#ReilutBlogit vol 2. Huskysafari: vastuullista turismia – vai onko sittenkään?

Asenteet ja ajatukset, Eläimet
March 8, 2016
#ReilutBlogit huskysafari

Järven jäällä on hyytävän kylmä. Minulla on jalassa pari vuotta sitten joululahjaksi saadut lämpimät talvikengät ja tuplapari mummon kutomia villasukkia, mutta silti meinaa varpaita kipristellä. On tammikuun alku ja lämpötila on pysytellyt koko viikon -30 asteen tietämillä. Ei siis mikään ihannekeli talviulkoilua ajatellen näin omasta mielestäni, mutta ystäväni siperianhuskyjä ei kylmyys haittaa. Mitä enemmän mittarissa paukkuu pakkasta, sen tyytyväisempiä ja aktiivisempia nämä kirkassilmäiset pörröturkit ovat.

Ja aktiivisia ne toden totta ovatkin, sillä tällä yhteen hitsautuneella nelikolla ei omistajansa mukaan virta ihan hetkessä lopu kesken, ja koirien liikunnanhalu on suorastaan kyltymätön. Ne jaksavat riehua oman ihmisensä mukana vetotreeneissä, lumikenkäreissuilla, metsässä, kalareissuilla, uimassa, nenäreeneissä, koirakavereiden kanssa, pyöräilemässä, marjassa, suolla – you name it. Hieman toista kaliiperia kuin allekirjoittaneen chihuahuatrio, jolle riittää mainiosti (etenkin kurjalla säällä) vartin lenkki korttelin ympäri pari kertaa päivässä.

Huskyjen alkukantainen luonne on suora ja rehellinen: ne tahtovat tehdä ja mennä – useimmiten sata lasissa. Voisi muuten kuvitella, että neljästä isosta koirasta lähtee melkoinen meteli, mutta ei. Ystäväni kokemuksen mukaan tasapainoiset ja hyvinvoivat huskyt eivät paljon huutele. Tämän olen itse asiassa todennut minäkin jo useamman kerran tilanteessa, jossa olen oman (kröhöm) suhteellisen haukkuherkän trioni kanssa kävellyt ystäväni talon ohitse, missä tyynen ylväät huskyt katselevat häkistään ohi pauhaavaa chihulaumaa korviansa lotkauttamatta.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-9 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-7 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-19 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-10 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-18 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-20 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-14 #ReilutBlogit huskysafari

Vuonna 2010 Suomen huskytoiminta rikkoi uutiskynnyksen, kun Sodankylästä löytyi kymmenien koirien raadot. Aluksi epäiltiin koirien olevan peräisin Lappiin “etelästä tai ulkomaita myöten” ilmestyviltä yrittäjiltä, mutta selvisikin raatojen olevan peräisin paikallisesta pitkään pyöritetystä safariyrityksestä.

Lapin erämaihin huskyt saapuivat turistien myötä ja ensimmäinen siperian husky rekisteröitiin Suomeen 1960-luvulla. Kirkassilmäiset huskyt ovat upeita eläimiä, joten en yhtään ihmettele, että safaritoiminta niiden ympärillä on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Mielikuva pakkasen puraisemasta luonnosta, höyryävästä hengityksestä ja yhteen hiileen saumattomasti puhaltavien koirien vetämästä valjakosta on varmasti monen turistin mielestä houkutteleva. Samaan aikaan mieleeni nousee kuitenkin aika paljon kysymysmerkkejä valjakkokoirien elinoloista, eikä Animalian lehdessä muutama vuosi sitten julkaistu artikkeli “Karua elämää huskytarhalla (löytyy sivulta 10), alan harrastajan kriittiset kirjoitukset tai petojen syötäviksi tunturiin jätetyt koiranraadot näitä ajatuksiani ole lievittäneet.

Suosittelen lukemaan linkkaamani jutut, mutta lyhyesti artikkeleita referoiden: safariyrittäjille huskyt ovat ensisijaisesti tuotantoeläimiä, ja niiden arvo on näin ollen esineellinen, etenkin kun puhutaan satojen koirien yrityksistä. Kannattamattomat yksilöt usein lopetetaan, olivatpa koirat nuoria ja terveitä tai eivät. Vuonna 2010 Suomen huskytoiminta rikkoi uutiskynnyksen, kun Sodankylästä löytyi kymmenien koirien raadot. Aluksi epäiltiin koirien olevan peräisin Lappiin “etelästä tai ulkomaita myöten” ilmestyviltä yrittäjiltä, mutta selvisikin raatojen olevan peräisin paikallisesta pitkään pyöritetystä safariyrityksestä.

Kuitenkin faktatietoa huskysafarien eettisyydestä on mielestäni kovin vähän saatavilla kotimaisella kielellämme, joten päätin niin sanotusti katsoa koiraa karvoihin ja ottaa yhteyttä eläinoikeusjärjestö Animaliaan pitkän kysymyslistani kera. Mieltäni askarruttaneisiin epäkohtiin ystävällisesti ja perusteellisesti on vastannut eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-8 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-6 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-1 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-12 #ReilutBlogit huskysafari

Miten tavallinen kuluttuja/turisti voi valikoida lukemattomien huskysafarijärjestäjien joukosta se paras ja koirien kannalta eettisin vaihtoehto? 

Mitään täysin yksiselitteisiä kriteereitä on vaikea sanoa, koska koirayrittäjille ei ole luotu sellaista järjestelmää, jossa ulkopuoliselta taholta tarkistettaisiin ja luokiteltaisiin toiminta. Mitä enemmän asiakas joutuu luottamaan pelkästään yrittäjän sanaan, sitä vaikeampaa on arvioida tilanne todellisuudessa. Omiin aavistuksiin ja silmiin kannattaa tietysti luottaa: tuntuuko yrittäjä vastaavan kysymyksiin rehellisesti ja kiertelemättä? Tuntuuko siltä, että hän aidosti välittää eläimistä, vai ovatko koirat hänelle pelkkiä työvälineitä? Mikä on yrittäjän ja mahdollisten muiden työntekijöiden koulutus, löytyykö esim. ammattitutkinnon suorittaneita eläintenkouluttajia ja –hoitajia? Mitä raportteja yrittäjä on valmis esittämään, löytyykö esimerkiksi tuoretta todistusta eläinlääkärin tarkastuksesta koirien olosuhteista ja kunnosta? Myös valtavan isot koirayritykset herättävät kysymyksiä eläinten hoidosta ja yksilöllisestä huolehtimisesta. Kannattaa varmistua myös siitä, että yritys on pysyvä eikä vuokrayritys, joka haalii koirat ennen kautta mistä sattuu ja kauden jälkeen myy tai lopettaa koirat yrittäjän muuttaessa muualle.

Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota (esim. koirien hyvinvoinnissa) ja mitä ottaa selville etukäteen? 

Kannattaa kysellä tarkkaan koirien hoidosta: kuka koirien hyvinvoinnista ja hoidosta vastaa, paljonko koirat joutuvat työskentelemään päivässä ja viikossa, kuinka usein eläinlääkäri käy tilalla ja miten sairaat koirat saavat toipua, miten koiria huolletaan safarien jälkeen, kuka kouluttaa koirat ja millä menetelmillä, mitä käy niille koirille, jotka eivät sovellu vetämiseen tai esim. loukkaantuvat sen verran, että vetäminen ei enää sovi koiralle, mutta muuten koira voisi viettää kivutonta elämää. 

Kannattaa myös hyödyntää nettiä ja sosiaalista mediaa: uskoisin, että suuresta osasta yrityksiä löytyy jo jonkinlaisia käyttäjäkokemuksia, kun tarpeeksi etsii. Kaikkea lukemaansa ei tietysti kannata purematta niellä, mutta jos negatiivisia kommentteja löytyy useasta eri lähteestä, voi jo ajatella, että paikassa ei ole kaikki kunnossa. Ja kuvia kannattaa katsella: löytyykö esim. FB-sivuilta paljon tuoreita kuvia ja millaisen vaikutelman ne antavat.

Mitkä voisivat olla selkeitä konkreettisia merkkejä siitä, etteivät koirat voi hyvin? 

Jos koirat ovat kovin stressaantuneita, rähisevät aitauksissaan ja näyttävät hermostuneilta, eivät asiat ole kunnossa. Selkeä merkki on tietysti myös koirien laihuus ja huonokuntoinen turkki, ja tietenkään yksikään työssä käytettävä koira ei saa ontua tai vaikuttaa muuten kipeältä. Koirien tulisi asua omissa laumoissaan turvallisissa aitauksissa, joissa on tukevat, eristetyt ja tarvittaessa lämmitetyt kopit. Lyhyissä ketjuissa vakituisesti pitäminen ei ole hyväksyttävää. Myös sotkuisuus herättää epäilyksiä, niin aitausten kuin muunkin ympäristön. Jos aitauksissa juoksentelee paljon pentuja, saa sekin heräämään kysymykset siitä, annetaanko koirien lisääntyä holtittomasti ja ylimääräiset lopetetaan tai myydään kelle sattuu. Kannattaa myös tarkkailla, miten koirat suhtautuvat hoitajiinsa: jos koirat vaikuttavat pelokkailta tai hoitajat käsittelevät niitä yhtään kovakouraisesti, ei niiden hoito ole hyväksyttävää. Vetokoirat ovat samanlaisia kuin muut koirat: nekin oppivat parhaiten oikeasta käytöksestä palkiten, eikä psyykkinen tai fyysinen väkivalta koiria kohtaan ole koskaan hyväksyttävää.

Mitkä ovat taas merkkejä hyvästä toimijasta? 

Koirat näyttävät hyväkuntoisilta ja myös psyykkisesti tasapainoisilta, ne eivät ole hermostuneita, pelokkaita tai aggressiivisia. Koirien tulisi suhtautua luottavaisesti yrityksen omistajaan ja työntekijöihin. Ja työntekijöiden tulisi tuntea koirat yksilöinä, osata kertoa jokaisesta koirasta mm. sen luonteesta, taustasta ja terveystilanteesta. Työntekijöiden tulee kohdella koiria rauhallisesti ja ystävällisesti, koirille ei saa huutaa saati läimiä tai riuhtoa niitäNiin yrityksen omistajalla kuin työntekijöilläkin tulee olla vankkaa tietoa koirien hyvinvoinnista ja kokemusta vetokoirien koulutuksesta ja käsittelystä. Koska vetäminen on koirille fyysisesti raskasta, tulee myös niiden lihashuollosta huolehtia. Yrittäjän tulee olla valmis kertomaan rehellisesti kaikesta koiriin liittyvästä. Koirien varusteiden tulee olla ehjiä ja huollettuja.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-15 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-16Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-17 #ReilutBlogit huskysafari

Mitä kannattaa tehdä, jos epäilee ettei joku safariyrittäjä toimi eettisesti? 

Ensimmäisenä kannattaa soittaa alueen kunnan- tai valvontaeläinlääkärille. Heidän pitäisi tuntea kaikki toimialueensa koirayrittäjät ja osata kertoa, koska paikassa on tehty tarkastus. Aina tarvittaessa he tekevät eläinsuojelutarkastuksen. Valitettavasti eläinsuojelulakimme on kuitenkin sen verran löyhä, että tarkastuksia voidaan tehdä vuosia ja antaa toistuvia huomatuksia  tiettyjen puutteiden korjaamiseksiTilanne voi jatkua näin pitkäänkin, vaikka rikkomukset olisivat eläinten hyvinvoinnin kannalta huomattaviakin. Vain harvoin eläinlääkäri ryhtyy kiireellisiin toimenpiteisiin ja esimerkiksi eläinten huostaanottoihinja silloin tilanne on jo todella huono. Eettisyyteen kuuluvat myös sellaiset asiat, joihin viranomaiset eivät voi puuttua: esimerkiksi se, että koiria pennutetaan liikaa ja ylimääräiset lopetetaan, on asia, johon ulkopuolelta ei voi juurikaan puuttua, mutta joka on ehdottoman epäeettistä. Tällaisissa tapauksissa tulee antaa palautetta yrittäjälle sekä tietysti kertoa asiasta eteenpäin tuttavilleen jne., jotta kukaan muu ei eksyisi samaan paikkaan.

Kuinka paljon rekikoiran pitäisi saada liikkua off-seasonilla eli kesäaikaan? Mitä muita epäkohtia/vaatimuksia voi koirien pitämiseen liittyä koirien hyvinvointinäkökulmasta (esim. tilavaatimukset häkeissä, ketjujen pituus jne)?

En ole niin perehtynyt vetokoiriin, että pystyisin sanomaan jotain tarkkoja liikuntamääriä, mutta se on selvää, että liikunnan tulee olla säännöllistä myös kesäaikana, jotta koirien kunto pysyy yllä ja mieli virkeänä. Yrittäjän tulisi käyttää kesää myös koirien kouluttamiseen.

