmin kuin me itse ikinä osattais. Jättimäinen kiitos, että olet, luet ja kommentoit <3 Ihanaa kesänodotusta!

      • Reply AnnaKatri May 8, 2017 at 09:12

        Oi, tulipa kiva olo, että kommenttini toi iloa! 🙂 Se piti vielä huikata, että heti kun teidän mieletön mediaimperium tarvitsee yhtä digi-/some-ammattilaista ja luontoretkeilyintoilijaa back-endiin, niin huudan hep! 🙂 Huikeaa kesänodotusta myös sinne!

  • Reply Sani May 4, 2017 at 17:03

    Niin. Suurin osa meistä ihmisistä on kuitenkin ihan tavallisia tallaajia -oman elämänsä saliereja -vaikka sitä ei välttämättä nuorena tiedä. Onnellisuus pitäisi löytää ihan siitä tavallisesta arjesta- koska sitähän se elämä on. Laskujen maksua ja töissäkäyntiä sekä arjen haasteiden kanssa selviytymistä. Siksi tavalliset jutut tavallisille ihmisille varmaankin vetoavat blogin lukijoihinkin.
    Minun on hankala näin keski-ikäisenä äiti-ihmisenä ymmärtää Casey Neistatin ajatusta siitä, että keskinkertaisuus on kamalampaa kuin epäonnistuminen.
    Ehkäpä sitä keijupölyä voi ja kannattaakin sirotella ihan siihen tavalliseen arkeen!

    • Reply Laura May 7, 2017 at 12:40

      Näinpä, asian ytimessä olet! 🙂 Tavalliset jutut ja arki ovat niitä, mihin samaistumispintaa syntyy, ja siksi niistä tykätään lukea. Vähän kirjoitettiin tahallamme tällainen snadisti kärjistettykin juttu, jotta saatiin aikaan keskustelua. Aivan mahtavalta on tuntunut lukea, että ei tässä tosiaan mitään taikatemppuja tarvitse alkaa tekemään, vaikka joku tubetähti niin epäsuorasti ehkä kehottaisikin. Meillä kaikilla on se joku oma juttu, ja meillä se on tämä meidän maailma, jota tuodaan esille tässä blogissa. Näillä mennään eteenpäin ja jatketaan harjoituksia! 🙂

  • Reply Aamu May 4, 2017 at 22:33

    Hei, tiiättekö mitä? Kreisillä menolla menettää aika nopeasti uskottavuuden, ainakin näin perisuomalaisen silmissä 😀 Elämä ei ole jatkuvaa ilotulitusta ja omasta puolesta voin sanoa, että mielenkiinto tosiaan lopahtaa hyvin pian, jos meno on kovin villiä, glamouria, pintaliitoa ja seikkailua ja samaistumispintaa ei löydy.

    En varmasti ole ainoa, joka tykkää juuri ns tavallisista jutuista ja esim Rimman Fiilistelijän- blogi on ollut mielestäni kivoimpia blogeja, mitä olen seurannut. Juurikin sen takia, että siinä oli samaistumispintaa, arkea ja reissuja. Ja esim teidän Lapissa erätuvassa yöpyminen oli siistiä seurattavaa, just sellaista sopivan extremeä, mitä toinenkin kokematon vaeltaja kotiäiti vois ja haluis lähtee kokeilemaan 😀

    Tavallisuus ei todellakaan ole sama asia kuin keskinkertainen. Tavallisista asioista on kiva lukea, kun ne on tehty aidolla tunteella ja laadulla. Laadulla, esim teidän loistavilla kuvilla 🙂 Laatuun luen itse henkilökohtaisesti myös eettisyyden, ympäristön ja eläinten oikeuksien huomioon ottamisen 🙂

    • Reply Laura May 7, 2017 at 13:08

      Kiitos kommentista Aamu, ihana kuulla! Eipä me tosissaan mitää extremeä oltaiskaan lähdetty tekeen vaan jatketaan tällä samalla arkisella linjalla, jossa on kumminkin se meidän oma twisti. Tosi huojentavaa on ollut lukea, että sitä te lukijatkin toivotte ja haluatte! Eipä tässä pikkulapsiarjessa ehtiskään mitään kovin extremeä alkaa harrastaa, et juurikin ne Riisitunturin-reissun tyyppiset jutut tullee jatkossakin olemaan niitä meidän hurjia heittäytymisiä, hehee 🙂 Tavallisuus ei tosiaan ole synonyymi keskinkertaisuudelle, vaan tavallisuus on ihanaa, turvallista ja samaistuttavaa. Upeaa lukea, että arvostat blogissamme myös näitä eettisyysaspekteja, kiitos! <3

  • Reply Satu May 6, 2017 at 21:06

    Ei lisättävää tuohon Aamun kommenttiin. Tykkään.

    • Reply Laura May 7, 2017 at 13:10

      🙂 Kiitos! <3

  • Reply Saana | Live now – dream later May 21, 2017 at 23:08

    Vihdoin ehdin tänne asti lukemaan tämän jutun, joka on keikkunut mun tallennetuissa postauksissa ihan julkaisusta asti. Kirjoitin viime vuoden Pingin jälkeen siitä, kuinka tapahtumaan (kolme kertaa nyt mukana olleena) aina menee samalla suomalaisella asenteella: minä pieni ja mitäänsanomaton täällä kaikkien suurten ja ihmeellisten keskellä. Mutta sitten menet sinne satojen muiden sisällöntuottajien joukkoon, niiden suurtenkin, ja huomaat, että jokainen ajattelee ihan samoin. Ja mulle kaikessa mitättömyydessäni on se ehkä ollut se kaikkein ratkaisevin juttu. Kuulla, kuinka ne suuretkin ajattelee, että oma tekeminen on vain pientä näpertämistä ja potee alemmuudentunnetta vertaillessaan itseään suurempiin. Ja siksi se vertailu onkin turhaa. Koska kukaan ei voi olla sinä – ja vielä vähemmän voi mistään löytyä samanlaista komboa kuin te kaksi yhdessä! <3 Jatkakaa samaan malliin ja unohtakaa Casey Neistat! 🙂

  • Leave a Reply