Sen minulle kertoi Sarajevo

Eurooppa
April 28, 2016
Sarajevo_Bosnia ja Hertsegovina_Balkan_roadtrip

Miten kauniisti voikaan itä ja länsi sulautua yhteen ja puhua ikään kuin samaa kieltä, ajattelin ensimmäistä kertaa Sarajevon katuja kulkiessani. Noilla kaduilla vallitsi ihmeellisen seesteinen, jopa iloitteleva tunnelma. Se tuntui hieman hämmentävältä, sillä me kaikki tiedämme kuinka Sarajevo ja koko Bosnia ja Hertsegovina on joutunut kärsimään ja kokemaan kovia, eikä tästä kaikesta ole aikaakaan kuin vasta 20 vuotta.

Muistan jotenkuten itsekin uutiset 1990-luvun puolivälistä, kun telkkarissa kerrottiin Jugoslavian sisällissodasta. Jugoslavia tuntui tuolloin 10-vuotiaan mielestä kauhean kaukaiselta maalta, vaikka todellisuudessa olin jo matkustanutkin kauemmas. Koulussa historiantunneilla opin, että yllä näkyvässä kuvassa hyvin kauniilta näyttävällä Latinalaisella sillalla ammuttiin ensimmäisen maailmansodan ensimmäiset laukaukset 1914, kun Gavrilo Princip päästi päiviltä Itävalta-Unkarin kruununperillisen Franz Ferdinandin ja tämän vaimon.

Nyt tuon saman sillan kaiteissa roikkuu kymmenittäin rakkautta symboloivia lukkoja.

Sarajevo-3 Sarajevo-4 Sarajevo-5 Sarajevo-7

Alusta saakka kävi selväksi, että Sarajevo on vastakohtien kaupunki. Mikä tuossa kaupungissa oli kuitenkin äärimmäisen viehättävää oli se tunnelma, minkä nuo vastakohdat, se historia ja eri kulttuurit sinne loivat. Sarajevon katukuvaa värittävät sulassa sovussa niin islaminuskoisten moskeijat, juutalaisten synagogat kuin kristinuskoa tunnustavien kirkotkin. Vanhan kaupungin kujilla voi aistia itämaista tunnelmaa ja basaarityyppiset myymälät veivät matkaajan mielikuvissa jonnekin Turkin seuduille. Silti länsimaisuus oli myös hyvin vahvasti läsnä, eikä kaupunki tuntunut kaikessa eksoottisuudessaan kuitenkaan vieraalta, vaan päinvastoin; jollain tapaa kotoisalta.

Sarajevo_Bosnia ja Hertsegovina_Balkan_roadtripSarajevo-14 Sarajevo-13 Sarajevo-12Sarajevo-8 Sarajevo-20 Sarajevo-17 Sarajevo-15 Sarajevo-16

Yhdellä hetkellä kadulla saattoi törmätä pulujen perässä kirmaileviin pikkulapsiin, ja toisella nähdä sodassa jalkansa menettäneen miehen nojailevan ravintolansa seinään ja polttelevan voimakkaan hajuista tupakkaa. Basaarikadulla hihkuin ilosta löydettyäni ihanat matkamuistot, värikkäät tyynynpäälliset, joita en vain voinut vastustaa. Hetken päästä ihmettelin vanhan tavaran liikkeen edessä kaupan olleita passeja, joiden sivuilta tuijottivat 1990-luvun alussa syntyneiden lasten surusilmäiset katseet. Miten passit olivat päätyneet tuonne myyntiin kaiken muun sotahistoriasta muistuttavien tavaroiden joukkoon? Mitä noille lapsille oli tapahtunut Jugoslavian sodassa? Olivatkohan he päässeet pakenemaan kaupungin alle rakennettua tunnelia pitkin vai vetäisseet viimeiset henkosensa tarkka-ampujien luotien osuttua heihin?