Mielestäni koiria ei tulisi pitää ketjuissa lainkaan. Vaikka laki sen salliikin, se ei ole koiran kannalta koskaan saman veroinen asia kuin aitauksessa asuminen. Lain vaatimukset koiratarhojen koosta eivät ole kummoiset, joten jos aitaus näyttää yhtään ahtaalta, ei se ole koiralle riittävä, vaikka lain vaatimus juuri täyttyisikin. Koiran tulee mielestäni pystyä myös juoksentelemaan aitauksessaan, vaikka se saisikin vetokoirana juosta myös muualla. Välillä koirilla näkyy käytettävän myös todella huonoja koppeja, jopa pelkkiä tynnyreitä jne. nukkumapaikkoina. Nämä eivät tietenkään ole hyväksyttyjä. Vetokoirina käytetään myös hyvin ohutturkkisia koiria, ja nämä tarvitsevat aina ehdottomasti hyvän, lämpimän kopin suojakseen.

Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-11 #ReilutBlogit huskysafari Siperianhusky_huskysafari_eettisyys-13 #ReilutBlogit huskysafariSiperianhusky_huskysafari_eettisyys-4 #ReilutBlogit huskysafari

Koska eläinten hyödyntämiseen turismissa liittyy aina eläinten hyvinvointiriskejä, suosittelen jättämään niin rekikoirasafarit kuin porokyyditkin väliin. Valitettavasti meille Animaliaankin tulee säännöllisesti ilmoituksia huskytiloista, joissa koirien hoito ei ole asianmukaista. Aina ei kuitenkaan rikota niin selvästi lakia, että viranomaiset pystyisivät puuttumaan toimintaan. Suomen luonnosta voi nauttia monilla muillakin tavoilla ja tukea silti paikallisia yrittäjiä: kannattaa kokeilla esimerkiksi ohjattuja hiihtoreissuja latureittien ulkopuolella, lumikenkäretkiä ja patikointia. – Laura Uotila, Animalia

Olisiko hyvä tapa/tyyli kysyä suoraan safariyrittäjältä mitä koirien kanssa tehdään off-seasonilla, miten paljon ne saavat liikuntaa ja mitä tapahtuu rekikoirille, jotka eivät enää jostain syystä ole sopivia vetotehtäviin? 

Ehdottomasti tulee kysyä suoraan! Yrittäjät saavat varmasti näitä kysymyksiä paljon ja kannattaakin kuulostella, onko vastaus ulkoa opeteltu sellaiseksi, että sen tiedetään olevan ”oikea”, mutta totuus on jotain muuta. Jos yrittäjä ei osaa tai halua vastata tarkentaviin kysymyksiin, pitäisi hälytyskellojen alkaa soida.

Koska eläinten hyödyntämiseen turismissa liittyy aina eläinten hyvinvointiriskejä, suosittelen jättämään niin rekikoirasafarit kuin porokyyditkin väliin. Valitettavasti meille Animaliaankin tulee säännöllisesti ilmoituksia huskytiloista, joissa koirien hoito ei ole asianmukaista. Aina ei kuitenkaan rikota niin selvästi lakia, että viranomaiset pystyisivät puuttumaan toimintaan. Suomen luonnosta voi nauttia monilla muillakin tavoilla ja tukea silti paikallisia yrittäjiä: kannattaa kokeilla esimerkiksi ohjattuja hiihtoreissuja latureittien ulkopuolella, lumikenkäretkiä ja patikointia.

Tämä postaus on osa matkabloggaajien #ReilutBlogit-kampanjaa, jonka myötä pyrimme herättämään huomiota vastuullisen matkailun puolesta sekä kertomaan esimerkkejä ympäri maailmaa. Tästä pääset lukemaan Lauran ja minun aiemmat postaukset siitä, kuinka bongailla luonnonvaraisia villieläimiä vastuullisesti ja eettisesti kestävältä pohjalta. Meidät haastoi mukaan Gia ja itse ohjaan pallon eteenpäin Millalle Pingviinimatkoihin ja Archie Gone Lebanonin Inkalle.

Heräsikö teillä ajatuksia aiheeseen liittyen? Osallistu ihmeessä mukaan #ReilutBlogit-kamppikseen ja jaa omia tarinoitasi (pieniä tai suuria) kestävästä matkailusta vaikkapa tässä meidän kommenttiboksissa, blogissasi tai muissa sosiaalisen median kanavissa!

You Might Also Like

40 Comments

  • Reply Erika March 8, 2016 at 13:03

    Vaikka olikin pitkä postaus, jaksoin kerrankin lukea ajatuksen kanssa alusta loppuun! Tämä postaus laittoi minut ajattelemaan. Minulle tuli paha olo noiden eläinten puolesta, jotka joutuvat syyttä suotta kärsimään… Vaikea uskoa, että kukaan kohtelisi muita – oli kyse sitten ihmisistä tai eläimistä – huonosti. Valitettavasti sitä kuitenkin tapahtuu – liikaa ja liian usein. Kyllä se vain niin on, että ihminen on raain kaikista.

    • Reply Rimma March 10, 2016 at 17:58

      Näin se valitettavasti menee just niinkuin viimeisessä lauseessasi totesit.. Mutta kiva kuulla, että jaksoit lukea koko pitkän ja aika informatiivisen postauksen! 🙂

  • Reply Kea | Deep Red Blues March 8, 2016 at 13:04

    Tosi hyvä ja ajankohtainen postaus! En ikinä menis rekikoira-ajelulle paikkaan joka vaikuttais mitenkään epäilyttävältä tai jossa koirat näyttäisivät huonosti kohdelluilta ja siltä etteivät ne nauttisi siitä mitä ne tekevät. Tiedän nimittäin että sellaisiakin paikkoja on. Ja jos Suomessa toiminta jossain näyttää pahalta, voi olla varma siitä, että muualla maailmassa on asiat valitettavasti paljon pahemmin. Sen vuoksi toivoisi, ettei kukaan toiminnallaan ja matkoillaan tukisi sellaista.

    Pakko vielä sanoa, että monilla rekikoirapaikoilla ei käytössään ole juurikaan puhdasrotuisia siperianhuskyja, vaan alaskanhuskyja, jotka ovat suoraansanottuna ihan sekarotuisia koiria. Geeniperimässä voi olla huskya, malamuuttia, paimenkoiraa, ajokoiraa yms. Sen vuoksi tuosta haukkumisesta/haukkumattomuudesta ei kannata vetää mitään erityisiä johtopäätöksiä. Näihin ns. alaskanhuskyihin on usein sekoitettu juurikin paimen/metsästyskoiraa niiden pitkäjänteisyyden ja kestävyyden vuoksi, niille kun ominaista on juosta päivän mittaan paljon ja nimenomaan haukkua ja pitää meteliä. Siksi luulen että monet rekikoiratkin haukkuvat innostuksissaan, eikä se välttämättä ole erityisen negatiiviseksi leimaavaa käytöstä. 🙂

