RIMMA + LAURA -ystäväkirja; osa 1

Muuta kuin matkailua
December 11, 2015
Ystäväkysymykset

Tättärää, vihdoinkin päästään ystäväkyssäreiden vastausten ensimmäisen osan pariin – luvassa siis suuria (ja kiusallisia) paljastuksia, o-ou!

1. Mikä on ollut upein ja kamalin kokemus maailmalla?

Kummankin oli tosi vaikea lähteä erittelemään ja arvottamaan yksittäisiä upeita kokemuksia paremmuusjärjestykseen. Lauralla nousi ensimmäisinä mieleen sukellusreissu Great Barrier Reefillä haiden kanssa sekä laskuvarjohyppy Franz Josef -jäätikön yllä Uudessa-Seelannissa, mutta kaikkein huimin adrenaliiniryöppy lienee silti tulleen Tongariro Alpine Crossing -vaelluksella saavutettuamme Mount Ngauruhoen eli TSH:n Mount Doomin huipun. Se fiilis valtavan fyysisen ponnistuksen jälkeen oli vaan jotain ihan uskomatonta!

ystäväkirja

Rimmalla tuli mieleen niin ikään vuoren huiputus Sveitsissä sekä huikea auringonlasku tuhansia vuosia vanhan myanmarilaisen temppelin katolla, mutta silti voiton vie pahimman pelon voittaminen ja snorkkelointi omasta mielestään jättikokoisten kalojen kanssa Aitutakin lagoonissa.

Aitutaki_lagoon_Cook_Islands

Kamalin kokemus Lauralla oli ehkäpä sairastuminen oksennustautiin Sydneyssä uuden vuoden aattona. Maailman suurimman ilotulituksen katsominen oli toki upea kokemus, mutta sen jälkeen huuto-oksentaminen kymmenien ihmisten edessä ei niinkään.

Rimman kamalin kokemus sijoittuu häämatkan ensipäiviin San Fransiscossa, jolloin hän sai kuulla rakkaan pappansa menehtymisestä.

2. Mikä on teidän suurin riitanne koskaan mitä olette yhteisellä matkalla saaneet aikaan ja mistä?

Me jouduttiin ihan tosissaan miettimään tähän kysymykseen vastausta, ja on pakko todeta heti kärkeen, ettei tämäkään mikään oppikirjamainen riita ollut, mutta ainakin hyvä tarina, so here it goes! (Huom. tämän tarinan tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen nykyisen seesteisen (lue: parisuhteellisen) elämämme alkua.)

Pohjois-Saksan Bremenissä vietetyn kosteahkon illan päätteeksi olimme kävelemässä parin kilometrin matkaa takaisin kohti Lauran vaihto-oppilasaikaista kämppää. Rimman jalat olivat rakkuloilla (eli eivät enää kantaneet) ahkeran tanssilattian kuluttamisen jäljiltä, joten Laura tietenkin loistoystävänä luovutti omat ballerinansa Rimmalle ja otti vastalahjaksi tämän 10 cm korkkarit omiin jalkoihinsa. Askel ei ollut täysin vakaa tarinan toisellakaan leidillä, ja lopputulemana Laura heitti komeat lipat laskeutuen suoraan hampaat edellä asvalttiin. Ihme kyllä naamaan ei tarttunut ollenkaan asvaltti-ihottumaa, mutta yksi kulmahammas lohkesi aika komeasti ja kriisihän siitä tuli. Lauran mielestä hampaan lohkeaminen pilaisi tämän koko loppuelämän ja syypää tähän oli tietenkin Rimma, joka törkeästi oli “anastanut” matalat ballerinat omiin jalkoihinsa. Tilanteesta kuitenkin selvittiin, kun selvittiin.

3. Onko teillä jokin yhteinen suuri matkaunelma?

On: haaveilemme Trans-Mongolian junamatkasta, jotka jäi molemmilta tekemättä jälkikasvun ilmoittaessa tulostaan. Mutta vielä jotain päivänä me pakataan perheemme mukaan ja lähdetään porukalla toteuttamaan yhteinen unelmamme!

ystäväkysymykset

4. Kertokaapa toistenne parhaat puolet reissukaverina, kun kokemusta yhteisistä reissuista löytyy enemmänkin.

Rimma toteaa Lauran olevan avoin ja sosiaalinen, minkä vuoksi  hänet voi lähettää tekemään aina kaikki tiedustelut, joista omasta mielestään tuppisuinen Rimma ei mukamas selviäisi. Lauran mielestä Rimma taas on loistava reissukaveri mm. sen vuoksi, kun se on niin paljon järjestelmällisempi kuin Laura, tekee mahtavia matkasuunnitelmia ja löytää aina mielenkiintoisia paikkoja joihin on pakko päästä visiteeraamaan.

