Paljon ekoja kertoja ja LUX Helsinki

Kotimaanmatkailu, Lapsiperhe matkustaa
January 13, 2016
LUX Helsinki

Vauva-arki se on kuulkaa jännittävää. Se on välillä ollut jopa kutkuttavampaa kuin upealle reissulle lähteminen. Vatsassa lentelee perhosparvet tämän tästä, ja melkeinpä joka päivä tulee vastaan ekoja kertoja. Eka kerta kylvyssä, eka kerta sitterissä, eka kerta vaunulenkillä, ekan kerran D-vitamiinitippoja. Ja kun lähtee pojan kanssa ekan kerran kylille, jännittää, miten se nukkuu matkustaessaan ekan kerran bussissa ja metrossa, ja mitä jos se vääntää ekan kerran nipat jollain julkisella paikalla.

Sunnuntaina oli meille molemmille, sekä mulle että pikkukundille, eka kerta LUX Helsinki -tapahtumassa. Arkailin ensin sinne lähtemistä, niin kuin varmaan jokainen tuore äiti arkailee sitä ensimmäistä kotoapoistumista kaksin vauvan kanssa, mutta kun ei tarvinnut lähteä ihan yksin, päätin heittää arkuudet romukoppaan ja uskaltaa. Henna sekä hänen miehensä ja minireissumiehensä houkuttelivat meidät messiin ja niin me päätettiin antaa isille vähän omaa aikaa (kyllä nekin tarttee sitä, ainakin jos ovat niin osallistuvaisia isiä kuin tämän meidän nyytin iskä on). Ekaa kertaa päätin myös lähteä kodin ulkopuolelle liikenteeseen vauva kantoliinassa.

Senaatintorilla kävi aikas kova viima, joten tällä kertaa meidän ensikertalaisten LUX-elämys jäi vain tähän yhteen kohteeseen, vaikka upeanoloisia valoinstallaatioita olisi ollut ympäri keskustaa vaikka kuinka.  Kolmeviikkoista ei kaikesta villasta ja topasta huolimatta tee kuitenkaan mieli pitää vielä kovin pitkiä aikoja ulkona, vaikka poika kyllä viihtyikin liinassa loppujen lopuksi yllättävän hyvin ja pysyi lämpimänä. Mutta tästä oli hyvä aloittaa, ja ensi vuonna voidaan kiertää sitten jo pidemmän kaavan kautta tuota tapahtumaa, joka kieltämättä tuo ihanan konkreettisesti valoa pimeän keskelle!

LUX HelsinkiLUX HelsinkiP1102422 P1102413 P1102412 P1102435

Valoa on viime päivinä tuonut tänne pimeyden keskelle myöskin lumi, jota on (vihdoin!) satanut täällä Helsingissäkin kunnolla! Koska itse kuulun niihin, jotka kitisivät vielä viikko-pari sitten kovasti lumen perään, olen päättänyt, että nyt kun sitä on, en aio antaa lumen olla este ulosmenolle. Siispä eilen lähdettiin Rimman ja hänen taaperonsa kanssa keliä uhmaten liikenteeseen keskustaan, meikäläinen tällä kertaa ekan kerran poika vaunuissa mukana. Koska olin jo menettänyt toivoni oikean talven saapumisen suhteen, en ole hankkinut vaunuihimme ollenkaan talvirenkaita, ja olihan se eteneminen tuolla hangessa suhteellisen haastavaa eilen. Rankin setti oli ehdottomasti auraamaton kotikatumme, jota pitkin piti päästä bussipysäkille. Luovin lumen läpi hiki päässä autotiellä vaunuja perässäni vetäen ja naureskelin mielessäni, että tulipahan valittua taas keli tällekin neitsytmatkalle. Harmitti, että oli sen verran kiire bussiin ja metroon, sillä tuolta pätkältä olisi saanut aika viihdyttävää settiä Snäppiin…

Poika ei ollut paakkuisesta matkasta moksiskaan, vaan nukkua posotti koko matkan kotiovelta keskustaan saakka vaihtelevasta maastosta ja kulkuvälineistä riippumatta. Sama trendi jatkui iltapäivällä päädyttyämme Kampin kauppakeskuksen Tempaudu-tapahtumaan, missä käytiin moikkaamassa monia ihania matkabloggaajakollegoita: ihmettelijöitä riitti pojulla ja hälinä ympärillä oli kova, mutta vauva se vaan viihtyi höyhensaarilla. Lupaa hyvää (täytyyks nyt koputtaa puuta…)! Täytyy jatkaa näitä nukkumaharjoituksia meluisammissakin paikoissa – jospa tyypistä ei tulisi yhtä herkkäuninen kuin mutsistaan. Hartaana toiveena olisi, että pojasta kasvaisi kunnon reissuroope, joka nukkuu missä vaan eikä anna erilaisten kulkuneuvojen häiritä. Uskon, että nämä on ainakin osittain tottumiskysymyksiä, joten hyvähän se on aloittaa kaveri totuttelu vaihtuviin maisemiin pienestä pitäen!

