Joskus on pakko saada omaa aikaa – elämäni eka soolomatka

Kotimaanmatkailu
April 14, 2017

Kaupallinen yhteistyö: Peurunka.

En ole koskaan ollut yksinmatkustaja. Ihailen valtavasti ihmisiä, jotka uskaltavat lähteä soolona reissuun ja tutustuvat tien päällä uusiin tyyppeihin kaivatessaan juttukaveria. Itse olen aina reissannut jonkun seurassa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta: lähtiessäni Saksaan vaihto-opiskelemaan lähdin aidosti yksin. Se, että en koe olevani soolomatkailija, saattaa juontaa sosiaalisesta luonteestani ja siitä, että janoan toista ihmistä rinnalleni jakamaan ne kaikki kokemukset. En myöskään koskaan ole sen kummemmin kaivannut niin sanottua omaa tilaa, tai tarvinnut aikaa olla vain itseni ja omien ajatusteni kanssa. Kunnes nyt.

Äidiksi tultuani huomaan pysähtyneeni välillä pohtimaan omaa itseäni. Sitä, kuka minä oikein olen. Mitä minä oikein haluan, mitä olen ansainnut? Vaikka vanhemmaksi tulemisen tiimellyksessä uskon säilyttäneeni perusluonteeni sosiaalisena, iloisena ja avoimena tyyppinä, pelkään silti aina välillä kadottavani itseni kaiken arjen, pyykkivuorten, lelukaaoksen ja iltakylvetysten keskelle. Pitkin talvea olinkin kypsytellyt ajatusta omasta lomasta. Fiilistellyt yksin olemista, ja tullut siihen tulokseen, että jos en kestä olla vuorokautta itseni kanssa, niin kuka sitten kestää? Päätin siis ottaa selvää miltä tuntuisi olla itsekseen lomalla, edes sen 24 tunnin ajan. Vaikka olisin saanut ottaa perheeni mukaan tälle reissulle, päätin rohkeasti kokeilla jotain uutta ja lähteä soolona.

Kauas en sentään uskaltanut. Sen sijaan matkustin tällä reissulla hieman ajassa taaksepäin: lapsuusvuosiin ja -muistoihin Keski-Suomessa. Aikaan, kun isovanhempani olivat elossa ja asustivat Laukaassa, pikkukaupungissa lyhyen ajomatkan päässä Jyväskylästä. Laukaassa oli tuolloin mummin ja ukin lisäksi eräs legendaarinen kohde, jossa muistan käyneeni monesti mummin kanssa – nimittäin Peurungan kupolikattoinen kylpylä. Olin maalannut tuon oranssina hehkuvan, kaikuvan puolipallon muotoisen kylpylän mieleeni niin vahvasti, että suorastaan hätkähdin nyt kaartaessani uudistuneen Peurungan pihaan autollani. Kyynelkin taisi kihota silmäkulmaan siinä saapuessani, mutta se varmasti johtui yleisesti nostalgisesta fiiliksestä ja muistoista, joita tuo paikka nostatti pintaan uudelleen. Apua, tulisinkohan vain vollottamaan koko vuorokautisen itsekseni?

Hotellin aulatyöntekijä puhui ihanasti keski-suomea. Heti hymyilytti, ja annoin itsellenikin luvan alkaa venyttää vokaaleita. Tulipa samantien kovin kotoisa olo! Naurahdin, kun minulta tiedusteltiin, olinko käynyt täällä aiemmin. Kyllä, mutta edellisestä kerrasta taitaisi olla jo reippaasti yli 15 vuotta. “Noh, täällä on ehtinyt tapahtua paljon siinä välissä!”

Niin totisesti oli. Koko konsepti tuntui menneen uusiksi. Muistin Peurungan vaaleanpunaisten lapsuussilmälasien läpi kiehtovana, mutta silti hieman kuluneena paikkana, jossa mummini ja muut vanhukset kävivät kuntoutumassa. Toki Peurungassa pidetään edelleen huolta myös vanhemmista asiakkaista ja kuntoutuspalvelut ovat saatavilla, mutta tänä päivänä se on niin paljon muutakin. Koska olin irtiottolomallani yksin, pääsin kokemaan Peurungan soolomatkailijan rentoutumisen näkökulmasta, ja testaaman heidän Visit Finlandin WinRelax-tuotekehityskisassa palkinnon napanneeseen FinRelax-konseptiinsa.