5. Kuvailkaa toisianne kolmella adjektiivilla.

Laura: Rimma on empaattinen, tunteellinen ja teeskentelemätön.

Rimma: Laura on sosiaalinen, empaattinen ja positiivinen.

6. Mikä olisi sellainen elämääkin suurempi unelmareissu, jonka toinen toisillenne suunnittelisitte?

Laura suunnittelisi jonkun huikean Afrikka-tourneen Rimmalle, jotta tämä pääsisi näkemään ja valokuvaamaan Big Fiven luonnossa. Rimma taas lähettäisi Lauran Patagoniaan ja yhdistäisi samaan syssyyn Etelä-Amerikan suurimmat nähtävyydet, kuten Machu Picchun ja Salar de Uyunin.

7. Mikä on valokuvauksellisesti upein (luonto)kohde, jossa olette olleet?

Molempien mielestä Uusi-Seelanti by far!

Phantom-1ystäväkirja

8. Mikä on ollut oma paras reissunne lapsena?

Rimmalla parhaita reissuja on olleet pohjoisen mökki- ja telttailulomat perheen kera legendaarisella Talbot Horizontilla matkaa tehden ja Lauralla varmaankin joku Keski-Eurooppaan suuntautunut asuntoautomatka.

9. Lempiruoka?

Laura: Sushi ja peruskotiruoka tyyliin soijanakkikeitto ja soijabolognese.

Rimma: Jos nyt jotain on pakko nimetä niin pasta- ja risottoruuat. Ja kaikki äitin tekemät kotiruuat!

10. Unohtumattomin säätökokemus yhteisellä reissulla?

Aikamoinen säätökokemus osui yhteiselle interrailille kesällä 2010. Olimme ensin ajatelleet reissaavamme yöjunalla Kroatian Pulasta Zagrebin kautta Budapestiin Unkariin, mutta olisimme joutuneet viettämään aamuyön pimeimmät tunnit Zagrebin juna-asemalla vaihtojunaa odotellen. Pulassa tapaamamme norjalaiset reissuystävämme saivat meidät vakuuttuneiksi, että ajatus ei ole kovin hyvä vaan suoranainen  rape date Zagrebin juna-asemalla, joten jouduimme kiireessä tekemään äkillisen suunnitelmamuutoksen. Päädyimmekin Sloveniaan Ljubljanaan, ja matkalla sinne tapasimme junassa lössin suomalaisia poikia (terkkuja vaan Tepolle, Michaelille ja Nicolakselle!). Tarkoituksenamme oli viettää iltapäivästä vain muutama tunti Ljubljanassa ja hypätä iltajunaan kohti Budapestiä, mutta toisin kävi. Päädyimme nimittäin poikien kanssa ensin pizzeriaan ja sen jälkeen pubiin bisseille. Pubin hyllyllä kuitenkin komeili myös leka Finlandiaa, ja siitähän se ajatus sitten lähti. Päätimme jälleen tehdä äkillisen U-käännöksen: skippasimme iltajunan ja yhtäkkiä löysimmekin itsemme uusien paikallisten kavereiden kanssa underground-reiveistä (suomalaispojat olivat tässä välissä mystisesti hävinneet, eli siis hypänneet omaan junaansa kohti Venetsiaa, niin kuin myöhemmin kävi ilmi). Reivien jälkeen suuntasimme Ljubljanan kuuluisalle Lohikäärmesillalle halailemaan lohikäärmeitä ja loppujen lopuksi takaisin Ljubljanan juna-asemalle viettämään ne aamuyön tunnit – juna Budapestiin lähti vasta aamukuudelta…

11. Kertokaapas kumpikin joku tosi mieleenpainunut lomamuisto (paras, noloin, epäonnenhetki tai jotain siltä väliltä) joltain yhteiseltä reissultanne. 

Laura: Yksi rentouttavimmista ja jollain tapaa mieleenpainuvimmista hetkistä koettiin reilillä ollessamme Sloveniassa, Piranin ihanassa rantakaupungissa. Meillä oli oma hostellihuone, josta pääsi omalle yksityiselle kattoterassille. Tuolla terassilla istuskelimme eräänä iltana paikallista valkkaria muovisista vesipulloista DIY-menetelmällä leikatuista “viinilaseista” nautiskellen ja ihailimme, kun aurinko painui mailleen Adrianmeren yltä.

ystäväkysymykset

Rimma: Olimme molemmat häämatkoillamme maailmanympäri. Emme olleet nähneet moneen kuukauteen ja ilo oli ylimmillään Lauran ja Laurin ollessa meitä vastassa, kun saavuttiin Janin kanssa Gold Coastille bussilla Brisbanesta. Ensimmäinen Australian yö vietettiin budjettisyistä jollain free camping -alueella (jotka Lauran ja Laurin mukaan olivat ihan turvallisia) matkalla kohti Byron Bayta. Laura ja Lauri nukkuivat reissuautonsa peräkontissa ja me heidän teltassaan ilman telttapatjoja, puolet yöstä tappajahämähäkkejä ja puolet kirvesmurhaajia peläten. Murhaajaa ei nähty, mutta saatin kyllä yöllä paskahalvaus, kun joku hullu ajoi camping-alueen ohitse töötti pohjassa huutaen “Get a fucking room!!” Nice.