Sarajevon keskustaa ympäröivillä kukkuloilla on paljon hautausmaita, liian paljon. Vaikkapa Alifakovacin hautausmaalta saa upean silmäyksen kaupunkiin, mutta voi sentään sitä fiilistä, minkä nuo sadat vieri vieressä sijainneet hautakivet saivat aikaan. Hiljaista sakkia oli autossa matkalla takaisin kohti keskustaa, vaikka Sarajevo olikin näyttänyt kauniilta kukkulalta katseltuna. Mutta eipä aikaakaan, kun Sarajevo vei jälleen uusiin tunnelmiin ja sai hymyn huulille värikkäällä olemuksellaan, kahvilakulttuurillaan ja sopivasti boheemilla meiningillään. Perheet viettivät loppukesän kaunista päivää puistossa, eläkeläiset pelailivat shakkia.

Viimeistään nyt saatte varmaankin jo kiinni kaupungin kontrasteista?

Sarajevo-28 Sarajevo-29 Sarajevo-19 Sarajevo-21 Sarajevo-22 Sarajevo-27 Sarajevo-23 Sarajevo-24 Sarajevo-25

Sarajevo on varmasti yksi niistä paikoista, jotka eivät vetoa kaikkiin. Minuun se kuitenkin teki vaikutuksen, vaikkemme ehtineet viettää siellä kuin yhden päivän. Sarajevossa, niin kuin koko Bosnia ja Hetrzegovinassakin, törmäsimme todella ystävälliseen asiakaspalveluun, ja ihmiset olivat muutenkin hymyileväisiä ja jotenkin lempeän tuntuista väkeä. Se on aika mieletöntä kun ajattelee, minkälainen lähihistoria monien näiden ihmisten perheillä on, ja kuinka moni heistäkin on menettänyt rakkaitaan niiden 12 000 Sarajevon piirityksen aikana kuolleen joukossa.

On jotenkin haastavaa pukea Sarajevon tunnelmaa täysin sanoiksi. Sen voin vain todeta, että siinä oli sitä jotain, mikä saa minut haluamaan sinne ajan kanssa takaisin. Joillakin paikoilla maailmassa vaan on paljon tarinoita jaettavanaan, ja nämä tarinat minulle kertoi Sarajevo. Toivottavasti pääsen niiden tarinoiden ääreen vielä toistekin!

***

Jos Sarajevo kiinnostaa enemmän, suosittelen luokemaan myös Maarit Helenan jutun kaupungista ja Sarajevon ränsistyneestä, 1984 talviolympialaisiin rakennetusta kelkkaradasta. Sarajevosta on kirjoittanut myös mm. Cocoa etsimässä -blogi.

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Arna / Cocoa etsimässä April 28, 2016 at 09:48

    Voi miten kauniisti kirjoitat Sarajevosta! Ja osuvasti, olet onnistunut kuvailemaan kaupungin tunnelmaa juuri niinkuin minäkin sen koin :). Sarajevo teki suuren vaikutuksen, voisin koska tahansa palata sinne, kuljeskelemaan kujille ja basaareihin, istuskelemaan kahviloihin ja syömään herkullista burekia. Ja ostamaan sen turkkilaishenkisen hopeatarjottimen, joka viime reissulta jäi kaihertamaan :). Kiitokset linkkauksesta!

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:12

      Kiitos Arna! 🙂 Sarajevo teki kyllä lähtemättömän vaikutuksen 🙂

  • Reply Jenna / With huge passion for life April 28, 2016 at 10:10

    Tätä postausta lukiessa tuli mieleen kaikki ne ristiriitaiset fiilikset, jotka Sarajevossa viime kesänä koin. Toisaalta pidin kaupungista, toisaalta en. Kaupunki jäi mietityttämään pitkäksi aikaa ja en ole vieläkään varma, haluaisinko palata Sarajevoon. Ehkä. Olet aivan oikeassa, että Sarajevon tunnelmaa on vaikea pukea sanoiksi.

