Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä

Eurooppa, Lapsiperhe matkustaa
August 24, 2016

Tiedostan, että blogimme kuvauksessa tuossa sivupalkissa kerrotaan, että “Blogistamme löydät hyvällä fiiliksellä rustattuja reissujuttuja niin kotimaan korpien keskeltä kuin kaukaisten maiden meiningeistä”, mutta onneksi esittelytekstissämme todetaan myös, että täältä saatte lukea aitoja tarinoita tien päältä. Tätä juttua ei nimittäin ole rustattu erityisen hyvällä fiiliksellä, eli menköön tämä sit tuonne aitojen tarinoiden puolelle. Te sitä paitsi tykkäsitte niin kovin edellisestä tilityksestäni, että jatketaan nyt sitten samalla linjalla!

No niin, nyt kun saatu disclaimer alta pois niin voidaan alkaa käydä läpi, mikä kaikki meni niin sanotusti päin hanuria tällä matkalla. Lähtökohta voisi olla se, että mieheni alkoi tehdä jossain vaiheessa kännykkänsä muistiinpanoihin listaa asioista, jotka menivät matkalla vituralleen – ja voin kertoa, että se lista ei valitettavasti ole lyhyt.

Alkujärkytyksestä te jo tiedättekin. Noh, pääsimme kuin pääsimmekin Ligiassa onneksi loman makuun, kun Lauri keksi käydä kysymässä erään isomman hotellin väeltä saisimmeko käyttää heidän allasaluettaan (jolla oli niitä pahuen aurinkovarjoja). Hotellin jengi toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi, jos vain ostaisimme jotain baarista, mikä sopi tietenkin paremmin kuin hyvin. Yhden hotellin altaalla polskitun päivän jälkeen päätettiin seuraavana päivänä lähteä kävellen kohti seuraavaa kylää, sillä Google Mapsin street view antoi ymmärtää, että vähän matkan päässä olisi hiekkarantaa (Ligian kylän oma ranta oli pikkukiveä, ja voin kertoa että kivikossa ei ole helppoa kantaa vauvaa mereen uimaan). Ja kappas, 20 minuutin kävelymatkan päästä löytyi siisti ranta, josta tien toisella puolella oli ravintola. Raflan edessä biitsi oli täynnä mitäs muitakaan kuin aurinkovarjoja ja -tuoleja, eikä niiden käytöstä edes veloitettu mitään, hurraa! Tietty tilasimme ravintolasta juotavaa ja syötävää vastineeksi, ja oli kiva kun palvelu pelasi hyvin biitsille.

Vuoropäivin kävimme siis biitsillä tai poolilla polskimassa ja nukuimme raukeita päikkäreitä iltapäivisin.  Iltaisin käytiin syömässä joko viereisessä tavernassa tai neljän minuutin kävelymatkan päässä ravintolassa, josta sai herkullisen pita gyroksen 2,20 eurolla ja femmalla ihanan kreikkalaisen salaatin. Kaupan päälle sai nauttia joka ilta hienosta auringonlaskusta. Oli jopa ihan hyvä fiilis ja tuntui etäisesti, että nyt sitä ollaan lomalla.

Kreikka_ligia_uimassa Kreikka_ligia_uimassa3Kreikka_ligia_uimassa2 Kreikka_ligia_uimassa4 Kreikka_ligia_uimassa6 Kreikka_ligia_uimassa7 Kreikka_ligia_uimassa12 Kreikka_ligia_uimassa10 Kreikka_ligia_uimassa11 Kreikka_ligia_uimassa13 Kreikka_ligia_uimassa14 Kreikka_ligia_auringonlasku

Elämä pienessä kreikkalaisessa kylässä oli ihan mallillaan ja viikko kuluikin yllättävän nopeasti ihan vaan chillaillessa. Huonon onnen kierre alkoi kuitenkin jo Ligiassa, sillä jo toisena lomapäivänä kännykkäni tipahti kivilattialle repun sivutaskusta kumarruttuani nostamaan jotain pojan lelua lattialta. Koko näyttö räsähti tietty ihan säpäleiksi, etukamera meni rikki ja Snäppi ja Insta hiljenivät sen siliän tien. En voinut kantaa pirstailena olevaa luuria mukanani, sillä pelkäsin, että pienet lasinsirut irtoaisivat puhelimesta pitkin laukkua ja saattaisivat saada aikaan haavoja.

Sitten pojat sairastuivat, molemmat todennäköisesti mihinkäs muuhunkaan kuin ilmastointiflunssaan. Valvoin käytännössä läpeensä yhden yön räkäinen ja kuumeinen vauva sylissäni, sillä ainut tapa saada poika pysymään unessa oli kevyt hytkytys sylissä. Onneksi vauva parani nopeasti, Panadol auttoi ja lämmönnousua oli vain kolmena iltana putkeen.

Loppuviikkoa kohden aloimme selvitellä, miten pääsisimme kimpsuinemme ja kampsuinemme siirtämään itsemme Albanian puolelle ja tämäpä se olikin melkoinen projekti. Tiesimme, ettei yhtä suoraa bussiyhteyttä ollut olemassakaan, mutta se tuli vähän puskista, ettei Kreikassa kulkenut julkisia ollenkaan, vaikka oli korkea sesonki! Lopulta superystävällinen majapaikkamme isäntä halusi lähteä heittämään meidät rajan tuntumaan, eikä lopulta suostunut ottamaan edes bensarahaa vaivanpalkaksi. Meikäläisellä nousi pala kurkkuun ja kyynel silmään kiitollisuudesta, kun halasimme hyvästiksi.

