Matkamuistoja Krkan kauneuden keskeltä

Eurooppa
December 16, 2016

En tiedä tarkalleen mikä, mutta jokin veti ajatukseni tänä iltana Kroatiaan. Tarkemmin sanottuna Krkan kansallispuistoon, missä vierailimme puolittain ex tempore -meiningillä toissakesäisellä Balkanin road tripillamme. Emme siis tällä viimeisimmällä, vaan silloin kun olimme vielä kaksin. Noh, niin kuin kuvista näkyy, kyllä se kolmas oli tuolla reissulla jo kovasti näkyvillä. Kylläpä siitäkin tuntuu olevan ikuisuus, vaikka todellisuudessa tästäkään reissusta ei ole kulunut aikaa edes puoltatoista vuotta!

(Se kolmas täyttää muuten ensi viikolla yhden kokonaisen vuoden. Mun vauva! En voi käsittää, miten nopeasti tämä aika laukkaa.)

Krka oli mukavan helppo kansallispuistokohde. Autoille oli iso parkkialue ja lipunmyyntikojulta pystyi hyppäämään bussiin, jonka kyydissä pääsi köröttelemään mukavasti mutkaisan mäen alas itse puiston portille. Mäen voisi myös kävellä alas laaksoon ja ottaa sitten bussin palatessaan takaisin ylöspäin – tai sitten tehdä niin kuin me teimme, ja mennä bussilla alas ja kävellä lopuksi mäen ylös. En ymmärrä, miksi päädyimme tuolloin tähän ratkaisuun, sillä muistan vieläkin miten jaloissa tuntui tuon päivän jälkeen! Itse puistossa on helppo kiertää selkeästi merkattu reitti ilman sen kummempia kommervenkkejä. Perusreitti oli helppokulkuinen, mutta ei täysin esteetön (eli esimerkiksi lastenrattaiden kanssa en lähtisi tuonne taiteilemaan massiivisten puunjuurien ym. ylitse. Kantorepun kanssa kyllä).

krka_kroatia_kansallispuisto-15krka_kroatia_kansallispuisto-14 krka_kroatia_kansallispuisto-4 krka_kroatia_kansallispuisto-2 krka_kroatia_kansallispuisto-5 krka_kroatia_kansallispuisto-6

Tämän kansallispuiston värimaailma oli aivan uskomaton. Kaikki Kroatiassa käyneet tietävät, miten turkoosia siellä merivesi onkaan, mutta Krkan kansallispuiston makeat sisävedet ja niitä liruttelevat putoukset tuntuivat olevan vieläkin kirkkaampia. Lammen pohjassa makaavat pikkukivet olisi voinut laskea prikulleen, vaikka välissä olisi ollut useampi metri vettä (jos siis omistaisi niin terävän näön, että näkisi laskea ne pikkukivet. Ei pelkoa näillä likinäköisillä, pullonpohjat eteensä vaativilla silmillä!).

Krka on suosittu vierailukohde, vaikka häviääkin koossa ja vierailumäärässä (kuin myös vesiputouksien koossa ja määrissä, heh) pohjoisemmassa Kroatiassa sijaitsevalle isosiskolleen Plitvicelle, missä Rimma on vierraillut aikoinaan. Yksin meidän ei tarvinnut noita polkuja tallailla ja tutkia, mutta tungosta ei silti ollut. Ehkä se johtui siitä, että olimme liikkeellä syyskuun alussa, joka ei ole enää pahinta sesonkiaikaa.

krka_kroatia_kansallispuisto-8 krka_kroatia_kansallispuisto-12 krka_kroatia_kansallispuisto-13 krka_kroatia_kansallispuisto-9 krka_kroatia_kansallispuisto-11

Tuota yhteiskuvaamme katsoessani en voi olla huomaamatta, miten onnellisilta näytämme. Paljon on mahtunut näihin puoleentoista vuoteen, ja paljon siitä näkyy tänä päivänä silmien alla viipyilevinä varjoina. Onneksi päidemme yllä viimeiset puoli vuotta roikkuneet raskaimmat varjot tuntuvat myös pikkuhiljaa jo poistuvan.

Niin – ja onneksi nykyään on myös tuo kolmas tiimiämme täydentämässä. Meidän Valonkantajamme ja silmäterämme. Hän, joka on opettanut rakastamaan vieläkin kovemmin ja kertomaan sen  useammin.

Ah, reissumuistoja. Näitä on mukava fiilistellä näin joulukuisena iltana kynttilän valossa. Hukkua ehkä vähän ajatuksenvirtaan siinä samalla.

Mikä reissumuisto nostaa hymynkareen sun suupieleen just nyt? <3

Lue lisää postauksia Balkanilta täältä.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Erika December 16, 2016 at 14:34

    Sulla on komee mies! 😉

    Ihanat maisemat, tuonne on kyllä päästävä! <3

    • Reply Laura December 18, 2016 at 21:01

      Heh, olen samaa mieltä, kiitos! 😀 Lämmin suositus Krkalle <3

    Leave a Reply