Tänään meillä on ristiäiset – paitsi että ei sittenkään

Muuta kuin matkailua
February 28, 2016
silmät ristissä

Meillä piti olla tänään pikkumiehen ristiäiset täällä kotona, mutta ainut merkki pojan kastejuhlasta on tällä hetkellä seinälle (väärään paikkaan) roikkumaan jäänyt askartelemani viirinauha. Ristiäisten sijaan meillä on täällä kauhea sotku, kuihtuneita tulppaaneja maljakossa ja hyvin väsynyt mutsi, jolla on ollut viimeiset kolme päivää silmät yhtä pahasti ristissä kuin avauskuvan kettuhelistimellä. Mutsi nimittäin toipuu paraikaa sekä rotaviruksesta että rintatulehduksesta. Varsinainen onnettaren jättipotti!

viirinauhakuihtuneet tulppaanit

Poika sai maanantaina neuvolassa rotavirusrokotteen, ja neuvolan terkka mainitsi lääkkeen antamisen yhteydessä teoriassa olemassa olevasta mahdollisuudesta saada rotavirustartunta lapsen ulosteesta, mutta kunnon käsihygienia vaipanvaihdon yhteydessä pitäisi pöpöt loitolla. Noh, allekirjoittanuthan ei sitten ilmeisesti ole jaksanut jynssätä käsiään kakkapyllyn spuulaamisen jälkeen kunnolla, sillä niin vaan alkoi meikäläiselläkin schaiba lentää torstaiaamuna, ja lounasaikaan mennessä olo alkoi olla tosi kurja. Vilunväristykset hiipivät koko kroppaan ja kuumemittari kertoi karua tarinaa: 38,8 astetta. Kiva. Ja Lauri sattui tietysti olemaan vielä duunissa.

Eipä siinä muu auttanut kuin raahautua kuumeesta huolimatta vaunulenkille, jotta sain pojan  päiväunille ulos – siellä kun nukkuu parhaiten. Siten tiesin saavani itsellenikin eniten lepoaikaa. Hoipuin vartin lähimetsässä vaunujen aisaan tukeutuen ja selvisin takaisin kotiin. Itkuhälytin vaunuihin, paracetamolia napaan, villavaatteet päälle ja kolmen peittokerroksen alle hytisemään. En ollut sairastanut taaskaan niin pitkään aikaan, että olin unohtanut jo, miten ikävää olikaan olla sellaisessa kunnossa. Illalla ystävä kävi tuomassa apteekista lisää troppia, jotta saisin pidettyä itseni nesteytettynä.

sotku_karttapallolelukaari_muumit

Jollain ihmeen kaupalla selvittiin yöstä ja perjantaiaamuun, ja mies tuli kotiin. Sain nukkua parit päikkärit ja luulin jo, että olo helpottaisi. Mutta mitäs vielä! Kun päivällä alkoi olla uudestaan kuumeinen olo, oli selvää, ettei ristiäisiä voitaisi järjestää. Joten ei muuta kuin perumaan papin tulo ja kakkutilaus sekä soittamaan vieraat läpi. Olisihan se ollut epäreilua kutsua tänne ihmisiä – “Tervetuloa juhlimaan ristiäisiä, ja napatkaahan toki kotiinviemisinä aina yhtä mukava paskatauti!”

Seuraavana yönä sitten poikaa imettäessäni huomasin, että kappas vain, rintatulehdustahan se pukkaa. Sekin vielä! Kuume nousi uudestaan reiluun 38 asteeseen eikä meinannut laskea ollenkaan. Eilen illalla olin jo niin kipeä ja kypsänä kuumeessa olemiseen, että lupauduin viimeistään tänään menemään lääkäriin ja hakemaan antibiootit – ne pirulaiset, joita viimeiseen asti haluaisin välttää. Olen joutunut syömään edellisen antibioottikuurini vissiin teininä ja oma immuunipuolustukseni on sen verran hyvä, etten haluaisi antibiooteilla yhtään heikentää sitä, ja lisäksi imetyksen takia sitä ei haluaisi laittaa mitään sellaista kroppaansa, mikä saattaisi vaikuttaa vauvaankin, herkkävatsainen kun on.