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:15

      Luinkin juuri että Kanadan Vancouverin olympialaisia varten 2010 haalittiin hirmuiset määrät rekikoiria, jotta olisi millä ajeluttaa turisteja. Noh, luonnollisesti kun olympialaiset oli juhlittu ja väkijoukot hävisivät, lopetettiin koiriakin ihan järjettömät määrät. Ei pysty käsittämään 🙁 Alempana rekikoiraharrastaja kertoikin nuista roduista tarkemmin, minulla itselläni ei niistä ole sen enempää käsitystä. Mutta sitä en epäile etteikö rekikoirat nauttisi hommastaan, on vain eri asia miten eettisesti kestävällä pohjalla toiminta on ja esimerkiksi juuri sitä puolta, että pennutetaanko tietyn tarhan koiria ja mitä valjakkokoiraksi sopimattomille yksilöille/eläköityville tehdään ei valitettavasti pysty mitenkään päällisin puolin sanomaan, vaikka muuten koirat vaikuttaisivat hyvinvoivilta ja tyytyväisiltä. Eli riski on aina olemassa.

  • Reply Maarit March 8, 2016 at 13:18

    Voi että, ensinnäkin ihania kuvia! Husky kuuluu kyllä meidän perheen top-10 lempikoirarotuihin. Tykätään koirista hurjasti vaikkei omaa olekaan. On kyllä sanottava, että olen haaveillut ja vieläkin haaveilen koirasafarista, mutta jos joskus sellaiselle lähtisin vaatisi se selvitystä yrityksen taustoista.

    Paljon hyviä ja huomionarvoisia pointteja Animalialta, mutta tuntuu ehkä hivenen radikaalilta sanoa suoraan, että suositellaan jättämään tälläiset kokonaan väliin. Jotenkin uskoisin vetokoirarotujen kuitenkin nauttivan työstään, silloin kun kaikki niiden hoidossa ja arjessa tapahtuu vastuullisesti. Enemmänkin peräänkuuluttaisin vaatimaan näiltä safarijärjestäjiltä ehdotonta vastuullisuutta, ja mieluummin niin, että palvellaan pienempää ryhmää asiakkaita hieman korkeammalla hinnalla ja tinkimättä eläinten hyvinvoinnista. Tästä tulee esimerkkinä mieleen Choben kansallispuisto Botswanassa, johon suunnataan syksyllä. Majoitukset ovat kalliita, ja vierailijoiden määrää rajoitetaan. Puiston portilla vaaditaan dokumentit maksetuista yöpaikoista ja puistomaksuista, tai muuten matka tyssää siihen. Meidän kolmeviikkoisen Afrikan reissun kalleimmat yöt ovatkin Choben leirintäalueilla. Vaikka onkin kalliimpaa, arvostetaan paljon puiston toimintaa.

    Karkasi vähän aiheesta, mutta hyvä postaus, ja toivottavasti valjakkosafareista haaveilevat lukisivat tämän ja valitsisivat huolella minkä toimijan retkelle lähtevät! Olisihan se hienoa jos toiminnasta tulisi jollaintapaa luvanvaraista ja näiden yritysten toimintaa ja eläintenpitoa valvottaisi säännönmukaisesti. 🙂

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:21

      Juurikin tuossa ylempänä kommentoinkin samaa Kealle, että tottakai ja taatusti suurin osa koirista nauttii vetotyöstään, sitä en minä eikä varmastikaan Animalia kiellä. Tokihan voi olla näin, että jos turistit osaisivat ja vaatisivat selkeästi läpinäkyvyyttä tähänkin toimintaan, niin sellaisia safariyrityksiä syntyisi, jotka aidosti toimivat täysin kestävällä ja eettisellä pohjalla. Kyllähän huskysafariyrityksiä valvotaan nytkin, mutta ongelma on se, ettei epäeettisiin kohtiin eläinsuojelulain puitteissa voida puuttua (kuten tuolla postauksen tekstissäkin kävi ilmi), joten riski on aina olemassa, että tulee tukeneeksi esimerkiksi juuri eläköityvien tai vetokoiraksi sopimattomien koirien lopettamista, vaikka muuten tarhalla asiat päällisin puolin hyvin olisivatkin.

      Tuo teidän valitsema kansallispuisto kuulostaa kyllä ihan mahtavalta!! Ihanaa, että valitsitte sen.

  • Reply Kaukokaipuun Nella March 8, 2016 at 13:38

    Minä en ota kantaa näihin sen suuremmin, mutta haluaisin silti jakaa tämän linkin, kun tätä aihetta sivuttiin taannoisella Rovaniemen reissulla.

    Eli jätän tämän vain tähän: http://www.bearhillhusky.com/index.php?s=18&l=uk

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:21

      Kiitos linkistä! Pitääpäs tutustua.

  • Reply Helena Arvio March 8, 2016 at 14:01

    Komppaan Maarittia, toivottavasti tässäkin asiassa huomioitas vastuullisuus, koska huskyajelu kiinnostas kovasti..

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:22

      Niinhän sitä toivoisi! 🙂

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta March 8, 2016 at 15:04

    Kiitos, että otitte osaa #ReilutBlogit kampanjaan ja vielä erittäin hyvällä aiheella! Tätä olen itsekin koiraihmisenä pohtinut, onko nämä huskysafarit OK vai ei. Toisaalta huskeille on luontaista juosta ja tehdä, mutta niin kuin Animalialtakin todettiin se on niin vaikeaa valvoa, että kaikki tehdään eettisesti (vaikka tehtäisiinkin mitään lakeja rikkomatta). Ja tietenkään kukaan ei myönnä suoraankaan kysyttäessä, että juu kauden jälkeen tapetaan koirat ja jätetään mettään -Eikä tätä kukaan halua uskoa.
    Olen ollut kerran Vuokatissa huskysafarilla ja silloin paikka vaikutti ihan hyvältä, mutta enpä näitä juttuja silloin ajatellutkaan tai mitään kysellytkään.
    Kaikkien huskysafareiden boikotoiminen on radikaali ehdotus, mutta ei mielestäni aivan tyrmättävä kuitenkaan. Niin kuin on todettu, eläinten hyödyntäminen rahan tekemiseen on aina riskialtis bisnes. Olisi hienoa jos jokin taho tekisi ulkopuoliset ja säännölliset tarkastukset näihin paikkoihin ja julkaisisivat ne. Siis sama idea kuin esim. tähtiluokituksille hotelleissa -sitten olisi riippumaton taho, jolta varmistaa onko jokin firma suositeltava tai ei.
    Tykkäsin myös Animalian somekommentista, jos on ylpeä paikastaan ja eläinten kohtelusta jne, niin miksei sitä somessa toitottaisi. Itsekin menisin ensimmäisenä firman FB sivuille katsomaan kuvia (toki myös söpöjen koirakuvien vuoksi, en vain kyttäämään eettisyyttä!).

