Syksyinen viikonloppu Repoveden kansallispuistossa

Kotimaanmatkailu, Retkeily
November 1, 2016

Syksy alkaa olla täällä pääkaupunkiseudullakin pikkuhiljaa taputeltu, sillä huomiseksi on luvattu kunnon lumimyräkkää. Ja arvatkaapa onko meillä autossa talvirenkaat alla? Tiedetään siis missä puuhissa tämä ilta perheen partasuulla kuluu. Ennen kuin valkoinen vaippa peittää maan kurkatkaamme viikon takaiseen syysretkeemme Repoveden kansallispuistoon, jossa meidän perhe pääsi vierailemaan ensimmäistä kertaa ikinä.

Vuokrasimme mökin parinkymmenen kilometrin päästä Mäntyharjulta, jonne kurvasimme perjantaina juuri sopivasti ennen pimeän tuloa. Mökki oli kirjaimellisesti keskellä-ei-mitään, joten se oli suorastaan täydellinen pakopaikka kiireisen arjen pyörityksestä luonnonrauhaan. Retkikokoonpanoomme kuului neljän aikuisen lisäksi kaksi lasta ja viisi (5) koiraa, mutta mahduimme majoittumaan kaksikerroksiseen hirsimökkiin oikein lokoisasti. Isot pisteet Honkarannalle lapsiystävällisyydestä, sillä mökin jyrkkä portaikko oli varustettu portein niin ylä- kuin alakerrassakin. Kaiken lisäksi mökistä löytyi lapsille iso kasa leluja ja pihasta keinujen lisäksi hiekkalaatikko tykötarpeineen.

Lauantai-aamu valkeni yhtä harmaana, kuin edellinen päivä oli päättynyt ja lämpömittari kertoi ulkoilman olevan vain pari astetta plussan puolella. Joku viisas on joskus sanonut, ettei ole huonoa säätä vaan se on pukeutumiskysymys ja näinhän se menee. Onneksi meillä oli hommattuna koko perheelle juuri samaisella viikolla uudet takit – minulle ja miehelle Fjällrävenin joka sään Kebit ja pojalle toppatakki, kun talvihaalari tuntui aktiivisesti liikkuvalle taaperolle näissä asteissa vielä liioittelulta.

repoveden-kansallispuisto-repovesi-1 repoveden-kansallispuisto-repovesi-7 repoveden-kansallispuisto-repovesi-4

Aamiaisen jälkeen pakkasimme reppuun iloisen retkimielen lisäksi soijanakkeja, kahvipannun (siis pelkän pannun, sillä kukaan ei muistanut ottaa mukaan kahvinpuruja…), banaanit ja täytettyjä sämpylöitä. Ulkoilutamineisiin varustauduttuamme ajoimme vajaan puolen tunnin matkan Saarijärven pysäköintialueelle, josta lähdimme askeltamaan kohti Olhavaa. Kaikki olivat pukeneet kerroksia päälle oikeaoppisesti sen verran paljon, että paikoillaan seistessä oli sopivan lämmin, mutta liikkeessä tuli kuuma. Onneksi on helpompi raottaa takin vetskaria ja riisua vaikka käsineitä, kuin alkaa pukea kesken retken lisää kampetta päälle.

Lauran kanssa kannoimme lapsukaisia kantorepuissa selässämme, joten matka polkuja pitkin taittui sopivan verkkaiseen tahtiin. Tunteroisen jälkeen saavutimme Olhavavuoren, jonka päälle kipusimme pidettyämme ensin evästauon vuoren alapuolella sijaitsevalla nuotiopaikalla. Näkymät olivat yksinkertaisen upeat, vaikka ihan se kaikkein värikkäin syysasu oli jo varissutkin puiden lehtien mukana maahan. Päiväretkemme päättyi samaiselle Saarijärven parkkipaikalle, josta karautimme takaisin mökille suunnittelemaan seuraavan päivän seikkailua kohti Lapinsalmen riippusiltaa. Lauantain kävelysaldo oli suurinpiirtein kahdeksan kilometriä, joka on tällä kokoonpanolla melkoinen taival, joten päätimme sunnuntain kunniaksi tehdä reilusti lyhyemmän reissun.

repoveden-kansallispuisto-repovesi-3 repoveden-kansallispuisto-repovesi-2 repoveden-kansallispuisto-repovesi-5

Aamulla taivas näytti tutun harmaalta pakatessamme kamat autoon. Edessä oli vielä lyhyt ajomatka Lapinsalmen parkkipaikalle, ennen kuin pääsisimme näkemään kuuluisan riippusillan. Pysäköintialueelta sillalle johtava polku oli vajaan kilometrin mittainen, mutta senkin taittamiseen kesti oma aikansa pian 2-vuotiaan taaperomme ponnekkaasti ilmaistua, että tänään herralle ei kelpaisi reppukyyti. Tyyppi on luonteeltaan aika lunki ja pyrimme selvittämään ristiriidat keskustelemalla herran tarpeita kuunnellen, mutta tällä kertaa poikaa ei paljon keskustelut kiinnostaneet, joten kenellekään Kaakkois-Suomen  alueella oleskelevalle ei todennäköisesti jäänyt epäselväksi, että hän halusi kävellä ITSE. Ja mikäpäs siinä. Eihän meillä ollut kiire minnekään.

