IGTT: Mikä ihmeen metsäkylpy?

Retkeily
October 6, 2016

Metsäkylpy huuhtoo pois stressin lupaa Ylen artikkeli, jonka klikkaan mielenkiinnolla auki. Jutussa haastatellaan muoniolaista kansallipuisto- ja eräopasta Paula Sieppiä, joka järjestää Lapin vanhoissa metsissä Japanissa hyvin suurta suosiota nauttivia metsäkylpyjä. Japanissa lääkäri voi kirjoittaa reseptillisen kyseisiä terveyttä edistäviä pulahduksia metsän siimekseen, eli shinrin-yokuja. Tämä tarkoittaa näkymien, tuoksujen, äänien ja luonnollisten puitteiden itseensä imemistäVarsinaisesti metsäkylvyt poikkeavat aavistuksen perinteisistä vaelluksista, sillä kylvyn aikana on tarkoitus imeä itseensä luonnon terapeuttista vaikutusta.

Toukokuussa Washington Post uutisoi, kuinka luonnossa oleminen vähentää stressiä, parantaa työmuistia ja saa ihmiset muun muassa tuntemaan olevansa enemmän elossa. Fysiologiset muutokset näkyvät itseasiassa jo muutaman minuutin jälkeen. Verenpaine laskee, sydämen syke rauhoittuu ja kortisolin määrä vähenee. Yhdysvalloissa on huomattu, että ihmiset viettävät valtaosan ajastaan sisätiloissa tai suljetuissa ajoneuvoissa. Yrityksenä kampittaa tätä luonnosta irtautumisen trendiä, kasvava määrä amerikkalaisista on ryhtynyt harjoittamaan japanilaisten tavoin metsäkylpyjä, jonka povataan olevan kuin jooga 30 vuotta sitten.

Mitäs se metsäkylpy sitten konkreettisesti on?

Japanilaistutkimusten mukaan jo 15 minuutin luontokokemus vaikuttaa, ja kaupunkipuistokin riittää. Tämä on tietysti hyvä uutinen, sillä näin ollen metsäkylvyt onnistuvat lähestulkoon missäpäin maailmaa tahansa, eikä aina tarvitse päästä keskelle koskematonta erämaata tunteakseen luonnon eheyttävän vaikutuksen.

Ekopsykologin Kirsi Salosen mukaan pieni metsäkylpyharjoitus voi olla vaikkapa seuraavanlainen: Lähde ulos. Anna aistihavaintojen viedä sinut paikkaan, joka tuntuu sillä hetkellä sopivalta. Aisti, miltä siellä kuulostaa. Tunnustele, missä on mukava istua, mitä on hyvä hypistellä. Luota ainoastaan aistihavaintoihin. Jos ajatuksia tulee, anna niiden tulla ja mennä. Tätä rauhoittumista luonnon parissa voi harrastaa niin itsekseen kuin vaikkapa lapsen kanssa.

metsakylpy_rimma-1metsakylpy_rimma-9metsakylpy_rimma-2metsakylpy_rimma-55metsakylpy_rimma-77

Olenkin useita kertoja täällä blogissa maininnut siitä, miten retkeily, metsissä liikkuminen ja luonnon kunnioittaminen ovat meille tärkeitä arvoja. Näitä asioita olemme halunneet alusta alkaen myös lapsellemme opettaa. Metsässä pieni touhottaja malttaa istua paikoillaan tovin jos toisenkin ympäröivää maisemaa ihmetellen. Hyvin useaan otteeseen retkiemme aikana poika pysähtyy, kääntyy katsomaan minua samalla hiljaa kuiskaten:” Äiti. Kuuntele.” Ja niin me kuuntelemme. Milloin sitä kun tikka hakkaa puuta, milloin solisevaa puroa tai puiden oksien huminaa. Olen konkreettisesti huomannut, että meidän päivittäiset metsävisiitit takapihalta avautuvaan Espoon keskuspuistoon rauhoittavat niin vilkkaan taaperon, kuin äidinkin mieltä.

Ja metsiähän täällä meidän pohjolassa riittää. Suomi on nimittäin yksi maailman metsäisimmistä maista, sillä maamme pinta-alasta jopa 71,6 prosenttia kuuluu metsille. Jos ja kun metsäkylvyt tulevat nousemaan joogan kaltaiseen asemaan, on meillä tuhannen taalan paikka nostaa Suomi pysyvästi maailman kartalle metsäkylpyjen kehtona ja luoda siinä sivussa uusia työpaikkoja luontomatkailun parissa. Samalla suojellaan niin meille kuin jälkipolvillekin elintärkeitä metsiä.

Uskokaa pois vain. Metsissä on meidän tulevaisuus.

