Se päivä, kun tapasin Hossan metsien kuninkaan

Kotimaanmatkailu, Lapsiperhe matkustaa
August 12, 2016

Kaupallinen yhteistyö: Kansallispuistoksi Hossan hengessä–hanke, Suomussalmen kunta

Uusi aamu valkeni Kainuun korpimaisemissa aurinkoisena eikä edellisen iltapäivän harmaina roikkuneista pilvistä ollut enää tietoakaan. Aikaisempien retkipäivien aiheuttama raukea ulkoilmasta johtunut happimyrkytys on sikeiden yöunien jälkeen vaihtunut intoa puhkuvaan tunnelmaan, joten tutkimme tutuksi tullutta karttaa suunnitellen tulevan päivän ohjelmaa. Hossasta löytyy sadan kilometrin verran merkittyjä polkuja, joten tallattavaa riittäisi ahkerallekin samoilijalle päivä- tai  jopa viikkokausiksi. Meidän tapauksessamme alueen 130 lampeen ja järveen tutustuminen hoidetaan taaperon ehdoilla, joten päivän reittivalintaamme olennaisesti vaikuttaa omaa tahtoa pullistelevan puolitoista vuotiaan pojan oletettu retkeilyinto.

Polkureitti Syvä-Hoiluan ympäri

Päästyämme aamiaisen jälkeen liikkeelle ajamme lyhyen automatkan Huosivirran pysäköintialueelle, josta suuntaamme kulkumme kohti sinisenä välkehtivää Syvä-Hoiluaa. Aikomuksenamme on taivaltaa järven ympäri kiertävä nelisen kilometriä pitkä polku, joka ei toki ole peruskuntoiselle aikuiselle matka eikä mikään suhteellisen helppokulkuisessa kangasmetsässä. Kunnianhimoisina trekkailijoina mieli tekisi tutkia ainakin kolminkertainen kilometrimäärä Hossan harjumaisemia, mutta onneksi maltamme pitää realiteetit mielessä. Poikamme tutkimisen halu osoittautuu nimittäin sen verran kovaksi, että kun matkaa pitää saada taivaltaa pääasiassa omin pienin töppösin jokaista kiveä ja käpyä ihmetellen, voinette arvata että retkeemme kuluu runsaasti aikaa.

Mutta eihän meillä onneksi ole minnekään kiire. Sää on kesäisen lämmin, reppu sekä metsä täynnä evästä, maisemat häikäisevän kauniit ja kaikki maailman aika käytettävissämme.

Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-1 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-2 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-3 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-4 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-1-3 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-6 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-7 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-8 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-9 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-10 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-11 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-12 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-13 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-14

Iltapäivä on jo pitkällä, kun viimeinen yllättävän jyrkkä harju on onnistuneesti huiputettu, reitin varrelta yhdessä kerätyt mustikat nautittu ja olemme palanneet takaisin mökillemme. Pojat kokkailevat ruokaa minun keräillessä tavaroitani pian koittavaa illan kohokohtaa varten. Olen lähdössä yksin ajelemaan kohti Ruhtinansalmea, jonka laitamilla tulen viettämään loput jäljellä olevasta vuorokaudesta. Jännitys alkaa hiljakseen jäytää sisuskalujani pohtiessani mahdollista illan kulkua. Näkisinkö minä metsien kuninkaan lähietäisyydeeltä ensimmäistä kertaa elämässäni?

Kokemus nimeltä karhusafari

“Suomessa karhua on pidetty aina metsän kuninkaana. Se on ollut kunnioitettu ja pelätty otus, jolla on entisaikojen uskomusten mukaan taivaallinen alkuperä. Niin suuri oli karhun mahti, ettei sitä ole ollut soveliasta edes omalla nimellä kutsua. Sille keksittiin monia peitenimiä sekä kiertoilmaisuja, kuten kontio, metsäläinen tai mörkö.” Kutakuinkin näillä sanoilla kuvataan karhua Hossan Luontokeskuksen näyttelyesitteessä, jota selailen ennen karhusafarille lähtöä. Tekstin myötä mieleen nousee monia kertomuksia niin isän kuin papan kohtaamisista mesikämmenen kanssa ja erityisesti se, jossa isopappa jahtaa ruokavarkaissa ollutta karhua kirveen kera. Hieman ovat niistä päivistä ajat muuttuneet ja minun on hyvin vaikea kuvitella aviomiestäni heristelemässä kirvestä karhun kuonon edessä edes pakon sanelemana.

