Joulukuu. Vihdoinkin! Jos syksyltä jotain odotan niin se on tämä aika, kun saa vihdoin ja viimein kaivaa joulukoristeet naftaliinista, syödä suklaata kynttilänvalossa, ahmia torttujen ohella ihan liikaa piparkakkutaikinaa ja kuunnella, kröhöm, Antti Tuiskun joululevyä. En kuitenkaan varmaan ole ainut, joka kaipaisi edes hentoa valkoista lumipeitettä mustan maan peitoksi täydellisen joulufiiliksen aikaansaamiseksi. Mutta näillä mennään. Onhan meillä sentään välillä aurinko ja satumaisen kaunis aamu-usva, kuten olen saanut useampana uneliaan rauhallisena viikonloppuaamuna armaan ratsuni selästä todistaa.
Tätä postausta valmistellessani minulle iski pitkästä aikaa klassinen writer’s block. Tuijotin näitä kuvia pitkään pään lyödessä tyhjää ja pyysin Lauralta sparrasapua. Carpe diem, hän sanoi. Ja niin. Tottakai. Miksen sitä heti tajunnut. Näihin kuviin ja hetkiin tiivistyy kyllä sellainen rento ja hyvä fiilis, jonka tavoitan aina kun suuntaamme hevoseni kanssa luontoon. Keskelle tyhjiä peltoja, jossa harvoin vastaan tulee kukaan. On vain hiljainen maisema ja luottoystävä, jonka kanssa ollaan näiden vuosien varrella nähty ja koettu niin paljon yhdessä.
Olisihan se kiva joo viettää tätä aikaa vuodesta jossain kaukana mis on lämmin, mutta kyllä tässä kotimaisessa joulunodotuksessa on lumettomuudesta huolimatta se oma taikansa. Tartun siis jatkossakin hetkeen ja nautin aikaisista aamuretkistä Suomen luontoon yhdessä luottoystäväni kanssa!
Huikeaa torstaita joka taloon ja torppaan!
******
IG Travel Thrusday on viikottainen kokoelma blogipostauksia. Tempauksen viralliset järjestäjät Suomessa ovat Kaukokaipuu, Veera Bianca sekä Destination Unknown. Lisää tempauksesta voit lukea täältä. Meidät löydät Instagramista nimimerkillä @rimmanen, @laurarumbin & @rimmalaura.
EN // This post is part of Instagram Travel Thursday. You can read more about IGTT from here and you can find us from Instagram by name @rimmanen, @laurarumbin & @rimmalaura.
48 Comments
Nämä on kyllä maagisia kuvia ja varsinkin tuo ensimmäinen <3 Heppaystävän kanssa on kyllä ihana tallustella tuollaisissa maisemissa!
Kiitos Laura! Ihan maagisia on kyllä olleet meidän marraskuiset maastoretket hepan kanssa. Niin monta nättiä aamua, että huh huh! 🙂 Odotan kuitenkin innolla sitä aamumaastoa, kun päästään tallaamaan lumessa <3
Hirween hyvä, että vähän muokkasit tota mun sparrauslausetta! (Tosin totuushan siitäki paljastuu Snapchatissa, haha :D.)
Ja yay , new IGTT-hosts in da house! Tästä tulee niin kivaa! ^_^
Ps. Kuinka yllättävää, että koko tän aamupäivän on tässäkin taloudessa soinut Antti Tuiskun joululevy?! En ehkä kestä.
En enää ylläty mistään mitä tehdään, sanotaan tai ajatellaan yhtä aikaa 😀 Mutta ihan mahtavaa tämä uusi pesti! Odotan innolla mitä kaikkea me keksitäänkään tällä porukalla 🙂
Aivan käsittämättömän upeita kuvia! Erityisesti mua puhuttelee toi avauskuva, siinä on todella vangitseva tunnelma. Miten mulla on jotenkin mennyt ohi, että sulla on oma hevonen? Mä olin nuorena heppatyttö, mutta en ole harrastanut hevosia sitten teinivuosien. Välillä mietin, että olis kiva käydä kokeilemassa, että onko se kuin pyörällä ajo :).
