Lapsiperheen kipuilua – osapäivähoito vai kotihoito?

Kotimaanmatkailu, Lifestyle
September 19, 2016

“Mummu etopee? Pappa etopee?” kuulen kysyvän äänen vierestäni samalla, kun hieron viimeisiä unihiekan rippeitä silmistäni. Kello on on 7:15 ja poika makoilee kainalossani katsoen minua suurilla sinisillä silmillään. “Kyllä vain pikkuinen. Huomenna lennämme lentokoneella mummun ja papan luo.” Saan vastaukseksi tyytyväisen hymyn.

Olen niin onnellinen, että pitkästä välimatkasta huolimatta pojalle on jo nyt muodostunut läheinen suhde isovanhempiinsa. Olen myös äärettömän kiitollinen siitä, että hänellä on ympärillään paljon rakastavia ihmisiä ja kaksi mummulaa, joiden lämpimään tunnelmaan on aina yhtä ihana sukeltaa. Rauhallinen ja kiireetön viikko pohjoisessa kotikonnuillani tuleekin todella tarpeeseen. Odotan innolla, että pääsemme nauttimaan mökin kirpeän pimeistä syysilloista, näkemään toivon mukaan ruskan sävyjä ja ehkä ihan vähän myös sitä, että saan itselleni hieman omaa aikaa vanhempieni pitäessä innolla seuraa meidän touhukkaalle silmäterälle.

Havahduin itseasiassa tuossa viikonloppuna tajutessani, että siitä on pian kaksi vuotta kun suljin oven päivätyöhöni viimeisen kerran. Reilun parin kuukauden kuluttua juhlitaan myös poikamme toista syntymäpäivää, joten tuntuu ihan käsittämättömältä miten nopeasti nämä vuodet ovat vierineet. Olen toiminut myös täysipäiväisenä yrittäjänä nyt vuoden päivät tehden töitä iltaisin ja viikonloppuisin, sillä arkipäivät hoidan poikaamme kotona mieheni käydessä päivätöissä. Olen oikeasti todella onnekas saadessani viettää aikaa niin paljon lapsemme kanssa, sillä ymmärrän ettei kotiin jääminen oman pienokaisen kanssa ole itsestäänselvyys eikä kaikille edes mahdollinen ratkaisu.

sunset_kasavuori_espoo-4 sunset_kasavuori_espoo-5

Päivät olen siis pullan tuoksuinen (hehe) kotiäiti, joka kokkaa, siivoaa, leikkii, vaihtaa vaipat ja ulkoilee pojan kanssa tuntikausia säällä kuin säällä. Kun mies tulee illalla about kuuden aikaan kotiin, vaihtuvat roolit useimpina arkipäivinä niin, että hän viettää loppuillan muutamat tunnit pojan kanssa ennen pikkuisen nukkumaan menoa ja minä istun koneelle tekemään töitä (missä olen toki myös istunut pojan nukkuessa päiväunia). Sitten koittaa viikonloppu, jolloin olisi oikein mukava viettää enemmänkin perheen yhteistä aikaa, mutta minä suuntaan pääsääntöisesti vähintäänkin lauantaiksi kuvaamaan poikien jäädessä kotiin. Kuvio on toiminut tähän asti oikein hyvin, sillä rakastan olla kotiäiti ja viettää aikaa pojan kanssa kotona sekä voin myös ilokseni sanoa tekeväni töitä unelma-ammatissani valokuvaajana. Ihan nyt vasta viime aikoina on ajoittain alkanut tuntua siltä, että onkohan minulla kuitenkin liian monta rautaa tulessa?