Karhusafarin ohjeistuksessa neuvottiin varustautumaan vedenpitävillä jalkineilla, mahdollisella kameralla sekä pukeutumalla riittävän lämpimästi. Nämä kaikki, etenkin huolella pakatut kamerat objektiiveineen, mukanani ajan parinkymmenen minuutin ajomatkan karhusafarin starttipaikalle, jossa tapaan muut Hossan Karhut-safarille lähtijät. Kävelemme kilometrin matkan läpi soisen maaston hyttysten ininän rytmittäessä askelia. Lähestyessämme metsän laidassa olevaa kuvauskojua alkaa ihan oikeasti  Kainuun korpienkin kasvattia jännittää.

Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-15 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-16 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-17 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-18 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-19 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-20
Olen nähnyt karhun luonnossa kerran aikaisemmin sen ylittäessä tietä, mutta silloin olimme aika etäällä ja istuimme auton sisällä omassa turvallisessa kuplassamme. Tällä kertaa se olen minä, joka tallaan tieten tahtoen kohti karhujen asuinalueita. Aion astua niiden ikiomaan valtakuntaan, missä niillä riittää luonnollista elintilaa satojen ja yhä satojen neliökilometrien verran niin Suomen kuin Venäjänkin puolella kaukana asutuksesta.

Oppaamme mukaan parhaina öinä kuvauskojun lähellä on vieraillut jopa kymmenkunta eri karhua, joten jäämme innolla odottamaan mitä alkava yö tuo tullessaan. Istumme kojun sisällä hiirenhiljaa samalla tarkkaillen aukean laitamia. Joko heiluu taimikko? Katkesiko oksa? Asettelen kamerani valmiiksi ja nappaan aikani kuluksi kuvia läheiseen puuhun asettuneesta tikasta. Palokärki lehahtaa samaan mäntyyn aivan tikkaa vastapäätä, mutta tilanne ehtii mennä tältä tottumattomalta lintukuvaajalta ohitse. Kaivan repusta myös päiväkausia jemmaillun limsapulloni valmiiksi siltä varalta, että pääsen pian korkkaamaan sen ensimmäisen karhun nähtyäni.

Sitten alkaa tapahtua. Aukean toisella laidalla olevan pienen kallion päälle ilmestyy äärettömän hiljaisesti liikkuva iso ruskea möhkäle. Miksi mielikuvissani karhut rymistelevät paikalle maailman omistajan elkein? Näin ei kuitenkaan ole, sillä karhu tarkkailee ympäristöään valppaasti, pysähtyy välillä nuuskimaan ilmaa ja nappaa sitten paikalliselta toimijalta peräisin olevia kalanperkaustähteitä suuhunsa. Karhu on nimeltänsä Kekkonen, karhusafariyrittäjille tuttu kaveri jo vuosien takaa. Kekkosen sanotaan olevan aika iäkäs yksilö ja panen merkille, että sen pään väritys on asteen pari muuta turkkia vaaleampi ja kynnet valtavat veitset. Kekkonen ei paljon liikuskele. Se pysyttelee kallion päällä metsän rajassa kaukana kojusta pötkähtäen välillä pitkäkseen. Kiitän mielessäni, että minulla on juuri tämän kokemuksen vuoksi lainassa Olympuksen mainio 300mm supertele, sillä ilman sitä olisivat karhukuvat jääneet omalta osaltani ottamatta.

Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-30Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-23Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-31Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-21

Kekkonen syö ja makoilee laiskanpulskeasti kalliolla jonkun aikaa, kunnes katoaa takaisin metsän sankkaan siimekseen. On seuraavan karhun vuoro astua apajille. Tämä kaveri on vähän uudempi tuttavuus, joten sen nimi on vielä hakusessa. Uros hänkin, sillä aiemmin kesällä paikalla usein vierailleet emokarhut poikasineen ovat nyt todennäköisimmin lähteneet marjojen perässä syvälle erämaahan.

