Crno Jezero – kaikkea muuta kuin nimensä veroinen

Eurooppa
November 25, 2015

Olen rakastanut turkoosia ja sen kaikkia kauniita sävyjä vihreästä sinertävään niin kauan kuin muistan. Turkoosi on värinä edustanut minulle aina jonkilaista raikkautta ja pirteyttä, ja erityisesti ihastelen turkoosin veden hohtoa – se suorastaan houkuttelee sukeltamaan syleilyynsä.

Montenegron pohjoisosissa on yksi kauneimmista kansallispuistoista, jossa olen koskaan päässyt käymään. Durmitorin kansallispuiston olen maininnut jo monesti täällä blogissakin Balkanin matkamme yhteydessä, enkä suotta. Se oli ehkäpä lempipaikkani koko kaksiviikkoisen, neljän valtion alueelle ulottuneen roadtrippimme aikana. Saavuttuamme pitkähkön ajopäivän jälkeen Zabljakin kylään Durmitoriin, olimme vielä sen verran energisiä, että päätimme lähteä illan päälle vierailemaan Crno Jezerolla. Nimen englanninkielinen käännös on Black Lake, musta järvi.  Siksipä paikan päälle päästyämme olimme melkoisen yllättyneitä siitä, ettei kyseessä ollut musta järvi laisinkaan, päinvastoin.

Black Lake, Montenegro P8300585 P8300591 P8300598 Black Lake, Montenegro

Päivä oli ollut lämmin. Järvellä oli vielä iltapäivälläkin paljon auringonpalvojia sekä uimareita nauttimassa viimeisistä ihanista valonsäteistä ja kylpemässä käsittämättömän puhtaan turkoosissa vedessä. Rannan nähdessäni olisi tehnyt samantien mieli kirmata kirkkaaseen veteen, mutta maltoimme mielemme ja lähdimme verryttelemään autossa istumisesta jumahtaneita kinttujamme ja kiertämään iltareippailun merkeissä järven ympäri kulkevan hyvin merkatun kävelyreitin. Reitti oli paikoin todella helppokulkuinen ja paikoin taas sangen haastava ja varovaisuutta vaativa, mutta peruskuntoiselle ihmiselle aivan tehtävissä. Meitä vastaan tuli jopa jo hieman kumarassa kulkenut eläkeläispariskunta, jonka ketteryydestä muutamissa alamäkisissä juurakoissa täytyy kyllä antaa kymmenen pistettä.

P8300608 Black Lake, Montenegro P8300612 P8300614 P8300618Black Lake, MontenegroP8300634

Suomessa ei ole yleisesti tapana tervehtiä lenkkipoluilla, eikä se kuulunut etikettiin Montenegrossakaan. Yritin moikkailla polulla vastaantulevia, mutta sain osakseni lähinnä kummaksuvia katseita. Kuinka kotoisaa, ajattelin sarkastisesti. Jäyhät balkanilaiset lienevätkin luonteenlaadultaan jossain määrin samantyyppisiä meidän yleisesti ottaen hiljaisen pohjoisen kansamme kanssa.

Crno Jezero ei ollut ilta-aikaan valokuvauksen kannalta kaikkein helpoin tuttavuus. Olisin halunnut ikuistaa järven ylle kohonneen, Durmitorin kansallispuiston korkeimman huipun, Dinaarisiin Alppeihin kuuluvan Bobotov Kukin mieluummin aamuauringossa illan sijaan, mutta iltaan oli tällä kertaa tyytyminen. Näin jälkeen päin kuvia katsoessani olen oikeastaan ihan iloinen, että olimme mestoilla ilta-aikaan. Valon ja varjon leikki auringon paetessa vuorten taakse oli kaunista seurattavaa; kuin myös järven kirkkaan turkoosin syveneminen hiljalleen rauhoittavaan siniseen.

P8300679 P8300668 Black Lake, Montenegro P8300667 P8300669 P8300656

Nelisen kilometriä järven ympäri (osittain hieman improvisoituja omia reittejämme) kierrettyämme ei päärannallakaan ollut enää juuri tungosta. Olimme kaukaa viisaina lähteneet liikenteeseen uikkarit päällä, joten ei muuta kuin vaatteet pois ja veteen! Hirmuisen sulavaa kirmaamiseni ei tosin tuonne järveen ollut, sillä pohja oli aika kivinen ja epätasainen. Uimakengät olisivat olleet todellakin tarpeen siinä mahakummun kanssa veteen taiteillessani. Lauri-mokoma selvisi veteen menemisestä huomattavasti sulavammin, jännä. Olin arvellut veden olevan kylmää, ja aika viileää se olikin – sen verran vilpoisaa, ettei siellä kovin pitkään enää auringon laskettua viitsinyt uiskennella. Mutta ah, pääsinpäs jälleen kerran sukeltamaan uuteen ihanaan turkoosiin! Uinti kruunasi täydellisesti pikku retkemme, jonka päälle olikin kiva suunnata takaisin kylälle illastamaan.

