Jouluksi kotiin

Kotimaanmatkailu
December 21, 2016

Niityllä lunta. Hiljaiset kadut. Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.

Puiden oksat notkuvat valtavien lumikuormien alla, tähdet tuikkivat kirkkaasti pilvettömältä taivaalta pakkasen narskahdellessa pienten tepsuttavien askelten tahdissa. Vihdoinkin. Lunta! Nämä olivat fiilikset, kun maanantai-iltana saavuimme poikani kanssa lapsuudenkotiini todelliseen Talven ihmemaahan. Pitkän juna- ja automatkan puuduttamina vietimme tovin ulkosalla ihastellen aivan toisenlaista talvea, kuin mihin olimme viimeisten viikkojen aikana pääkaupunkiseudulla tottuneet. Katsoin lapsen punaista nenänpäätä ja hymyilevää suuta, kun hän taapersi ihmettelemään mummun tekemää lumiukkoa. Niin ihanaa olla täällä.

Eilen aamuna heräsin vesisateen ropistessa ikkunalautaan. Sain hieraista niin korvia kuin silmiäkin melko monta kertaa, ennen kuin uskoin sen olevan totta. Vesisade joulukuussa ei ole näillä korkeuksilla ihan tavanomainen sääilmiö. Eikä myöskään kovin toivottu, sillä sade vei mukanaan puiden tykkylumet tehden maiseman ihan toisen näköiseksi. Onneksi tänään on satanut taas hieman lisää lunta ja lämpötila tippunut takaisin pakkasen puolelle.

Yksi meidän perheen rakkaimmista jouluperinteistä on joulukuusen hakureissu. Joka vuosi olemme aatonaattona suunnanneet isän ja siskon kanssa joulukuusen etsintään kohti lumista korpea ja koristelleet sen illan tullen kuunnellen, kun äiti hyräilee joululauluja hellan ääressä perinteinen jouluessu päällänsä. Tänä vuonna isän toipuessa polvileikkauksesta ja muun perheen tullessa näillä kulmille vasta jouluaaton molemmin puolin, sopivan joulukuusen etsintä ja kaataminen jäivät meikäläisen kontolle. Kuusen saa siis kaataa omatoimisesti valtion mailta täällä pohjoisemmassa osassa Suomea, kun lunastaa ensin  viitisen euroa maksavan kuusenkaatoluvan. Ja niin minä etsin, löysin ja kaadoin elämäni ensimmäisen joulukuusen. Se on oikein soma. Toiselta puolelta vähän harva ja latvus on aavistuksen kieroon kasvanut, mutta ihan olen tyytyväinen saavutukseeni. Ja samoin on isäni, eränkävijöistä ja metsien miehistä kaikkein taitavin.

jouluksi-kotiin-rimma-7 jouluksi-kotiin-rimma-5jouluksi-kotiin-rimma-6 jouluksi-kotiin-rimma-3 jouluksi-kotiin-rimma-2

Muistojen virta. Lapsuuden sadut.

Muutama päivä joululomaa takana ja vielä viikko edessä, eikä ole mikään kiire takaisin ruuhka-Suomeen. Itseasiassa mitä enemmän vuosia kertyy mittariin, sitä suuremmalla tunteiden palolla osaan arvostaa juuriani täällä Kainuun nälkämaassa. Tätä hiiskumatonta hiljaisuutta, joka puolelle levittäytyviä ikimetsiä, upottavia soita, humisevia vaaroja ja kirkkaita lampia. Olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä, että olen löytänyt vierelleni ihmisen joka arvostaa näitä samoja asioita ja jakaa rakkauteni niin Pohjois-Suomea kuin luontoakin kohtaan.

Muistan, kuinka lukion jälkeen tuntui, etten kertakaikkiaan pääse muuttamaan pois kotipitäjästä tarpeeksi nopeasti. Nyt en malta odottaa sitä päivää, että vielä joskus pääsemme palaamaan takaisin pohjoiseen. Takaisin kotiin.

Lämpöistä ja rakkaiden ympäröimää joulua kuomat! Nauttikaa <3

PS. Vielä hetki aikaa osallistua meidän huippuun arvontaan.

