Kuinka selvitä talvivaelluksesta hengissä?

Hello March! Kohta on jo virallisesti kevät, mutta meikäläisillä on vasta talven parhaat kokemukset edessä! Kuten kerroin viime viikolla, olemme kovasti lähdössä vaeltamaan tunturiin muutaman viikon päästä Sallan reissumme yhteydessä. Aiomme suunnata Rimman kassa Riisitunturille ja yöpyä yhden yön verran retkellämme, todennäköisesti autiotuvassa.

Suunnittelimme tänään puhelimitse varustelistaamme ja manasimme varmaan kymmenen kertaa tuon reilun puolen tunnin puhelun aikana, että ei saakeli, mitähän tästä tulee. Jännityskerroin on ainakin siis tapissaan!

Koska me ei vielä tiedetä about mistään mitään talviretkeilyn suhteen, päätin haastatella Kean retki -blogin ulkoilmailuun hurahtanutta Keaa. Onneksemme nainen lupautui ilomielin jakamaan parhaat vinkkinsä meidän ja teidän lukijoiden kanssa! Poimi siis tästä tipsit talteen, mikäli suunnittelet samanlaista (pähkähulluutta) kuin allekirjoittaneet. Hehe.

Kean 5 parasta vinkkiä ensimmäiselle talvivaellukselle

  1. Ensimmäiselle talvivaellukselle lähteminen helpottuu, kun retkeilyn aloittaa jo hyvissä ajoin. Mukavuusaluetta vois siis laajentaa retki retkeltä jo kesästä lähtien kohti kylmempiä kelejä, jolloin pysyy hyvin kartalla omista varustetarpeista ja mukavuusmieltymyksistä myös kovilla pakkaskeleillä. Näin siirtyminen ulkomajoitukseen pakkasessa ei pääse yllättämään radikaalisti ja lähteminen on helpompaa. Omista varusteoivalluksista on myös hyvä pitää kirjaa ja kirjoittaa muistiin retkien jälkeen minkälaisissa varusteissa on nukkunut ja minkälaisissa vaeltanut eri säissä.
  2. Vaeltaessa vaatetuksella on merkitystä ja kulkiessa on syytä liikkua riittävän rauhallisesti, jotta voi välttää hikoilua. Merinovilla eristää hyvin kosteanakin ja alin merinovillakerros hyvin lähellä ihoa tuntuu miellyttävältä, kun alle ei pääse viileää kerrosta ilmaa. Pukeutumisen nuppisääntö perustuu kerroksiin. Aluskerrasto puetaan lähimmäs ihoa ja sen tehtävä on siirtää kosteutta pois iholta. Aluskerraston päälle puetaan ilmava välikerros, joka voi olla myös villaa tai vaikka fleeceä. Välikerroksen paksuuden ja ilmavuuden avulla säädetään kropan lämpötilaa, koska mitä enemmän ilmaa vaate sitoo, sitä paremmin se eristää. Välikerroksen voi valita sääolosuhteiden mukaan. Uloimmaksi kerrokseksi puetaan kuorivaate, eli tuulelta ja kosteudelta suojaava takki ja housut. Itse tykkään talvella valtavasti käyttää takkina Fjällrävenin G1000-materiaalista tehtyä takkia ja housuina paksuja softshellejä. Pysähdyttäessä päälle vedetään aina lämmin lisäkerros, joka pitää lämpimänä tauon ajan. Lähdettäessä liikkeelle lisäkerros riisutaan luonnollisesti pois. Muutenkin vaatteiden määrää on hyvä vaihdella aktiivisuustason mukaan.
  3. Aloittelevilla vaeltajille on monesti valtavasti intoa ja nälkää uusille elämyksille, mutta kokemusta on vielä vähemmän. Alkuun pääsee kuitenkin hyvin, kun pyytää rohkeasti kokeneemmilta apua ja vinkkejä. Monesti tämä saattaa jopa tempaista vauhdikkaammin mukaansa, kuin mitä oli ajatellut. Pyri siis vaeltamaan itseäsi kokeneempien ihmisten kanssa. Seuraa ja opastusta talvivaellukselle löytää esim. Suomen Ladulta ja eri latuyhdistyksiltä, Arktisen vaeltamisen (Avotunturit) opasyrityksiltä ja muilta eräopasyrittäjiltä, sekä FB:n retkeily- ja vaellusryhmistä. Myös luontoon.fi -sivuilta löytää hyvin käytännön retki- ja vaellusvinkkejä.
  4. Talvivaellukselle on hyvä tehdä realistinen reitti- ja päiväsuunnitelma. Tähän vaikuttaa mm. myös oma ja osallistujien kokemus, käytettävissä oleva aika ja reitin maasto. Aloittelevan talvivaeltajan kannattaa valita kohde, joka ei ole liian vaikea. Maisemat ja paikan/elämyksen ainutlaatuisuus yllättävät kuitenkin hurjan positiivisesti. Jos pääset kulkemaan merkattua ja ajettuja talvireittejä pitkin, pystyt kulkemaan hieman nopeampaa vauhtia, kuin jos kulkisit umpihangessa tai muuten vaikeammassa maastossa. Tällöin etenemisvauhti voi olla paljon hitaampi kuin mitä ajattelisi, eli esim. vain muutaman kilometrin tunnissa.
  5. Talvivaelluksella on tärkeää huolehtia tauoista ja energiasta. Hyvä tahti on esim. hiihtää rytmillä 50 min ja pitää 10 min tauko. Nestettä ja energiaa kuluu jopa enemmän kuin kesällä. On tärkeää, että kroppa saa riittävästi energiaa eikä hyydy. Termospullo on hyvä varuste, jotta saa päivän aikana lämmintä juomista (esim. teetä) ja vesipullon voi sujauttaa villasukkaan tai askarrella sille vanhasta ja ohuesta makuualustasta suojan, jotta vesi pysyy juomakelpoisena. Vauhtia kannattaa hidastaa jo hyvissä ajoin ennen saapumista päivän maaliin – tällöin kehosta ja vaatteista kerkeää vielä haihtumaan mahdollinen kosteus ennen pysähtymistä. Huolehdi aina siitä, että vedät lämmintä päälle kun pysähdyt, äläkä palelluta sormia tai varpaita. Lumen sulatuksessa juomakelpoiseksi auttaa kun kattilan pohjalle laittaa tilkan vettä, mikä nopeuttaa lumen sulamista. Jos lunta yrittää sulattaa “tyhjässä” kattilassa, voi kattilalle käydä huonosti.