*****

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. Jaa oma Instagram ja matkailu -aiheinen postauksesi alla olevasta linkistä. Instagram Travel Thursdayhin voit osallistua RIMMA+LAURA -matkablogin, Travelloverblogin, tai Muru Moun kautta. Voit lisätä linkkisi mihin tahansa näistä blogeista, ja se näkyy kaikissa. Muista lisätä postaukseesi linkki vähintään yhteen näistä emoblogeista ja kertoa, että osallistut IGTT-kamppikseen. Tarkempia ohjeita saat täältä. Muistathan myös lukea toisten juttuja, osallistua keskusteluun ja tykkäillä muiden mukana olevien kuvista Instagramissa sekä jakaa kuviasi #IGTT- tai #igtravelthursday-tunnisteella. Meidät löydät Instasta nimillä @laurarumbin ja @rimmanen sekä blogimme nimellä @rimmalaura. Kurkkaa myös @adventuringmoms.

You Might Also Like

27 Comments

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle October 6, 2016 at 07:20

    Mä niin allekirjoitan kaiken tämän. Kirjoittelin itsekin joskus vuosi pari takaperin oodin metsille. Itselleni luonnossa liikkuminen on ollut maalla kasvaneena aina hyvin luontaista ja koirien ansiosta metsissä samoilu on jatkunut niin opiskeluaikoina kuin työvuosinakin. Kyllä siellä vaan mieli rauhoittuu! On harmi, että tänä päivänä kasvaa paljon lapsia, joita ei koskaan viedä metsään ja se saattaa sitten tuntua aikuisena pelottavaltakin ympäristöltä, eikä metsiä kohtaan synny varsinaista arvostusta.

    • Reply Rimma October 6, 2016 at 09:51

      Mä muistan sen sun postauksen! Ja todellakin. Oodi metsälle. Voin niin samaistua, koska ennen poikaa liikuin metsässä nimenomaan eläinten, koirien ja hevosen, kanssa. Toki edelleen, mutta meidän koirat alkaa olla niin vanhoja sohvaperunoita, että niille riittää tuo vartin päivittäinen metsälenkki, kun sitten taas pojan kanssa siellä menee tunti jos toinenkin 😀 Onneksi monissa päiväkodeissa käydään paljon retkillä, eli ainakin sitä kautta lapset tutustuvat luontoon, jos sitä kotona ei harrasteta. Metsäeskarit ja metsäkerhot on ihan huippuja juttuja. Toivottavasti saadaan oma poika vielä sellaiseen, kun aika koittaa! 🙂

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani October 6, 2016 at 09:27

    Täyttä asiaa! Minäkin pyrin käymään metsässä, jos nyt en päivittäin, niin useampana päivänä viikossa ainakin. Ja vaikka asumme ihan miljoonakaupungin vieressä, on täällä silti jätetty metsiä joka puolelle. Kiitos saksalaisen tyylin rakentaa erittäin tiiviisti ja jättää isoja puisto- tai metsäalueita asutusten ympärille/väliin. Lastenikin kanssa käymme metsäretkillä usein. Ja nuorimmaisen päiväkodista tekevät metsäretken joka viikko eli viettävät yhden aamupäivän kokonaan metsässsä. Arvostan!

    • Reply Rimma October 6, 2016 at 09:52

      Saksassa on kyllä todellakin ymmärretty tämä! Ihan mahtava juttu. Ja on myös ihana kuulla, että teilläkin harrastetaan metsäretkiä paljon lasten kanssa <3 Uskon, että siitä muodostuu luontoa kunnioittava suhde pienille ihmisen taimille. Meidänkin tuossa takametsässä näkyy päiväkotiryhmiä harva se päivä. Ihan huikeeta!

  • Reply Teija / Lähdetään taas October 6, 2016 at 12:06

    Onneksi reitti keskustasta Bulevardin halki Lauttasaareen on kivan puistomaista ja lähes kokonaan meren rantaa. Pelkäsin nimittäin, että miten käy ulkoiluni äitiysloman jälkeen, kun pitkän päivän puuduttaa tietokoneen äärellä. Hyvin tässä on käynyt, kun pääsen pyöräilemään töihin ja takaisin. Matka on vain sen 15 minuuttia suuntaansa, mutta jo tällä kuukauden kokemuksella voin kertoa niinkin lyhyellä ulkoilulla on todella virkistävä vaikutus. Tietysti useimpina iltoina tulee sen päälle vielä koluttua leikkipuistoja, mutta vaikkei ehtisikään, niin on ainakin tullut pyöräiltyä 🙂

    • Reply Rimma October 8, 2016 at 11:24

      Kuulostaa sun työmatka kyllä ihan unelmalta! Ihana mahtavaa, että saat taklattua päivän luontoterapia-annoksen nuin kätevästi. Antaa varmasti ihan täydellistä energiaa myös niin työpäivään, kuin työpäivän jälkeiseen iltaankin. Ja muutenkin Lauttasaari nyt vain on aika <3

