Montenegron kauneimmat maisemat: vaelluksella Durmitorin kansallispuistossa

Eurooppa
December 8, 2015

Jos edes yhden jutun saan jäämään teidän mieliinne meidän Balkanin roadtripin postauksista, niin toivoisin tämän olevan se juttu. Tai pikemminkin paikka – nimittäin Durmitorin kansallispuisto. Tuo kansallispuisto kun lienee yksi kauneimmista paikoista, joissa olen Euroopassa käynyt!

Durmitor sijaitsee Montenegron pohjoisosissa ja sinne joutuu ajelemaan mutkaisia teitä pitkin useamman tunnin ajan, mutta uskokaa kun sanon, että se on jokaisen mutkan ja matkatun kilometrin arvoinen kohde. Me majoitumme Durmitorissa vieraillessamme Žabljakin kylässä paikallisen kaiffarin luona kotimajoituksessa (kaksi yötä 2hh:ssa jaetulla kylppärillä 40€). Majatalon isäntä oli hauska, kaikin puolin ystävällinen kaveri, joka aina nähdessään meidät tiedusteli, kelpaisiko “coffii, thii, zuuish?” ja varmisteli muutenkin että kaikki oli hyvin (kahvit, teet ja mehut hän tosin teki hanaveteen, joten ekan kohteliaisuuttani hörppimäni puolikkaan mustan ja vahvan kahvikupillisen jälkeen en uskaltanut juoda lisää, paksuna kun olin).

Isäntä kertoili eräänä päivänä tarinoita Žabljakin talvikuukausista, joina koko kylä peittyy usein niin monen metrin paksuiseen lumihankeen, ettei kukaan pääse liikkumaan mihinkään pahimmillaan yli kuukauteen. Lunta sataa usein niin paljon kerrallaan, ettei muutamat traktorit ehdi millään pitämään teitä aurattuina. Siksi sydäntalvi ei ole Žabljakissa sitä parasta sesonkia ja monet majatalot pitävät ovensa suljettuina. Paikalliset täyttävät noina kuukausina kaappinsa ja kellarinsa säilykeruualla ja linnoittautuvat sisälle koteihinsa odottelemaan vähälumisempia kuukausia, jolloin laskettelukausikin pääsee Durmitorilla kunnolla käyntiin.

Itse kuitenkin pääsimme nautiskelemaan Durmitorin hengästyttävän kauniista vuoristomaisemista loppukesän päivinä, jolloin oli vielä tarpeeksi lämmin olla shortseissa ulkona, mutta iltaisin sen verran viileä, ettei lyhythihaiset enää piisanneet.

P8310691 Durmitor National Park P8310695 P8310698 P8310700 P8310708 P8310709

Ostimme majatalomme isännältä viiden euron hintaan alueen vaelluskartan heti saavuttuamme kylälle ja teimme illalla kartan ja interwebin avustuksella pienen vaellussuunnitelman. Mitään ihan älytöntä ei voitu tietenkään suunnitella raskauden takia, mutta päädyttiinpä jostain kumman syystä kuitenkin erään suhteellisen vaativan reitin aloituspisteeseen. Sitä ennen ajelimme kansallispuiston läpi autolla ja ihailimme maisemia yli Dobri Do -laakson, jonka upeat neulansilmämutkatiet näkyvätkin yllä olevissa kuvissa. Matkan varrella oli useiden eri vaellusreittien aloituspisteitä, ja muutamilla näimme isojakin ryhmiä lähdössä vaelluksille, oletettavasti kansallispuiston korkeimmalle huipulle Bobotov Kukille. Meillä ei ollut asiaa edes opastettuina kahdeksan tunnin vaellukselle, joten jatkoimme matkaa Todorov do -laaksoon Plužineen vievää tietä pitkin. Olimme päättäneet ottaa kohteeksi Prutaš-vuoren, joka kohosi 2393 metrin korkeuteen. Matkaa oli kartalla vain 2,4 km, eli helppo nakki!

Paitsi että ei sinne päinkään.

Durmitor National Park P8310006 P8310012 P8310020 P8310018 Durmitor National Park P8310011 P8310022

Eipä nimittäin käynyt blodilla pienessä mielessä, että mikäli matka on noinkin lyhyt, mutta korkeus kuitenkin reilussa kahdessa kilometrissä, niin se tarkoittaa aikalailla jyrkkää nousua. Miten sitä on ihminen välillä niin pöljä, kysynpähän vaan? 😀 Mutta kun reitille oli lähdetty, niin periksihän ei tietenkään voinut antaa – ei vaikka nousutahti ei tosiaan vastannut meikäläisen parhaimpia päiviä. Raskaana ollessa sitä hengästyy huomattavasti helpommin kuin normaalisti ja muutenkin kaikki saattaa tuntua, noh, raskaammalta. Meikälikkaa on kuitenkin suotu jollain samperinmoisella sisulla, jonka voimalla puskin menemään enkä antanut piiruakaan periksi. Lauri kyseli jo jossain vaiheessa nousua, että onkohan tää nyt ihan kaikkein viisain idea, mutta meikäläinen pudisteli vaan päätään takaisinkääntymiskyselyille ja vakuutteli, että kaikki hyvin. Niin kuin olikin! Luotan kyllä omaan kroppaani ja tuntemuksiini siinä määrin, että olisin kyllä kääntynyt kannoillani jos olisin oikeasti tiennyt ennen jaksa perille. Pidin vaan välillä taukoja noustessa ja räpsin rauhassa valokuvia eteen auenneista näkymistä.