Ihmeapu löytyi kuitenkin niinkin huikeasta jutusta, kuin vanhan kansan kaalinlehdistä! Eilisestä iltapäivästä lähtien olen pitänyt kaalinlehtiä liiveissä kaiken sen ajan mitä en ole imettänyt, ja apu on ollut aivan valtava. Kipu on hävinnyt täysin ja punoituskin lähes kokonaan. Kuumekin loisti tänä aamuna jo poissaolollaan ja olo on muutenkin taas jo lähempänä normaalia, mistä kertoo sekin, että jaksoin avata tietokoneen muutakin tarkoitusta varten kuin katsellakseni aivot narikassa Gossip Girliä.

vauva_vauvan käsi_rakkaus

Että kiitos vaan vanha kansa ja kaalinlehdet, ja kiitos upea aviomies, joka on jaksanut hoivata niin minua kuin vauvaakin nämä pari päivää! Ehkä ne ristiäiset saadaan vihdoin ensi viikonloppuna pidettyä ja tähän blogiinkin tulee taas jotain eloa, kun me molemmat kirjoittajat ollaan jälleen tolpillamme.

Onni onnettomuudessa on muuten ehdottomasti ollut se, että pikkuisemme ei saanut mitään kummempia sivuoireita rotalääkkeestä. Olisin varmaan ihan täysin murtunut, jos tähän päälle olisin vielä joutunut katsomaan kivuissa taistelevaa vauvaa. Ihan mielellään kärsin siis kuumeen ja kivut itse, jos ne nyt jonkun oli koettava.

Tällainen pläjäys sarjassamme lapsiperheen arkea nyt tähän väliin!

Kivaa (ja toivottavasti terveempää) sunnuntain jatkoa kaikille – meikäläinen jatkaa täällä relaamista, vauvan kanssa sylittelyä ja kaalinlehdillä hautomista.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Tiia - Littlebigthings February 28, 2016 at 15:53

    Voi ei :/ Paranemista <3

    • Reply Laura February 28, 2016 at 16:08

      Kiitos <3 Parempaan päin onneksi menossa jo! Toivotaan että tää suunta pysyy yllä 🙂

  • Reply tuulituu February 28, 2016 at 16:14

    Tsemppiä ja paranemisia! Postauksesi lukemisen jälkeen helppo ymmärtää, että jos aikuiselle rotavirus on jo noin kauhea tauti, niin parasta suojella vauvoja siltä rokotuksella! Harmi, että sait siitä itse tartunnan, kuinkahan yleistä se on?

    • Reply Laura February 28, 2016 at 16:41

      Ei kuulemma kovinkaan yleistä, mutta mahdollista. Mä kyllä myönnän ihan suoraan, että oon pessyt laiskasti käsiäni ja joskus todennäköisesti unohtanut käsienpesun kokonaan, kun mitään näkyvää ei oo jäänyt näppeihin 😀 Että sen siitä saa, laiskalla on paskanen loppu, hahah 😀 Tämä on hyvä esimerkinomainen muistutus käsihygienian tärkeydestä! On kyllä hyvä suojella vauvaa rotavirukselta rokotteella. Tuo rokotehan on lyhytvaikutteinen, eli sen vaikutus ei kestä käsittääkseni juurikaan pikkuvauva-aikaa pidemmälle, mutta sitäkin tärkeämpi suoja just sen takia, että rota olisi aika kamala tauti ihan pienelle. Ja mä en edes joutunut oksentamaan (vaikka sekin oli lähellä enkä pystynyt ällötykseltäni syömään juuri mitään vuorokauteen), mikä on myös ominaista rotaviruksen saaneelle ripulin ja korkean kuumeen lisäksi. Noin pienihän joutuisi ihan sairaalakuntoon tuollaisesta taudista. Jotkut vauvat reagoi lääkkeen saamiseen siten, että masu saattaa olla kipeä ja lämpö voi nousta tuon löysän vatsan lisäksi, mutta onneksi tosiaan tää meidän pikkuherra selvisi muutamilla löysemmillä kakoilla.

      Kiitos tsempeistä!

  • Reply Katinka February 28, 2016 at 16:17

    Auts, ei kuulosta kivalta. Tsemppiä kovasti ja pikaista paranemista. <3!

    • Reply Laura February 28, 2016 at 16:42

      Kiitos paljon Katinka! <3

  • Reply Amanda February 28, 2016 at 16:44

    Voihan PASKA! Tosi inhottavaa. Tajuaa ehkä vielä paremmin tuon kokeneena miksi lapsi pitää rokottaa. Meillä Felix sai aina rotarokotteesta seuraavana päivänä kovat masukivut 3-5h. Kirosin koko rokotteen, jonka saakin ihanasti 3 kertaa. Pikaista paranemista!