  • Reply Mary October 6, 2016 at 13:38

    Te Ihanat naiset olette niin ytimessä näiden juttujenne kanssa <3 Olen seuraillut molempien blogeja pitkään aina silloin tällöin. Positiivista asennette, upeita kuvia ja ennen kaikkia todellisia juttuja elämästä, ja miten maagista se voikaan olla, ihan vaikka siinä omassa lähimetsässä! ISO kiitos teille molemmille Rimma ja Laura <3

    • Reply Rimma October 9, 2016 at 16:00

      Voi mikä ihana kommentti! Piristit niin mun kiireistä, flunssaista ja sateisen harmaata päivääni <3 Positiivisina koitetaan aina kyllä pysyä, koska niin se vain on, että positiivisuus luo positiivisuutta. Ihanaa syksyä sulle Mary! 🙂

  • Reply Maarit Johanna October 6, 2016 at 22:01

    Voi että miten mie huokailin tuolle teidän pullaposken kuvalle jo instassa <3 Siitä tulee viisas ja maailmaa havainnoiva ihminen joka varmasti arvostaa luontoa 🙂

    • Reply Rimma October 9, 2016 at 16:01

      Maarit et tiedäkään kuinka iloiseksi sun kommentti mut teki! Kiitos <3 Mä todella toivon. Parhaamme ainakin yritämme 🙂

  • Reply Laura October 6, 2016 at 22:07

    Muutto ydinkeskustasta järven rantamaisemiin on tehnyt saman. Tuntuu tulleensa kotiin ja olo on jotenkin seesteisempi kun voi aamukahvia juodessa ihastella järven pinnan usvaa (tai “vaahtokylpyä” kuten se typykästä näytti ;D) tai katsella joutsenia. Ja helppoa myös aloittaa aamu lasten kanssa rannassa tai lähimetsässä piipahduksella. Nautimme. Suuresti.

    • Reply Rimma October 9, 2016 at 16:02

      Kuulostaa niin täydelliseltä tuo teidän uusi kotipaikka! Ja niin kaunis on uusi kotinnekin 🙂 Varmasti lapsille aivan ihana paikka kasvaa ja luoda niitä lapsuudenmuistoja, jotka säilyvät mukana läpi elämän.

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa October 7, 2016 at 11:21

    Koko lapsuuteni metsän vieressä asuneena en pitänyt itseäni yhtään luontoihmisenä. Mutta kuitenkin kaupunkiin muuton jälkeen huomasi, miten rentouttavaa oli päästä välillä metsään betoniviidakon keskeltä. Täytyisi varmaan harrastaa metsäkylpyjä vielä useammin, lyhyenkin kävelylenkin jälkeen mieli tuntuu aina paljon virkeämmältä 🙂

    • Reply Rimma October 9, 2016 at 16:05

      Suomessa metsä ja luonto on niin läsnä koko ajan, ettei sitä välttämättä edes tajua, että onko sitä luontoihmisiä vaiko ei 🙂 Mutta ihana kuulla, että olet huomannut metsälenkin rauhoittavan vaikutuksen!

  • Reply Saana | Live now – dream later October 7, 2016 at 20:30

    En kestä näitä teidän kuvia, kun vähän vähemmänkin hyvällä ilmalla saatte näihin niin ainutlaatuista tunnelmaa! <3 Näin perisuomalaisena ja metsän äärellä kasvaneena mua jotenkin oudoksuttaa luonnon tuotteistaminen. Juuri luin jostain parin vuoden takaisesta artikkelista, että Venäjällä se on viety niin pitkälle, että lyhyen metsäpolun talsimisesta pyydetään maksu. Se, mikä meille on aina ollut tavallinen arkipäivä tai työmatka/koulumatka, on tänä päivänä nimeltään Metsäkylpy. Tavallinen juoksulenkki on saanut hienon erityisnimen polkujuoksu. Mutta jos hienot nimet saa ihmiset menemään useammin metsään, niin hyvä! 🙂 Minä menen sinne ilman hienoja nimiäkin, ja nämä teidän kuvat toimii varmasti trenditermejäkin paremmin! <3