Jäätävä vuokra-autosäätö

Taksikyydeillä saimme vihdoin itsemme Sarandaan Albaniaan, missä meitä piti olla odottamassa Sixtin edustaja vuokra-automme kanssa. Odottelimme hänen saapumistaan kamoinemme tunnin verran kadulla, jolta onneksi löytyi sentään varjoisa paikka. Kun hän vihdoin suvaitsi saapua paikalle ja olimme saaneet läärättyä paperiasiat läpi kävi ilmi, ettei autoon oltu laitettu tilaamaamme turvaistuinta. Sixtin edustajan ratkaisu asiaan oli, että no ei se mitään, minä annan teille sen 20€ takaisin mitä se tuolin vuokra maksoi. Nauroin hänelle lähestulkoon päin naamaa, kun luulin sitä ensin vitsiksi. “Siis ihanko tosissaan kuvittelet, että me ajellaan Albaniassa ilman, että lapsemme on turvaistuimessa?” oli hämmentynyt reaktioni. “No ehkäpä haette istuimen Tiranasta sinne mennessänne?” nainen ehdotti, mihin totesimme, että emme ole menossa Tiranaan ja vaikka olisimme niin emme ajaisi sinne ilman turvaistuinta. Noh, kulttuurierojen piikkiin – eihän siellä todellakaan lapset ole turvaistuimissa ja  lapsia päästetään jopa liikkuvien autojen rattiin ohjaamaan (voi kyllä). Joka tapauksessa vaadin saada soittaa Sixtin Albanian maajohtajalle ja jutella hänen kanssaan, sillä turvaistuimen puuttuminen ei todellakaan ollut meidän ongelmamme vaan Sixtin.

Maajohtaja lupasi toimittaa turvaistuimen meille, mutta vasta seuraavaksi aamuksi, eikä mitään muita vaihtoehtoja ollut. Ongelman ydin oli siis se, ettei Sixtillä ollut omaa toimipistettä Sarandassa, vaan kaikki autot toimitettiin sinne lähes 300 km päästä pääkaupungista Tiranasta, jonne turvaistuin oli unohdettu, vaikka sen tilaus oli vastaanotettu, luki kuitissa ja niin pois päin.

Jouduimme siis tekemään ihan kauhean asian ja ajamaan vuokra-autolla majapaikkaamme Himareen ilman, että lapsemme oli turvaistuimessa. Mies körötteli perille tientukkona kahtakymppiä ja poika oli minulla Tulassa, nukkui onneksi autuaan tietämättömänä kaikesta. Mitään ei luojan kiitos tapahtunut, eikä liikennekään nyt ollut niin järkyttävää kuin olin pahimmissa mielikuvissani visioinut – mitä nyt tien poskessa oli vähän väliä lehmiä, aaseja, vuohia, sikoja hevosia, lampaita ja muita eläimiä, mutta onneksi ne ovat tottuneet väistelemään autoja. Vasta jälkeen päin tajusin, että meidän olisi ehdottomasti pitänyt vaatia Sixtiä järjestämään meille hotelliyö Sarandasta ja korvaamaan menetetty raha Himaren varatusta majoituksesta, mutta enpä siinä kaiken säädön keskellä tajunnut tätä. No, siitä oli sitten mukava startata reissun road trip -osuus: jäätävä morkkis oman lapsen hengen vaarantamisesta hartioilla ei ole kauhean kiva olla.

Sitten oli kaikkea pientä, mikä vaikeutti päiviä: netti ei toiminut missään kunnolla, hotellihuoneet oli aina ylimmistä kerroksista ja hissit epäkunnossa, suihkuista ei tullut tippaakaan lämmintä vettä tai sitten veden lämpötila vaihteli itsestään jääkylmän ja polttavan kuuman välillä, ja rannat oli Himaressa niin roskaiset ettei viitsinyt viedä lasta uimaan vaikka itse merivesi kimalsikin kirkkaana. Tykättiin kuitenkin hyvin paljon Albanian upeista vuoristomaisemista ja Beratin Unesco-kaupungista, missä yövyimme yhden parhaiten menneistä reissuöistä.

Albania-7Albania-9Albania-8Albania-4Albania-5Berat-2 BeratMakedonia Makedonia Makedonia Makedonia Makedonia

Makedoniaan siirryimme Lake Ohridin pohjoispuolen rajanylityspaikan kautta, missä rajapoliisit kummastelivat meidän passejamme ja tarkistivat ekaa kertaa ikinä takakontin kuulemma huumeiden varalta. Vissiin vauvan kanssa Albaniasta Makedoniaan vuokra-autolla reissaavat suomalaiset vanhemmat oli jotenkin epäilyttävä kombo, hah!

Ohrid oli muuten ihana, mutta hotelli ei oikein vastannut kuvaustaan, siellä oli putket tukossa ja kylppärissä haisi koko ajan aivan jäätävä tunkki (ei oma), ja ikään kuin kaupan päällisiksi saimme miehen kanssa molemmat ruokamyrkytykset ravintolasta viimeisenä iltana. Seuraavana päivänä olikin sitten sangen mukavaa taittaa matkan pisin etappi Ohridista Kreikan Meteoraan, kun Laurilla kramppaili maha ja mulla ei pysynyt mikään sisällä, eli stoppeja tehtiin aika monta ja kuumekin siinä vielä nousi. Jes jes!

Onneksi Meteora oli aivan tajuttoman hieno paikka, siellä paikallisen perheen pitämä majatalo oli ihana ja perhe ihan äärettömän lämminhenkinen ja lapsirakas. Koska olimme molemmat kuitenkin aika puolikuntoisina, emme päässeet trekkailemaan Meteorassa ollenkaan vaan kävimme vain tsiigailemassa ne pakolliset näköalapaikat. Onneksi niille pääsy oli todella helppoa: autolla parkkiin viereen ja pam, edessä aukeni käsittämättömän upeat maisemat.

Meteora Meteora-3 Meteora-2 Meteora-5Meteora-8Meteora-7

Koko reissu oli kuitenkin ollut jo niin rankka, että oikeastaan odotimme jo vain paluulentoa. (Itse asiassa olin jo yrittänyt siirtää meitä edellisen viikon paluulennolle, mikä olisi lyhentänyt matkaa viikolla, mutta eihän siellä ollut tilaa, joten oli pakko jatkaa reissua toisenkin viikon verran.) Koska olimme sairastamisesta väsähtäneitä päätimme tehdä viime metreillä reittisuunnitelmaan muutoksen ja skipata Kreikan Vitsan, jossa olisi ollut upea luontokohde, nimittäin hieno Vikos-rotko (josta Laura on kirjoittanut juuri hienon postauksen My Passport Pages -blogissaan). Edestakainen matka olisi kumminkin kasvattanut ajettavia kilometrejä lähes sadalla, ja koska nuo tiet olisivat olleet pelkkää mutkaa ja serpentiiniä, päätimme perua majoitusvarauksemme Vitsasta edellisenä iltana ja varata yhden yön sisämaan kaupungista Ioanninasta, joka oli sopivasti matkan varrella. Tämä osoittautui hyväksi vedoksi, sillä matka Meteorasta (niin ikään alkuun mutkaisia vuoristoteitä pitkin) Ioanninaan ei ollut kovin pitkä ja saimme ottaa iltapäivän rennosti viihtyisässä asunnossamme. Ehdimmepä käydä tutustumassa hienoon Peraman luolastoonkin, joka sattui olemaan aivan majapaikkamme vieressä. Laurin vatsa ei ollut kuitenkaan edelleenkään palautunut ruokamyrkytyksestä, joten sen kummemmin emme sykkineet sinä päivänä.