Olisiko sittenkin fiksua rauhoittaa pari-kolme arkipäivää viikosta töille, jotta voisimme viettää koko perhe illat ja viikonloput yhdessä? Olisikohan se myös lapsen kannalta parempi ratkaisu, jolloin muut arkipäivät seurana olisi äiti, jonka päässä ei pyörisi kaikki miljoonat tekemättömät työt? Vai pitäisikö jatkaa samaan malliin hoitaen poika kokonaan kotona, mutta vähentää omia töitä radikaalisti, jolloin sitten taas taloutemme voisi joutua turhan tiukoille? Meillä olisi tiedossa ihana osapäiväinen hoitopaikka pojalle tutun perhepäivähoitajan suojissa, mutta silti päätöksen tekeminen suuntaan taikka toiseen tuntuu jokseenkin vaikealta. Onhan hän minulle edelleen se pieni vauva, vaikka jo tavallaan iso poika onkin. Pojallamme on paljon läheisiä ystäviä taloyhtiön pihapiirissä ja käymme aktiivisesti kerhoissa sekä avoimessa päiväkodissa leikkimässä, joten sosiaalisten suhteiden kannalta tilanne on jo nyt hyvä eikä se välttämättä ole peruste hoidon aloitukselle. Mutta onko äidin mahdollisesti hieman stressittömämpi arki riittävä peruste? Vai olenko minä huono äiti, jos myönnän haluavani pyhittää töilleni pari-kolme päivää viikossa ihan virka-aikaan?

sunset_kasavuori_espoo-1 sunset_kasavuori_espoo-2

Ehkä sitä niin sanotusti oikeaa ratkaisua ei olekaan, vaan kaikessa on puolensa.  Kiinnostaisikin kuulla millaisia päätöksiä teidän lukijoiden perheissä on lapsen hoidon ja töiden yhteensovittamisen kanssa tehty? Onko ratkaisu ollut oikea vai onko myöhemmin tullut tunne, että olisi sittenkin pitänyt tehdä toisin?

Jospa ruskaretki pohjoiseen auttaa kirkastamaan ajatukset ja viikon päästä olemme tämän asian suhteen paljon viisaampia.

Aurinkoa viikkoon kamut!

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply Mmaria September 19, 2016 at 17:11

    Lastentarhanopettajan näkökulmasta katsottuna kaksivuotias on hyvän ikäinen aloittamaan osapäivähoidon. Sen ikäinen oppii hoidossa sosiaaliaten taitojen lisäksi paljon muutakin, kuten omatoimisuutta.

    Osapäivähoidosta on myös helpompi tulevaisuudessa siirtyä kokopäivähoitoon, jos tarve tulee. Olen työssäni nähnyt, että kolmevuotias alkaa jo ymmärtää mm aikaa ja ympäristöään niin hyvin, että saattaakin olla hyvin vaikeaa aloittaa osapäibähoitokin, jos on siihen asti kotihoidossa. (Silti olen sitä mieltä, että useimmiten alle kaksi vuotiaan paikka ei ole kokoäiväisesti päiväkodissa!)

    Ja totta on se, että hyvin levännyt äiti jokla ei työasiat pyöri koko ajan mielessä, on lapselle paljon parempaa seuraa 🙂

    • Reply Rimma September 19, 2016 at 18:01

      Kiitos Maria! Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin tästä sinun kommentista. Poika ehtisi tosiaan täyttää kaksi vuotta ennen osapäivähoidon aloitusta, jota on kaavailtu ensi vuoden puolelle. Hoitopäiviä olisi 2-3 viikossa ja tuntejakin kerrallaan vain 6-7. Kiitos rohkaisusta ja oli mukava kuulla kokemuksia nimenomaan lastenhoidon ammattilaisen suusta.

      Just nyt tuntuu, että tartumme tarjottuun hoitopaikkaan ja ainahan voi palata “entiseen”, jos se siltä alkaa tuntua 🙂

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle September 19, 2016 at 17:38

    Enpä osaa kokemuksen syvällä rintaäänellä lapsettomana sanoa, mutta monesti olen miettinyt, miten hektistä tämä nykyelämä on lapsille. Oma äitini oli kotona (tehden osittain töitä kotona) siihen asti, kun olin muistaakseni 10v. Koskaan ei tarvinnut tulla ekoilla luokilla koulustakaan tyhjään kotiin. Muistan miten onneton ala-aste aikainen ystäväni oli, jonka yh-äiti tuli vasta joskus kuuden aikaan töistä kotiin. Kaikilla ei ole samanlaisia vaihtoehtoja viettää aikaa lapsen kanssa kotona. Sinulla on tosi ihana tilanne, kun voit valita ja on vielä työ, josta pidät. Valitsit sitten miten vaan, niin varmasti hyvä päätös. 🙂

    p.s. Latasin uuden blogipohjan ja jälkeenpäin ryhdyin miettimään, että ihan kuin olisi tutun näköinen fontti. Täältähän se olikin tuttu. Ilmankos näyttikin niin hyvältä. 😀