    • Reply Laura February 28, 2016 at 17:10

      Kirjaimellisesti 😀 Joo todellakin haluaa suojella lasta tuollaiselta. Onhan noi sivuoireetkin ikäviä, varsinkin jos lapsella on pitkän aikaa maha kipeänä ja on itkuinen lääkkeen annon jälkeen, mutta ainakaan siitä ei joudu sairaalaan tiputukseen. Seuraavilla kerroilla muistan TODELLAKIN pestä tassuni huolellisemmin… Kiitos!

  • Reply Jonna February 28, 2016 at 18:51

    Muistuu mieleen elämämme kamalin automatka. Lapsemme sai samaisen rokotteen kolme vuotta sitten vähän ennen joulua. Saimme samaisen varoituksen, mutta ilmeisesti olimme mekin huolimattomia, tai ainakin mies oli. Lähdimme pyhiksi Itä-Suomeen. Joulupäivänä heräsimme siihen, että mies oli kuumeessa ja p—a lensi. Muut paikalla olleet vihjailivat, etteivät haluaisi kyseistä tautia, joten lähdimme ajamaan 350km kotiin. Koko matkalla oli yksi huoltoasema auki, sekin melkein perillä. Sentään meillä oli vettä, pari leipää ja vessapaperia mukana. Ulkona oli -26. Pysähtelimme vähän väliä, että mies pääsi puskaan ja minä imetin vauvaa joka pysähdyksellä takapenkillä. Sittemmin olen kaikkia ystäviä varoittanut, että ottavat sen hygienian kanssa ihan tosissaan tuon rokotuksen jälkeen.

    • Reply Laura February 29, 2016 at 14:36

      Ai kamala mikä kohtalo saada tuo tauti ja joutua sen kanssa tuollaiseen tilanteeseen vielä!! Huh. Todella kannatta ottaa se hygienia tosissaan ja niin kyllä muistan minäkin ottaa tämän jälkeen.

  • Reply Nita February 28, 2016 at 21:25

    No voi että! Paranemisia! <3

    • Reply Laura February 29, 2016 at 14:36

      Kiitos! Nyt jo kaikki hyvin <3

  • Reply Teija / Lähdetään taas February 29, 2016 at 10:05

    Voi äh, sielläkin! Meillä peruuntui myös ristiäiset, kun olitiin koko porukka vatsataudissa viikonloppu. Ei tosin oman lapsen ristiäiset, vaan kummipojan. Sylikummina piti olla, mutta onneksi ei ehditty matkata neljää tuntia autossa Savonlinnaan toteamaan, että ollaan jumissa hotellissa, kun ei vessaa viittä metriä kauemmas uskaltanut lähteä. Saati sitten, jos oltaisi ehditty tartuttamaan koko muu ristiäisporukka. Huh.
    Toivottavasti voit jo paremmin! Täällä jo elämä voittaa 🙂

    • Reply Laura February 29, 2016 at 14:42

      Eikäh! Onpa inhottavaa :(( Nyt on kyllä niin paljon noita tauteja liikkeellä. Mutta “onneks” ehditte sairastaa ennen teidän reissua, toivottavasti matka menee sitten mahavaivoitta! 🙂 Täälläkin elämä voittaa jo, just käytiin nauttimassa ihanasta ulkoilmasta poitsun kanssa ja ah olipa kiva päästä näkemään muutakin kuin nämä neljä seinää, joita tulikin jo tuijoteltua aika (liian) monta päivää 🙂

  • Reply Satu February 29, 2016 at 17:56

    No oh voi, paranemisia sinne! Ja mukavaa ristiäisjuhlavalmisteluita sitten kun uusi, sopiva ja (terve) juhlanaika on 🙂

    • Reply Laura March 1, 2016 at 09:06

      Kiitos! Tänään täytyy aloittaa valmistelut taas 🙂

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta February 29, 2016 at 21:14

    Voi jee! Täälläkin peruuntui jotain vatsataudin takia, nimittäin meikäläisen reissu bloggaritreffeille. Ehkä se oli kylläkin hätävarjelun liioittelua, koska poika on tähän mennessä tartuttanut ainoastaan isänsä… Mut meinasin että parempi ottaa varman päälle, kun nää tuppaa kai yleensä tarttumaan tehokkaasti vanhempiin vaikka miten yrittäisi välttää. Hyvä että siellä alkaa taas olla parempi meno!

    • Reply Laura March 1, 2016 at 09:07

      No mä luin, äääh! Mutta kiva kun sait pienen lohdutusreissun kumminkin 🙂 Meno on jo ihan jees! Vähän kun sais vielä lisää unta… 🙂

    Leave a Reply