Kean 5 tärkeää varustevinkkiä talvivaeltajalle:

  1. Kunnollinen tuulen (ja tarvittaessa) kosteuden kestävä kuoritakki isolla hupulla. Oma lempivaate on Fjällrävenin Singi-takki G1000-kankaasta. Siinä on tuuletusaukot, reipas huppu (päässä usein koko päivän, jos sää on huonompi) ja karvareunus. Kuoritakin alla voi sitten säätää kerroksia aktiivisuuden mukaan. G1000-kangas hengittää ja pitää tuulta, eikä hiki jäädy kankaan sisäpintaan.
  2. Makuupussi, joka soveltuu kylmille keleille. Kallis talvimakuupussi ei ole ehdoton, vaan kolmen vuodenajan makuupussia voi hyvin täydentää kuitupussilla. Itse suosin tätä menetelmää, mikä on varsin monikäyttöinen. Makuupussiin kannattaa satsata sen verran, että tietää nukkuvansa siinä hyvin. Se tunne on ihana, kun tiedät nukkuvasi seuraavan yön hyvin. Tupavaeltaja pärjää vähän väljemmällä pussilla kuin talvella teltassa yöpyvä.
  3. Hyvin kestävä vesipullo (esim. Nalgene) ja siihen sopiva suoja (villasukka, neoprene tai itse askarreltu suojus). Juoma pysyy päivällä juomakelpoisena ja kun illalla keität siihen lämpimät vedet ja sujautat pullon makuupussin päätyyn, pysyvät varpaatkin yöllä mukavan lämpimänä. Lisäksi vesi on hyvää juotavaksi aamullakin.
  4. Lapaset, joissa on karkuremmit. Nämä ovat enemmänkin mukavuustekijä. Kun kädet lämpiävät liikaa tai haluat puuhata jotakin pientä vain linerit kädessä, voit helposti roikottaa lapasia ranteissa. Tästä ne on myös helppo pukea nopsaan, etkä joudu miettimään minne ne sijoittaisit milloinkin.
  5. Toppahame (suosin polven mittaista itse) – suojaa takamusta ja reisiä ihanasti, sillä ainakin itsellä ne paleltuvat helposti. Toppahame voi olla taukovaate tai se päällä voi hyvin myös hiihtää kylmillä säillä. Pukemista helpottaa kokopitkä vetoketju.

Wau mikä setti, kiitos vielä tuhannesti Kealle näistä oivista vinkeistä! Nyt kun näitä käy tässä läpi näin amatöörinä, voimme todeta ainakin seuraavaa:

-Emme todellakaan ole valmistautuneet tulevaan koitokseen totuttautumalla pikkuhiljaa pakkasessa nukkumiseen, ehei. Sen verran mitä olemme tänä talvena totutelleet pakkaseen, olemme joutuneet tekemään sen täällä Etelä-Suomen epätalvessa Rimman Iso-Syötteen reissua lukuunottamatta. O-ouu…

-Olemme sentään tajunneet pyytää apua kokeneemmilta, niin kuin Keakin kehottaa tekemään! Mutta kukaa ei ole kuitenkaan lähdössä meille mukaan oppaaksi. O-ouu…

-Reittisuunnitelman suhteen olemme sentään realisteja! Olemme päättäneet aloittaa todella iisisti, ja vaeltaa liukulumisukset jaloissamme vain parin kilometrin pätkän parkkipaikalta Riisitunturin autiotuvalle. lähdemme hyvissä ajoin valoisan aikaan, ja päästyämme tuvalle voimme tutkia vielä ympäristöämme lisää jos niikseen tulee. Kuulostanee ihan järkevältä?

Että sellaista. Vetää vähän hiljaiseksi tämä nyt. Löytyiskö sieltä lukijoilta nyt mitään kannustavia sanoja tähän väliin? Vai ollaanko me oikeasti ihan sekopäisiä, kun lähdemme edes yrittämään tällaista? 😀