    • Reply Rimma September 19, 2016 at 18:04

      Olet Elina ihan oikeassa! Meillä on kyllä ihan mahtava tilanne siinä mielessä, että voidaan oikeasti nyt valita miten teemme. Itsekin haaveilen siitä, että kun poika joskus menee kouluun, olisin täällä kotona aina odottamassa koulupäivän päättymistä ja kävisimme rauhassa yhdessä välipalaa syöden päivän tapahtumia läpi <3 Katsotaan nyt miten teemme. Joka tapauksessa kyse olisi parista hoitopäivästä viikossa 6-7 tuntia kerrallaan.

      Haha hyvä fontti hei! 😀

  • Reply Laura September 19, 2016 at 21:51

    Jos mulla oli semmonen työ, jota voisin tehdä joustavasti muutaman päivän viikossa niin todennäköisesti laittaisin 2-vuotiaan osapäivähoitoon. Mutta vain jos olisi tosiaan tiedossa hyvä perhepäivähoitopaikka. Päiväkotiin en laittaisi.
    Luulen, että olisi parisuhteenkin kannalta ihan hyvä ratkaisu järjestää yhteistä aika koko perheen kesken.

    Tsemppiä tulevaan, päädyitte kumpaan vaan. 🙂

    • Reply Rimma September 21, 2016 at 14:59

      Olet kyllä Laura ihan oikeassa! Nyt kun tätä asiaa ollaan vielä tarkemmin pohdittu, niin todellakin koko perheen yhteiselle ajallekin on pakko tehdä jotain, koska sitä on tällä hetkellä niin vähän. Päiväkoti ei meidänkään tilanteessa olisi ratkaisu, mutta kun tosiaan ihana tuttu perhepäivähoitaja löytyy, niin kyllä tätä harkitsemme todella vakavasti 🙂 Kiitos paljon tsempeistä!

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta September 19, 2016 at 22:16

    Mä vierastan todella paljon ajatusta, että joku olisi huono äiti laittaessaan lapsensa hoitoon osa-aikaisesti, täyspäiväisesti tai ei lainkaan. Täydellistä vanhempaa on tuskin olemassakaan! Ja miksei tässä yhteydessä kuitenkaan puhuta huonoista isistä, hehän kun kuitenkin useimmiten ovat täyspäiväisesti töissä? Yritän tässä siis sanoa, että jokainen perhe varmasti löytää sen heille sopivan ratkaisun ilman, että kukaan on huono siinä mitä tekee. Miten vanhemmuutta voisi edes mitata millään asteikolla?

    Meilähän tilanne on se, että jaoimme mieheni kanssa saksalaiset vanhempainvapaat puoliksi eli olimme molemmat kahdeksan kuukautta kotona, osan yhtä aikaa ja osan erikseen. Palasin siis itse seitsemän kuukauden jälkeen töihin (olin siinä myöhemmin vielä kuukauden vapaalla, matkustettiin Brasiliaan) ja mies jatkoi töitä pojan täytettyä vuoden. Poika on siis ollut täyspäiväisesti hoidossa siitä lähtien. Mieheni on sen verran kaukana töissä, ettei hän ole arkisin kotona lainkaan, ja itse teen tosiaan myös täyttä työviikkoa. Me olemme molemmat varmoja olevamme kärsivällisempiä ja parmemmin läsnäolevia vanhempia, kun saamme myös käydä töissä – pikkumies on ihana, mutta sekä mieheni että minä ihan yhtälailla tarvitsemme myös niitä haasteita, joita voi kokea vain töissä. Eihän tässä ole aikaa oikein mihinkään, mutta musta arki on ihanaa juuri näin – saa käydä töissä tekemässä just sellaisia vaativia asiantuntijatehtäviä, joista olen aina haaveillut, ja iltaisin ja viikonloppuisin on mahtavaa kun voi olla läsnä lapsen kanssa ilman, että pitäisi miettiä työhommia tai muita, ne kun jäävät toimistolle lähtiessä. Hoitopaikkojen kanssa (muutimme tässä eli poika vaihtoi tarhasta perhepäivähoitajalle paikkakunnan vaihtuessa) on myös käynyt tuuri, emme voisi olla tyytyväisempiä. Lapsi menee hoitoon innoissaan ja tykkää selvästi olostaan siellä. Tämä on siis meidän perheelle paras ratkaisu, monille muille taas ihan erilainen kuvio sopii parhaiten. Kyllä tekin löydätte omanne! Tsemppiä mietintöihin! <3