Hyvinvointia puhtaasta luonnosta

Päivä, jona saavuin paikalle, oli kerrassaan upea: keväisen aurinkoinen. Kiireenvilkkaa huoneen kautta vaatteet vaihdettuani suuntasin suoraan jäälle kävelylle nauttimaan auringosta, lumisesta maisemasta ja ihanasta hiljaisuudesta. Keskityin kuulostelemaan ajatuksiani ja kroppaani. Huomasin niskajännitysten hellittävän ja hymyn kiipeävän väkisinkin huulille. Tuo järvi-suomalainen maisema tuntui niin tutulta ja turvalliselta. Kuin hengähtääkseen “Tervetuloa takaisin!”, se maalasi kauneimmat värinsä taivaalle ja sulki minut syleilyynsä kuin kauan kadoksissa olleen ystävän.

Pysähdyin pitkiksi ajoiksi paikoilleni ja pohdiskelin. Esitin kiperiä kysymyksiä itselleni, kuten miltä minusta nyt tuntuu, mikä on hyvin, mitä muuttaisin? Mitä ja ketä kaipaan elämääni? Mihin olen pettynyt ja mitä tekisin uudestaan jos voisin, mutta koska en voi, niin mitä voin tehdä päästäkseni yli pettymyksestä? Huomasin kävelyn järven jäällä toimivan kuin meditatiivisena harjoituksena. En lainkaan ihmettele, miksi  avara jää on ulkomaalaiselle niin ihmeellinen asia Suomessa. Kaikki se loppumattomuus ja fyysinen tila ympärillä tekee vaikutuksen ja selkeyttää myös omaa henkistä tilaa, jos sen sallii niin tehdä.

Miltä tuntuu syödä hieno illallinen yksin?

Illalla jatkoin ylhäistä yksinoloani asialla, jota en ollut kokenut myöskään koskaan ennen. Söin kolmen ruokalajin illallisen viineineen itsekseni. Nautiskelin jokaisesta suupalasta ja siemaisusta, ja todella keskityin siihen mitä laitoin suuhuni. Tuntui mahtavalta keskittyä syömiseen ilman, että tarvitsi jatkuvasti samalla tarkkailla jonkun muun (lue: lapsen) syömisiä. Harvinaista herkkua – monessa mielessä! Ruoka oli hirmu kauniisti aseteltua ja jouduin todella muistuttamaan itseäni, että olin tosiaan keski-suomalaisessa kylpylähotellissa, enkä helsinkiläisessä fine dining -ravintolassa.

Peurungan Peurankello tarjoilikin ystävällisen asiakaspalvelun lisäksi niin hienot makuelämykset, että sinne kannattaa lähteä vaikka vain syömään! Ravintola käyttää lähituottajien tuoreita raaka-aineita ja osaa parittaa sopivat viinit annoksilleen. Mutta koska ruoka oli niin hyvää, huomasin kauheasti kaipaavani seuralaista, jolle kehua ja jonka kanssa analysoida makuja. Tarjoilijan kanssa toki jutustelin, mutta eihän se nyt riitä. Illallisella huomasin siis ensimmäisen kerran todella kaipaavani seuraa ja ikävöiväni miestäni, jonka kanssa harrastamme edelleen ravintoladeittejä aina, kun se sattuu tässä elämänvaiheessa olemaan mahdollista. Dining on siis finempaa kaverin kanssa, mutta se ei poistanut sitä faktaa, että ruoka oli äärettömän hyvää ja sain vaappua takaisin hotellihuoneeseeni maha täynnä ja onnellisena.

Mutta yö, oi yö oli ihanaa nukkua yksin! Leveästi ja rauhassa, varastaen vaikka molemmat peitot itselleen. Sai herätä aamulla rauhakseen, pukeutua kiireettä ja käydä nautiskelemassa seesteisen aamiaisen järvinäköalalla. Söin tosin hyvin kevyesti lähinnä hedelmiä ja vähän puuroa, sillä olin heti aamusta menossa testaamaan saunajoogaa, jota odotin suurensuurella innolla!