12. Onko teillä jo yhteisiä reissuja suunnitteilla?

Onpa tietenkin, itse asiassa useita! Suunnittelemme tällä hetkellä noin kuukauden mittaista pakoa kylmästä lämpimään ensi talveksi. Yhteisiä suomiretkiä on niin ikään kaavailtuna ja onhan tässä viritelty yhtä sun toista naapurimaidenkin suuntaan! Meitä kiinnostaisi esimerkiksi lähteä risteillen Viipuriin.

Tässä ensimmäinen osa ystäväkysymyksistä, joihin oli kyllä hauska vastailla! Loistavia kysymyksiä tuli kuitenkin paljon, joten jatketaanpa harjoituksia seuraavassa postauksessa…

Mitäs tykkäsitte vastauksista? Tuntuuko, että tunnette meidät nyt vähän paremmin? 😀

You Might Also Like

19 Comments

  • Reply sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi December 11, 2015 at 09:44

    Hihi. 😀 Ihana!

    • Reply Laura December 11, 2015 at 10:28

      Kiva kun tykkäsit! ^_^

  • Reply Elina December 11, 2015 at 09:54

    Kiva postaus! Suosittelen risteilyä Viipuriin! Me tehtiin sellainen reissu mieheni kanssa kolme vuotta sitten elokuussa. Ostettiin pakettimatka, johon kuului koko homma majoituksineen ja viisumeineen ja hypättiin Lappeenrannassa laivaan. Matka kesti noin seitsemän tuntia, mutta ei tuntunut lainkaan pitkältä, koska oli niin kiinnostavaa seurata matkan etenemistä kanavassa. Yövyimme Viipurissa yhden yön ja kaupunki on todella kiinnostava ja tunnelmaltaan melko haikea. Kävimme Viipurin linnassa ja Montrepos’n puistossa. Viipurissa on paljon jälkiä siitä, kun kaupunki on ollut vielä suomalainen, mutta silti sitä on vaikea kuvitella suomalaiseksi kaupungiksi ja lisäksi väistämättä tulee mieleen (ainakin minunkaltaiselleni historiaa rakastavalle museotädille), että millainen Viipuri mahtaisi olla nyt, jos se olisikin sotien jälkeen jäänyt Suomen puolelle? Kaupungissa ei välttämättä olisi niin paljon vanhoja rakennuksia jäljellä, sillä 1960-1970-luvun arkkitehtuurin jättäessä jälkiään muihin suomalaisiin kaupunkiin säästyi Viipurin vanha arkkitehtuuri rajan takana. Me palasimme reissusta takaisin samoja jälkiä pitkin eli myöskin laivalla, vaikka junallakin toki pääsee. Paluumatka oli erityisen tunnelmallinen, sillä kun muut matkustajat (keski-ikä ehkä 65 vuotta) lauloivat ravintolassa trubaduurin kanssa yhteislauluja, me istuimme ihan kahdestaan laivan kannella. Sää oli kirkas ja tyyni, elokuun ilta hämärtyi ja täysikuu loisti taivaalla. Kanava oli valaistu ja viimein edessä loistivat myös Lappeenrannan sataman valot. Se tunnelma jäi ihanasti mieleen!

    • Reply Laura December 11, 2015 at 10:32

      Kiitos Elina pitkästä ja kuvailevasta kommentista – kuulostaa niin mahtavalta kokemukselta, että tuo matka on päästävä tekemään! 🙂 Viipurin historia onkin se mikä kiinnostaa, ja uskon että siellä on aistittavissa varmasti ihan omanlaisensa tunnelma.

  • Reply ttuffi- December 11, 2015 at 10:02

    Pieni korjaus, Ljubljana on Sloveniassa eikä Slovakiassa 😉
    Nauroin hammasepisodille :–D

    • Reply Laura December 11, 2015 at 10:06

      No niinhän tuo on 😀 Kiitti, täytyy korjata – sen siitä saa kun kirjoittaa postausta keskellä yötä! Hammasepisodi olikin aika naurettava 😀

  • Reply Sanna I Siveltimellä December 11, 2015 at 10:15

    Ootte vähintäänkin olleet varmaan siskoksia edellisessä elämässä tai identtisiä sellaisia, niin yksiin teidän elämän tarinat käy 😉
    Näitä vanhoja reissutarinoita oli hauska lukea. Vissiin vähän muuttunut reissaamisen tyyli nykyisin, mutta kelläpä ei 😉 Kivan kuuluisia reissusuunnitelmia teillä tulevaisuudenkin varalle, jee!