Sellaisia ekoja kertoja täällä. Jännitän jo valmiiksi, koska päästään ekaa kertaa lentokoneeseen uuden vahvistuksemme kanssa (ehkä jo piankin!), ja miten se sitten tulee sujumaan. Konkareiden vinkkejä siihen ja muutenkin nyytin kanssa reissuamiseen otetaan innolla vastaan!

Kivaa keskiviikkoa kaikille! Muistakaahan osallistua vielä arvontaan, jos Matkamessuliput kiinnostelee!

PS. Niitä ekoja nipoja odotellessa…

You Might Also Like

21 Comments

  • Reply SariKoo January 13, 2016 at 10:28

    Kerrohan nyt lapsettomalle mikä ihme on nipat? Ripaliko 😀 Yritin keksiä mitä kaikkea se voi tarkoittaa ja kieltämättä osuvin versio tuo taitaa olla…

    • Reply Laura January 13, 2016 at 10:49

      Hahaa, nipa on yhtä kuin niskapaska, jonka tultua saa yleensä vaipan ohella vaihtaa myös koko muun vaatekerran, ja varsinkin poikavauvat niitä tykkää vääntää 😀 Niin että niitä odotellessa!

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net January 13, 2016 at 10:35

    Ihania kuvia, ja mahtavaa että lähditte ulkoilemaankin! Paljon vielä ekoja kertoja edessä, ihania ja kamalia, kaikki pakettiin kuuluvia. Mukavaa myös nähdä eilen pitkästä aikaa f2f!

    PS. Bloggarikuvauksessa lukee vielä “tuleva äiti-ihminen”. =)

    • Reply Laura January 13, 2016 at 10:51

      Kiitos Gia! Saletisti edessä on vielä paaaljon ekoja kertoja, pysyykin tää elämä jännittävänä 🙂 Oli kyllä kiva nähdä livenä, edellinen kerta tais olla sillon pikkujouluissa! Ja hyvä kun muistutit, niin monta kertaa ollut mielessä, että pitäis fiksata tuo kuvaus, mut aina se on unohtunut. Nyt täytyykin hoitaa se kuntoon! 🙂

  • Reply Maarit January 13, 2016 at 12:21

    Elätte jännittäviä aikoja! 😀 Varmasti kaikkineen hurjan ihanaa. Minulta jäi Lux Helsinki väliin, kauniita kuvia sieltä on kyllä otettu, eli pitäisi joku kerta lähteä!

    • Reply Laura January 15, 2016 at 13:31

      On kyllä tosiaankin ihanaa 🙂 LUX oli kyllä hieno myös kuvien perusteella, mutta kyllähän siihen tunnelmaan pääsee paremmin kiinni kun menee paikan päälle. Ensi kerralla sitten! 🙂

  • Reply Jenna / With huge passion for life January 13, 2016 at 12:53

    Uusia jännittäviä juttuja! Pojasta kasvaa varmasti urhea reissaajapoika 🙂 Kauniita kuvia LUX Helsingistä. Me oltiin kans viime sunnuntaina keskustassa, mutta lähdettiin ennen pimeän tuloa pois. Harmi, sillä missattiin koko LUX Helsinki tänä vuonna.

    • Reply Laura January 15, 2016 at 13:33

      Toivottavasti kasvaa! No kasvaa kasvaa jos yhtään on vanhemmista kiinni 😉 Ja kiitos! Senaatintorilla oli kyllä upeannäköistä. Odoteltiin itse just pimeän tuloa ennen kuin mentiin paikalle, jotta valot pääsivät oikeuksiinsa 🙂

  • Reply Henna /suurin onni January 13, 2016 at 13:01

    Kauniita kuvia sait räpsittyä, vaikka sormet olivatkin melko kohmeessa tuolla viimassa! Tuo ensimmäisten kertojen aika on niin ihmeellistä, ja eletäänhän mekin sitä vielä, varmasti pitkäänkin 🙂 Nyt niitä ensimmäisiä kertoja ei vaan tule enää ihan niin usein kuin aluksi. Toivotan teille maltillisia ensimmäisiä nipoja 😀

    • Reply Laura January 15, 2016 at 13:34

      Kiitos Henna ja kiitti vielä myös kyydistä ja seurasta! ^_^ Mä toivon myös maltillisia nipoja! Aaahahah, oivoi tätä vauva-arkea nipoineen kaikkineen 😀

  • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta January 13, 2016 at 14:06

    Jee, ekat kerrat vauvan kanssa! Ne oli kyllä kuumottavia. Muistan, kun käytiin ehkä kaksiviikkoisen vauvan kanssa tossa sadan metrin päässä katukirppiksellä ja sitten ex tempore siinä vieressä olevan ravintolan terassilla syömässä pientä purtavaa. Poika nukkui tyytyväisenä vaunuissaan, ja mä kurkin siis kanaemon tavalla jotakuinkin kahden minuutin välein että nukkuuksevielä alkaakoseitkeä. Mies pyöritteli silmiään 😉 Hieman myöhemmin sitten huomasin, että maailma ei luultavasti kaadu siihen, jos vauva itkee (ja näin taaperon äitinä voin kyllä myös todeta, että eihän sitä pikkuvauvan itkua edes juuri kuule, niin hiljaista rääkymistä se vielä on). Mutta nää piti kaikki ensin oppia!

    Vauvan kanssa matkustamisesta Rimma onkin varmaan kertonut sulle jo melkein kaiken olennaisen. Meillä on ilmeisesti käynyt omamme kanssa tosi hyvä tuuri, koska nytkin lennot meni taas tosi hyvin, vaikka poika onkin nyt puolitoistavuotiaana jo vilkas tapaus. Mä sanoisin että yleisesti ottaen avainsanat lentämiseen ovat suorastaan ylimitoitettu aika niin ei tule kiirettä ja stressiä, ennakoitu vaipan vaihto just ennen lentoa, vaihtovaatteet (muistan yhdetkin haisevat terveiset, kun kierreltiin ukkosmyrskyä paossa Frankfurtin kentän yllä turvavyömerkkivalo päällä! Onneksi oli harsoja mukana, jotta sai vähän puskuria pojan ja Manducan väliin. Kentällä sitten hirmuvauhtia hoitohuoneeseen ja koko vaatekerta vaihtoon, heh) sekä vauvalle että itselle (näiden tarve väheni joskus puolen vuoden tienoilla, aluksi oli kaikenlaisia maito- ja pukluäksidenttejä eikä reissussa ole kiva olla sotketussa paidassa) ja Manduca tai vastaava. Niin ja käsimatkatavaroihin vaan ehdottoman tarpeelliset jutut eli käytännössä vauvan tavarat, siinä koneessa on kuitenkin niin paljon sählinkiä ekalla kerralla ettei ole kivaa kaivella kymmenestä nyssäkästä tavaraa. Sit vaan menoks! Pikkuvauvan kanssa on ihanan leppoisaa lentää, sehän usein vaan nukkua möllöttelee tai sitten tankkaa maitoa. 🙂

    Reissuilla ollaan nyt todettu airbnb:n ja vastaavien olevan hotellihuoneita parempi ratkaisu, kun keittiölle on tarvetta ja sitten on myös kiva saada juniori nukkumaan niin, että voi itse vielä olla valveilla eri huoneessa ilman, että tarvitsee pelätä herättävänsä toista. Matkasänkyä meillä ei ole, poika on nukkunut reissuilla pääsääntöisesti meidän välissä. Mitäs vielä? Bugisten lentolaukku on ollut kiva, ostettiin se käytettynä ja etenkin Brasiliassa se oli kiva, kun ei tarvinnut miettiä, paiskotaanko rattaita kun lentoja oli niin monia. Lisäksi sinne saa ahdettua tavaraa, joka ei mahdu matkalaukkuun 😉 Haittapuolena laukussa on se, että se vie tietty aika paljon tilaa, ja lisäksi yhden käden. Siis Suomen reissuilla, kun meillä on ollut mukana kaksi matkalaukkua, rattaat ja turvakaukalo plus vauva Manducassa, on ollut vähän tympeetä liikkua julkisilla kun perässä vedettäviä isoja laukkuja on ollut sitten kolme. Brasseissa taas liikuttiin kuitenkin taksilla kentältä majapaikkoihin, joten ongelmaa ei ollut.

    • Reply Laura January 15, 2016 at 13:41

      Toi vauvan kurkkiminen sen nukkuessa on kyllä melkoista. Tää meidän poika nukkui yks päivä päikkäreillä jo lähemmäs kolmatta täyttä tuntia, niin arvaa kävinkö monesti tarkistamassa, että hengittääkö se vielä kun oli niin pitkään niin hipihiljaa 😀

      Voi apua, voin vaan kuvitella sen fiiliksen kun toppaat lapsen ja Manducan väliin harsoa :DD Toi vaihtovaatteiden ottaminen myös itselle on muuten hiton hyvä vinkki, en ollut tullut edes ajatelleeksi! Mullakin tuntuu kaikista suojuksista ym. huolimatta olevan rinnukset koko ajan maitolänteillä ja vaihdan himassakin paitaa monesti päivässä, niin onhan se tosiaan fiksua varautua lennollekin vaihtopaidalla. Kiitos tästä!