Saunajooga-harjoitus tekee hyvää mielelle ja keholle

Olen harrastanut säännöllisen epäsäännöllisesti joogaa, ja lempijoogalajejani ovat rauhalliset yin- ja flowjooga sekä sopivan haastava hot-jooga. Infrapunasaunassa tehtävä saunajoogaharjoitus kiinnosti siis sekä lämpövaikutuksensa puolesta että siitäkin näkökulmasta, että vihdoinkin joku on keksinyt jotakin fiksua käyttöä infrapunasaunoille! Juu, niillä sanotaan olevan terveysvaikutuksia, mutta sauna on mulle sauna ja löylyt on löylyt – mitä kuumemmat sen paremmat, hehe.

Minulla oli ohjaajana Anneli Kovanen, joka osoitti minut paikalleni ja muistutti heti alussa, että vettä kannattaa hörppiä ahkerasti liikkeiden välillä. Harjoituksen alettua ehdin ensimmäisen viiden minuutin aikana ajatella, että eihän tämä tunnu missään. Yksinkertaisia liikkeitä eikä tarpeeksi haastetta. Mutta sitten astui kehiin saunasoturi-asento, ja johan alkoi hiki virrata! Onneksi olin juonut reippaasti vettä jo ennen tuntia.

Harjoituksen edetessä liikelaajuus selvästi kasvoi: lihakset lämpesivät ja kropan elastisuus parani merkittävästi. Vettä kului ja hikipyyhkeelle tuli totisesti käyttöä. Puolituntisen jälkeen olo oli kuin uudestisyntyneellä ja vähintään 10 vuotta nuoremmalla! Ryhtikin tuntui suoristuneen ja koko ranka saaneen lisäsenttejä pituuteensa. Ihan harmittaa näin jälkikäteen, kun ei tullut kokeiltua olisinko taipunut spagaattiin. Olen aika varma, ettei se ainakaan kauan olisi jäänyt!

Turhehoidolla kuona-aineet liikkeelle

Koska tavoitteenani oli tuon viikonlopun aikana testata Peurungan FinRelax-voittokonseptin mukainen ohjelma, pääsin saunajoogan jälkeen rentoutumaan vielä vähän lisää. Rentoutusmuotona toimi erittäinkin perinteinen turvehoito: koko kroppa siveltiin kauttaaltaan ihanalla lämpimällä turveseoksella, ja kääräistiin sitten pariin eri kääreisiin. Turpeen voima perustuu sen monipuoliseen ihoa hellivään sisältöön: se sisältää paljon eri mineraaleja, kuten sinkkiä ja magnesiumia. Hoito tehostaa aineenvaihduntaa ja parantaa vastustuskykyä, kun kroppa antaa käsittelyn ansiosta kyytiä kuona-aineille ja nesteille.

Turve sai tehdä iholla taikojaan parinkymmenen minuutin ajan, ja minä ehdin ottaa mukavat pikku tirsat pimeässä hoitohuoneessa. Olo oli kuin perhosentoukalla konsanaan – paitsi että minä en olisi halunnut ollenkaan kuoriutua tästä rentouttavasta ja lämpimästä kääreestäni. Suostuin kuitenkin kuoriutumaan, sillä sain kuulla pääseväni vielä merileväkylpyyn, joka yhdessä turvehoidon kanssa pitäisi huolen siitä, että ihoni tuntuisi jälkeen päin supersilkkiseltä. Ja niin se tottavie teki! Edes talven kuivattamat sääret eivät kaivanneet lisäkosteutusta purkista hoidon jälkeen.

Saunajooga ja turvehoito toimivat tosi hyvänä kombona yhdessä, sillä niiden relaksoiva yhteisvaikutus on todella taattu. Eipä silti, kyllä ne voi mainiosti erottaakin, mutta suosittelen kyllä lämpimästi niiden yhdistämistä! Peurunka tarjoaa hemmottelulomaa, jolla asiakas pääsee kokemaan nämä molemmat ihanat jutut (ja myös tasting-illallisen Peurankellossa!).


