Kolme vuotta yrittäjänä

Lifestyle
March 5, 2017

Facebook siitä tänään muistutti, kolmen vuoden takaisesta merkkipäivästä. Silloin palasimme kotiin elämämme uskomattomimmalta seikkailuilta maailman ympäri ja minä perustin itselleni toiminimen. Ajatus omasta yrityksestä alkoi kyteä jossain tuolla maapallon toisella puolella, joten kotimaan kamaralle päästyäni päätin pistää rattaat pyörimään. Muistan, että päivä oli yhtä keväisen kaunis kuin tänäänkin, oman pienen yritykseni nähdessä päivänvalonsa maaliskuussa 2014. En ollut koskaan villeimmissä haaveissanikaan kuvitellut ryhtyväni yrittäjäksi, enkä varsinkaan silloin, kun tradenomi-opintojeni myötä tutustuin yrittäjyyden perusteisiin. “Tuskin tästä nyt mitään sen kummempaa tulee. Kunhan sivutoimisesti otan kuvia silloin tällöin.” Muistan ajatelleeni vaatimattomasti, sillä minulla oli hyvä työ IT-alalla, mahtavat kollegat ja toimeentulo turvattu kuukausittaisen palkkapäivän muodossa.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Tulin raskaaksi. Synnytin ihanan pienen pojan. Äitiyslomani aikana kuvauspyyntöjä alkoi tulla enemmän, kuin mitä olin ikinä uskaltanut edes toivoa – valtaosa niistä teiltä blogini lukijoilta. Äitiyspäivärahan loputtua päätin jäädä kotiin lapsemme kanssa, sillä paluu päivätyöhön tuntui siinä hetkessä mahdottomalta. Onneksi minulla oli vaihtoehto, jonka turvin pystyin pitkittämään töiden aloitusta toisen palveluksessa ja se oli oma yritys. Puoli vuotta myöhemmin irtisanouduin lopulta palkkatyöstäni ja päätin uskaltaa kokeilla siipiäni täysipäiväisenä yrittäjänä.

Yrittäjä_Valokuvaaja_Rimma_Photography-6 Yrittäjä_Valokuvaaja_Rimma_Photography-4

Mutta miten tähän pisteeseen päädyttiin? Miten itseoppineesta valokuvaharrastelijasta tuli ammattivalokuvaaja? Voin käsi sydämellä sanoa, että en olisi tässä ilman blogiani. Olen harrastanut valokuvausta pikkutytöstä asti, mutta minulla ei ollut asian suhteen sen kummempia tavoitteita, vaan räpsin lähinnä omaksi ilokseni ja albumien täytteeksi. Kaikki kuitenkin muuttuin, kun päätin perustaa blogin, minun ikioman kuvapäiväkirjani. Osa teistä ehkä muistaakin rakkaat Fiilistelijän pilvilinnani, jonka myötä halusin alkaa kehittää itseäni paremmaksi kuvaajaksi ja teiltä lukijoilta saatu positiivinen palaute valokuvistani tsemppasi jatkuvasti eteenpäin. Lopullisen sysäyksen omien unelmien toteuttamiseen antoi irtiotto oravanpyörästä eli kolmen kuukauden mittainen häämatkamme. Siellä silmäni jotenkin lopullisesti rävähtivät auki ja aloin pohtia mitä ihan oikeasti haluaisin elämässäni tehdä. Yksi asia oli ehdottomasti syventää valokuvaustaitojani.

Satoja, kenties tuhansia, treenitunteja myöhemmin istun tässä luonnonvaloa tulvivan studioni lattialla ja kirjoitan tätä postausta. Olen juuri kuvannut viikon neljännen asiakkaani, ihanan pienen viikon ikäisen poikavauvan, jonka tahattomat pienet unihymyt saivat meidät kaikki huokailemaan ihastuksesta.