    • Reply Rimma September 21, 2016 at 15:03

      Niin vierastan minäkin moista ajatusta, eikä se todellakaan ole mikään äitiyden (tai vanhemmuuden) mittari onko lapsi päivähoidossa vai ei! Lähinnä pohdintani tuon ajatuksen takana liittyi siihen, että kun periaatteessa minä töiden puolesta pystyn ja minulla on mahdollisuus hoitaa poikaa edelleen täysipäiväisesti kotona, niin onko se itsekästä laittaa hänet hoitoon pariksi päiväksi viikossa, jotta voin keskittyä työhöni josta kuitenkin kovasti nautin? Mutta ei, ei se varmasti ole, koska niinkuin moni on tässä todennut niin jaksan varmasti olla vielä paremmin läsnäoleva äiti, jos saan tehdä työt rauhassa ja muina päivinä keskittyä meidän pikkuiseen 🙂 Pojan isä on meillä ollut koko ajan normaalisti töissä, koska sekä minun imetys että miehen tuplasti parempi palkka saneli tämän ratkaisun meidän kohdalla ainoaksi mahdolliseksi.

      Ihana kuulla, että te olette saaneet arjen toimimaan juuri teille parhaalla tavalla ja niinhän sen kuuluu ollakin! 🙂 Kiitos myös kovasti tsempeistä <3 Pikkuhiljaa tässä aletaan päästä pohdinnoissa maaliin 🙂

  • Reply Rp September 20, 2016 at 10:37

    Kokemusta asiasta ei itselläni ole, mutta ajattelin heittää tähän sellaisen matemaattisen näkökulman.. Eli jos poikanne olisi hoidossa kahtena tai kolmena päivänä viikossa sen noin 6-7h niin hoidossa oloa olisi alle vuorokauden verran viikossa. Ja sitten jos ajatellaan, että se toisi lisää mahdollisuuksia viettää koko perheen yhteistä aikaa ja iltaisin myös sinulle ja miehellesi kahden keskistä aikaa, niin varmasti se olisi myös lapsen edun mukaista. Kuten on teidän nykyinen järjestely ja varmasti se järjestely johon lopulta päädytte ja joka vahvasti muuttuu ja mukautuu osana teidän arkeanne. Taloudellisen pärjäämisen pohtiminen tai mielekkäästä työstä luopuminen saattaisi aiheuttaa vielä työkiireitä enemmän stressiä. Mielestäni ei ole itsekästä tai huonoa äitiyttä todeta että haluaa tehdä työtään tavalla joka helpottaa omaa arjessa jaksamista. Tällaisia pohdintoja minulla aiheeseen liittyen. Tsemppiä ratkaisun tekemiseen. Se on varmasti hyvin tunteellista. Ja ihanaa lomaa!

    • Reply Rimma September 21, 2016 at 15:06

      Sinäpäs sen sanoit! Ihan oikeasti puhutaan tosiaankin aika pienestä osasta viikon tuntimäärää, jos hoitotunteja tulisi viikossa max parikymmentä. Kiitos kovasti tästäkin näkökulmasta! 🙂 Tuli todella hyviä pointteja ja kyllä tässä nyt alkaa vaakakupit selvästi kallistua osapäivähoidon puolelle. Se olisi varmasti kaikkien meidän perheenjäsenten kannalta loppujen lopuksi paras ratkaisu 🙂