Tämäkin karhu pysyttelee saman kallion päällä, josta se tiirailee kohti aukean toisella laidalla olevaa kuvauskojua. Olen hämmästynyt, ettei minua ole koko aikana pelottanut yhtään. Ei edes silloin, kun näin ensimmäisen kerran Kekkosen sen marssiessa esiin puiden takaa. Nyt ymmärrän myös paremmin sen, miksi kohtaamme aniharvoin karhuja luonnossa. Karhut etenevät maastossa hyvien varoen, koko ajan ilmaa nuuhkien ja tuulen mukana kuljettamia hajuja tarkkaillen. En usko, että nämä yksilöt ovat tottuneet ihmisen hajuun, vaikka välillä piipahtavatkin jopa kymmenen metrin etäisyydelle kojusta. Ruokintapaikan ulkopuolella ne elävät tavallista villiä karhun elämää kaukana metropoleista keskellä harvaan asuttuja selkosia.

Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-22Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-25Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-26 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-27 Hossa National park Suomussalmi kansallispuisto Suomi-28 Hossa sunset-1

Kuusi tuntia kojussa vierähtää kuin siivillä ja puolen yön tietämillä lähdemme hiljakseen palaamaan samaisen kilometrin kävelymatkan kohti autojamme. Käyn vielä kaikesta kokemastani niin ylikierroksilla, etten malta suoraan ajaa mökillemme jo unilla tuhisevan perheen luokse, vaan pysähdyn matkalle ihailemaan hetki sitten laskeneen auringon jälkeensä jättämiä värejä. Loma Hossassa on ollut ikimuistoinen ja hymy on jännityksen lauettua herkässä. Minä näin kuin näinkin metsien kuninkaan. Toivottavasti kohtaamme vielä – mieluiten kuvauskojun turvallisessa hämärässä, sillä näihin maisemiin tulen taatusti vielä palaamaan.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Teija / Lähdetään taas August 12, 2016 at 11:48

    Wau! Tuo olisi kyllä ihan mahtava kokemus. Karstulassa isäni kotiseudulla lakkasuolla marjastajat ovat nähneet karhuja. Minäkin olin kameran kanssa valmiina, jos meidän lakkaretkellemme olisi eksynyt karhu, heh 😀 Mutta niin se vaan on, että ei niitä kyllä ihan helpolla pääse näkemään.

    Meillä on yhtä innokas vaeltaja. Laatu korvaa määrän. Kilometrejä ei päästä kovin montaa eteenpäin, tärkeämpiä ovat juurikin ne kävyt ja kepit 🙂

    • Reply Rimma August 15, 2016 at 15:53

      Ahahah ihana voin kuvitella siellä yksi on lähtenyt tuplasti innokkaampana lakkasuolle paarmojen syötäväksi, kun on mahdollisuus päästä kuvaamaan karhuja 😀 Harmi ettei näkynyt! Ja juuri semmoisiahan nämä pienet reissarit on, että matka etenee hi-taas-ti, mutta on niin ihana seurata toisen iloa ja riemua niistä kepeistä sekä kävyistä, että ei haittaa yhtään <3

  • Reply Tiina, Kinttupolulla August 12, 2016 at 12:27

    Oih, Kekkonen <3

    • Reply Rimma August 15, 2016 at 15:53

      Hän oli sangen hurmaava! <3

  • Reply Kielo August 12, 2016 at 13:15

    Hossa täytyy kyllä joskus käydä katsastamassa ja karhusafarikin kiinnostaisi. Mielettömän upeita kuvia taas jälkeen kerran olet ottanut. Tykkään hirmuisesti kuvaustyylistäsi ja kuvien sävymaailmasta.

    • Reply Rimma August 15, 2016 at 15:57

      Vahva suositus Hossalle! Oikeasti niin uniikki ja upea paikka 🙂 Kiitos Kielo!

  • Reply Kielo August 12, 2016 at 13:36

    Edelliseen kommenttiini liittyen toivoisin postausta kuinka käsittelet kuvasi. Käytätkö jotakin presetejä kuvien käsittelyssä?