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:24

      Paljon samoja ajatuksia Annika minullakin tästä aiheesta! Juurikin tuota eettistä puolta jota ei eläinsuojelulaissa esimerkiksi oteta ollenkaan huomioon on vain varmasti aika hankala valvoa.

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle March 8, 2016 at 16:40

    Mahtavaa, että koostit tälläisen postauksen, josta selviää mihin kaikkiin asioihin huskysafareilla kannattaa kiinnittää huomiota. 🙂 Tosi hyviä pointteja, joita ei varmasti etenkään ei-koiraihmiset tule ajatelleeksi.

    En ole koskaan käynyt huskysafarilla, mutta se on haaveissa. Edelleen. Kuten Maaritkin sanoi, niin se vaatisi vain hieman enemmän selvitystyötä. Eläinten hyödyntäminen bisnekseen tuo aina omat haasteensa hommaan, mutta uskon, että niitä oikeasti hyviäkin paikkoja on. Jonkinlaista valvontaa vaan tosiaan pitäisi suorittaa enemmän ja Annikan ehdotus tähtiluokituksesta olisi mainio. Rekikoirat on kuitenkin tehneet tuota työtä vuosisatoja ja arvostan erittäin paljon sitä, että koira saa tehdä sitä mihin se on jalostettu. Valitettavasti koen, että monella kotikoiralla, joilla virtaa ja tekemisen halua riittäisi, mutta joka on kahlehdittu sisälle asuntoon, on asiat usein huonommin kuin _hyvin hoidetulla_ rekikoiralla.

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:32

      Harmi ettei meidän eläinsuojelulaki ota kantaa näihin mahdollisiin turhiin lopetuksiin yms. joten en oikein tiedä miten sitä valvontaa (tai kuka?) sitten suorittaisi? Itse en näistä syistä pysty kuvittelemaan meneväni huskysafarille, mutta eihän sitä tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos näihin asioihin tullaan tarkemmin puuttumaan 🙂 Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että on hienoa kun rekikoirat saavat tehdä työtä mitä rakastavat (kun vain kaikki tapahtuisi koirien ehdoilla) ja tuokin on ihan totta, että monella kotikoiralla on varmasti asiat huonommin.

  • Reply Tiina, Kinttupolulla March 8, 2016 at 20:15

    Tosi hyvä huolella tehty postaus! 🙂

    Olen Laura Uotilan kanssa ihan samaa mieltä, eli : “Koska eläinten hyödyntämiseen turismissa liittyy aina eläinten hyvinvointiriskejä, suosittelen jättämään niin rekikoirasafarit kuin porokyyditkin väliin.”

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:32

      Kiitos Tiina! Olen kyllä sinun ja Animalian Lauran kanssa tästä asiasta samaa mieltä.

  • Reply Kivimäen Jenni March 9, 2016 at 10:01

    Miten hirveän hyvä teksti ja ihanaa, että sait Animaliasta haastattelun. 🙂 Vastuullista blogijournalismia, nautin kovasti tämän lukemisesta. 🙂

    Varmaan kovinkaan moni ei ajattele, että vastuullista matakilua pitäisi miettiä myös kotimaassa. Mutta löytyyhän täältäkin näitä harmaita alueita useita (jääkarhuja Ranualla?! en ole käynyt koko eläintarhassa tämän takia…). Husky- tai porosafarilla en ole käynyt, vaikka kyllähän se mielikuva täydellisestä talvisäästä ja innokkaista reen vetäjistä hiljaisessa metsässä kuulostaa ihanalta. 🙂 Tosi hyviä pointteja tässä oli, mihin kiinnittää huomiota, jos joskus meinaa talvisafarille lähteä. Itsellä ne ovat tähän mennessä aina tyssänneet siihen, että ovat olevinaan tosi kalliita. Vaikka kyllähän vastuullisesta toiminnasta oikeasti maksaa mielellään, kunhan hinta on vain otettu reissubudjetissa jo etukäteen huomioon. 🙂

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:36

      Kiva kuulla, että postaus miellytti! 🙂 Ja tuosta Ranuasta olen ihan samaa mieltä. Joskus nuorempana olen siellä käynyt ja lähinnä itketti se yksinäinen jääkarhu ja muutenkin olen lukenut aika karuja juttuja lintujen siipien katkomisista (jotteivat pääse lentämään pois), mutta tämä olisikin sitten jo ihan oma tarinansa…

  • Reply Aamu March 9, 2016 at 11:27

    Hyvä kirjoitus, erittäin hienoa, että näitä asioita nostetaan esille. Ihmisten tietämättömyys lienee iso syy toiminnan jatkumiseen.

    Minulla on aika tiukka linja näiden kanssa ja en ymmärrä lainkaan huskysafareista haaveilevia ja samaan hengenvetoon ks asioiden eettisyyden pohtimista. Aniamilian ohjeistus jättää ks aktiviteetit väliin ei ole radikaali neuvo, pikemminkin on aika itsekästä ja sinisilmäistä yrittää sivuuttaa se .. Kaikki tietää, että kyseessä on taloudellista voittoa tavoitteleva toiminta. Jos rehdisti toimivaa yritystä täytyy etsimällä etsiä, ollaan jo sellaisella riski alueella, että ihan hirvittää eläinten puolesta. Kenen arvostelukyky riittää tekemään oikeat valinnat, jos edes virallisesti luotettavaa valvovaa tahoa ei ole.

    Tottahan toki valjakoihin käytettävät rodut nauttivat ks toiminnasta ja ihan vaativat aktiviteetteja ollakseen tyytyväisiä. On kuitenkin eri asia elää harrastelijan koirana kuin safarifirman koirana. Menen takuuseen siitä, että safaritoiminnassa on tilanteita ja hetkiä, jolloin yksittäisen koiran edusta, mukavuudesta, jaksamisesta tms joudutaan vähintäänkin tinkimään. Olipa sitten kyseessä kuinka hyväksi havaittu toimija.

    Vähän sama juttuhan se on ratsastuskoulujen hevostenkin kohdalla. Yleisesti ottaen yksityisomistuksessa olevien heppojen elämä on laadukkaampaa kuin satoja erilaisia pohkeenpaukuttajia ja suitsista kiskovia tuntilaisia kantavan kentän kiertäjä hevosen. Näin karusti yleistäen.

    Tässäpä minun jyrkähkö mielipiteeni asiaan 🙂

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:38

      Kiitos Aamu tästä perusteellisesta kommentista! 🙂 Olen kieltämättä kanssasi hyvin samoilla linjoilla.