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:13

      Ymmärrän kyllä tuonkin fiiliksen! Se oli osittain ahdistavaa se surun läsnäolo, mutta jotenkin se teki siitä kaupungista sitten kuitenkin niin aidon ja rehellisen. Kaikkine kolhuineen. 🙂

  • Reply Maarit April 28, 2016 at 10:36

    Kiitokset maininnasta! Ja mikä sattuma, kävin juuri läpi omia Sarajevon kuviani, koska teen ikuisuusprojektia blogin vanhojen postausten kanssa aikomuksena uusia jossain vaiheessa ulkoasua. Ihanasti kuvailet Sarajevoa, juuri samanlaisia tuntemuksia koin tuolla itse ja kaupunki antoi ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa. Sarajevo kuuluu ihan ehdottomasti suosikkikaupunkeihini, ja haluaisin kovasti takaisin Bosnia-herzegovinaan. Tulipa taas näistä kuvista ja kertomuksesta kaipuu Balkanille! 🙂

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:15

      Kiitos Maarit! Ja eipäs kestä. Mä haluisin kovasti ens kerralla kans sinne kelkkaradalle, missä te kävitte! 🙂

      Nyt ootankin jännityksellä, että minkälaisia uudistuksia sä tuut tekemään jo valmiiksi tyylikkääseen blogiisi!

  • Reply Mika / Lähtöportti April 28, 2016 at 12:18

    Olen sitä ikäluokkaa, että Sarajevon nimi tuo automaattisesti mieleen Matti Nykäsen ja ensimmäiset innolla seuraamani olympialaiset. Kaupunki kuulostaa ja näyttää juuri sellaiselta, jonka haluaisin itsekin kokea. Suunnitelmissa on ollut retki Mostariin jonkun Kroatian-matkan yhteydessä, mutta Bosnia ansaitsee selvästi enemmän aikaa. Täytynee siis lisätä ainakin Sarajevo kohdelistalle.

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:17

      Hehee, ymmärrän! 😀 Itsehän synnyin vasta kaks vuotta noiden olympialaisten jälkeen, tosin Nykäskylän aka. Jyväskylän likkana Nykäsen edesottamukset on kyllä sittemmin tulleet sangen tutuiksi. 🙂

      Suosittelen lämpimästi kyllä Mostarin ohella Sarajevoa! Vaikka Mostarkin on ihana, puuttui sieltä se jokin jännä tunnelma, mistä Sarajevossa sai kiinni. 🙂

  • Reply Lulu April 28, 2016 at 13:18

    Kävin 2 kesää sitten Sarajevossa vuorokauden visiitillä kesken Kroatian lomalle (vinkkinä: Dubrovnikista pääsee helposti bussilla Sarajevoon!) ja menetin sydämeni kaupungille.
    Vastakohdat viehättivät, kaupunki oli täynnä ihania ravintoloita ja basaareja, ihmiset olivat ihania, mutta toisaalta luotien reiät seinissä ja hautausmaat antoivat ajateltavaa ja saivat surumieliseksi.
    Ajattelin palata Bosniaan vielä paremmalla ajalla 🙂

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:19

      Kyllä, just samat fiilikset! Vastakohdissa on kyllä sitä jotain. Mäkin haluan palata vielä ehdottomasti noille suunnille. Edullinen ja mielenkiintoinen kohde myös lapsen kanssa reissatessa! 🙂

  • Reply Suvi April 28, 2016 at 13:20

    Oi, Sarajevo… <3 Ehkä ensi kesän reissu vie meidät tuonnekin. Mä ihastuin kyllä Sarajevoon heti kättelyssä, musta oli ja on edelleen uskomatonta, että Euroopassa on paikka, jossa voi päästä sellaiseen basaaritunnelmaan kuin Sarajevon basaareissa. Moskeijoista kaikuvat rukouskutsut tietysti vahvisti sitä vaikutelmaa. Me asuttiin silloin Serbitasavallan puolella ja oli vähän kummallistakin, kuinka erilainen (jotenkin itämainen) tunnelma Sarajevossa oli meidän silloiseen kotikaupunkiin verrattuna.