Viimeiselle lomapäivälle jäi sitten “vain” Prevezaan siirtyminen ja auton palautus takaisin Albaniaan. Lauri heitti minut ja pojan ensin aamulla Prevezaan ja lähti yksin palauttamaan autoa, jottei meidän kaikkien olisi tarvinnut luovia uudelleen rajan ylitse ja takaisin, ja sitten vielä bussilla Prevezaan. Tämä oli fiksu ratkaisu ja meni lopulta hyvin. Illalla Prevezassa olimme ihan fiiksissä: JES, HUOMENNA TÄÄ MATKA LOPPUU JA PÄÄSTÄÄN KOTIIN!

Paitsi ettei päästy.

“Lentonne on myöhässä määrittelemättömän ajan”

Olimme varanneet matkallemme Tjäreborgin lomalennot osittain sen takia, että paluulento oli mukava päivälento: lähtö yhden aikaan päivällä ja perillä Helsingissä jo kivasti neljän jälkeen. Maksoimme viimeisestä taksimatkasta kiskuri-taksikuskille jopa mielellämme ja mukisematta pikkasen liian kovan hinnan ihan vaan siitä ilosta, että olimme selvinneet takaisin lentokentälle Departures-aulan eteen. Siellä paluumatkamme sai kuitenkin yllättävän käänteen: Tjäreborgin suomalaisopas kertoi, että lentomme lähtisi myöhässä, mutta tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon myöhässä, ei ollut antaa.

Koneellinen suomituristeja istutettiin siten odottelemaan kentän läheiseen tavernaan ja kaikille tarjottiin yhdet juomat Tjäreborgin piikkiin. Kului tunti, toinenkin, mutta lisää tietoa lentokoneemme edesottamuksista ei tippunut. Oppaat eivät (muka) edes tienneet, oliko paluukoneemme jo kuitenkin matkalla kohti Prevezaa vai seisoiko se vielä Oslon lentokentällä. Tavernan netti ei toiminut, joten en päässyt itsekään tsekkaamaan asiaa Oslon kentän nettisivuilta.

Lopulta kahden ja puolen tunnin odottelun jälkeen saimme Tjäreborgilta tekstiviestin, joka ilmoitti että koneen arvioitu lähtöaika olisi 21:20 ja että meidät kuljetettaisiin Preveza Beach -hotelliin, missä tarjoiltaisiin ruoka ja saisimme käyttää allasaluetta. Takaisin lentokentälle lähdettäisiin jo 17:15. Ei muuta kuin turistilauma laukkuineen kaikkineen bussiin ja kohti hotellia! Siinä moni ihmetteli, miksei laukkuja voitu jättää vaikka lentokentälle säilöön, vaan niitä piti raahata edestakaisin mukana. Hotellilla sitten syötiin ja ehdittiin hengailla hiki päässä huonosti ilmastoidussa aulassa vajaat kolme tuntia, kunnes palasimme lentokentälle ja odottelimme siellä vielä toiset kolme tuntia. Poika nukkui parit päikkärit siinä päivän aikana ja jaksoi olla koko ajan tosi hyväntuulinen, mitä moni kävi meille oikein ääneen ihmettelemässä, hahah.

Että ei mennyt se “pakettimatkaosuuskaan” tästä reissusta ihan maaliin! Kun sitten lopulta iltayhdeksältä päästiin ilmaan, saimme tietää syyn viivästykselle. Kone, jolla Tjäreborg yleensä lentää lomalentonsa Välimeren suuntaan on Thomas Cook Airlinesin Airbus A321. Jostain syystä tämä kone ei ollut käytettävissä ja tilalle oli otettu Thomas Cookin sisaryhtiön Condorin Boeing 757-300. Jos ymmärsin oikein saksalaisen lentäjän englanninkielistä selostusta, niin ilmeisesti Oslosta lähteneen koneen miehistö ei ollut oikein hanskannut tätä konetta, jolla se ei ollut tottunut lentämään, joten se oli joutunut laskeutumaan Müncheniin Saksaan hakemaan ainakin osittain uuden miehistön. Mene ja tiedä. Tarkoituksenani on vielä tässä ehtiessäni laittaa Tjäreborgille viestiä ja kysyä, että miten meni noin niinku omasta mielestä, sillä koko odotustilanne oli tosi hämärä, kun oppaat eivät selvästi saaneet antaa matkustajille tietoa, vaan joutuivat silminnähden valehtelemaan, etteivät muka tiedä mitään. Erikoinen toimintatapa mielestäni. Me oltiin siinä jo ehditty päättää, että seuraavalla kerralla lähdetään kyllä pakettimatkalle, kun se on varmaan niin ihanan helppoa ja saadaan vaan soljua oppaan perässä niin kuin muutkin turret, mutta täytyypä kyllä tarkkaan harkita, että minkä firman loman sitä sitten mahdollisesti valitsee.

Pahoittelut kilometrien pituisesta vuodatuksesta! Mutta eikös matkablogit ole just sitä varten, että niihin saa tarpeen vaatiessa myös vähän puhista, eikä aina kaiken tarvitse olla vaan sitä saakelin täydellistä blogikulissia? 😀

Ugh, olen avautunut. Seuraavat postaukset tulevat käsittelemään niitä oikeasti kivoja kokemuksia, joita lomallamme oli myös, vaikka tämän postauksen perusteella saattaisi luulla, että se oli pelkkää kidutusta yhteen soittoon kaksi viikkoa. Mutta ei ei, upeita kokemuksia tarjosi mm. Kreikan Meteora ja Makedonian Orhid, joista myöhemmin lisää!