  • Reply Jenni / Globe Called Home March 9, 2016 at 19:10

    Kiitos tästä tietopaketista! Tässä tuli monta juttua, joita olen itse joskus miettinyt, kun täällä Kalliovuorillakin noita husky-ajeluita tarjotaan ja olen joskus miettinyt, pitäisikö sellaiselle lähteä vai ei. Kysymyksien esittäminen vaan tuntuu hirveän vaikealta, ennen kuin on liian myöhäistä ja palvelu on jo ostettu, mutta parempi ehkä kysyä silloin kuin jättää kokonaan kysymättä.

    • Reply Rimma March 14, 2016 at 09:40

      Ehdottomasti kannattaa kysyä! Hyvän ja vastuullisen toimijan luulisi myös vastaavan mielellään ja kertovan näistä asioista ylpeänä.

  • Reply Katikki March 10, 2016 at 14:13

    Pidetään mielessä että siperianhusky on sieltä rodun virallistamisesta lähtien 1930 ja paljon sitä aiemminkin luotu juoksemaan ja vetämään ankarissakin oloissa. Itse olin viime vkloppuna kisaamassa sprinttiä ja kylläpä se hampaita naurattaa kun näkee miten innokkaana koirat ovat lähdössä kierrokselta toiselle. Safareilla esiintyy paljon alaskanhuskeja, joilla on paljon pidemmällä historia ja juuret kuin FCI:n hyväksymällä siperianhuskylla. Sekarotuisia ne kyllä on, kaikissa alaskanhuskyissa ei ole edes sitä huskya. Lintukoirat kuten seisojat on kovassa huudossa, tästä syystä luppakorvaisiin törmää tarhoilla 🙂 Ei sinne sotketa tarkoituksella malamuuttia (joka on hidas taakkavetäjä) tai ajokoiria (riistavietti huono asia). Lintukoirasekotuksilla näkee paljon ajettavan isoja nimekkäitä kilpailuita, mutta huskytarhoilla nämä alaskanhuskyt on huskycocktaileja tai rekisteröimättömiä siperialaisia 🙂 Lintukoirasekotuksilla haetaan sprinttivauhtia ja äkäistä lyhyttä menoa kuten sprinttiä – huskymaisemmat on kestäviä puurtajia pidemmälläkin matkalla 🙂

    • Reply Rimma March 10, 2016 at 17:57

      Olet ihan oikeassa, että huskyt (risteytyksiä tai ei) on luotu juoksemaan ja se on se mistä ne eniten nauttii! Sitä ei kukaan kyseenalaista 🙂 Siinä kohtaa kun eläimillä aletaan tehdä sitä kuuluisaa businesta, mukaan tulee näitä “ongelmia”.. Ilomielin tulisin joskus sinun tai muun tutun harrastekoirien valjakon kyytiin, mutta huskysafariyritysten järjestämät retket jätän todennäköisimmin jatkossakin siitä syystä väliin, että koen etten voi olla riittävän varma toiminnan eettisyydestä kaikista nuista postauksessa ilmikäyneistä syistä. Rapsutuksia sesseille! 🙂

  • Reply Ansku H March 14, 2016 at 22:36

    Nämä eläinsuojelujärjestöt ne sitten jaksavat mustamaalata kaikkea mahdollista. Oli minullakin joskus nuorena ja huskysafareista mitään tietämättömänä niistä vaikka millaisia mielikuvia, joita juuri tällaisilla jutuilla on helppo lietsoa, mutta kun menin ensimmäistä kertaa sellaiselle töihin, totesin, että valtaosa seurakoiran omistajista pitää koiriaan selkeästi huonommissa oloissa.

    Keskimääräiseltä seurakoiralta puuttuu asiantunteva hoitaja, joka ymmärtää jotain koirasta eläimenä. Siltä puuttuu laumatoverien seura, siltä puuttuu kaikki edes lähimain riittäväksi kutsuttava liikunta ja peruskunto on normaalisti luokkaa surkea, ruoka on huskyjen ruokaan verrattuna laadultaan surkeaa eikä niiden elämässä ole oikein mitään sellaista, jota kehtaisin itse edes kutsua koiranelämäksi nähtyäni sen, mitä on, kun koira saa olla koira ja elää aktiivista elämää koiralaumassa.

    En henkilökohtaisesti ole ollut töissä yhdelläkään tarhalla, jossa koiria oltaisiin lopetettu kevyistä syistä. Minun puolestani niitä huonoluonteisimpia olisi saanut lopettaa reilummallakin kädellä eikä yrittää etsiä niille seurakoiraa kaipaavaa kotia niin sinnikkäästi.

    Voitaisiinko joskus puhua siitä, mikä huskytarhoilla asuvilla koirilla on paremmin verrattuna seurakoiriin, joiden aika kauheaa ja yksinäistä elämää moni on sokeutunut pitämään hyvänä? Sen minä haluaisin nähdä, koska niillä on tosiasiassa aika moni asia seurakoiriin verrattuna oikein hyvin.

    • Reply Rimma March 16, 2016 at 14:53

      Kiitos kommentistasi! Ilman muuta suosittelen puhumaan siitä miten mielestäsi huskytarhoilla on asiat paremmin kuin seurakoirilla. Luen tekstisi taatusti mielenkiinnolla! Ja mukava kuulla, että tarhoilla joissa olet töissä asiat on hyvin. Se on oikeasti hieno asia. Valitettavasti tämänkin postauksen myötä olemme saaneet lukemattomia viestejä ihmisiltä, jotka myös ovat olleet huskytarhoilla töissä ja kokemukset ovat päinvastaiset kuin sinulla. Harva kun uskaltaa omalla nimellään näitä epäkohtia kertoa julkisesti, joten selkeästikin aihe on sellainen josta tulen kirjoittamaan myös jatkossa. Mukavaa kevättä!

  • Reply Tommi March 15, 2016 at 11:15

    Hei!

    Kiitos tärkeästä kirjoituksestasi. Olen usein pohtinut tätä aihetta pohjoisessa reissutessa ja nähnyt siellä huskyfarmeja molemmista ääripäistä. Huonoimpien esimerkkien kohdalla nimenomaan termi “tuotantoeläin” on täysin paikkansa pitävä. Koirien olot ovat pahimmillaan varsinkin kesäaikaan suoraan verrattavissa suursikalan olosuhteisiin. Ja talviaikaankin näillä tarhoilla koiria vedätetään aivan liikaa ilman riittävää lepoaikaa ja palautumista.

