Pitää olla kiitollisempi

Asenteet ja ajatukset, Muuta kuin matkailua
February 17, 2016

Poika nukkuu päiväuniansa ulkona ja minä teen töitä välillä verhonraosta rattaiden suuntaan kurkkien. Vielä ei heilu varpaat toppapussissa, joten minulla on hyvin aikaa uppoutua ajatuksiini kahvia siemaillen. Meillä on ollut tavanomaisen mukava päivä. Aamulla pötköttelimme pitkään sängyssä auringonvalon tulviessa sisään ullakon ikkunasta. Ylös noustuamme söimme puuroa, harjasimme hampaat, leikimme pojan lempileluilla, puimme ylle päivävaatteet, rapsuttelimme koiria ja kävimme ensimmäistä kertaa uudessa muskariryhmässä. Tämä päivä oli yksi niistä lukemattomista, johon heräsin hyvinkin tutuksi tulleiden katkonaisten yöunien jälkeen. Yö on meidän talossa ollut hyvä, jos herätyksiä on alle viisi. Nyt herätyksiä oli ainakin kymmenen. Väsyttää, toki, mutta tunne on varmasti tuttu monelle oli sitten pieniä lapsia tai ei. Välillä tajuan miettiväni, että kunpa saisin nukkua edes yhdet yöunet ilman lukemattomia keskeytyksiä. Onneksi melkein samaan hengenvetoon muistan jotain hyvinkin oleellista.

Meillä on kaikki hyvin.

Meillä on toisemme. Meillä on ihanin perhe ja paljon tärkeitä ystäviä. Meillä on lämpöinen koti, molemmilla työtä josta nautimme ja riittävästi ruokaa jääkaapissa. Mitä sitten, jos yöunet on rikkonaisia? Kyllä ne vielä helpottavat. Poika on vielä kovin pieni ja äiti tisseineen on hänelle se tärkein turva etenkin yön pimeinä tunteina. Tämä on taas joku vaihe ja niitähän tässä pienen lapsen elämässä riittää. Lempeät unirytmin muutokset eivät ole meillä toimineet toivotulla tavalla, joten ehkä yritämme niitä myöhemmin uudestaan. Vielä tulee aika, kun mietin näitäkin hetkiä kaiholla ja muistelen minun ja pojan tissiriippasymbioosia hymy huulilla. Aika myös – onneksi – kultaa muistot ja todennäköisesti en kohta enää osaa edes kuvitella miltä nämä katkonaiset yöt tuntuivat.

Aurinko_Suomussalmi-1 Aurinko_Suomussalmi-7Aurinko_Suomussalmi-2 Aurinko_Suomussalmi-8 Aurinko_Suomussalmi-6Aurinko_Suomussalmi-5Aurinko_Suomussalmi-9 Aurinko_Suomussalmi-4

Joten jatkossakin aion muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä, enkä anna väsymyksen muodostaa mustaa salamoivaa pilveä pääni päälle. Jos yö on ollut erityisen huono, otan päivän iisimmin. Välillä se tarkoittaa sitä, että en saa tehtyä asioita, joita olin suunnitellut tekeväni, jätän tiskit tiskaamatta tai joudun perumaan jonkun sovitun menon, mutta mitä sitten. Ei minun tarvitse olla mikään supermutsi, joka repeää joka suuntaan silmäpussit maata viistäen. Aina ei vaan jaksa, se on ihan ookoo ja sen voi myös sanoa ääneen. Tänään on yksi niistä päivistä, kun aion toteuttaa omaa neuvoani ja antaa itselleni armoa. Nyt suljen tämän tietokoneen, otan käteeni meditoinnin positiivisista vaikutuksista kertovan kirjan ja painan hyvällä omatunnolla pääni sohvatyynyyn.

Aurinkoa päiväänne kaverit!

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Laura February 17, 2016 at 16:23

    I feel you, woman!
    Jos jotain olen vauvavuoden tuoksinnassa oppinut, niin antamaan löysää itselleni. Koti on välillä (tai aika usein) hujan hajan ja monta kotiaskaretta odottaa tekijäänsä. Mutta jos päiväunien aikaan tuntuu siltä, ettei huvita, niin sitten ei tarvitse huvittaa.

