Talvilomalla Sallan keväthangilla ei tekemistä puuttunut

Kotimaanmatkailu, Lapsiperhe matkustaa
March 27, 2017

Toteutettu osittain yhteistyössä Matkalle Sallaan ry:n kanssa.

Vajaan tunnin ajomatkan päässä Rukalta pohjoiseen sijaitsee aivan itärajan tuntumassa Sallatunturi, ja 10 kilometriä sen pohjoispuolella pieni Sallan kylä. Sallatunturi on hiihtokeskus, josta löytyy 15 rinnettä ja mittava määrä huollettua hiihtolatua, mottorikelkkareittejä ja vaikka minkämoista talvitoimintaa. Tämä keskus ei ole mikään bilepaikka, ja siksi se on mm. perheiden ja rauhaa rakastavien matkailijoiden suosiossa.

Ihmiset tuolla pohjoisessa kylässä ovat ihania: hymyileväisiä, hyväntuulisia ja rempseitä. Sakki ei ole yhtään niin kiireistä tai takakireää kuin meille nykyään niin tutussa ruuhka-Suomessa. Ruokakaupassa ehditään moikata kaikki asiakkaat ja jutustella hetki juuri uunista otetuista herkullisista munkkipossuista, ja jos lompakko on unohtunut kahvinhakureissulla kotiin, niin eipä se haittaa – maksat sitten seuraavalla kerralla. Kaikki tämä välittömyys ja kiireettömyys ovat niitä syitä, miksi minä muun muassa rakastan Lappia ja lappilaisia.

Historian havinaa

Leppoisan meiningin lisäksi Sallan kylällä havisevat historian lehdet. Kuten kaikki historian tunnilla hereillä olleet muistanevat, niin kylä ei ole se Salla, joksi se alkujaan on perustettu. Alkuperäinen Sallan kylä jäi nimittäin sodan jälkeen silloiselle Neuvostoliitolle, ja koko suomalaiskylä asukkaineen jouduttiin siirtämään Suomen puolelle. Nykyinen Salla onkin ollut aikoinaan Märkäjärven kylä.

Myöskään nykyinen Sallatunturi (479 m) ei ole alkujaan ollut Sallatunturi. Alkuperäiset Sallatunturit (aik. Sallantunturit) olivat ennen osa Suomea, mutta sijaitsevat nyt Venäjän puolella näkömatkan päässä nykyiseltä Sallatunturilta. Vanha Sallatunturi (636 m), Välitunturi (tai Sotitunturi, 604 m) ja Rohmoiva (658 m) ovat majesteettinen näky kirkkaana päivänä (tunturikolmikko kohoaa alla olevassa kuvassa). Nämä alueet, kuten Sallan vanha kyläkin, luovutettiin Neuvostoliitolle talvisodalle pisteen laittaneessa Moskovan rauhansopimuksessa vuonna 1940 Karjalan ja Petsamon ohella.

Laura_Salla_laskettelu_SallatunturiLaura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-6 Laura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-5 Laura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-3 Laura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-4 Laura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-7Laura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-9 Laura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-8 Laura_Salla_laskettelu_Sallatunturi-11

Rinnekivaa!

Vaikka Sallassa nyt lasketellaankin alas hieman matalamman tuntrin laelta kuin mistä siellä ehkä toivottaisiin laskettavan, ei keskuksen rinteissä ollut mitään napistavaa. Kuten kuvistakin varmaan välittyy, oli laskupäiväni Sallassa aivan viis kautta viis, elikkä todella onnistunut. Keli oli mitä mainioin ja rinteet huippuhyvässä kunnossa. Jopa eturinne, johon porotti aurinko pitkän päivän, oli vielä iltapäivälläkin ennen hissien sulkemista hyvässä kuosissa.

Sallaan on avattu myös pari uutta metsälaskualuetta, joilla saa laskea ihan luvan kanssa puiden seassa. Sieltähän minäkin löysin itseni ilottelemasta moneen otteeseen, ja nautiskelinpa metsäalueella laskupäivän lomassa myös termarista kuumat kaakaot aurinkoa ottaen ja häikäiseviä maisemia ihaillen. Harmikseni jouduin viettämään rinnepäinvän yksikseni, sillä aisaparini oli satuttanut polvensa sen verran ikävästi, ettei Rimmasta ollut rinteeseen telmimään. Mutta täytyy sanoa, että nautin valtavasti myös tuosta päivästä, jonka sain viettää ihan vaan omassa parhaassa seurassani.

Päivän kruunasi vielä se, kun hiihtokeskuksen äärettömän ystävälliset hissityöntekijät heittivät minut moottorikelkalla tunturin laelle ja takaisin alas, jotta saisin valokuvata ja ihailla auringonlaskua siellä kaikessa rauhassa ilman, että tarvitsi huolehtia, ehtisinkö palauttaa laskuvälineeni vuokraamoon ajoissa ennen kuutta. Kiitos vielä kerran Toivolle ja Samille maisema-ajeluista!

Salla_auringonlasku_tunturi-4 Salla_auringonlasku_tunturi-2 Salla_auringonlasku_tunturi Salla_auringonlasku_tunturi-3

Pöhkönä pulkkailuun

Muina aktiviteetteina Sallan-lomaamme mahtui paljon pulkkailua ja muuta ulkoilua sekä tietty nuotiotulistelua. Poikamme tuntuu olevan yhtä haltioitunut tuleentuijottelija kuin vanhempansakin (vaikka toki isänsä edelleen myös sammuttaa tulipaloja ammatikseen) ja nautti kaikista kotaretkistä. Sallan hiihtokeskusksen lähellä on useampia kotia, joita saa vapaasti käyttää ja joista löytyy puut tulistelijoille.