    Onnekseni olen saanut tutustua myös paikkaan, jossa tilanne on täysin päinvastainen. Posiolla sijaitseva noin 50 koiran huskytila, jossa omistajat tuntevat joka koiran nimeltä ja luonteeltaan. Siellä hierarkia toimii rauhoittavalla tavalla koko lauman eduksi ihmisten ollessa koirien kunnioittamia johtajia. Koiria ei pidetä ketjuissa vaan 2-4 koiran aitauksissa ja ne lisäksi saavat säännöllistä juoksutusta suuressa tarhassa ja pääsevät osaksi rodulle ominaista laumakäyttäytymistä. Ihailen myös sitä kuinka omistajat pitävät tarhan huoltorakennuksessa tarkkaa kirjanpitoa joka koiran ruokavalioista, lääkkeistä, vaivoista sekä mikä tärkeintä treenaamiseen käytetyistä työtunneista. Tämä yritys tuntuu myös panostavan kokonaisvaltaisesti elämysmatkailuun valjakkoreissuillla. Heidän rekiretkillään on nähtävää ja koettavaa. Omasta puolestani ainakin suosittelisin tätä yritystä lämpimästi kaikille!

    Hieman jäin miettimään sitä onko Animalialla tai sen edustajilla riittävää kokemusta tai tietoa valjakkoyrittäjyydestä ja toiminnasta vetokoirien kanssa. Eläinten hyvinvoinnin perusteihin he kyllä varmasti osaavat vastata. Ehkä olisin kaivannut myös parin vetokoirayrittäjän haastatteluja mukaan lähteeksi. Mutta joka tapauksessa hyvä, että tämä aiheuttaa keskustelua.

    • Reply Rimma March 16, 2016 at 14:56

      Kiitos Tommi loistavasta kommentista! On mukava kuulla, että olet päässyt tutustumaan huskytarhaan, jossa koirien hyvinvointi todellakin otetaan huomioon. Sen sijaan valitettavaa juurikin tuo ensimmäisessä kappaleessasi kuvailema tilanne :/ Uskon, että Animaliasta löytyy alan asiantuntijat ja heidän vastauksensa olivat linjassa siihen, mitä olen itse ottanut asiasta selvää (olen lukenut paljon myös ulkomaisia artikkeleita ja tutkimuksia asioista). Luulenpa, että en jätä aiheen käsittelyä tähän, sillä olen saanut kutsun tutustumaan huskysafari-yritykseen seuraavalla pohjoisen matkallani, joten tulen näihin aiheisiin palaamaan vielä joskus!

  • Reply antti rahkonen March 15, 2016 at 23:13

    En ole Husky yrittäjä, olen töissä farmilla, tämä taitaa olla seitsemäs kauteni asian parissa. Onkohan kirjoittaja itse ollut alalla töissä vai perustatko “asiasi” olettamuksiin ja omiin mielipiteisiisi siitä, miten sinun mielestäsi hommaa pitäisi viedä eteenpäin? Mites omat Siperian huskysi, pääsevätkö he tekemään sitä mikä heille on ominaista ja luontaista?

    En mene asian eettisyyteen, maailmabkun on hirveä paikka ja kaikkia eläimiä kohdellaan vääriin, siipi- ja lihakarjaa, lemmikkejä ei ihminen tietääkseni tarvitse mihinkään, kasvihuone päästöt on tapissaan ja kulutus yhteiskunta jyllää. Niin. Asiat kuitenkin ovat niinkiin ovat, valitettavaa. En perustaisi mielipidettäni sen pohjalta Husky farmin pyörittämiseen miten kasvatan ja koulutan omia koiriani.

    Suosittelisin perehtymään faktoihin hieman pintaa syvemmältä kuin spekuloimaan sitä miten asiat ehkä ovat ja miten asioiden pitäisi olla. Esittämissäsi asioissa on paljon tietoa joka ei pidä paikkansa, ihan noin Huskyn elämänkin kannalta. On hyvä että asiasta puhutaan, mutta puhutaan sitten faktoilla, jookos?

    Nimim. Seitsemän kautta Huskyfarmilla, seitsemän koiran ja kissan omistaja.

    • Reply Rimma March 16, 2016 at 15:00

      Kirjoittaja, jos sillä tarkoitit minua, ei ole ollut huskysafariyrityksessä töissä. Animalian asiantuntijoiden puolesta, jotka ovat kysymyksiin huskysafarien eettisyydestä vastanneet, en valitettavasti osaa kommentoida. Olen kanssasi samaa mieltä, että maailma on etenkin monen eläimen kannalta julma paikka. Juurikin siihen tässä kirjoituksessani halusin kohdistaa huomion, että ihmiset ottaisivat myös eettisen puolen huomioon miettiessään millaista toimintaa haluavat rahoillaan tukea. Jos olisit lukenut postauksen kokonaan tietäisit, etteivät kuvissa esiintyvät huskyt ole suinkaan omiani vaan ystäväni, joka harrastaa niiden kanssa todella monipuolisesti.

  • Reply #ReilutBlogit - Ruokahävikki matkoilla March 16, 2016 at 07:56

    […] monelle teistä pieneltä jutulta, mutta ite koen tämän aivan yhtä tärkeänä kuin esimerkiksi eläinten hyvinvoinnin tai roskaamisen aiheuttamat ongelmat. Otsikossa oleva, mun eilen kuulema vitsi summaa tämän […]

  • Reply Puupuu March 16, 2016 at 12:40

    Huh huh nyt on kyllä paksua tekstiä Animalian edustajalta – että lopetetaanpas tämä elinkeino kokonaan Suomesta? Asiasta kuin asiasta saa mustavalkoisen halutessaan – mutta halutessaan tämän mustavalkoisuuden voi kyseenalaistaa.

    Jos rekikoiratoimintaa aletaan vertaamaan tuotantoeläintoimintaan niin ollaan aika hakoteillä. Totta kai, safarihommat ovat “businesta” yrittäjälle, mutta luuletko että yritystoiminta olisi kannattavaa, jos eläimistä ei pidetä huolta? Sana alkaa kyllä Suomenmaan pienissä piireissä kiertämään nopeasti. Asiakkaalla on mahdollisuus valita ja olla tukematta paikkoja joissa asiat eivät ole hyvin. Matkailualan yrittäjyys on hyvin riskialtista puuhaa Suomessa, sitä ei kannata lähteä vaarantamaan ns. kusemalla omille kintuille. Toki on varmasti olemassa paikkoja joissa koirat eivät voi hyvin, mutta tämän perusteella ei tulisi tuomita koko alaa.