    Sarajevoon matkustaville on pakko suositella yhtä i-h-a-n-a-a ravintolaa nimeltä Mala Kuhinja (suomeksi: pieni keittiö) (http://malakuhinja.ba/eng/). Ko. ravintolassa ei ole ruokalistaa, vaan kokki kysyy etukäteen mahdolliset allergiat ja onko jotain mitä ehdottomasti ei halua syödä, ja valmistaa sitten menun. Asiakas ei siis tiedä mitä tuleman pitää, mutta ruoka siellä oli aivan taivaallista! Suosittelen lämpimästi 🙂

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:29

      Toivottavasti reissu vie ens kesänä tuonne takaisin! On kyllä varmasti ollut tosi mielenkiintoista asua tuolla. Ois mielenkiintoista kuulla siitä lisää!! Ehkä me järkätään joku miitti joskus niin saan haastatella sua!? ;D

      Onpas ihanan kuuloinen ravintolavinkki – toivottavasti joku nappaa sen täältä talteen!

  • Reply Jasmin / Wanderwall April 28, 2016 at 15:31

    Mäkin kävin viime kesänä Sarajevossa ja vaikka siellä tuli vietettyä useampi päivä niin en saanut tarpeekseni! Mua viehätti koko Bosniassa just toi toi idän ja lännen sekoitus. Siellä oli tavallaan edustettuna ihan kaikki mitä kuvitella saattaa. Ja ihmiset oli tosiaan hurjan mukavia! Menisin mieluusti uudestaan ja ton retken myötä myös lähi-idän kulttuuri alkoi kiinnostamaan ihan uudella tavalla 🙂

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:30

      No just näin! Hauskaa kuulla, miten niin moniin muihinkin on Sarajevo tehnyt vaikutuksen 🙂 Siellä kyllä tarvitaan edelleen turismin tuomia tuloja jälleenrakennustakin ajatellen, että ei muuta kun kaikki sinne vaan!

  • Reply Annika - home & away April 28, 2016 at 19:36

    En voi muuta kuin yhtyä edellisiin kommentoijiin. Kävin pikasesti läpikulkumatkalla Sarajevossa kesällä 2008 ja siitä lähtien olen haaveillut kaupunkiin paluusta. Todella osuvasti kuvailit kaupungin tunnelmaa ja omiakin fiiliksiä, jotka muistui tekstin avulla mieleen!

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:31

      Kiitos Annika, tosi kiva kuulla että olin onnistunut tavoittamaan kaupungin tunnelman sunkin mielestä! 🙂

  • Reply inse April 28, 2016 at 23:40

    Tämä ei nyt liity postauksen aiheeseen mitenkään, mutta mitkä vaunut teillä on? Bugaboot ilmeisesti molemmilla, mutta ovatko Buffalot?

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:33

      Bugikset juu on molemmilla, mutta Cameleonit! Ne on vähän kevyemmät kuin Buffalot niin ollaan malemmat myös reissattu niiden kanssa. Toimii hyvin täällä kaupunkikäytössä ja rullaa myös lenkkipoluilla 🙂

  • Reply Ansq80 April 29, 2016 at 14:03

    Ihana postaus 🙂 Itse tulin viime viikolla Balkanilta ja Bosnia-Hertzegovina vei kyllä sydämen täysin, mahtava luonto ja ihmiset jokapaikassa niin kovin ystävällisiä. Meillä oli tyttären kanssa vaan niin tiivis aikataulu, että ostokset jäivät odottamaan seuraavaan kertaan.

    • Reply Laura April 29, 2016 at 16:35

      Oi ihana kuulla, kiitos! Missä kaikkialla vierailitte? 🙂 Siellä oli kyllä luonto myös niin upeaa että senkin vuoksi tekisi mieli palata! Kaiken kaikkiaan upea maa.

    Leave a Reply