Vaikka etukäteen olin hieman huolissani omasta pärjäämisestäni, olisin tuon aamuisen hoitosetin jälkeen ollut aivan valmis menemään päikkäreille ja jäämään Peurunkaan vielä toiseksi vuorokaudeksi omassa ylhäisessä seurassani. Olin nimittäin oppinut jo nauttimaan mm. siitä, että saatoin yksin ollessani luukuttaa Spotifysta mitä järkyttävimpiä ysäribiisilistoja ja tanssia pitkin hotellihuonetta ilman kenenkään naureskelua. (No okei, teen sitä myös kotona, joten siedän myös naureskelua.)

Mutta koska olin sopinut perheen kanssa kokeilevani ensin vain tällaista yhden yön mittaista reissua, jouduin pakkaamaan kimpsut ja kampsut, sekä suuntaamaan vielä Peurungan erinomaisen kalalounaan jälkeen kotia kohti. Ensi kerralla nappaan kuitenkin myös perheen mukaan, sillä tällä kertaa en ehtinyt ollenkaan tutustua itse kylpylään, paitsi sen verran mitä näin sitä mennessäni saunajoogaan. Se mitä näin ehti kuitenkin vakuuttaa minut siitä, että kylpylä olisi vesihirmupoikani unelmien täyttymys! Oranssinväristä puolipallokattoa Peurungassa ei enää ole, mutta eiköhän sieltä löydy jotain uutta ja hienompaa, mikä jättää Peurungasta samanlaisen muistijäljen pojalleni, kuin se on jättänyt minullekin. Toivottavasti pääsemme siis kesällä palaamaan Keski-Suomeen koko perheen voimin, sillä haluan ehdottomasti tutustuttaa jälkikasvuni tähän Keski-Suomen helmeen! Samalla pääsisimme tekemään retken niin ikään Laukaassa sijaitsevalle Hitonhaudalle ja muihin läheisiin luontokohteisiin. Kesää ja kesän seikkailuja odotellessa siis!

Mutta minkälainen fiilis jäi elämäni ekasta soolomatkasta? Päällimmäisenä tunteena kuvailisin, että rentoutunut ja höperryttävän tyytyväinen. Vaikka syöminen yksin hienossa ravintolassa tuntui hassulta, sujui kaikki muu aivan mukavasti itsekseenkin. Voisin hyvin kuvitella lähteväni uudemmankin kerran yksin juurikin tällaiselle wellness-lomalle, jolla saisi aidosti keskittyä vain omaan itseensä ja päästä sisäisiin ajatuksiin. Se jos mikä tekee nimittäin hyvää näinä orastavina ruuhkavuosina, kun arjessa on yritettävä tasapainoilla töiden, omien, lapsen ja miehen harrastusten ja perheen keskellä. Äidin säännölliset soolomatkat palvelisivat taatusti koko perhettä, kun kotona olisi läsnä sopivasti hemmoteltu ja relaksoitunut mutsi!

Löytyykö teistä lukijoista ihmisiä, joilla on kokemuksia soolomatkailusta? Entä onko linjoilla muita Keski-Suomen lapsia, joissa Peurunka aiheuttaa samanlaisen nostalgiapuuskan kuin allekirjoittaneessa?

Ihanaa pääsiäisen aikaa kaikille, muistakaahan ulkoilla ja nauttia raikkaista kevätpäivistä!

Ps. Olen aikaisemmin jo kirjoittanut Peurungasta Fall into Finland -blogiimme englanniksi.

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Suunnaton April 14, 2017 at 16:04

    Minäkin olen joskus penskana käynyt Peurungan kylpylässä sukulaisvierailun yhteydessä. Mieleen on jäänyt altaan “porepisteet” sekä vieressä kulkenyt joki, joka tuntui Serenan villiin virtaan tottuneen kakaran mielestä ihan liian hitaalta 🙂 Oli kiva lukea tuoreita kokemuksia Peurungasta, sillä olen viime vuosina pariinkin otteeseen harkinnut siellä yöpymistä.