Arki on välillä rankkaa, sillä tasapainoilen jatkuvasti kotiäitiyden ja yrittäjyyden välillä. Oman lisämausteensa tuovat tietysti vielä koirista ja hevosesta huolehtiminen. Pääsääntöisesti viikonloppuni kuluvatkin töiden parissa, kun arkisin töissä oleva mieheni on vapaalla ja voi hoitaa poikaamme. Yritämme pyhittää sunnuntait perheen yhteiseksi ajaksi, mutta aina se ei onnistu, kun nämä pienet asiakkaani saattavat syntyä viikon kaksi ennen tai jälkeen lasketun ajan. Joinakin viikkoina minulla saattaakin olla vain pari kuvausta, kun taas seuraavalle niitä kerääntyy kolminkertainen määrä. Kaiken tämän päälle tietysti suurin intohimoni luontokuvaus vie suunnattoman paljon aikaa. Etenkin, kun sitä parasta kuvausvaloa metsästetään useimmiten joko anivarhain auringon noustessa, myöhään auringon laskiessa tai jopa keskellä yötä. Onneksi nautin työstäni suunnattomasti. Juuri nyt en voisi kuvitella tekeväni mitään muuta, kuin valokuvata ja tuottaa kuvien muodossa iloa sekä vangita elämän pieniä hetkiä tärkeiksi muistoiksi. Rakastan myös kirjoittamista, joten näiden kahden asian yhdistäminen  blogissa on jotain parasta. Palkalliset postaukset ovat omalla kohdallani vielä kovin satunnaisia, mutta ehkä siihenkin tulee tulevaisuudessa muutos ja sisällöntuotannosta tulee yksi pieni kuukausittainen rahapuro lisää yritykseni kassaan.

Yrittäjä_Valokuvaaja_Rimma_Photography-5Yrittäjä_Valokuvaaja_Rimma_Photography-2

Ensi syksynä meidän perheessä koittaa uusi arki, kun loppuvuodesta 3 vuotta täyttävä poikamme aloittaa osa-aikaisen päivähoidon. Vaikka tunnen olevani etuoikeutettu saadessani viettää niin paljon aikaa lapseni kanssa ja seurata hänen kehitystään sekä pieniä oivalluksia kaiket päivät, odotan toisaalta innolla aikaa jolloin voin keskittyä omiin töihini arkisin säännöllisen työajan puitteissa.

Yrittäjyys ei itseasiassa olekaan ollut niin pelottavaa, kuin kuvittelin. Tottakai aina on olemassa pieni huoli siitä, että jos asiakkaita ei jostain syystä enää riittäisikään, emmekä sen vuoksi pärjäisi taloudellisesti. Mutta olen todennut, etten voi tehdä muuta kuin parhaani ja toivoa että se on tarpeeksi. Jos minua siis pyydettäisiin listamaan yrittäjyyden plussat ja miinukset kahteen vaakakuppiin, niin plussat veisivät kirkkaasti voiton. Uskaltakaa uskoa unelmiinne ja mennä vaikka pienen pienikin askel kerrallaan niitä kohti. Koskaan ei tiedä millaisia mahdollisuuksia huominen tuo tullessaan.

Aurinkoa viikkoon kuomat!

Lapsikuvaukseen liittyvät somet: // Kotisivut // Instagram // Facebook //

Luontokuvaukseen liittyvät somet: // Instagram // Facebook //

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Niina March 10, 2017 at 10:37

    Ihanaa, että olet uskaltanut toteuttaa unelmasi. <3 Sun kuvat on niiin hyviä, että asiakkaita riittää varmasti jatkossakin ja jos jossain vaiheessa alat kaivata takaisin toisen palvelukseen, niin ainahan sekin on mahdollista. Näyttöä sun taidoista on kuitenkin olemassa vaikka kuinka. 🙂

    • Reply Rimma March 11, 2017 at 20:48

      Voi kiitos Niina kauniista sanoistasi <3 Olet ihan oikeassa, että aina on mahdollisuus palata yrittäjästä takaisin palkkatyöhön, jos jostain syystä homma ei enää toimiskaan. Tällä hetkellä ainakin usko omaan tekemiseen on vahva. Jospa se kantais hedelmää myös tulevina vuosina 🙂

    Leave a Reply