    Hyvä että mietit matkailun eettisyyttä mutta valitettavasti tekstisi oli hyvin yksipuolinen ja huonosti perusteltu, ja Animalian edustajan mustavalkoisuus kyllä pilasi tämänkin kannanoton kokonaan vieden naurettavuudellaan pohjan koko tekstiltä. Huomion vie väkisin myös asetelma, jossa nostat suoraan tuon lainauksen siitä että huskysafareita ei pitäisi tukea koska koirat saattaa joissain paikoissa voida huonosti, ja seuraavassa lauseessa kirjoitat omista pitkälle jalostetuista seurakoiristasi, jotka eivät osaa kulkea muiden koirien ohi stressaantumatta. Tämä on mielestäni tekopyhää.

    • Reply Rimma March 16, 2016 at 15:31

      Kiitos kommentistasi! Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi siitä, että matkailualan yrittäjyys on taatusti riskialtista puuhaa ja juuri sitä tässä postauksissa halusinkin selventää, eli asiakkaalla on mahdollisuus valita mitä toimintaa tukee. Jos kaikki on hyvin ja toimita tapahtuu eläinten ehdoilla aidosti, niin eihän yrittäjällä silloin ole mitään salattavaa vaan omasta toiminnastaan kannattaisikin kertoa ylpeänä? Valitettavasti olen saanut sähköpostitse useita yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat nimenomaan työskennelleet huskysafariyrityksissä ja kokemukset ovat sanotaanko aika ikäviä koirien hyvinvoinnin kannalta.. Eli selkeästi omille kintuille on jossain päin maatamme kustu ja pahasti :/ Omalla nimellä taitaa vain olla aika vaikea alkaa näistä kokemuksista kertomaan enkä tiedä mikä sellaiselle olisi edes sopiva forumi? Olisikin mahtavaa, että toiminta olisi kaikilta osin niin läpinäkyvää, että jokainen turisti halutessaan (kaikkiahan eläinten hyvinvointi ei edes kiinnosta siinä määrin, että omasta elämyksestä luovuttaisiin) pystyy sanomaan kyllä kiitos tai ei kiitos sen perusteella, miten eettiseksi kyseisen yrittäjän toiminnan tekee.

      Selventäisitkö minulle vielä miten mielestäsi Animalian edustajan kommentointi oli naurettavaa? Miten eläinten hyvinvoinnista ja oikeuksista huolehtiminen voi olla jonkun mielestä naurettavaa?

      Postaus ei käsitellyt seurakoirien jalostusta, joten en aio tähän aiheeseen tässä sen syvemmin mennä, vaikka minulla siitäkin olisi toki paljon sanottavaa.

  • Reply Koiravaljakkoa ajamassa- koirien ja ihmisten riemua | Mutkia matkassa – Retkiä Kainuun korpeen ja maailman metropoleihin March 27, 2016 at 11:44

    […] Rimma kirjoitti hiljattain husky safarien eettisyydestä ja haastatteli sitä varten Animalian edustajaa. Animalia suositteli jättämään rekikoirasafarit […]

  • Reply Kaisa / Mutkia Matkassa -blogi March 27, 2016 at 12:17

    Kiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta! Käytin Animalian edustajan vinkkejä kun kävin Vuokatti Safarilla valjakkoajelulla, postaus siitä löytyy täältä: https://mutkiamatkassa.wordpress.com/2016/03/27/koiravaljakkoa-ajamassa-koirien-ja-ihmisten-riemua/

    • Reply Rimma March 27, 2016 at 18:49

      Kiitos Kaisa! Mahtavaa! Käyn lukemassa 🙂

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net March 30, 2016 at 15:32

    Vihdoin löysin kolme minuuttia aikaa kommentoida, vaikka luin jutun jo aikaa sitten.

    Todella hyvä tietopaketti asiasta, tuntuu että joistain jutuista on todella vaikea löytää tietoa. Animalialta kyselin kameliratsastuksista, mutta vastaukset olivat ihan täysin ympäripyöreitä, eikä jatkokysymksiin edes palattu millään tavalla. Sitten joutuu kaivamaan tiedot muualta.

    Jätin taannoin huskysafarit väliin juuri suosituksestasi, koska ymmärsin että nämä asiat eivät ole ihan niin suoraviivaisia että “huskyt tykkäävät juosta ja tämä on heille hyvästä”. Aika karmeita juttuja tuolta taustalta saattaa löytyä.

    Olisipa mukavaa jos saisi jotenkin tällaisenkin toiminnan sertifioitua, jotta tietäisi mikä on hyvä paikka ja mikä ei. Vähän kuten kaikki jutut lähtien eläinkohteista aina vaatteisiin ja ruokaan, noin vaikka ihan alkuunsa.

  • Reply Anneh April 9, 2016 at 12:17

    Heippa! Sallasta löytyy myös erinomaisesti pidetty valjakkotarha! Ystäväni on työskennellyt siellä, joten voin sitä varauksetta suositella. Tarvisimme tänne Suomeen jonkinlaisen sivuston, jossa olisi listattu turvalliset yritykset, jotka käyttävät eläimiä työssään. Itse täällä Pohjois-Lapissa asujana nimittäin kannata niin koira- kuin poroajeluitakin, sillä niille toinen vaihtoehto tuntuu olevan kelkkailu. Kelkkailun päästöt ovat aivan valtavia ja ymmärrän, että kelkkailua ei voi kieltää kokonaan, täällä me paikalliset kuitenkin tarvitsemme kelkkoja esimerkiksi poro- tai puuhommissa. Mielestäni kuitenkin safareiden huvikelkkailut tulisi saada loppumaan. Animalian edustajan kommentit olivat aika mustavalkoisia osaltaan, mutta ymmärrän hänen huolensa. Luonnon kannalta valjakkoretket olisivat kuitenkin sata kertaa parempi vaihtoehto, mutta tietysti eläintenehdoilla. Valvonta täällä Lapissa on kuitenkin mielestäni hyvin puutteellista, sillä eläinlääkäreitä on aivan liian vähän. Eläintenrääkkäyksestä saatavat tuomiotkin ovat niin naurettavan vähäisiä, etteivät riitä pelottamaan moraalittomia yrittäjiä alalta..

  • Reply Juokse porosein – revontuliretkellä Sallan Poropuistossa | Lyhyenä hetkenä February 16, 2017 at 23:05

    […] ajatellaan, että eläinten hyödyntäminen ansaintatarkoitukseen on eettisesti arveluttavaa. Kun suunnittelee osallistuvansa aktiviteettiin, jossa eläimet ovat pääosassa, kannattaakin […]

  • Reply Keväinen Levi, Alppitalot ja huskysafari - Matkablogi Vaihda vapaalle June 20, 2017 at 15:00

    […] jos kyse on koirasta, joka on houdini tarhasta karkaamisen suhteen. Rimma on kirjoittanut kriittisen postauksen huskysafareista ja vaikka en kaikkia Animalian asiantuntijan mielipiteitä allekirjoitakaan, on […]

  • Leave a Reply