  • Reply Meeri September 20, 2016 at 11:30

    Meillä tyttö meni osapäivähoitoon reilun vuoden ikäisenä siten että hoitopäiviä oli 8 kpl kuussa. Nämä päivät tein itse sitten täysipainoisesti töitä toimistolla enkä enää kotona kuten olin tehnyt hänen syntymästään saakka iltaisin ja viikonloppuisin. Yrittäjänä koin tämän järjestelyn toimivan erittäin hyvin! Sain keskittyä täysipainoisesti töihin ne päivät jolloin lapsi oli perhepäivähoitajalla ja niinä päivinä huomasin tekeväni helposti aina puolentoista päivän työt kun sai keskittyä vain ja ainoastaan siihen mitä oli tekemässä eikä tarvinnut toisella korvalla kuunnella mitä taapero tekee ja miettiä kaikkia muita tekemättömiä kotihommia.
    Tämä järjestely toimi meillä loistavasti vuoden verran ja nyt hän onkin jo sitten joka päivä hoidossa. Mutta tuo järjestely toi itselle mukavaa vaihtelua arkeen sekä enemmän juurikin sitä yhteistä aikaa kun minun ei tarvinnut käyttää sitä aikaa työntekoon kun mies tuli kotiin reissuhommista viikonlopuksi. Ja meillä tyttö on kyllä viihtynyt tosi hyvin alusta saakka pienessä porukassa ihanalla perhepäivähoitajalla 🙂
    Mutta tsemppiä mietintöihin, keksitte varmasti juuri teille sopivan ratkaisun <3 Ja tervetuloa ruskan keskelle!

    • Reply Rimma September 21, 2016 at 15:08

      Mietinkin teidän kokemuksia tätä postausta kirjoitellessani ja ajattelin, että pitää tarkemmin kysellä miten paljon tytön osapäivähoidon aloitus helpotti sinun yrittäjänarkea. Mutta tässähän se vastaus tulikin! Kiitos Meeri! 🙂 Uskon, että meidänkin todella sosiaalinen poika viihtyisi pienessä perhepäivähoitoryhmässä hienosti. Ihan mahtavaa saada vertaistukea kyllä tämän asian suhteen! Kiitos <3

  • Reply Lime88 September 20, 2016 at 22:18

    Jokainen tietää itse parhaiten itselleen sopivan ratkaisun. Meillä lapsi on nyt ollut kuukauden perhepäivähoitajalla ja olen todella tyytyväinen. Alku oli hankalaa, enimmäkseen minulle. Mielessä pyöri kauheat medioissa pyörineet lasten kaltoinkohtelut hoitopaikoissa. Kauhein ajatus oli, että mitä jos lapsella on turvaton olo.. Ettei pieni vielä ymmärrä haetaanko häntä enää koskaan kotiin.. Hui! Meidän 1,5-vuotias ei vielä puhu, eikä siis voi kertoa tunteistaan. Kaikkien näiden ajatusten rinnalla tunsin kuitenkin, että minun on hyvä olla töissä! Kaikki on mennyt hyvin ja aamuitkeskelytkin kestivät vain muutaman ensimmäisen viikon. Teen lyhennettyä työpäivää, joten aamulla voidaan nukkua “pitkään”, eli seitsemään!! 😂

    • Reply Rimma September 21, 2016 at 15:10

      Ihan mahtava kuulla, että teidän kohdalla on päätös ollut oikea ja alun jälkeen kaikki on mennyt hienosti 🙂 Kyllähän nuo kauhuskenaariot on itselläkin tottakai aina mielessä ja varmasti se on jokaiselle äidille/isälle kova paikka luottaa lapsi jonkun toisen aikuisen käsiin koko päiväksi. Haha me ollaan niin aamu-unisia, että seitsemän herätykset olis melkoisen hankalia 😀

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty September 20, 2016 at 23:24

    Huh, piti oikein ryhtyä ajattelemaan näitä omia valintoja, että mitä sitä on oikein tullut tehtyä. Minä menin aikoinaan töihin, kun esikoinen oli 9 kuukautta. En oikein osannut päästää irti työminästä, joten hoidettiin miehen kanssa lasta vuorotellen. Se toimi muuten hyvin, mutta se perheen yhteinen aika tosiaan jäi aika vähälle. Lapsi lähtikin sitten päiväkotiin kaksivuotiaana.