Silta osoittautui oikeaksi korkeanpaikankammoisen unelmaksi roikkuessaan 10 metrin korkeudessa alla kuohuvan joen yllä. Reipas tuuli teki vielä tehtävänsä ja huojutteli 50 metrin mittaista siltaa vaimeasti puolelta toiselle, mutta tämä tyttö on nykyään ilmeisesti niin kovissa korkeusliemissä keitetty, ettei pelottanut yhtään. Enemmänkin nautin elämyksestä täysin rinnoin ja pysähdyin kaikessa rauhassa ottamaan kuvia, kun paluumatkalla ei sillalle tulijoista ollut ruuhkaa. Sillan läheisyydestä löytyi vielä hyvin varusteltu kota, jonka suojiin pakenimme eväinemme purevana vihmovaa tuulta ennen paluumatkaa takaisin kotiin Espooseen.

repoveden-kansallispuisto-repovesi-6 repoveden-kansallispuisto-repovesi-15repoveden-kansallispuisto-repovesi-13 repoveden-kansallispuisto-repovesi-9 repoveden-kansallispuisto-repovesi-8 repoveden-kansallispuisto-repovesi-10 repoveden-kansallispuisto-repovesi-16 repoveden-kansallispuisto-repovesi-11 repoveden-kansallispuisto-repovesi-14

Viikonloppu syksyiselle Repovedelle oli kaikin puolin onnistunut, vaikka pääsimmekin kokemaan kansallispuistosta vain pienen pintaraapaisun. Hämärtyvässä lauantai-iltapäivässä tyyntä Olhavalampea kallion päältä katsellessamme teimmekin naisten kesken päätöksen, jotta ensi kesänä tulemme tänne teltan kera ilman niin miehiä kuin jälkikasvuakin. Vaikka lasten kanssa retkeily on antoisaa, pari yötä tyttöporukalla keskellä suomalaista sielunmaisemaa tulee olemaan taatusti erilainen ja virkistävä kokemus.

Nyt ovat syksyn retket paketissa ja seuraavaksi odotellaan sitä lunta. Että antaas tulla vaan!

PS. Kurkkaa myös Lauran kokemukset kesäiseltä telttareissulta samoihin maisemiin!

PPS. Jos joku takertuu tuohon järkyttävään koiramäärään, niin tarkennan vielä että koko viiden koirayksilön yhteenlaskettu paino tuskin on edes 15 kiloa. Karvakaverit ovat chihuja.

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Satu / Juoksuaskeleet November 1, 2016 at 20:46

    Ihania kuvia! Juuri tänään kävin itsekin ihastelemassa Repoveden maisemia. Puut olivat lumihuuruisia ja teki maisemasta satumaisen. Ai että, niin kaunista tuolla minun kotikonnuilla. <3

    • Reply Rimma November 2, 2016 at 21:30

      Kiitos Satu! Ai kävit! Voi itku voin vaan kuvitella, että on ollut nättiä kuura-asussaan. Pääsispä itsekin vielä tälle talvelle, mutta tuskinpas on aikaa.

  • Reply Eevi / Rento matkablogi November 1, 2016 at 21:58

    Niin oli mullakin kovat suunitelmat käydä tänä kesänä / syksynä Repovedellä, mutta suunnitelmaksi jäi. Varastossa ensi kesää varten siis. Vähän tipalle jäi vissiin teilläkin, mutta upealta näyttää tuo syksyinen maisema! Ja peukku pystyyn mimmien telttaretkelle. Loistava suunnitelma.

    • Reply Rimma November 2, 2016 at 21:31

      Onneksi ens kesänä ehtii hei! 🙂 No vähän jäi tipalle tosiaan meillekin, mutta kyllä sinne varmaan kelpais mennä myös talvisäällä! 🙂 Ehkä ei nuitten pienten kanssa välttämättä, mutta aikuisporukalla. Ootetaan kyllä itsekin jo nyt kovasti meidän telttailua. Kesä tuu jo 😀 😀

  • Reply idahhh November 4, 2016 at 17:36

    Aivan uskomattomia hienoja kuvia! <3 Olin itse juurikin ajatellut että pitäisi lähteä Repovedelle viettämään jokin viikonloppupäivä ja ehkä kiertää tuo Korpin kierros. Nyt ehti kyllä tulemaan jo lunta, mutta kaipa sinne näin talvellakin voi mennä. Kirpeä syyssää tietysti olisi ollut paras. Ehkä voisi mennä jo huommena? 😀 kiitos ihanista inspiroivista kuvista!

  • Reply Lyhyt oppimäärä lasten kanssa retkeilyyn - RIMMA + LAURARIMMA + LAURA November 12, 2016 at 23:02

    […] että lapsi ei halua olla kantolaitteessa, vaan on pakko saada kävellä itse (kuten meidän Repoveden retkellä vasta kävi Rimman taaperon kanssa). Juuri tällaiset tilanteet on hyviä esimerkkejä siitä, […]

  • Reply Maaliskuussa luvassa puuteria Sallassa ja yövaellusta Riisitunturilla! - RIMMA+LAURARIMMA+LAURA February 20, 2017 at 13:34

    […] Edellisen kerran olemme muuten olleet kimppareissulla Norjan Lofooteilla toissa kesänä (ellei Repoveden viikonloppuretkeä lasketa), eli on jo aikakin pakata kimpsut ja kampsut kimpassa ja suunnata yhdessä kohti uutta […]

  • Leave a Reply