Mutta yksi ihan ykkösjutuista meidän perheille oli Sallan eturinteen oikealla puolella sijaitseva huikea pulkkamäki, joka on kyllä vertaansa vailla. Ihanan pitkä ja juuri sopivan jyrkkä mäki päättyy lammen jäälle, joten siinä uskaltaa ottaa kunnon vauhdit ilman, että tarvitsee pelätä puihin tai muihin törmäämistä. Laskin mäen monta kertaa alas ilman lastakin ja ai että kyllä tekee hyvää aikuisellekin tuo touhu. Käsi ylös kuka muu rakastaa pulkkamäkitouhuja allekirjoittaneen lisäksi?

Vauhtihullu poikamme nauraa räkätti monesti mäkeä alas tullessamme ja antoi joka laskun päätteeksi isot aplodit. Eihän sen ilon edessä voinut muuta kuin kiivetä vielä kerran tai parikin ylimääräistä kierrosta mäen päälle. Ei kyllä ole mitään niin mahtavaa kuin nähdä se valtava riemu lapsensa kasvoilla!

Salla_pulkkamaki-2 Salla_pulkkamakiSalla_tunturi_tulistelu-2Salla_tunturi_tulistelu-3Salla_tunturi_tulisteluSalla_tunturi_tulistelu-5

Kävimme pari kertaa myös Holiday Club Sallan / Kylpylähotelli Revontulen kylpyläosastolla rentoutumassa. Poikien temmeltäessä altaasta toiseen oli tämä mama kiitollinen, kun sai lillua hetkisen porealtaassa elvyttämässä talviliikunnan iloissa aktivoituja lihaksia.

Asuimme lomamme ajan (itse kustannetussa) Holiday Clubin Sallan tähti -mökissä, jonka sijainti rinteiden ja Keloravintolan (josta saa muuten erinomaista pizzaa) välittömässä läheisyydessä on erinomainen. Tilaa riitti myös hyvin kahdelle yksilapsiselle perheelle. Lapsiportti sattui tosin puuttumaan meidän mökkimme portaikosta, mutta sekin oltaisiin kuulemma voitu käydä sinne asentamassa. Täytyy ensi kerralla muistaa mainita asiasta heti saapuessamme hotellin respaan, eikä vasta avainkortteja palauttaessa. Mutta saivatpahan pikkupojat hyvää porrastreeniä viikon aikana mökissä! “Papputet” (=rappuset) ovat tällä hetkellä nimittäin todella kova sana reilulle vuosikkaallemme, ja kotoa kun niitä ei löydy niin pitäähän se lomalla ottaa kaikki irti kiipeilymahdollisuuksista.

Salla_Sallan_tahti_Holiday_Club

Tuntui, että viikko Sallassa hurahti aivan siivillä, niin paljon kivoja lapsiperheille sopivia aktiviteetteja sieltä löytyi. Kirjoittelemme vielä oman erillisen postauksen moottorikelkkasafarista, jolla kävimme niin ikään koko perheen voimin tuon viikon aikana!

Postaus on toteutettu osittain yhteistyössä Matkalle Sallaan ry:n kanssa: hissilipun päiväksi rinteeseen ja vuokravälineet minulle tarjosi Salla Ski Resort ja kylvyt perheellemme Tunturikylpylä Holiday Club Revontuli.

Postauksessa näkyvät laskuvaatteet: Helly Hansen Powderqueen -takki ja Sensation-housut (saatu bloginäkyvyyttä vastaan).

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Pia / Lyhyenä hetkenä March 27, 2017 at 17:45

    Sinne jäivät rajan toiselle puolelle isän suvun kauppaliike ja koti, mahtavasta tunturista puhumattakaan. Salla on piilotettu aarre hiihtokeskusten joukossa, yksin tuo hissityöntekijöiden palveluasenne todistaa sen. Kuulin muuten edellisellä käyntikerralla, että suurin osa kausityöntekijöistä on paikallisia. Useimmissa muissa laskettelukeskuksissa kuumimman sesongin hoitavat etelästä tulleet. Viikon päästä minuakin kutsuvat erittäin sallaiset keväthanget, sen jälkeen kausi on paketissa ja laskukamppeet vaihtuvat tennareihin. ps. Huikeita kuvia, taas kerran!

    • Reply Laura March 27, 2017 at 19:08

      Kyllä täytyy sanoa, että oli pikkuisen haikea fiilis katsella tuota Venäjälle avautuvaa maisemaa, niin kaunis kuin se onkin. Surullista on myös ajatella miten monella on jääneet rajan taakse lapsuudenkodit, vanhempien haudat ym. :/

      Ja juu, minullekin selvisi, että suurin osa työntekijöistä on paikallisia, ja iso osa hiihtohisseillä työskentelevistä on muuten poromiehiä – ei siis ihme että olivat leppoista ja mukavaa porukkaa! 😀

      Ai että, oon vähän kateellinen että pääset vielä noille ihanille keväthangille, nauti täysiä munkin puolesta! Ja kiitos kuvakehuista! <3

    Leave a Reply