    Seuraavia kahta lasta olen hoitanut pidempään kotona. Enää ei ole ollut vaikeaa jättäytyä pois työelämästä, ja toisaalta olen nyt molemmilla kerroilla opiskellut, mikä tuo kaivattua vaihtelua päiviin. Ja tällä hetkellä myös blogin pitäminen teettää töitä aika tavalla. Myös toinen lapsi meni päiväkotiin kaksivuotiaana, ja niin tulee tekemään myös kolmonen.

    Nyt kun olen ollut nuorimmaisen kanssa kotona, parasta on ollut se, että myös isommat sisarukset ovat saaneet nauttia kiireettömästä elämästä. Esikoisella oli aika hektinen ekaluokka, kun hän oli iltapäiväkerhossa ja harrasti vielä siihen päälle. Nyt hän on saanut tulla koulusta suoraan kotiin ja hengähtää ennen harrastuksia ja muita menoja. Kakkonen jäi viime kevään jälkeen pois päiväkodista ja viettää nyt tällaista “välivuotta” ennen kuin ensi syksynä menee esikouluun.

    Minun ainoa neuvoni siis on, että kannattaa muistaa, että lapset tarvitsevat myöhemminkin. Eli vaikka pientä on vaikea laittaa hoitoon, ei lyhyt aika hoidossa ole yhtä paha kuin jos hänet pitkän kotihoitorupeaman jälkeen täräytetään täyden kalenterin ääreen. Eli mielestäni töitä kannattaa tehdä pikkuhiljaa jo aiemmin, eikä vain kerätä taloudellista ja henkistä tappiota (jos sitä siis on tullakseen) ajatuksena, että niitä ehtii korjata sitten, kun lapsi on koulussa. Kyllä se koululainenkin vielä tarvitsee vanhempaa, ja usein minusta tuntuu, että nimenomaan hän kaipaa sitä, että minä olen kotona. Pienemmille ei ole niin väliä, he vain haluavat päästä ihmisten ilmoille.

    Ja meidän lapset ovat siis menneet päiväkotiin kaksivuotiaina lähes täysipäiväisiksi (4-5 päivää viikossa) ja he ovat olleet vanhimmasta päästä aloittajia.

    • Reply Rimma September 21, 2016 at 15:16

      Olen kyllä Katja sun kanssa samaa mieltä, että uskon vahvasti siihen, että pienistä koululaisista on ihana tulla kotiin siten, että siellä on joku vastassa 🙂 Minulla on onneksi työ semmoista, etten usko että kokopäiväiselle hoidolle tulee edes tarvetta ja siihen pyrimme, että voisin olla iltapäivisin aikaisin kotona sitten, kun poika joskus vuosien päästä aloittaa koulun. Yrittäjyys ja sen luoma vapaus itse päättää omista aikatauluista on kyllä ollut meidän perheelle ihan oikea valinta, vaikka se hyppy tuntemattomaan aluksi vähän pelottikin 🙂 En ainakaan tällä hetkellä osaisi kuvitella palaavani päivätyöhön, sillä nautin niin kovasti siitä, että saan olla lapsen kanssa myös arkena näin paljon.

      Mukava kuulla, että teillä on saatu hoitokuviot järjestettyä hyvin ja kaikki rullaa omalla painollaan. Kiitos kovasti kommentista ja vertaistuesta! <3

