Cascata Ampola – yksi Pohjois-Italian helmistä

Kun toukokuiset päivämme Dolomiiteilla olivat ohitse, nostimme uutta seikkailuintoa puhkuen auton kytkimen ja lähdimme köröttelemään kohti Garda-järveä. Alunperin aikomuksenamme oli jatkaa Dolomiiteilta pohjoiseen, Itävallan Grossglocknerin legendaariselle alppitielle, mutta sääennusteet saivat meidät muuttamaan viime hetkellä suunnitelmia. Vuorilla oli muutama aste pakkasen puolella, lunta tuprutti ja meillä vuokra-autossa kesärenkaat. Kaiken lisäksi olimme lumen vuoksi  joutuneet jo Dolomiiteilla luopumaan monista trekkailusuunnitelmistamme, joten valitsimme yksissä tuumin talven sijasta kesän. Siispä Gardalle!

Ajomatka Gardalle sujui leppoisasti ja lämpötila helli yli 20 asteen lukemilla. Juuri täydellinen sää pienten lasten kanssa ulkoiluun, kun vaatetta ei tarvitse pukea montaa kerrosta, mutta kevyillä pitkähihaisilla saa helposti blokattua pahimmat uv-säteet pienten kalvakkaa ihoa vahingoittamasta. Majoituimme ihanassa Airbnb-kämpässä Garda-järven pohjoispuolella lähellä Lago di Tennoa, mutta kerron tuosta lokaatiosta myöhemmin vähän lisää. Ensimmäisenä Garda-päivänämme halusimme lähteä tutkimaan erästä lähistöltä löytyvää vähemmän tunnettua vesiputousta. Olimme nimittäin saaneet Pohjois-Italiaa paljon kolunneelta Suvilta pari vinkkiä alueen upeista luontokohteista ja sen innoittamina etsimme kartasta koordinaatit Cascata Ampolalle.

Puolen tunnin ajomatka pitkin kiemuraisia teitä kannatti. Putous löytyi ylhäisestä yksinäisyydestään just niin kauniina, kuin sen kuvittelinkin. Vesi oli aivan jäätävän kylmää ja pelkkiä varpaita huljuttelemalla meinasi tulla totaalinen brain freeze. Uiminen oli siis poissuljettu vaihtoehto, vaikka kieltämättä räpiköinti matalassa ja tajuttoman kirkkaassa vedessä putouksen alla olisi vähän tätä anti-vesipetoa houkutellutkin.

Putous sijaitsee Garda-järven luoteispuolella lähellä Lago di Ledroa. Lähde ajamaan Riva del Gardasta kohti pohjoista ja seuraa Lago di Ledron viittoja tielle SS240. Jatka Lago di Ledron jälkeen tietä eteenpäin 14 kilometriä ja putous putkahtaa esiin kirjaimellisesti “ihan puskista” tien oikealla puolella. Sillan jälkeen löytyy parkkipaikka, sillä kapean ja mutkaisen tien varteen ei kannata pysäköidä. Putous on merkitty vain yhdellä pienellä kyltillä, joten kannattaa olla silmät tarkkana, sillä sen ohi ajaa helposti. Lyhyt polku putoukselle oli todella jyrkkä ja vaikeakulkuinen, mutta puiden väliin kotikutoisesti köytetystä rautalangasta sai otettua vähän tukea. Ihan ei ehkä paras kohde lapsille, joten pikkupojat ihailivat maisemia suosiolla aikuisten sylistä turvallisen välimatkan päästä kiikkerästä polusta.

Jos olet mestoilla, niin kannattaa käydä ihastelemassa!

Aurinkoista keskiviikkoa ja terkkuja Suomussalmen Hossasta!