    • Reply Laura April 14, 2017 at 17:17

      Mäkin muistan tuon “joen”! 😀 Ja sen että yritin kauhoa aina kauheeta vauhtia siellä eteenpäin, jotta virta veisi kovempaa 😀

      Kiva kuulla, että Peurunka on ollut ajatuksissa! Ei muuta kuin testaamaan – sinne on avautunut myös uusia majoitusmahdollisuuksia ihan kylpylän ja hotellin viereen! 🙂

  • Reply Katariina April 14, 2017 at 20:07

    Itse en myöskään ole lähtökohtaisesti soolomatkailija, vaan haluan jakaa matkakokemuksen jonkun kanssa. Työmatkoja olen tehnyt jonkun verran yksin, ja niillä satunnaiset yksinäiset illat ovat olleet silkkaa luksusta sosiaalista aktivisuutta vaativan päiväohjelman päätteeksi. Lyhyitä vapaa-ajan matkoja olen nyt kahdesti kokeillut yksin, juuri tuon oman tilan ja ajan saamiseksi. Toinen reissu meni sen verran mönkään, että tulin keskenkaiken takaisin kotiin, ja toisella kertaa taas viihdyin hyvin. Vielä en osaa siis sanoa, ovatko tuollaiset vapaa-ajan soolomatkat mun juttu vai ei. Kiva, että sinä osasit nauttia olostasi 🙂

    • Reply Laura April 15, 2017 at 11:07

      Hienoa, että mönkään menneestä reissusta huolimatta uskalsit lähteä uudemmankin kerran kokeilemaan! Ehkä se vaatii vielä sen kolmannen kerran, mikä selvittäisi lopullisesti, että onko sitä sooloilija vaiko ei 🙂 Osasin kyllä nauttia llostani, ja aika meni tosi nopeasti, mikä on yleensä hyvä merkki. Mä voisin uskaltautua seuraavan kerran sit vaikka pariksi yöksi esim. Tallinnaan 😄

  • Reply Menolippu Maalle April 14, 2017 at 20:54

    Kun ensimmäinen lapseni oli n. 1,5-vuotias, lähdin ystäväni kanssa Berliiniin muutaman päivän reissulle. Aikataulusyistä hän lähti kotiin päivää aiemmin (hän asuikin silloin eri maassa, eli reittikään ei ollut sama). Koko reissusta on jäänyt parhaiten mieleen juuri se aika, jonka vietin yksin. Kuljeskelin kaupungilla, kävin yksin syömässä ravintolassa, ja mikä parasta, lojuin illalla hotellin kylpyammeessa ja luin kirjaa. Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeisessä shokissa tuo oli parasta mitä saatoin kuvitella. Nytkin kahden lapsen äitinä lähtisin tosi mielelläni reissuun yksin uudestaankin, jos vain tilaisuus tarjoutuisi, mutta toisaalta tähän arkeen säätöineen ja hulinoineen on jo paremmin tottunut.

    • Reply Laura April 15, 2017 at 11:12

      Tuo kirjan lukeminen kylpyammeessa kuulostaa aivan täydelliseltä! Mä en muista koska oon viimeks lukenut oikeaa kirjaa. Äänikirjoja ehdin kyllä onneksi kuunnella, BookBeat on kovassa käytössä. Toivottavasti jossain vaiheessa ehdit taas lähteä omaan reissuun muutamaksi päiväksi! Vaikka arki pyöriikin omalla painollaan eikä ole välttämättä edes kuolettavan raskasta, niin kyllä sitä omaa aikaa on silti ansainnut aina silloin tällöin. Se vaan tekee niin hyvää! 🙂

  • Reply Milla - Pingviinimatkat April 16, 2017 at 18:32

    Ihanaa, että pääsit nauttimaan olostasi täysin rinnoin. Ja erityispointsit kolmen ruokalajin illallisesta. Nykissä en pystynyt kuin yhteen annokseen ja siinäkin oli tekemistä, kun ei ollut puhelinkaan käytössä (koska ravintolassa ei ollut wifiä). Olen kyllä reissaillut itsekseni, mutta hommasta on ollut taukoa. Viime kesänä tuli vahva tunne, että haluan käydä itsekseni jossakin. Olla ajan kanssa yksin ja tsekkailla kuka oikeastaan tänään olenkaan ja minne tämä tyyppi on menossa. Se tekee ihan tosi hyvää ja suosittelen sitä ihan jokaiselle! Kotiväkeähän tulee toki aina ikävä, mutta sekin ehkä vain hyvä juttu <3 Aina ei onneksi tartte lähteä reissuun asti vaan riittää kun käy itsekseen leffassa ja vaikka drinksulla Stadissa 🙂

    • Reply Laura April 16, 2017 at 21:04

      Illallinen oli kyllä tosi hyvä, mut vitsit että on vaikeeta kyllä syödä ilman seuraa! 😀 Syöminen on jotenkin niin sosiaalinen tapahtuma mulle, vaikka meistä suomalaisista sanotaankin, et me ollaan sellasia möyröttäjiä ruokapöydässä, että sama ois syödä yksin. Ei päde meikään! 😀 Yksin olo silloin tällöin tekee kyllä hyvää. Ja nimenomaan rentoutumisen muodossa, eikä esim. kun tekee töitä tms. Tärkeää pään nollausta!

