Sienimetsällä Sipoonkorvessa

Kotimaanmatkailu, Retkeily
September 10, 2016

Päätettiin miehen kanssa eilen illalla, että tänään lähdettäisiin hakemaan itse metsästä lisukkeet Härkikselle, jota onnistuin nyt ekaa kertaa nappaamaan meille Prismasta testiin ennen kuin loppuivat (vein itse asiassa viimeiset kaksi pakettia, success!). Me ollaan oltu jotenkin tosi saamattomia sieneen lähtemisen kanssa täällä Helsingissä, vaikka tykättäisiin käydä paljon enemmänkin sienestämässä. Ongelmana on vaan se, ettei meillä ole täällä niitä “vakkaripaikkoja”, joihin voisi vaan kävellä ja keräillä herkut talteen, vaan sienestys on aina vähän sellaista hakuammuntaa. “No mennään kokeileen jos vaikka tuolta löytyis jotain” -tyyppinen sienimetsästys on toki ihan kivaa, mutta jos monta kertaa vetää vesiperän ja joutuu palaamaan kotiin kaupan herkkusienipaketin kanssa, syö se vähän sienestysmotivaatiota. Tänään onneksi kävi hyvä tuuri, emmekä jääneet ihan tyhjin käsin.

Suuntasimme lyhyen automatkan päähän Sipoonkorven kansallispuistoon. Valkkasin parkkipaikaksi Flatbergetin parkkiksen, joka jää Vantaan puolelle. Poika ehti nukahtaa automatkalla, emmekä raaskineet herättää pientä, joten jouduimme hengailemaan puolisen tuntia ensin parkkipaikalla odotellen, että jäbä heräisi päikkäreiltään. Siinä ajassa ehdin hyvin bongailla suppilovahveron kuvat silmissäni, miltä suunnalta takaisin parkkipaikalle valuneet ihmiset kantoivat mukanaan suurimpia sienisaaliita, ja tekemään suunnitelmaa lähtösuunnastamme. Vihdoin pikkusienestäjäkin (hah) heräili ja päästiin itsekin metsään.

sieniretki_sipoonkorpi sieniretki_sipoonkorpi-15sieniretki_sipoonkorpi-7 sieniretki_sipoonkorpi-14sieniretki_sipoonkorpi-4 sieniretki_sipoonkorpi-8

Ensin tuntui, ettei mitään alkanut löytymään, mutta todennäköisesti kaikki ilmeisimmät paikat polun vierustoilla oli vain jo ehditty puhdistaa himoitsemistamme suppiksista. Talsimme vähän syvemmälle pöpelikköön ja pikkuhiljaa niitä ihania herkkuja alkoi löytyä. Paljon löytyi myös meille tuntemattomia lajikkeita, mikä pisti harmittelemaan sitä ettei osaa tunnistaa sienistä kuin yleisimmät ruokasienet. Pitäisi selvästi mennä jollekin kurssille, jolla opeteteltaisiin tunnistamaan sieniä, tai vähintään hankkia kirjahyllyyn tuon lintukirjan viereen sienikirja (Oh my. Keski-ikä, huhuu?).

Pysähdyin jossain vaiheessa johonkin kannonnokkaan antamaan välipalahörpyn vauvalle. Samalla natustimme omat retkieväämme, ja poika sai vähän tutkiskella ympäristöänsä sekä maistella puolukoita. Maistuivat muuten sen verran hyvin, että taitaa joutua tämä mamma puolukkapuuron vispaukseen! En tosin tiedä, miten vauvan sokeriton versio vispipuurosta hänelle maistuisi, mutta kokeilemisen arvoinen juttu joka tapauksessa.

sieniretki_sipoonkorpi-11 sieniretki_sipoonkorpi-12 sieniretki_sipoonkorpi-16sieniretki_sipoonkorpi-10 sieniretki_sipoonkorpi-9sieniretki_sipoonkorpi-17 sieniretki_sipoonkorpi-6

Jaksan metsäretkellä käydessäni joka kerta ihastella sitä, miten kokonaisvaltainen elämys se onkaan. Metsä antaa jotain kaikille aisteille. Tämän päiväisestä retkestä (ihanan suppilovahverosaaliin lisäksi) jäi erityisen hyvin mieleen suopursun mahtava tuoksu. Ja se lintukirja kun tuli tuossa aiemmin manittua, niin tehtiinhän me muutama aika kiva lintubongauskin tänään! Evästaukoa metsässä pitäessämme ohitsemme lehahti nimittäin komea metso, ja lähtiessämme bongattiin vielä tikka nakuttamassa kelopuuta.

Oli ihana metsäretki, jälleen! Ei voi kuin suositella, että menkää metsään ja sieneen, vaikka vähän umpimähkäisestikin. Hyvän soossin sain meille kahdelle saaliistamme tehtyä.

Jos videomuotoinen matsku sieniretkeltä kiinnostaa, niin Snäpistä löytyy nimimerkillä @ laurarumbin.

Jokos sä olet käynyt sienestämässä tänä syksynä?

Seuraavan kerran suuntaammekin Sipoonkorpeen perheretkelle 1.10. yhdessä Partioaitan 365-klubin kanssa! Joko olet ilmoittautunut mukaan? 🙂

PS. Niin ja muistakaahan jatkaa ihanien #adventuringmoms-kuvienne jakamista Instagramissa! Vielä on yli viikko aikaa osallistua huikeaan kisaan, jossa pääpalkintona 100€ lahjakortti Partioaittaan. Lue ohjeet tämän postauksen lopusta!

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Donja September 12, 2016 at 15:14

    Ollaan miehen kanssa innostuttu nyt metsäkävelyistä ja sienestyksestä. Käytiin Marttojen sieninäyttelyssä ja opittiin tunnistamaan uusi sieni eli kehnäsieni. Eilen sitä löytyikin metsästä samoin kuin kantarelleja, suppilovahveroita, herkkutatteja, orakkaita ja mustia torvisieniä.

    • Reply Laura September 15, 2016 at 12:14

      Martat, no tietty! Martta-kerhon kurssillehan mun pitääkin hakeutua 🙂 Mä tunnistan hyvin just kaikki perussienet kuten kanttarellit, eri tatit, suppilovahverot, mustatorvisienet ja valko-orakkaat, mutta muut ovatkin sitten hakusassa. Kehnäsienenkin ehkä tunnistaisin (sillä taitaa olla se sellainen rinkula jalkansa ympärillä?), mutta en kyllä uskaltaisi silti poimia.

  • Reply Katri September 13, 2016 at 10:03

    Oih, olisin kovasti halunnut tänä vuonna sieneen, joko Sipoossa, Espoossa tai Mikkelissä, muttei millään aikataulut antaneet myöten. 🙁 Ensi vuonna laitan tällaisetkin kalenteriin jo alkuvuodesta, heh. Mikään ei ole parempaa, kuin saada itse kerätyt kanttarellit pannulle tirisemään!

    • Reply Laura September 15, 2016 at 12:15

      Kanttarellit on kyllä mun niin suurta herkkua! <3 Onneksi parit kanttarellikastikkeetkin saatiin tänä kesänä, kun mökiltä löytyi noita keltaisia kultakimpaleita 🙂 Ensi vuonna tosiaankin sienireissut jo hyvissä ajoin kalenteriin! 😀

    Leave a Reply