Kiitos Arna! Kännykälläkin välillä onnistuu, kun puitteet on kohdillaan 🙂 Ei se kamera vaan se hetki, vai miten se menikään. Mulla on ollut oma hevonen jo 20 vuoden ajan! Tämän nimenomaisen kanssa yhteistä matkaa on kuljettu kohta 10 vuotta ja toivottavasti pari mokomaa olisi vielä jäljellä. Aika moni on harrastanut jossain kohtaa hevosia nuoruudessaan ja mä luulen, että se on kuin pyörällä ajo! Tietyt taidot ei varmasti katoa koskaan ja ainakin näitä jättejä osaa taatusti käsitellä, kun niitä kerran on oppinut lukemaan ja ymmärtämään 🙂
Ihania kuvia! Voisin vaikka maalata jonkin niistä – siis, jos osaisin piirtää hevosen. 😀
Voi oispa ihana saada maalaus joskus näistä hetkistä! Onneksi nuissa suurimmassa osassa ei näy hevosesta kuin korvat, joten niistä on turvallinen aloittaa 😀
Hevosen korvien takaa maailma näyttää aina vähän kauniimmalta. Varsinkin jos alla on luottokaveri. Voi että, nyt kun pääsisi lumiseen maastoon vaikkapa issikalla tölttäämään niin olisipa aika mahtavaa! Tallin joulussa on ihan omanlaisensa tunnelma, eikä joulun odotus tunnu samalta ilman sitä. Olisikohan meidän tallille laitettu jo joulukoristeita..? Se selviää illalla kun suuntaan ratsastustunnille. 🙂
Olet ihan oikeassa! Tuolta tuttujen korvien välistä kelpaa kyllä maisemia ihailla <3 Toivottavasti tallilta löytyi jo joulutunnelmaa! Meillä sitä on vähän aina, kun hepat nukkuu pihatossa olkipatjoilla 😀
Miten upeita kuvia! Tulee aivan kaipuu päästä hevosen selkään, vaikka en edes osaa ratsastaa ja olen niin allerginen, että siitäkin syystä kokemus ei todellisuudessa olisikaan kovin miellyttävä.
IGTT-houstaus on niin huippu juttu!! 🙂
Voi ei! Allergia on kyllä syvältä. Mutta onneksi pääsit näin virtuaaliratsaille 🙂 Ja niin on! Huippu juttu!
Näitä kuvia katsellessa mieli lepää ja voi suorastaan aistia ihanan tunnelman..
Niin ja tosiaan.. täällä soi Tuiskun sijaan Samuli Edelmannin joululevy, joka on aivan valtavan hyvä!!!
Hahaha ihana! Pitääkin testata myös Samulin levyä 🙂
Todella hienoja kuvia ja uskomaton tunnelma 🙂 Odotan jo niitä hetkiä, kun puut ja kaikki kasvit olisivat pakkaskuurassa ja olisi juuro tuollaista taianomaisen kaunista. Toistaiseksi (Oulussa) on satanut vain vettä ja räntää. Maa on sentään tällä hetkellä valkoinen, mutta tunnelma kuin märkä rätti.
Arvaapas vain mitä täällä sataa tälläkin hetkellä taivaan täydeltä? No ei ainakaan lunta 😀 Ihan järkky sää ja en kestä, kun ei tule jo pakkasta. Kiitos Heidi! Nuissa hetkissä kyllä oli tunnelmak kohdallaan <3
Hanuri <3
Hän vain on <3
Nämä on kyllä niin mahtavia kuvia kaikki, mutta etenkin eka ja vika. Ne on erityisen vangitsevia. T’ähän aikaan vuodesta onkin helppoa ratsastella niin auringonnousun kuin -laskunkin aikaan. 😀
Hahah repesin! Ihan totta 😀 Ehtii saman tallipäivän aikana hyvällä tuurilla nähdä sekä auringonnousun että -laskun! 😀
Niin maagisia kuvia! Näitä voisi tuijotella vaikka kuinka pitkään!
Kiitos <3 Hetketkin olivat juuri sitä!
Onnea uusillle hosteille, vuhuu! Ja nää kuvat on kyllä ihan uskomattommia. Hauskaa että jaoit nämä, sillä näin heppa-allergisena mulla ei olis mitään saumoja kokea tuommoista elämystä. Nyt edes virtuaalisesti!
Kiitti Inka! <3 Ehkä me vielä joskus pumpataan sut täyteen allergialääkkeitä ja mennään yhdessä tallille!
Ihania tunnelmakuvia, varmasti hienoja hetkiä nuo aamut hevosen kanssa! Ja onnea uusille IGTThosteille, mahtava juttu! 🙂
Voi ne on niin hienoja hetkiä. Välillä kun tämä arki on niin hetkistä, niin tuolla hevosen kanssa luonnossa kyllä kiire unohtuu! 🙂 Kiitos Arja! <3
Ooh mitä kuvia! Olen aina haaveillut oppivani kunnolla ratsastamaan. Hääpäivänä jäin melkein hevosen tallomaksi ja siitä jäi nyt ikävä kyllä semmoiset traumat että saa nähdä milloin uskallan seuraavan kerran lähietäisyydelle.