      Toi vaunujen lentolaukku olis kyllä varmaan hyvä hankinta. Ei tosiaan uutena raaski ostaa, mut jospa käytettynä löytyis, täytyy pitää silmällä! ^_^

      Kiitos Oili taas mahtavasta kommentista!

      • Reply Oili / Ajatuksia Saksasta January 15, 2016 at 13:56

        No siis mä muistan useitakin kertoja, jolloin vaihtovaatteet todellakin tuli tarpeeseen! Ne maito- ja pukluläntit ei ole kaikista mukavimpia missään olosuhteissa. Lisäksi kannattaa pitää mielessä se mahdollisuus, että matkatavarat jääkin hetkeksi seikkailemaan jonnekin eli tarve vaihtopaidalle kasvaa entisestään. Tän takia meillä on ollut aina myös ylimitoitettu määrä ruokaa pikkumiehelle, ettei katastrofi iske jos ei löydäkään heti jotain kauppaa. Teillä tätä ongelmaa ei tietty vielä ole, kun pöperöt kulkee kätevästi mukana 🙂

        Tosta lentolaukusta: huomasin, että ainakin täällä ebayssa näyttää olevan tyyppejä, jotka vuokraa omaansa jollain viidellätoista eurolla per viikko tms., plus sitten jotakuinkin laukun hinnan kokoinen takuuvuokra matkan ajaksi. Mietin, että tolla systeemillähän uudenkin laukun hinnan sais varmasti itselleen piakkoin takaisin, Bugikset kun on kuitenkin niin suositut vaunut myös siellä pääkaupunkiseudulla että useat varmasti etsiskelee noita laukkuja matkalle lähtiessään.

  • Reply Nita January 13, 2016 at 14:14

    Jotenkin tosi kiva fiilis tässä postauksessa <3

    • Reply Laura January 15, 2016 at 13:41

      Ihana kuulla, kiitos <3

  • Reply Laura/My post-University life January 13, 2016 at 16:48

    Tuomiokirkko on kyllä niin upean näköinen tuossa valoloistossa! Harmittaa kun en jaksanut itse raahautua kaupunkiin asti katsomaan Luxia kun kerran Suomessa olin…

    • Reply Laura January 15, 2016 at 13:42

      Niinhän se kyllä oli, jotenkin ihan epätodellinen! Ens kerralla sit raahaudut! ^_^

  • Reply Anna / Muuttolintu January 14, 2016 at 05:47

    Nipa oli tällekin lapsettomalle uusi sana. Silti hengessä mukana, varmaan samat ekat kerrat joskus itselläkin edessä 🙂 Kaikilla on tosi mageita kuvia tuolta Luxista, mutta miulle ulkosuomalaiselle on jäänyt vähän epäselväksi että mikä se edes on. Hienoja valosysteemejä pitkin kaupunkia?

    • Reply Laura January 15, 2016 at 13:45

      Se on juu valofestivaali aina tähän vuoden lähes pimeimpään aikaan 🙂 Kestää viikonlopun yli ja valaisee Helsingin keskustassa ja sen tuntumassa monia merkittäviä rakennuksia kuten just tuomiokirkko ja esim. Ateneum, ja sit pitkin poikin on erilaisia valotaideteoksia. Moderni kaupunkikulttuuritapahtuma 🙂

  • Reply Jenni / Globe Called Home January 15, 2016 at 15:51

    Mä luulin, että nipa olisi joku känkkäränkkäkohtaus, mutta hyvä, että selvisi kommenteista. 😀 Tuo kantoliinassa nyytin vieminen näyttää kyllä huomattavasti agiilimamlta menolta kuin tankkerilastenvaunujen kanssa kulkeminen!

  • Reply Amanda January 19, 2016 at 15:00

    Kiva lukea teidän kuulumisia. Oon ihan samaa mieltä sun kanssa. Uskon, että sen pikku nyytin kanssa pitää vaan lähteä kylille vaikka sitä ekaa kertaa kovasti miettii, että mitä jos se itkee, miten mä sen tissin kaivan esiin… Kynnys lähtemiseen kasvaa mitä pidempään on neljän seinän sisällä.
    Meillä Felix on pikkusesta asti kulkenu joka paikassa mukana. 5 viikkosena oli crossfit kisoissakin ? Kaveri nukkuukin missä vaan kun väsymys iskee! ? Toivottavasti D-vitamiinit ei aiheuta masukipuja! ??

  • Leave a Reply