    Meillä on Gordonin opein saatu yömeijeri (klo 23-06) laitettua kiinni viime viikonloppuna, lapsi (13kk) on ottanut muutoksen ihan hyvin, mutta aamuöisin tuppaa olemaan aika, jolloin nukahtaminen on kovin vaikeaa vaikka unettaakin. Ja sekös harmittaa, sekä äitiä että lasta. Mutta näillä mennään.

    Positiivisia viboja ja auringonpaistetta teidän kauniiseen arkeenne!

    Ps. Tuo kirja kuullosti mielenkiintoiselta – vinkkaatko tarkemmin?

    • Reply Rimma February 21, 2016 at 19:29

      Juuri näin. Ei oo pakko jaksaa eikä huvittaa. Kotityöt kyllä odottaa. Gordonin opein täälläkin on yritetty poikaa saada nukkumaan paremmin ja tiiätkö mitä. Ehkä kärsivällisyys vielä palkitaan, sillä viime yönä meilläkin nukuttiin klo 23-06! Mikä fiilis aamulla kelloa vilkaistessa olikaan. Huh!

      Kirja on Russel Simmonsin Menesty tyyneyden avulla – opas yksinkertaiseen meditaatioon 🙂

  • Reply Nita February 17, 2016 at 18:17

    Toi on niin totta! Kaiken kiireen keskellä ihmiset unohtaa olla onnellisia kaikista pienistä jutuista, jotka loppupeleissä on niitä suuria juttuja! Hyvin kirjoitettu teksti! <3

    • Reply Rimma February 21, 2016 at 19:29

      Niinpä <3

  • Reply Kivimäen Jenni February 18, 2016 at 07:46

    <3

  • Reply Eve February 18, 2016 at 15:36

    <3 Meillä ollaan vähitellen päästy tunnin heräilyvälistä muutamaan hassuun heräämiseen. Joskus saatan herätä aamulla miettien että heräsinkö ollenkaan yöllä?! Eli kyllä se jo pian helpottaa ja kohta alkaakin jo olla ikävä sitä läheisyyttä pikkuisen kanssa. Tsemppiä ja lempeitä päiviä teille!

    • Reply Rimma February 21, 2016 at 19:30

      Kiitos Eve! Kyllä nyt taas näyttää olevan valoa tunnelin päässä 🙂 Meillä poika nukkuu perhepedissä, niin saadaan kyllä läheisyyttä vaikkei tississä koko yötä roikkuisikaan, onneksi <3 On sitä tuhinaa niin ihana kuunnella.

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta February 18, 2016 at 20:50

    Just noin, rima vaan lattian tasalle tai mieluiten kellariin kun se tuntuu tarpeelliselta! <3

    • Reply Rimma February 21, 2016 at 19:30

      Kiitos Oili <3

  • Reply Sanna February 18, 2016 at 21:34

    Huh, miten osuva teksti. Miten itselläni kestikään kauan kaiken stressin ja väsymyksen keskellä tajuta antaa itselle vain löysää. Minulla ei siis ole lapsia mutta eräs toinen elämän mullistava projekti. Kroppa alkoikin jo varoitella enkä vieläkään tajunnut pysäyttää. Nyt paljosta parin vuoden varrella viisastuneena tuo ajatus on oikeasti tärkeä muistaa: Jos väsyttää, jos vain mahdollista niin anna ihmeessä itselle aikaa levätä. Ei aina ole pakko jaksaakaan 🙂 ja kuinka pienistä hetkistä on osattava nauttia. Kuinka asiat on hyvin, tässä ja nyt <3

    • Reply Rimma February 21, 2016 at 19:30

      Ihanasti sanottu. Kiitos <3

  • Reply Aina ei mene niinkuin suunnitteli - RIMMA + LAURA -matkablogiRIMMA + LAURA -matkablogi February 25, 2016 at 14:26

    […] vuorokauden, ei ole nuhaa taikka yskää, mutta sitäkin nuutuneempi olo. Nukkunutkin olen nyt viime viikkoisen postaukseni jälkeen paremmin kuin kuukausiin, joten kroppa on kyllä saanut onneksi tarvitsemaansa lepoa. […]

  • Leave a Reply