    • Reply Rimma August 15, 2016 at 15:58

      Tätä on pyydetty usein ja välillä olen vähän syvemmin asiaa sivunnutkin, mutta voisin joskus tosiaan kirjoitella aiheesta 🙂 Käytän jonkun verran presettejä sävymaailmojen luomiseksi. Mutta en oikeastaan koskaan semmoisenaan, vaan aina jollain omalla tvistillä ja lisäksi olen tehnyt itselleni ja tyyliini sopivia presettejä. Mutta VSCO:n 00-ilmaispaketilla pääsee hyvin alkuun! 🙂

      • Reply Kielo August 16, 2016 at 12:38

        VSCO näyttää poistaneen valikoimasta tuon 00-ilmaispaketin 😕. Onpa harmi!

        • Reply Rimma August 16, 2016 at 16:48

          Voi onpa tosiaan harmi! 🙁

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle August 12, 2016 at 13:47

    Voi kontiot! <3 Hossa vaikuttaa monipuoliselta. Kyllä pitää yrittää ensi kesänä päästä käymään karhukojussa Suomessa. Sitä ennen toivon näkeväni näiden kanadalaisia serkkuja. 🙂

    • Reply Rimma August 15, 2016 at 16:09

      Hossa on todella monipuolinen ja ehdottomasti vierailun arvoinen paikka 🙂 Sieltä löytyy paljon karhukatseluun erikoistuneita yrityksiä, joten sinne vaan! ^_^ Ääh en kestä Kanada!!! <3 <3 <3

  • Reply Kaisa J - Koti-ikävä August 12, 2016 at 15:17

    Upeaa! Karhu luonnossa on varmasti vaikuttava näky! Upeita kuvia olet saanut. Ja tuo teidän poikanen puunrungolla mustikoita natustelemassa! Maailman suloisin <3 Hossa kaikinpuolin vaikuttaa vierailemisen arvoiselta luontoretkikohteelta.

    • Reply Rimma August 15, 2016 at 16:30

      Kiitos Kaisa! Se todellakin oli vaikuttava näky. Siihen jäi ihan koukkuun, joten aion ehdottomasti vielä palata karhuja kuvailemaan 🙂 Poika oli kyllä livenäkin melkoisen suloinen mustikkasuu! <3 Niin kova marjanpoimija, että on selkeästi tullut pappaansa, joka on moninkertainen puolukan poiminnan maailmanmestari 😀

  • Reply Anna / 270 degrees August 13, 2016 at 20:08

    Äää, nuo karhut! Tuntuu, että karhubongailusta kirjoitellaan nyt vähän joka blogissa ja mun kuume päästä myös karhuretkelle vain kasvaa kasvamistaan 😀 Ensi kesän must-juttu kun tämä vuonna ei tule onnistumaan 🙂

    • Reply Rimma August 15, 2016 at 16:45

      Karhut on kyllä olleet viime aikoina kovasti pinnalla! Mikä on hieno juttu, koska ei varmasti liikaa tuollakaan itärajan suunnalla ole ihmisille töitä tarjolla ja karhunkatselu työllistää varmasti paljon ihmisiä. Ja lisäksi tietysti karhut saavat elää omassa elinympäristössään mikä on todella tärkeää <3 Ens kesänä sitte, todellakin! 🙂

  • Reply PeikeK | Ympäri maailmaa August 15, 2016 at 22:45

    Voihan nalle, ihanat kuvat! Tänä kesänä on tosiaan näkynyt karhukuvia useammankin ystävän ja tuttavan feedeissä, upeita ovat 🙂 Nämä teidän retkipostaukset toimivat kyllä kuin häkä, juuri alkoi hurja ruskaretken suunnittelu Rukalle 😀

    • Reply Rimma August 16, 2016 at 16:50

      Aijai miten mukava kuulla, että ihmiset ovat löytäneet karhunkatselun luonnossa vaihtoehtona eläintarhoille tms. laitoksille. Jes! 🙂 Ja vähintään yhtä huikeeta kuulla, että olemme voineet toimia inspiraationa! Mekin ollaan ensi kuussa menossa ruskaretkelle pojan kanssa samoille suunnille. Ehkä törmätään 😉

    Leave a Reply