You Might Also Like

61 Comments

  • Reply Kthetraveller August 24, 2016 at 19:08

    Harmi juttu, mitä teille kävi ja todellakin, melkoisen paska reissu. On kuitenkin hienoa, että kerroit jaska-reissustanne, sillä mielestäni on tylsää, että ne huonot kokemukset/paikat/ ja hotellit jätetään kertomatta blogissa.

    • Reply Laura August 24, 2016 at 19:23

      Juu musta se on kans vähän tylsää. Ja sitä paitsi, tästä matkasta ei käytännössä olisi voinut kirjoittaa riviäkään, jos olisin halunnut teeskennellä että oli niin ihanaa, niin ihanaa! 😀

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle August 24, 2016 at 19:18

    Huhhuh mikä reissu! Miten voi kaikki sattua ja tapahtuakin samalle reissulle, kuumeet, ruokamyrkytykset, kännykän hajoamiset ja lennon myöhästymiset sun muut. 🙁 Jospa kaikki tulevat reissut olisi sitten yhtä juhlaa ja onnea, kun kaikki kasaantui tälle matkalla. Otsikko on kyllä hyvin kuvaava, etkä nyt mistään ihan pikkujutuista valita. Onneksi kuitenkin sekaan mahtui hyviäkin hetkiä ja hienoja paikkoja. 🙂

    • Reply Laura August 24, 2016 at 19:26

      Älä muuta sano! Aina me jaksettiin uuden vastoinkäymisen kohdalla ajatella, että ehkä huomenna on parempi päivä, mutta aina tuli jotain uutta kuraa niskaan 😀 Sitten kun tuo lentokin myöhästyi noin paljon, naurahdettiin vaan et no olishan tääkin pitänyt jo arvata. Ihme suorastaan, että rattaat tuli ehjinä ulos ruumasta eikä matkatavaroita hävinnyt! Toivon todellakin että tässä tuli nää kiintiökurat nyt vähäksi aikaa 😀

  • Reply Laura / My Passport Pages August 24, 2016 at 19:23

    Oi apua! Voin vain kuvitella nuo fiilikset pitkin matkaa, kun vastoinkäyminen toisensa jälkeen tulee eteen. Vähemmästäkin kypsyy. Mutta ehkä tää oli sellanen “kiintiö kerralla täyteen”-reissu, että on sitten toivottavasti parin seuraavankin reissun kompastukset jo etukäteen kohdattu! Kumma juttu muuten toi Himare ja roskaisuus, meidän hotellin kohdalla ranta oli taas ihan älyttömän siisti ja oikein ihmeteltiin että miten näin oli, mutta ehkäpä tästä on kiittäminen sitten rannan hotelleja.

    • Reply Laura August 24, 2016 at 19:30

      Tää oli varmasti juurikin se kiintiöreissu, toivottavasti ainakin! 😀 Juu mä luulen, että teidän kohdalla ranta oli siisti juurikin siksi kun se oli hotellin rantaa. Meidänkin hotelli oli rannalla, mutta siinä tien toisella puolella eli ei ollut omaa rantaa.

  • Reply Annimariasi August 24, 2016 at 19:25

    Muistakaapa hakea korvausta myöhästymisestä 😉 useamman satasen saa varmaan hlö kohti 🙂

    • Reply Laura August 24, 2016 at 19:27

      Just täällä selvittelen että mistäs ja miten niitä aletaan hakemaan, varmaan 250-400€ per nuppi pitäis juu saada takas!

  • Reply Pauliina August 24, 2016 at 19:35

    Huh huh, aikamoinen reissu ollut! Kauniita kuvia ainakin blogissa on. 🙂

    Juu, ei pakettimatkat sen helpomia/turvallisempia ole.. Olimme kesällä apollomatkojen matkalla mieheni kanssa kroatissa. Pieniä sattumuksia ja väärin ymmärryksiä sattui, onneksi matkatoimisto otti palautteen hyvin vastaan ja korvasivat mielellään aiheutuneet kulut.

    Toisaalta teidänkin matka on vielä jossain vaiheessa hauska muisto 💓
    Tosin vatsataudista ei saa koskaa hyvää muistoa tekemälläkään. :/

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:41

      Joo kyllä tätäkin varmaan joskus muistellaan hymyssä suin 🙂 Kiva kuulla, että Apollomatkat on korvanneet mukisematta kun on ollut syytä korvata! Toivottavasti Tjären kanssa ei tarttis alkaa vääntämään…

  • Reply Inka August 24, 2016 at 19:40

    No huhhelihei! Aika jäätäviä kokemuksia teillä oli kyllä koko kaksviikkoinen täynnä, mutta olipahan ainakin unohtuston loma kerrassaan ja varmasti saitte ns. muuta ajateltavaa.. Tosi ikävä että hommat kusi noin pahasti, mitta voi luoja miten upeita maisemia päösitye näkemään. Nyt kun rehelliset faktat on isketty tiskiin, jään odottelemaan niitä hyvistä hetkistä kertovia postauksia. 🙂

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:43

      Kerrassaan unohtumaton, kyllä 😀 Nättiä oli mut hittoku v*tutti koko ajan ku pientä oravaa niin ei niistä maisemistakaan osannu silleen nauttia kuin varmasti paremmin menneellä reissulla olisi nauttinut! Paitsi varsinkin toi Meteora, se oli hieno ja sitä fiilistelin ihan tosissaan. Vaikka olin vähän kuumeessa kun siellä oltiin 🙂

      • Reply Inka August 27, 2016 at 07:52

        Ei saakeli luin tuon mun viestin nyt tietokoneella ja näköjään kannattaa näillä nakkisormilla kommentoida puhelimen välityksellä! Siellä tainnu Lauran oikeinkirjoituskulmakarvat nousta muutamaan otteeseen. 😀 Apua ja anteeksi!

        Mutta voin kuvitella kyllä tuon fiiliksen että nauttiminen oli vähän niin ja näin kun kyrsi niin satasella. Mitä tähän nyt sanois, parempi onni ensi kerralla? Symppaan kyllä täysillä tuota teidän huonoa tuuria, ja toivottavasti se ei nyt nostanut vauvan kanssa reissaamista mitenkään möröksi, sillä noinhan olis voinu käydä meille kaikille, oli reissukokoonpano millainen hyvänsä.