  • Reply Milla September 21, 2016 at 18:31

    Tuli tässä mieleen, että oletko miettinyt kaupungin kerhoa avuksi teidän arkeen?
    Ainakin täällä Tampereella on kerhotoimintaa 2-3vuotiaille kaksi kertaa 2-3hkerrallaan, jonne lapsi siis viedään hoitoon. Siellä tehdään samoja asioita kuin päiväkodissa (kädentaidot, vuorovaikutus ryhmässä jne.) mutta aika on mukavan lyhyt verrattuna päiväkotipäivään.. Ymmärrän kyllä jos työn puolesta tarvitbpidempää breikkiä päivään. Oma ainokainen poikani on nyt 1v6kk ja ajattelin hänet ilmoittaa kerhoon ensi syksyksi. Itse nautin olla “vaan” kotiäiti ja se on mun juttuni 🙂 Haluan olla se henkilö, joka pojan suukotellen laittaa päiväunille ja jonka syliin sieltä vaunuista taas kömmitään energiaa täynnä.. Päivät vaan hujahtaa hassutellessa (nojoo välillä myös pojan uhmaillessa!) ja välillä sekin tuntuu haikealta että oon ns puolessa välissä kotiäidin 3v uraa.. Täytyy alkaa miettimään pikku kakkosta!

    Aurinkoa syksyynne! Kiitos lapsi aiheisesta postaukssta, näitä lukisi mielellään enemmänkin 😉

    • Reply Rimma September 21, 2016 at 19:50

      Kiitos Milla kommentista! Kunpa olisikin taloudellisesti mahdollista niin minä varmasti olisin oikein mieluusti lapsen kanssa vain kotona, mutta kun töitä on “pakko” tehdä, niin joku ratkaisu joudutaan tosiaan tekemään. Me mietittiin kerhoa yhtenä vaihtoehtona, mutta kun 2-vuotiaan kerhoajat ainakin täällä Espoossa on 2 h kahdesti viikossa, niin siinä ajassa ei kyllä valitettavasti ehdi töitä juuri yhtään tekemään, kun kuitenkin kerhomatkoihin menee vartti suuntaansa :/ Suunnitellut osapäivähoitopäivät olisivat meidän tapauksessa onneksi vain 2-3 päivää viikossa ja n. 6 tuntia kerrallaan, joten ihan älyttömän pitkistä päivistä ei olisi kyse. Mutta ymmärrän kyllä todellakin sinua, että haluat olla lapsesi kanssa kotona. Se on parasta mitä itsekin tiedän <3 Ihan hirveästi en meidän "kotielämää" halua täällä blogissa avata, mutta varmasti välillä jatkossakin näitä pohdintoja tulee julkaistua 🙂 Aurinkoa myös teidän syksyyn ja pusuja pienelle! <3

  • Reply lena / london and beyond September 23, 2016 at 17:54

    Linkkasinkin tän sun jutun mun uuteen blogitekstiin, tosi hyvää mietintää. Komppaan Oilia siinä, että vierastan ajatusta että joku on huono äiti laittaessaan lapsen osa-aikaisesti päiväkotiin tai päiväkotiin ollenkaan. Olen tässä parin viime kuukauden aikana huomannut, että kaipaan silti niitä työminän haasteita ja koska mulla on oikeastaan aika tismalleen samanlainen tilanne kuin sinulla, tulee näitä juttuja aina mietittyä. 🙂 Saa tehdä kivaa työtä, mutta kotona. Ja samalla hoitaa sitten pikkuista kotona… vaikka todettakoon, että Matteon työ on niin vaihtelevaa että saadaan homma toistaiseksi toimimaan että ehdin tehdä töitä ihan ok nytkin jo. Tosin haluan järjetää pienelle aikaa, eli teen vähemmän töitä kun voisin tällä hetkellä. Ihan kamalalta kyllä tuntuu ajatella että pieni menee päiväkotiin, ei millään raaskisi esimerkiksi tuossa vuoden iässä osa-aikaisesti… mutta toisaalta yritän rakentaa tätä businesta päivä päivältä suuremmaksi, jonka avulla voin olla kotona enemmän myös tulevaisuudessa. Hankalia pohdintoja, ja onneksi ensimmäiset vapaat paikat ovat ensi vuoden elokuulla, joten aikaa riittää 🙂 Ymmärrän täysin siis ajatuksiasi, ja mielestäni osapäivähoito on mainio mahdollisuus jos sellaiseen pääsee – siinä saa itse tehdä täysillä töitä muutaman tunnin ja olla murehtimatta työjuttuja kun on pienen kanssa.

    Kivaa viikonloppua sinne!