    • Reply Laura December 11, 2015 at 10:27

      Ai vissiinkö 😀 Ikä tuo onneksi, kröhöm, järkeä päähän, hah! Ainakin on mitä kiikkustuolissa muistella 🙂 Ja me ollaankin aina sanottu et ollaan soul sisters! <3

  • Reply Neea-Reeta December 11, 2015 at 10:24

    Eikä! Mäkin olin parhaan ystäväni kanssa reilillä kesällä 2010 ja mekin ajauduttiin Ljubljanassa joihinkin ihme reiveihin :’D JA aamuyön pikkutunneilla mekin mentiin juna-asemalle oottamaan aamujunaa seuraavaan kohteeseen. Tosin se oli ihan suunniteltu ja taktikoitu liike, kun säästettiin hei yhden yön hostellimaksu 😀 aijai…

    • Reply Rimma December 11, 2015 at 14:09

      Hahahah eikä! Tiedä vaikka ollaan oltu samoissa paardeissa 😀 Oi niitä aikoja. Onneksi ne on takanapäin, mutta ihania muistoja kyllä indeed!

  • Reply Nita December 11, 2015 at 11:08

    Tosi mielenkiintosta lukea teidän vastauksia! Seuraavaa osaa siis odotellessa… 😉

    • Reply Rimma December 11, 2015 at 14:10

      Kiva, että on mielenkiintoisia! Ainakin meillä oli tosi hauskaa näihin vastauksia miettiessä 😀

  • Reply Milla - Pingviinimatkat December 12, 2015 at 06:45

    Mainio postaus <3 Ootte kyllä ehtiny kokemaan melkoisesti reissuja yhdessä. Meistä jokaisesta kun reissussa ilmenee niitä uusia piirteitä, eikä kaikki ole ehkä pelkästään positiivisia, niin tien päällä oleminen jos mikä lujittaa ystävyyttä 🙂 Ihania ootte!

    • Reply Laura December 14, 2015 at 11:57

      Kiitos Milla! <3 Onhan sitä tullut jo vaikka mitä koettua, mutta onneksi paljon on vielä vasta edessä! ^_^

  • Reply Henna /suurin onni December 12, 2015 at 11:11

    Ihanat tyypit ja ihanat vanhat kuvat! <3 Mua nauratti toi Rimman jättiläiskalojen kanssa snorklailu ja sit toi kuva noista pienistä sergeant major -kalasista, mut olihan ne nyt isoja, ne toiset kalaset joita siellä oli! 😀 Noi teidän unelmatripit on aika houkuttelevia, vaikka toisen olenkin tehnyt pariin otteeseen ja tavallaan aika moninkertaisesti, niin Afrikkaan voisi palata takaisin ihan enidei. Trans-Mongolian junamatka oli niin huippu kokemus, että voi olla, että sinne päädyn joskus uudelleen A:n ja Minireissumiehen kanssa. Sillä reissullani minäkin kehitin aikaiseksi messevän riidan about kuukauden matkustamisen jälkeen oman luottoreissuystäväni Einon kanssa moskovalaisessa ravintolassa siitä, kuinka paljon jätetään tippiä 😀 Se oli hieno ravintola ja meillä alkoi jo äänet olla next levelillä volyymin suhteen, niin oli siinä varmaan muilla asiakkailla ihmettelemistä xD Mielenkiinnolla odottelen seuraavaa osaa tästä <3

    • Reply Laura December 14, 2015 at 11:56

      Hihii, lähdetään kunnon jättipoppoolla vielä Trans-Mongolialle! 😀 Kiva kuulla, että postaus oli viihdyttävä kaikin puolin! ^_^

  • Reply Veera Bianca December 14, 2015 at 15:22

    Ihan paras juttu haha! Ootte huippuja <3 Hiemanko ootte kokeneet siistejä juttuja yhdessä!

    • Reply Rimma December 15, 2015 at 20:13

      Hih kiitti! Ja niin me ollaan. Tutkapari since forever ^_^ <3

  • Reply RIMMA + LAURA -ystäväkirja; osa 2 - RIMMA + LAURA -matkablogiRIMMA + LAURA -matkablogi February 8, 2016 at 08:39

    […] Mukavaa uutta viikkoa kaikille! Tänään ajattelimme tuupata eetteriin vihdoinkin ystäväkirjamme kakkososan. Ekan osan shokkipaljastuksineen voit lukaista täältä! […]

  • Leave a Reply