        • Reply Laura August 29, 2016 at 10:07

          Arvelinkin, että oot kännykällä näppäillyt niin en sen kummemmin kulmia kohotellut – sattuuhan näitä paremmissakin piireissä, hah! 😀

  • Reply Anna / 270 Degrees August 24, 2016 at 20:03

    Eikä, voi harmi! :/ Pelkät kuvat katsomalla voisi kuvitella, että teillä on ollut ihan unelmaloma – mutta todellisuudessahan matkaaminen ja siitä syntyvä fiilis ei koskaan ole niin simppeliä. Arvostan, että kirjoitit avoimesti tästäkin koska matkailuun todella liittyy myös tuo toinen puoli silloin, kun homma ei vain skulaa. Ja jotenkin luulen, että parin vuoden päästä muisto tästäkin reissusta jo naurattaa teitä 😀

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:45

      No sepä se, ajattele miten pelottavaa on loppujen lopuksi tuo, miten näteillä kuvilla voi saada ihmiset uskomaan ihan toisenlaiseen totuuteen, kuin mitä todella on tapahtunut. Kuvilla saa luotua kyllä hurjiakin illuusioita! Varmasti tälle vielä naureskellaan 🙂

      • Reply reettapee August 25, 2016 at 10:29

        Mulla tuli mieleen ihan sama ajatus noista kuvista. Ne on todella upeita ja niiden perusteella matkaa voisi helposti luulla täydelliseksi. Toivotaan, että aika kultaa muistot ja mieleen jää enemmän niitä kuviin tallentuneita hienoja hetkiä kuin ikävyyksiä. Tosin onhan noissa vastoinkäymisissä monta kohtaa, jota muistella nauraen kun vähän on saanut matkaan etäisyyttä. 😀

        • Reply Laura August 25, 2016 at 10:36

          No nimenomaan! Melkoinen kontrasti tosiaan kuvilla ja tarinalla, mutta eipä niinä huonoina hetkinä tule kaivettua kameraa esille, niin muistikortille on sitten tallentunut vaan kivoja kuvia 🙂 Mutta ehkä se on ihan hyvä juttu!

  • Reply Hanna/ Ranskatar reissaa August 24, 2016 at 20:15

    Aina ei mene reissatessa kaikki putkeen, mutta teille sattui kyllä ihan järkyttävä määrä vastoinkäymisiä yhteen reissuun :/ Oli varmaan aika mahtava fiilis päästä takaisin kotiin kaiken tuon jälkeen. Mun mielestä on kiva lukea rehellisiä mielipiteitä matkakohteista blogeissa, ei aina kaikki voi olla vain upeaa ja mahtavaa 🙂

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:46

      Joo, ihan tarpeeksi kyllä sattui ja tapahtui 😀 Oli NIIN voittajafiilis kun taksi kaarsi kotioven eteen ja pääsi omaan sänkyyn nukkumaan, ah! Ikinä ei oo ollut niin kiva tulla kotiin 😀

  • Reply Milla - Pingviinimatkat August 24, 2016 at 20:38

    Oonko vähän odottanutkin jo tätä tilitystä… Hyvä, että on paikka mihin puhista. Aina ei mene putkeen, mutta kyllä teille on nyt siunaantunut poikkeuksellisen paljon ikäviä yksityiskohtia pariin viikkoon. Kuten Elina jo sanoikin, niin jospa sitten olis kerralla siinä ja seuraavat olisi pelkää iloa ja paistetta. Kyllähän tuossa olikin muutaman reissun edestä kommellusta. Mateora näyttää just niin upealta, kuin mitä ajattelinkin, joten odotan innolla myös sun postausta sieltä.

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:49

      Hah, tilitys numero kaksi 🙂 Ei menny niinku Strömsössä, mutta jospa ens kerralla menis ainaki vähän paremmin! Tosin en kyllä tiedä, koska uskalletaan lähteä seuraavan kerran reissuun. Seuraava varma matka on vasta huhtikuussa 2017 😀 Meteora oli tooosi upee! Sinne vois mennä uusiksikin. Juteltiin siinä sellasen saksalaisen miehen kanssa, joka oli perheineen siellä jo kolmatta kertaa niiden huikeella reissurekalla (kyllä!), niin paljon ne siitä tykkäsivät! Eikä ihme, oli se maisema ihan käsittämätön.

  • Reply Anne | Metallia Matkassa August 24, 2016 at 20:45

    Ei ne reissut aina ruusuisia ole ja kyllä saa ja pitää jakaa niitä epäonnistuneita kokemuksiakin! Varsinkin kun teillä tuntui menevän ihan kaikki päin peetä 😀 Yleensä se on vielä sellainen lumipalloefekti, että kun yksi asia menee päin prinkkalaa, niin sitten se homma lähtee eskaloitumaan ja kaikki menee pieleen. Tosin kun on pari vastoinkäymistä ollut peräkkäin, niin pienetkin asiat alkaa tuntua vaikeilta.

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:52

      Joo, tästä matkasta ois ollut ihan hemmetin haastavaa kirjoittaa jos olisin halunnut maalata sellasen “ah ihana perheidylliloma” -kuvan 😀 Herra Murphy päätti kyllä rankaista meitä ja kunnolla tällä kertaa, hah! Ja toi on niin totta, että kun vastoinkäymisiä vaan tulee ja tulee, niin sit ne pikkujututkin, joihin normitilanteessa ei ees kiinnittäis juuri huomiota, alkaa tuntua ylitsepääsemättömiltä. Mut joo, tää on niin tätä tää reissailu, you never know what you gonna get! 😀

  • Reply Maarit Johanna August 24, 2016 at 20:50

    Blogikulissit on tehty kaadettavaksi just tällaisia tilanteita varten! Ei matkat tosiaankaan ole aina herkkua ja aina sattuu ja tapahtuu. Teillä nyt kerääntyi yhdelle reissulle kaikki p*ska, joten pidetään peukut pystyssä että seuraavat reissut on sitten mitä parhaimpia!

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:53

      Tsihii, joo kyllä kulisseja olisi ollut hankalaa pitää tässä tapauksessa pystyssä 😀 Pidetään tosiaan peukkuja!