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty April 18, 2017 at 10:04

    Minä en ole ehtinyt kaipaamaan reissaamista yksin, vaan mieluummin olen karannut reissuun vain yhden perheenjäsenen kanssa. Kun voi ottaa mukaan vain miehen tai jonkun lapsista, on aika jotenkin erityis-luksusta. Kesäkuussa pääsen muutamaksi päiväksi Kataloniaan ilman perhettä – sitä odotan vähän jännityksellä. En kyllä todellakaan ole matkassa yksin, koska mukana on kasa muitakin bloggaajia, mutta lähteminen ilman omaa perhettä on minulle hyvin eksoottista. Katsotaan, tuleeko tästä tapa!
    Peurunka kuulostaa hyvältä paikalta! Minunkin vanhempani ovat käyneet siellä jossain kuntoremontissa, mutta oli kiva kuulla, että siellä voisi viihtyä näin alle keski-ikäisenäkin.

    • Reply Laura April 18, 2017 at 10:10

      Tosiaankin siellä voi viihtyä kuntoutusikienkin ulkopuolella, varsinkin tämän uudistuksen jälkeen! Kylpylän puoli näytti tosi upeata, en malta odottaa että päästään testaamaan sitä koko perheen kesken! Teidänkin lapset varmasti viihtyisivät siellä mainiosti 🙂

      Oi, matka yksin Espanjaan (vaikkakin on työmatka koska blogimatka), kuulostaa ihanalta! Sinulle on varmasti tiedossa siellä myös omaa aikaa, joten muista ottaa siitä kaikki irti! 🙂 Ja ymmärrän tuon, että monilapsisessa perheessä reissu vain yhden lapsen kanssa tuntuu tosiaankin luksukselta. Ja tekee kyllä hyvää myös lapselle, kun saa vanhemman jakamattoman huomion! 🙂

  • Reply Johanna Hulda / Vida de Estrada April 18, 2017 at 18:38

    Minä olen muutaman sooloreissun jälkeen huomannut, että ainakin tällä hetkellä reissaan mieluummin jonkun kanssa. Mutta jos reissuseuraa ei ole saatavilla, on yksin lähteminen silti parempi kuin jättää seuran puutteen takia reissu kokonaan tekemättä. 🙂

    Ja Peurunka on kyllä mukava paikka! Käytiin juhlistamassa ekaa hääpäivää siellä pari vuotta sitten, ja olen vähän haaveillut jos lähtisi uudestaankin, se kun taitaa olla Keski-Suomen paras kylpylä. Sellaisiin valoisiin trooppisen oloisiin kylpylöihin tottuneena Peurungan discomaisessa sisustuksessa oli kyllä vähän sulattelemista, mutta kyllä siellä porealtaassa (ja liukumäessä..) rentoutui värivaloista huolimatta. 😀

    • Reply Laura April 19, 2017 at 13:15

      Se voi muuten mennä jaksoittainkin tuo soolomatkailun viehätys. Vielä pari vuotta sitten en olisi ikimaalmassa uskaltanut lähteä noinkaan lyhyelle matkalle yksin 😀 Peurunka on kyllä Keski-Suomen kylpyläparhaimmistoa! Jännittävässä valaistuksessa onkin kuulemma ollut eniten pureksimista vanhemmalla asiakaskunnalla, mutta nuorempaa väkeä se on taas viehättänyt erityisen paljon. Tunnelmallinen ja kiva piristys minusta erityisesti talvisaikaan – saa nähdä mitä fiiliksiä se sitten herättää, kun mennään kesällä käymään siellä! 🙂 Liukumäkiä innolla odottaen! 😀

    Leave a Reply