Monen vuoden Australiassa asumisen jälkeen en kyllä vaihtaisi Suomen joulua mihinkään. Kun vain olisikin varaa lentää joka jouluksi Suomeen. Joulu lämpimässä ei vaan tunnu yhtään joululta!
Ihanaa joulunodotusta 🙂
Voi kauhea! Hevoset on isoja ja saaliseläiminä niiden kanssa kyllä saa tosiaan olla varovainen! On itselläkin monesti tullut melkoisia läheltäpititiltanteita, mutta onneksi tähän asti on selvitty ilman isompia vammoja. Ja voi mä uskon! Toissajoulu Ausseissa oli kyllä ihan absurdi, kun oltiin rannalla tonttulakit päässä 😀
Instassa jo tuota ekaa kuvaa ihailin, että kuinka voikaan olla niin upea!! Ja loputkin on hienoja, tosi tunnelmallisia. Kyllä olet onnellinen, kun on luottoystävä, jonka kanssa jakaa nuo hetken (ja jonka vuoksi tulee lähdettyä niitä hetkiä ihmettelemään…) <3
Kiitos Henna! Niin olen. Oikea onnenpekka <3
Hei Hou ja Wau mitä kuvia! Aivan mielettömiä. Ja tässähän tulee ratsaillekin taas kaipuu… <3
Välillä sitä onnistuu ottamaan sen puhelimen esiin just oikealla hetkellä! 🙂 Kiitos Sanna. Ei muuta ku ratsaille vaan.
Hepan korvat <3. Satumaisia kuvia!
Hän on niin ihana karvakorva <3 Kiitos Ansku!
Ihanan mystisiä nämä usvan koristamat maisemat! <3 Meillä on kyllä uskomattoman kaunis kotimaa, osaisinpa itsekin ikuistaa sitä kameroineni yhtä upeasti. Niin, ja onnea muuten teillekin hostaamistehtäviin! 🙂
Kiitos Saana! 🙂 Nämä kuvat on napattu kaikki kännykällä! Harvemmin tulee hevosen kanssa pidettyä kameraa matkassa, joten ei muuta kuin vain treenaamaan <3 Onneksi upeaa kuvattavaa täällä kotimaassa tosiaan riittää, vaikka tämä sade ja pimeys välillä ei siltä tunnukaan 😀
Upeita kuvia! Vanhana heppatyttönä nyt tekis itsekin kovasti mieli päästä hevosen selkään. Ihana luottoystävä sulla 🙂
Kiitos! Voi niin hää on. Ihana ystävä 🙂
Vau mitä kuvia! Varmasti upeaa ja tyynnyttävää ratsastaa noin hienoissa maisemissa. En ole koskaan ratsastanut hevosella, mutta tässähän heräsi mielenkiinto. Olisi takuulla erilainen kokemus kokea luonto hevosen selästä. Varsinkin kun saisi mennä sen hevosen kanssa kaksin, mikä tosin ei taitaisi olla minulle mahdollista kovin nopeasti kun ei tuota ratsastuskokemusta tosiaan ole..
Se on kyllä jotenkin ihan erilaista! En oikein osaa kuvailla sitä fiilistä sen tarkemmin. Ehkä pitäisi joskus yrittää! 🙂 Jos oikein luottoratsu löytyy niin aika pianhan sitä yksikseenkin pääsee maastoilemaan, että ei muuta kuin testaamaan 🙂
Aivan hengästyttävän kauniita kuvia <3
Kiitos Nella! <3
Nää on niin maagisia kuvia, että huomaamatta jäin vaan tuijottelemaan näitä monttu auki. Ihan sairaan upeita fotoja!
Voi ihana! 🙂 Hetket oli kyllä todellakin juuri niitä! Maagisia.
Luonnon kauneutta ihan parhaimmillaan. Omat aamu-usvani olen ihaillut vain Keskuspuiston pellolla koiran kanssa aamulenkillä silmät puoliummessa. Ei päässyt ihan samanlaisiin fiiliksiin. Sitä lunta odotellessa onkin aika sitten suunnitella uusia IGTT-kuvioita! Huippua olla yhdessä mukana!
Varmasti aamu-usva Keskuspuiston pelloillakin on kaunis <3 Ja niin on! Ihan huippua! 🙂