Ja hei, eiks kannattanut jaksaa, vai mitä ootte mieltä noista maisemista?

Durmitor National Park P8310045 P8310040 P8310049Durmitor National ParkDurmitor national Park P8310059

Ihan pätevä paikka eväsretkelle! Maisemat Skrcko Jezeron laaksoon (eli Skrka Lakes Valleyyn) olivat mielettömän hienot. Aivan huipulle asti me emme lopulta lähteneet kapuamaan, sillä loppurypistys näytti sen verran vaativalta (lue: lähes pystysuoralta seinämältä). Lauri olisi varmaan yksin ehkä pärjännytkin, mutta ei meikäläinenkään ihan kaikkeen taivu. Joka tapauksessa tuolla noin parin kilometrin korkeudessa eväksiä napostellessa ja turkooseja vuoristojärviä ihaillessa oli jälleen aivan järisyttävän hyvä fiilis. Euforinen tunne oli jossain määrin verrannollinen siihen hetkeen, kun valloitettiin Mount Ngauruhoe (eli tuttujen kesken Mt. Doom) Uuden-Seelannin pohjoissaarella – vaikkei mikään tietenkään täysin yllä siihen uskomattomaan fiilikseen.

Prutaš jäi siis tällä erää virallisesti valloittamatta, mutta vaellus oli silti ehdottomasti upea kokemus! Paremmilla kengillä oltaisiin voitu olla liikenteessä (ai miten niin Niken lähes tasapohjaiset kaupunkilenkkarit ei sovi kivikossa kiipeilyyn?) ja oikea päiväreppu ois ollut ihan pop, mutta hyvinpä taas pärjättiin vähän vaatimattomammillakin kamppeilla. Tärkein varustus noilla reissuilla kun lienee kuitenkin se oikea asenne. (Plus järki päässä, tietty.)

Durmitor National Park P8310065 P8310066 P8310069

Tuolla me oltiin, terkuin rouva raskausviikoilla 25! Takaisin laakson pohjalla oli aika epäuskoinen fiilis. Kävinkö mä tuolla oikeasti, omin jaloin? Ihan paras adrenaliiniryöppy kyllä tulee tollasista rypistyksistä.

Autossa haukattiin taas vähän lisää evästä ja lähdettiin sitten hissukseen ajelemaan takaisin kohti majapaikkaa.

P8310078 Durmitor National Park P8310084 P8310087 P8310089

Illalla palkittiin itsemme kovasta suorituksesta menemällä majatalonisännän suosituksesta paikalliseen Zlatni Bor -nimiseen ravintolaan syömään. Balkanilla keittoruuat ovat hyviä, ja tilasin itselleni salaatin ohella papukeiton, jonka piti olla tarjoilijan mukaan “vegetarian”. Noh, keitossa oli lihaa ja sen lisukkeena tarjoiltiin pari paprikamaustettua, rasvaa tihkuvaa makkaraa, jotka jäi kyllä suurimmilta osin syömättä. Että sellainen kasvisruoka, heh. Tarjoilijahan osasi siis käytännössä kolme sanaa englantia, joten olihan tuo toisaalta odotettavissa. Muutenkin tuolla päin kannattaa valmistautua siihen, että paikalliset eivät osaa englantia, mutta yrittävät selittää omalla kielellään hirveästi kaikkea. Ja jos tyhmä turisti ei ymmärrä, niin voi olla varma, että puheen volyymi sen kuin nousee – koska oletusarvoisestihan sitä ymmärtää vierasta kieltä sitä paremmin, mitä lujempaa sitä puhutaan… 😀

Summa summarum: tää oli ehdottomasti Balkanin reissun paras ja palkitsevin päivä! Joten, vielä kerran kuomaset: jos nyt jotain muistatte näistä postauksista, niin muistakaa Durmitor. Ja menkää sinne.

Ugh, olen puhunut.

Ps. Loistavan tekstin upeine kuvineen Durmitorista on kirjoittanut myös ihana Maarit omassa blogissaan! Maaritin postauksessa on kuvia samaiseen Skrcko Jezeron laaksoon, jonka mekin näimme, mutta laakson eri puolelta.

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Daphnion December 8, 2015 at 20:44

    Siis mitkä maisemat! Aivan upeat! Huusin miehenkin katsomaan ja pyysin viemään tuommoiseen paikkaan. 😀

    • Reply Laura December 8, 2015 at 21:38

      No eiks vaan! Kannattaa todella mennä, eikä ole edes kallis reissu toteuttaa, sillä Balkan on erittäin kukkaroystävällinen kohde roadtrippailuun. Ja maisemat palkitsee, kuten näkyy! Toivottavasti mies ottaa kehotuksen tosissaan 😀

  • Reply merikukka December 8, 2015 at 21:07

    Aivan huikeita maisemia! Tämä menee niin mun listalle.