    • Reply Rimma October 9, 2016 at 16:10

      Saana kiitos! Ihana kuulla, että tykkäät 🙂 Mä jotenkin tykkään itse hirmuisesti vähän usvaisen sateisista päivistä, sillä metsä ja luonto näyttäytyy silloin jotenkin ihan eri tavalla! No huh tuo kuulostaa kyllä aika rajulta jutulta, että metsäpolulla kävelystä peritään maksu. Toivottavasti meillä säilyy niin paljon metsiä ja jokamiehenoikeudet, ettei tämmöisiä tartte pelätä! Musta jotenkin tuntuu, että tuolla metsäkylvyllä tarkoitetaan nimenomaan semmoista hiljentymistä metsässä eli haetaan siihen vielä jollain tapaa syvällisempää merkitystä. Istutaan alas rauhassa, katsellaan, kuunnellaan ja hengitetään syvään ja rauhassa. Mutta olen ihan samaa mieltä. Eli jos nämä “trendijutut” saa ihmiset menemään metsään ja kiinnittämään vielä enemmän huomiota luonnon hyvinvointiin, niin mahtava juttu! 🙂 <3

  • Reply Pirkko / Meriharakka October 8, 2016 at 19:54

    Ehkä sitä nuoruutensa kaikki kesät saaristossa viettäneelle luonto ja metsä tuntuvat liian tavallisilta asioita niitä arvostaakseen. Nykyisinkin asun melkein metsässä, Espoon rannoilla – lenkkipolkuni kulkee osittain välillä metsässä, välillä rannalla ja tykkään oikeastaan käydä yksin lenkillä ja vaan katsella ympärilleni, vaikka se sitten joskus tarkoittaakin, että vauhti unohtuu kokonaan 🙂

    • Reply Rimma October 9, 2016 at 16:11

      No sepä se on, että näissä Suomen metsissä lapsuudessa kasvaneena kaikki tämmöinen metsäjuttu on itselle tosi normaalia ja ihan arkistakin. Jotenkin nyt vielä aikuisiällä sitä on oppinut kuitenkin arvostamaan enemmän, mikä on tietysti hyvä juttu 🙂 Ihanalta kuulostaa sinun lenkkipolkusi!

  • Reply Marikaw October 9, 2016 at 13:10

    Kiitos, mä lähden ens viikolla metsäkylpyyn. Metsät ei oo mulle SE juttu ollut koskaan, mutta pienissä määrissä nautin siitä ja jos saisi sillä rauhoitettua kiireistä arkea ja kerättyä ajatuksia niin miksi ei. 🙂

    • Reply Rimma October 9, 2016 at 16:12

      Jes mahtavaa! Kerrohan sitten miltä se metsäkylpy tuntui 🙂 Istu alas, hengittele ja tunnustele metsän rauhaa. Huippua metsäkylpyä! <3

  • Reply camilla October 17, 2016 at 18:28

    Voi pikku pusuhuuli! <3 En kestä, kuinka iso hän jo on!

    Ah, kyllä sitä tähän saumaan kaipaisi jotain metsälenkkiä. Ehkä mielellään jotain mökkiviikonloppua keskellä ei mitään, että saisi aivot totaalisesti narikkaan.

    • Reply Rimma October 31, 2016 at 16:20

      No en minäkään kestä! <3 Aika todellakin juoksee. Mökkiviikonloppu on kyllä ihan parasta – suosittelen! 🙂

  • Reply Terhi / Muru Mou October 27, 2016 at 08:39

    Uskon pois, metsissä on tulevaisuus! Kun näin kauniita suomimetsäkuvia katsellessa alkaa suomalainenkin himoita metsään, vaikka sinne ei edes ole pitkä matka, niin aivan varmasti muunmaalaiset pakkaa laukkunsa ja lähtee Suomeen samoin tein. Kauniit maisemat ja ihana pikku metsämies 🙂

    • Reply Rimma October 31, 2016 at 16:20

      Ihana Terhi! <3 Ja niin metsissä on tulevaisuus moneltakin kantilta 🙂

  • Reply Annika | Travellover October 29, 2016 at 12:34

    Metsäkylpy oli minulle ihan uusi sana ja määritelmä ulkoilulle. Suomalainen metsä ei ole saanut minua puolelleen. Koiraa ulkoilutan toki Keskuspuiston reiteillä, mutta en koe saavani metsästä mitään erityistä. Siellä kuitenkin on kivempi kulkea kuin autotien laitaa hiljaisuuden vuoksi. Eli saan kai minä jotain rauhaa, mutta istuksimaan ja aistimaan en osaa mennä. Meren rannalla se onnistuu. Toisaalta jos metsän vaikutus on sellainen kuin väitetään, ehkä tekisi hyvää mennä metsään. Kuvistasi päätellen sielä voi olla myös tosi kaunista.

    • Reply Rimma October 31, 2016 at 16:22

      Uskon, että koiran kanssa puiston hiljaisilla poluilla kävellessä pääset samaan rentoon mielentilaan, kuin itsekin tuossa lähimetsässä samoillessa. Yksi päivä kun minulla oli sopivasti tunti omaa aikaa, nappasin riippumaton mukaani ja menin takametsään ottamaan pienet nokoset. Ai että teki hyvää! 🙂

    Leave a Reply