    • Reply Rimma September 26, 2016 at 14:07

      Hei kiitti! Pitääpäs käydä lukemassa sinunkin ajatuksia 🙂 Komppaan itse myös Oilia, koska sitä en todellakaan tarkoittanut! Niinkuin Oilin kommenttiin vastasinkin lähinnä pohdintani tuon ajatuksen takana liittyi siihen, että kun periaatteessa minä töiden puolesta pystyn ja minulla on mahdollisuus hoitaa poikaa edelleen täysipäiväisesti kotona, niin onko se itsekästä laittaa hänet hoitoon pariksi päiväksi viikossa, jotta voin keskittyä työhöni josta kuitenkin kovasti nautin? Eli todellakaan en ole sitä mieltä, että äityttä tai vanhemmuutta millään tavalla mitataan millään tavoin sillä, että onko lapsi hoidossa vai ei. Tämä koski nyt vain omaa tilannettani, sillä olen todella ristiriitaisissa tunnelmissa siitä mitä tehdä. Ja olen kyllä todellakin onnellisessa tilanteessa, että paikka tutulle perhepäivähoitajalle löytyisi osapäivähoitoon. Katsotaan nyt mihin me tässä pohdinnassa lopulta päädymme! 🙂

      • Reply lena / london and beyond September 30, 2016 at 18:04

        Ymmärrän hyvin näitä pohdintoja, tää oli tosiaan kun mun omasta kynästä. Mä olin aina aikaisemmin että joo, ehdottomasti pikkuinen päiväkotiin. Nooo.. kumma kun mieli muuttuu aika äkkiä kun pieni on täällä eikä raaskisi millään. 😀 Mulla olisi tosiaan kans mahdollisuus olla päivät kotona pienen kanssa, ja illat sitten tekisi töitä. Ja kun niistä töistäkin nauttii. Äh, hankalaa. Tsemppiä teille päätöksen tekoon, ja ihana että olisi tarjolla tuttu hoitaja osapäiväisesti <3

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani October 6, 2016 at 11:23

    Minä haluan kannustaa laittamaan osa-aikaisesti hoitoon. Uskoisin sen olevan koko perheelle vain ja ainoastaan hyödyksi. Sinä saat keskittyä töihisi täysipainoisesti niinä tunteina, kun lapsi on hoidossa. (Etkä missään nimessä olisi huono äiti, vaikka ävlillä ottaisit aikaa myös itsellesi ja nauttisit pienestä vapaahetkestä!) Ja lapsellekin tekee ihan hyvää tottua olemaan ryhmässä. Kyse on kuitenkin vain osa-aikaisesta hoidosta, joten ehditte vallan hyvin viettämään myös rauhallista aikaa kotona kahdestaan. Itse laitoin aikanaan esikoisen päiväkotiin (tosin pieneen, 15 lapsen ryhmään) 1v4 kk ikäisenä, kun oli palattava kokopäivätöihin. Se meni todella hyvin ja lapsi nautti päiväkodissa toisten seurasta. Tosin toisen lapsen synnyttyä otin esikoisen kotiin (siirtyi kerhoon) ja toinen ja kolmas lapsemme ovat olleet kotihoidettuja pidempään kuin esikoinen. Elämäntilanne oli hieman eri eikä tullut mentyä kokopäivätöihin. Nykyään kaikki lapseni ovat koulussa tai päiväkodissa, vaikka olen itse kotona (teen kyllä vähän töitä kotoa käsin). Nykyään asumme Saksassa ja täällä katsotaan olevn lapsen etu käydä hoidossa. toki suurin osa laittaa lapset osa-aikaisesti hoitoon, kuten minäkin, jos ovat itse kotona. Ja toki meillä lasten päiväkotiinmeno on myös lasten kielenoppimisen kannalta ollut edellytys. Mutta muutenkin olisin voinut laittaa osa-aikaisesti hoitoon.

  • Reply Kun lemmikki sairastaa - RIMMA+LAURARIMMA+LAURA May 15, 2017 at 16:19

    […] kun kirjoittelin teille meidän perheen elämänrytmistä ja arjen tasapainoilusta postauksen viime syks…? Jo tuolloin minulla oli tunne, että tässä kotiäitiyden, yrittäjyyden ja blogin (tai […]

  • Leave a Reply