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Maarit December 21, 2016 at 21:37

    Ihanaa joulua sinne! Minulla on ihan samat aatokset Pohjois-Karjalasta, jonne nytkin lähdetään joulun viettoon. 🙂

    • Reply Rimma December 22, 2016 at 16:16

      Kiitos! Ihanaa joulua sinnekin Pohjois-Karjalaan. Nauti lomasta 🙂

  • Reply Meeri December 21, 2016 at 23:37

    Voi miten ihanasti kirjoitettu!
    Se on kyllä totta, että mitä enemmän ikävuosia tulee mittariin, sitä enemmän osaa arvostaa tätä rauhaa täällä. Peukut vielä kuusenkaadosta!

    • Reply Rimma December 22, 2016 at 16:52

      Kiitos Meeri! 🙂 Kyllä näitä kulmia osaa todellakin arvostaa. Ihanaa olla täällä!

  • Reply Erika December 22, 2016 at 14:23

    Ihanaa joulua! Olisipa täällä Satakunnassakin noin paljon lunta…

    • Reply Rimma December 22, 2016 at 16:53

      Ihanaa joulua sullekin Erika! Toivotaan, että tulis edes vähän lunta sinne suuntaan <3

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle December 23, 2016 at 11:22

    Voih, nauttikaa ihanista lumimaisemista! Vesisade järkytti täälläkin tänä aamuna, mutta on toki huomattavasti odotetumpaa täällä etelässä.

    • Reply Rimma December 29, 2016 at 11:10

      Kiitos! On nautittu oikein olan takaa. Harmittaa palata huomenna sateiseen Helsinkiin, mutta noh, kohta taas täällä takas <3

  • Reply Ansku December 23, 2016 at 14:04

    Ihana postaus! Omiakin juuria tuolla päin, niin. ielenkiinnolla luen Kainuu-juttuja.

    • Reply Rimma December 29, 2016 at 11:10

      Ihana kuulla Ansku! <3 Kainuu on kyllä uskomattoman upea.

  • Reply Maha kasvaa December 30, 2016 at 11:52

    Ihana postaus! Täällä yksi ikuista pohjoisen kuumetta poteva on tulossa kesällä äidiksi. Olemme käyneet joka vuosi kerran tai kaksi Lapissa ja se on sellainen asia, jonka haluaisimme kovasti säilyvän ennallaan uudesta elämänmuutoksesta riippumatta, vaikka olemme valmistautuneet mieheni kanssa siihen, että kaikki muuttuu vauvan myötä. (On helpompaa ajatella noin ja sitten ehkä ilahtua, kun jotkut vanhan elämän asiat ovatkin pysyneet kelkassa mukana.) Siksi mietin, että voisiko teille esittää postaustoiveen siitä, miten pitkät automatkat ovat teidän perheissänne sujuneet lapsien kanssa niin vauva- kuin taaperoiässä? Tai mikä kotimaanmatkailun paketti on osoittautunut teidän lastenne kanssa kaikkein helpoimmaksi? Mökkiloma vai hotelliloma jne.? Juna, auto vai lentokone? Keskustelupalstoilta löytyy niin joka lähtöön mielipiteitä siitä, miten lasta ei saa pitää liian pitkään istuimessa jne., joten olisi ihana saada aiheeseen liittyvä postaus juuri teiltä, jotka olette säilyttäneet aktiivisen reissausmeiningin kuvioissa mukana pientenkin lasten kanssa. 🙂

    • Reply Laura December 30, 2016 at 12:11

      Moikka ja ensinnäkin onnittelut, ihana uutinen! <3 Tosi hyviä postausideoita, laitetaan nämä aivan ehdottomasti toteutukseen!

    • Reply Rimma December 31, 2016 at 11:34

      Hei kiitos kommentista ja ihan tajuttoman paljon onnea tulevasta pikkuisesta <3 Tiiätkö mietin eilenkin yli 700 kilometria autolla taaperon kanssa päivän aikana matkatessamme, että pitäis kirjoittaa aiheesta blogiin. Kirjoitinkin silloin, kun poika oli vauva meidän ensimmäisestä matkastamme pohjoiseen aika tasan kaksi vuotta sitten, mutta todellakin tämä kaipaisi päivitystä nyt kun taaperon kanssa on omat haasteensa 😀 Eli kiitos siis postaustoiveesta! Toteutan/mme tämän ehdottomasti! Ihanaa uutta vuotta ja tsemppiä odotukseen <3

    Leave a Reply