    • Reply Laura December 8, 2015 at 21:39

      Mahtavaa kuulla, jes! 🙂

  • Reply Maarit December 9, 2015 at 09:35

    Aivan ihanat kuvat ja kiitos linkkauksesta! Olen yrittänyt ehdotella miehelle, että mentäisi ensi vuonna uudestaan, muttei nyt ihan vielä olla päästy samalle kartalle ajatuksen kanssa. Vaikka on paljon hienoja paikkoja maailmassa, niin tuolla oli jotenkin aivan oma tunnelma, sellainen että on turvassa ja rauhassa, kaukana kaikesta kiireestä, ja ihan kuin olisi tehnyt aikamatkan sadan vuoden taa. Rakastuin minäkin Durmitoriin!

    • Reply Laura December 9, 2015 at 10:45

      Eipäs kestä! 🙂 Voin täysin samaistua tuohon sun fiilikseen – kerrassaan ainutlaatuinen paikka on tosiaan kyseessä! Toivottavasti saat ympäripuhuttua miehen 😉

  • Reply Milla - Pingviinimatkat December 9, 2015 at 14:42

    Joo eipä ihme, että oli paras päivä, sen verta huikaisevat maisemat!! Huh! Taatusti kelpasi myös eväitä nautiskella moisen urakan jatkoksi. Kroatiassa, Slovenia ja Montenegro pitää sisällään kyllä niin upeita vuoristomaisemia, että ei paremmasta väliä. Uskon kerrasta ja lupaan mennä itsekin katsomaan 🙂 Oikeastaan tuli hirmuinen kuume lähteä heti eväiden kerä luontoon, mutta niin paljon meikästä ei löydy asennetta, että tekisin sen tänään 😀

    • Reply Laura December 10, 2015 at 23:55

      Hyvä kun uskot kerrasta 😉 Lähdetään hei yhdessä eväsretkelle jonnekin lähistölle, esim. Sipoonkorpeen, heti kun ilmat vähän paranee! ^_^

  • Reply Jenna / With huge passion for life December 9, 2015 at 20:36

    Nuo maisemat kyllä hivelee silmiä. Niin autenttista! Mua harmittaa ihan valtavasti, kun skipattiin kesälomalla Durmitor. Mulle tuli muuten kanssa kova kuume päästä eväsretkelle luontoon 😀
    Kyllä rouva on ollut myös aika sissi, kun tuolla on vaeltanut!

    • Reply Laura December 10, 2015 at 23:56

      Onneks aina voi tehdä comebackin Montenegroon ja tuonne se kannattaa kyllä tehdä! 🙂 Rouva ja etureppu kiittävät 😀

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. December 12, 2015 at 14:58

    No kyllä varmasti kannatti! Ja eiköhän se pieni otus mahassa olisi antanut jotain merkkejä jos homma ei olisi ollut hyvä idea. Upeaa, että teitte trekin – siitä jäi varmasti upeat muistot!

    • Reply Laura December 13, 2015 at 19:00

      Niin minäkin järkeilin, että ois se ilmoitellut jos olisi ollut liian rankka repäisy 🙂 Tosiaan kyllä kannatti!

  • Reply Anna December 15, 2015 at 09:51

    Wau! Täytyy tosiaan pistää korvan taakse!

    • Reply Laura December 17, 2015 at 22:57

      Ehdottomasti kannattaa! ^_^

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta February 27, 2017 at 20:09

    Ehkä pitää lähteä Durmitoriin! Mathias tulee tänne vapun yli ja meillä on siinä muutama päivä aikaa… Lomasuorittaja kun olen, niin kaikenlaiset suunnitelmat muhii jo päässä! Olin eka ajatellut Taran luonnonpuistoa Serbiassa ja siitä laskeutumista Montenegron rannikolle, mutta nyt aloin sitten googlailla tätä Durmitoria (ja eksyin tänne). Luoja miten vaikeita päätöksiä! Hommaa hankaloittaa tietty se, että jos sinne Montenegron rannikolle asti mennään niin jäätävä ajomatka sitten yhdelle päivälle tiedossa, kun auto pitää saada palautettua Belgradiin, mistä lento kotiinkin tietty lähtee. Mut kiitti Durmitor-insposta!

    • Reply Laura February 28, 2017 at 11:06

      Jee, kiva että löysit kuukkelin kautta tänne! 🙂 Durmitor on kyllä IMO niin huikee et on vähän ajelunkin arvoinen. Paitsi jos on huono sää. Me ei Taraan ehditty kun oltiin Serbiassa, mut melkein uskaltaisin luvata et tää kansallispuisto on maisemiltaan vielä vähän päheempi 😉

      • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta March 2, 2017 at 00:04

        Joo, niin mä vähän Google-kuvahaun (luotettavien tulosten…) perusteella katselinkin. 🙂 Katsotaan miten käy!

    Leave a Reply