  • Reply Teija / Lähdetään taas August 24, 2016 at 20:57

    No voihan p***ka! Me ollaan roudattu omaa turvakaukaloa siitä asti mukana, kun Italiassa viime kesänä kuultiin, että turvakaukalon varaaminen ei sido autovuokraamoa (ainakaan sitä kyseistä, en muista mikä oli), vaan sen saa, jos niitä sattuu olemaan vapaana 😮 Lyhyillä taksimatkoilla lapsi on kyllä kulkenut sylissä, ja siitäkin olen saanut kaameat omantunnontuskat.

    Tjäreborg ja Thomas Cook juuri pallottelivat meitä edes-takaisin, kun kumpikaan ei suostu maksamaan 8,5 tuntia myöhästyneestä lomalennostamme EUn määräämää vakiokorvausta. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että laitan tapauksen seuraavaksi Kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Lentoyhtiöllä tässä tapauksessa olisi korvausvelvollisuus. Katsotaan, miten käy. Ei ollut mikään miellyttävin yö lentokentällä 1-, 5- ja 7-vuotiaiden lasten kanssa. Toivottavasti te saatte korvaukset ilman taisteluita!

    • Reply Laura August 24, 2016 at 22:58

      Mekin roudattiin oma kaukalo vielä Baltian reissuun, mutta kun toi meidän jätkä on jo 11,5kg ja 72cm eikä todellakaan enää ois mahtunut/viihtynyt kaukalossa (Suomessakin on jo siirtynyt turvaistuimeen), niin oli pakko jättää kaukalo kotiin ja luottaa siihen, että Sixtin kaltainen iso firma saisi toimitettua istuimen. No, saihan ne – pikku viiveellä tosin. Niin ja sen unohin muuten tekstistä, että se istuin oli vieläpä kasvot menosuuntaan -mallinen istuin, mikä olis Suomessa laiton jos siinä matkustaisi alle 15-kuinen lapsi!

      Voi taivas, jos te ootte joutuneet yöpymään lentokentällä kolmen lapsen kanssa ja joudutte tappelemaan korvauksista, niin eihän meilläkään oo mitään toivoa saada mitään korvauksia ilman taistelua!! Aaargh! Miksei ne kustantaneet teille hotellia?!

      • Reply Teija / Lähdetään taas August 24, 2016 at 23:46

        Kun kysyttiin hotellia, meille sanottiin, että lentokentän kansainväluselle puolelle ei pääse enää puolen yön jälkeen, jonka vuoksi veivät meidät kentälle, vaikka tiesivät koneen olevan niin myöhässä. Näyttöjen mukaan check in -tiski oli ihan koko yön auki, eli ilmeisesti olisi vaan tullut liian kalliiksi majottaa koneellinen ihmisiä hotelleihin, eikä kaupungissa välttämättä olisi ollut edes tilaakaan sillä varoajalla. Joku syyhän niillä on varmasti ollut tähän tekaistuun tarinaan.

  • Reply salaine August 24, 2016 at 21:19

    No voihan, kyllä on koeteltu! Mutta kiitos vinkeistä sillä juuri luin, kuinka hienoa Kreikan puolen Meteora jne olivat. Niiden innoittamana jo kaavailin matkaa Dubrovnik-Mostar-Kotorinlahti-Albania pari paikkaa ja lopuksi Kreikka ja lento Prevenzasta kotiin. Kulkupelinä julkiset. Mutta julkiset sitten tyssää Kreikan rajalle….pitää siis pohtia uusiksi.

    • Reply Laura August 24, 2016 at 23:02

      Joo Kreikassa kulkee julkiset ihan sairaan huonosti. Menee siellä yleensä yksi bussivuoro päivässä kaupunkien välillä, ja Laurin paluumatkan aikatauluun se yksi ainut vuoro Igoumenitsasta Prevezaan onneksi sattui sopimaan! Mutta hirveesti pelivaraa tosiaan busseilla liikkuminen ei Kreikassa jätä, ja taksilla kulkeminen oli kyllä yllättävän kallista.

      Jos tarttet jeesiä bussiyhteyksien löytämiseen niin laita meiliä, autan mielelläni! Tuli nimittäin selviteltyä niitä aika tavalla…

  • Reply Jenna / With huge passion for life August 24, 2016 at 21:22

    Huhhuhei! Jopas oli reissu kaikkine kommelluksineen. Mutta eikös se mee nyt niin, että kun tähän reissuun mahtui niin monta säätöä, niin seuraavat reissut menevät sitten ongelmitta? Harmi homma, että meni loma plörinäksi, mutta kyllä te vielä tälle useat kerrat nauratte 🙂

    • Reply Laura August 24, 2016 at 23:03

      Toivotaan, että se on juurikin näin! 🙂 Ja eiköhän me naureta!

  • Reply Palmuaseman Sanna August 24, 2016 at 21:35

    Voi apua, no nyt ymmärrän, ettei sitten joo ihan mennyt putkeen…! Tässä postauksessa näkyy kuitenkin upeasti sanojen tärkeys, nuo ihanat kuvat pelkästään kun kertoisivat ihan erilaisen tarinan. No mutta ei sitten muuta kuin seuraavaa suunnittelemaan ja hei uusi mahdollisuus myös pakettimatkoille! 😉

    • Reply Laura August 24, 2016 at 23:04

      No kyllä, kuvilla ois voinut huijata että kyseessä oli ihan 5/5 unelmaloma! 😉 Pakematkoille todellakin mahdollisuus, ja Karibian risteilyille… 😀

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty August 24, 2016 at 22:10

    Kuulostaa tutulta, tosin ei ehkä ihan tuossa mittakaavassa. Sen olen lasten kanssa matkustaessa oppinut, että less is more. Eli kaikki on moninkertaisesti hankalampaa, jolloin suunnitelmat kannattaa pitää kohtuullisina. Olikin varmasti oikein hyvä valinta jättää yksi kohde käymättä.

    Toisaalta ymmärrän, että ihmiset haluavat lasten kanssa lähteä “helpolle” pakettimatkalle, mutta kun niihin liittyvät juuri nuo tilanteet, kun koko bussilastillinen porukkaa roudataan johonkin seisomaan yhdessä, ja takaisin pitää lähteä ihan mielettömän aikaisin, että saa taas koko sakin kokoon. Itsekseen matkustaessa joutuu itse selvittelemään enemmän asioita, mutta toisaalta saa tehdä ne juuri omalle perheelle sopivat ratkaisut. Ei tarvitse toimia koko bussilastillisen parhaaksi.

    • Reply Laura August 24, 2016 at 23:09

      Kyllä, tuo less is more varmasti jatkossa muistetaan! Mähän olin alkujaankin sitä vastaan, että vuokrataan auto ja lisätään Albania ja Makedonia matkaohjelmaan, mutta mies sai suostuteltua. Ens kerralla ei varmaan sekään enää halua suostutella mua yhtään mihinkään ylimääräiseen 😀

      Ja tuo on juuri se pakettimatkojen miinuspuoli. Oli ihan naurettavaa lähteä lentokentälle takaisin juo viiden jälkeen, kun kone lähti vasta ysiltä illalla, ja kenttä oli postimerkin kokoinen. Mulla myös teki omatoimimatkaajana tiukkaa vaan istua paikoillaan tekemättä mitään asioiden selviämisen hyväksi. Olisi tehnyt mieli lähteä itse soittelemaan ja kyselemään, että missä mennään ja mitä tapahtuu, mutta maltoin sentään mieleni.

  • Reply Marimente August 24, 2016 at 22:12

    Jos asiat menee pieleen niin ne menee sitten kaikki kerralla ja vielä mahdollisimman moneen kertaan, huh! 😛 Mutta kiitos rehellisestä ja kaunistelemattomasta postauksesta, näitäkin on hyvä välillä lukea 🙂

    • Reply Laura August 24, 2016 at 23:09

      Jep! 😀 Kiitos, kiva kun jaksoit lukea!

  • Reply Riku August 25, 2016 at 09:32

    Oon sanaton – onneks pääsitte ehjinä takas, nyt mun työpäivä jatkuu kevyin mielin!
    Hugs&Love👊🏻👊🏻👊🏻

    • Reply Laura August 25, 2016 at 10:24

      Aika speechless fiilis oli itelläkin tuolla välillä! 😀 Kiitti Riku!

  • Reply E August 25, 2016 at 09:39

    Toivotaan, että aiemmista reissuista tuttu Lauran optimistisuus tiukoissakin tilanteissa palaa taas! Pienen lapsen kanssa on varmasti hyvä rauhoittua less is more -meiningillä ja antaa seikkailuille tilaa sitten myöhemmin, kun lapsikin on jo isompi. 🙂

    • Reply Laura August 25, 2016 at 10:25

      Kyl se täällä vielä on, mut nyt tuli vaan kaikki nega yhteen postaukseen jotta seuraavissa voi taas keskittyy niihin hyviin juttuihin 😉 Ja joo näinhän se on!

  • Reply Krista August 25, 2016 at 09:42

    Hei Laura,

    Onpa harmillista kuulla että reissusi ei onnistunut ja että Tjäreborg tuotti sinulle pettymyksen paluulennon osalta. Voit lähettää meille kirjallisesti palautetta täällä: http://www.tjareborg.fi/asiakaspalaute

    Jotkut matkavakuutukset voivat maksaa korvausta viivästymisien johdosta. Käytännöt voivat kuitenkin vaihdella eri vakuutusyhtiöillä/vakuutuksissa. Vakuutusyhtiöt vaativat usein lennonmyöhästymistodistuksen todisteeksi myöhästymisestä. Vakuutusyhtiöön kannattaa myöhästymistodistuksen lisäksi lähettää kopio matka-asiakirjasta, jonka pohjalta he voivat maksaa teille mahdollisen korvauksen.

    Yst. Krista, Tjäreborg

    • Reply Laura August 25, 2016 at 10:35

      Hei Krista, kiitos kommentistasi! Täytyypä naputella vielä virallinenkin palaute tuon linkin kautta. Vakuutusyhtiöt tosiaan maksavat joissain tapauksissa korvauksia viivästyksistä, mutta myös EU turvaa lentomatkustajille joitain oikeuksia erityisesti, kun lento on tapahtunut EU-alueella.

  • Reply PeikeK | Ympäri maailmaa August 25, 2016 at 12:21

    Voi eih, mitä kommelluksia! 🙁 Oli varmasti niin paras fiilis päästä kotiin. Mutta tosiaan, kuvat ovat ihania ja onneksi oli niitä hyviäkin päiviä ja kohteita, odottelen innolla niitä(kin) postauksia! Voittajina selvisitte kyllä tästä matkasta, ja suuntahan voi selkeästi olla enää ylöspäin 🙂

    • Reply Laura August 25, 2016 at 13:14

      Kyllä, suunta on tästä vain ja ainoastaan ylöspäin! 😀

  • Reply Pirjo August 25, 2016 at 13:25

    Kiitos rehellisestä vuodatuksesta! Joskus kaikki vastoinkäymiset vain osuvat samalle reissulle! Mutta ne pitää saada käsiteltyä ensin omassa päässään ja sitten jää iloiset asiat, joista toivon saavani myös lukea piakkoin blogissa. Ihmettelen, miksi oppaat eivät (saanneet) kertoa tilannetta matkustajille, sillä mikään ei ole ollut ikävintä tähän astisen matkailuni aikana, kuin odotella lentokentällä tuntitolkulla sen sämpylän ja juomien voimalla, varsinkin pienten lasten kera.

    • Reply Laura August 25, 2016 at 23:06

      Näinhän se on, jospa ens kerralla sitten paremmalla onnella!

  • Reply Erika August 25, 2016 at 15:53

    Olin bestikseni kanssa maaliskuussa Barcelonassa. Ensimmäisenä iltana emme meinanneet löytää auki olevaa ravintolaa (oli pääsiäissunnuntai), joten menimme sitten ensimmäiseen auki olevaan, mikä oli virhe. Ensinnäkin jouduimme odottelemaan ruokaa ainakin 45 min samalla, kun monet meidän jälkeemme tulleet asiakkaat saivat ruokansa ennen meitä. Toiseksi huomasin, että tilaamani pihvi oli raakaa – osittain syy on varmasti minun, koska en ollut maininnut, että haluan sen kypsänä. Paras ystäväni soi saman pihvin hyvällä ruokahalulla. Luulemme kuitenkin, että hän sai ruokamyrkytyksen, sillä hänen loppuiltansa meni halaillen wc-pönttöä… :/ Onneksi loppumatka sujui melko moitteettomasti!

    Uskomatonta, että teillä meni noin monta asiaa samalla reissulla pieleen! Toivottavasti saatte tuntuvat korvaukset!

    • Reply Laura August 25, 2016 at 23:07

      Ruokamyrkytykset reissussa on kyllä ihan syvältä :/ Toivotaan juu, että jotain saatais takaisin “kivusta ja särystä”, heh!

  • Reply Joia August 25, 2016 at 17:14

    Huh, melkoinen vastoinkäymisten saldo teillä! Onneksi olette kuitenkin koko porukka ehjinä perillä, kokemusten kirjo karttuneena, aina ei tosiaan mene kuin ruotsinkielisessä lifestyleohjelmassa…
    Noita rattaita mietin, kun etsitään sopivia matkustuskäyttöön (käyttömukavuus sekä lapsen että vanhempien osalta sekä erilaisissa maasto-olosuhteissa (esim. hiekkatie, mukulakivikatu), että mitkä rattaat teillä on ja oletteko olleet tyytyväisiä?

    • Reply Laura August 25, 2016 at 23:14

      Joo tästä matkasta oli Strömsö kaukana, hah 😀 Meillä on Bugaboo Cameleonit käytössä sekä kotona että reissuissa, eli siis nuo kuvissa näkyvät kärryt rullailee meillä ihan kotikulmillakin pitkin Hertsikan hiekkateitä ja keskustan katuja 🙂 Hankittiin silloin ennen vauvan tuloa nuo kärryt suositusten perusteella, kun monen kokemuksen mukaan ne toimittivat hyvin myös reissukärryjen virkaa. Ja täytyy sanoa, että ollaan oltu tosi tyytyväisiä! Kulkevat varmasti paremmin kuin jotkut hepposet matkarattaat (jopa mukulakivikaduille uskaltaa siis lähteä kärrytteleen) ja koska istuinta on niin näppärä säätää makuuasennosta puoli-istuvaan ja täysin pystyynkin asentoon, niin noissa hoituu hyvin perusrullailun lisäksi niin päikkärit kuin syöminenkin, mikäli ravintolassa ei ollut lastenistunta saatavilla, niin kuin useimmiten ei ollutkaan. Noi on helpot kasata ja sen verran kevyt, että ne on helppo nostaa hihnalle lentokentällä. Ja ovat onneksi säilyneet ehjinäkin, vaikka me ei olla edes hankittu niille mitään kuljetuslaukkua (sellainenkin on halutessaan ostettavissa)! 5/5 kärryt paljon liikkuvalle perheelle meidän kokemuksien mukaan! 🙂

  • Reply Ida August 25, 2016 at 21:38

    Voi jukra, teillä meni tällä reissulla oikeastaan kaikki mahdollinen pieleen 🙁 Toivottavasti tulevat reissut maksaa kaiken tuplana takaisin!

    • Reply Laura August 25, 2016 at 23:16

      No lähestulkoon, oikeastaan vain sairaalareissu jäi uupumaan, onneksi! 😀 Toivotaan näin (sit joskus, kun taas uskaltaa lähteä johonkin…)!

  • Reply SariKoo August 25, 2016 at 22:49

    Vihdoin mulla oli aikaa lukea tää postaus läpi, en halunnut vaan silmäillä, kuten nykyään blogien lukeminen tuppaa sujua. Mutta ihan käsittämätön määrä kaakelia osui yhteen tuulettimeen tällä reissulla!! Ja siis todellakin pitää kirjoittaa rehellinen postaus, mitä sitä kaunistelemaan. Aina ei vaan kulje. Tosin olisin kovasti toivonut, että just tällä reissulla teillä olis kulkenut <3

    • Reply Laura August 25, 2016 at 23:17

      Eipä 😀 Ihana, kaakelia tuulettimeen. Mutta joo, sitäpä justiinsa! Mäkin unelmissani toioin helpompaa reissua mut aina ei kulje. Tää kesä nyt on muutenkin ollut aika paska suurimmaksi osaksi niin siinä mielessä ihan passeli jatkumo sille 😀 No joo, mut tästä on tie vaan ylöspäin!

  • Reply Raija August 26, 2016 at 02:31

    Hih, olin eilen tulossa kommentoimaan jotain liittyen tuohon tekstiin, mutta asiaan sopivasti blogi olikin nurin (yöllä suomen aikaa) enkä saanut kommenttiani kirjoitettua. Pisti hymyilyttämän. 🙂

    Mutta olipa reissu, jää varmasti silti ikuisesti mieleen. 😀 ensi kerralla paremmalla onnella.

    • Reply Laura August 26, 2016 at 13:14

      Joo, meillä oli niin paljon kävijöitä eilen blogissa että kaistatila loppui kesken! 😀 Nyt on lisätty tilaa. Mut joo sopi hyvin tekstin teemaan, haha!

      Olipahan reissu ja tulipahan käytyä! Ens kerralla todellakin paremmalla onnella 😀

  • Reply Lora August 27, 2016 at 19:46

    Olipahan reissu jota saatte muistella sitten pitkään 🙂 Toivottavasti saatte myöhästyneestä lennosta jonkinlaiset korvaukset. Nuo matkanjärjestäjien ehdot ja pykälät vaan tuntuvat olevan sen verran kinkkisiä, että ne eivät hirveästi palvele asiakasta. Fiksua toimintaa Tjäreborgilta reagoida tähän julkiseen palautteeseen.

    Onneksi niitä reissuja tulee aina uusia niin se vähän kökömmät jäävät pikkuhiljaa unholaan ja niillekin voi joskus sitten nauraa. Toivotaan parempaa onnea matkaan ensi reissullenne. 🙂

    P.S. Kävin viime viikonloppuna teidän blogipostauksen inspiroimana Paavolan tammea katsomassa. Maaginen paikka <3

    • Reply Laura August 29, 2016 at 10:09

      Toivotaan näin, vaikka aikamoisen väännön takana se korvaus taitaa olla..!

      Ihanaa, että blogi on inspiroinut lähtemään retkelle, kiva kun tulit kertomaan siitä! <3

    Leave a Reply