***

Crno Jezero (joka koostuu itse asiassa kahdesta ihan vierekkäin olevasta järvestä) on mukava ja kaunis päiväkohde Zabljakista. Sinne pääsee kävellen kylän keskustasta, mutta lähelle pääsee myös autolla (paikoitusmaksu 2€). Sisäänpääsy luonnonpuistoalueelle kustansi 3€ per kärsä, ja päärannalle vie päällystetty hyvä tie. Järveltä voi myös vuokrata kohtuuhinnalla käyttöönsä soutuveneen tai kajakin. Lämmin suositus tälle helpolle retkikohteelle! Crno Jezero oli kuitenkin vasta alkusoittoa siitä, mitä Durmitorin kansallispuistolla oli meille vielä tarjoiltavanaan…

Seuraa blogia: Facebook | Instagram | Bloglovin’

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Maarit November 25, 2015 at 09:30

    Durmitor on edelleen mulle yksi ihanimmista paikoista, joissa olen käynyt. Meidän vierailu crno jezerolle viivästyi illan pimeään tuikkivan tähtitaivaan alla, sillä aiemmin päivällä oli aikataulut venyneet vuokra-auton kanssa olleiden ongelmien vuoksi. Harmittaa kyllä, mutta ehkä nämäkin kuvat vähän korvaa menetystä. Toisaalta, silloin illalla käytiin tekemässä auringonlaskun aikaan muuten aivan uskomattoman hieno retki pieniä vuoristoteitä ajellen. Olisin valmis lähtemään alueelle milloin vain uudestaan. Ja voisin kuvitella viihtyväni tuolla vaikka kokonaisen viikon. 🙂

    • Reply Laura November 25, 2015 at 14:02

      Ymmärrän täysin tuon sun fiiliksen siitä, kuinka tuonne voisi palata oleilemaan vaikka viikoksi. Se olisi ihanaa! Niin paljon upeita patikkareittejä olisi tuolla kyllä koluttavana 🙂 Ja juu, muistan kyllä kertomuksesi siitä miten teillä venähti se päivä, kun piti käydä tuolla Crno Jezerolla. Aina ei mene nappiin suunnitelmat reissussa, mutta toisaalta uskon kyllä että näkemänne auringonlasku vuoristossa oli varmasti vertaansa vailla! 🙂

  • Reply Anna K. November 26, 2015 at 10:31

    Onpa upean näköinen paikka!
    Tuli tuosta lenkkipolulla moikkailusta mieleen, että kun viime vuonna vietin viikon Kuusamossa ja kävimme ystäväni kanssa vaeltamassa useampana päivänä, niin melkein jokainen vastaantuleva ihminen tervehti, kansallisuudesta riippumatta! Siinä sitä oppi itsekin moikkaamaan ihmisiä, vaikka se alussa vähän hassulta tuntuikin. Ja jopa täällä paikallisessa kansallispuistossa Repovedellä osa ihmisistä tervehtii, joka kyllä hieman yllätti. Ehkä tuo tervehtiminen on enemmän sellaisten ihmisten juttu, jotka vaeltavat enemmänkin ja ovat tottuneet siihen..? Näin minä sen päässäni analysoisin. 🙂

    • Reply Laura November 26, 2015 at 19:34

      Tuolla on kyllä superkaunista! 🙂 Joo, mä uskon että sun analyysi osuu ihan oikeaan. Ei tuolla Helsingin Keskuspuistossa ketään lenkillä moikkailla, mutta ehkä jo jossain Torronsuolla tai Nuuksiossa saattaa saada ainakin nyökkäyksen vastaukseksi siellä liikuskellessaan, ja pohjoisemmilla vaellusreiteillä (missä on epäilemättä liikenteessä enemmänkin vaeltavia ihmisiä) varmasti jo ihan kunnon tervehdyksiä! 😀

  • Reply Laura - Urbaani viidakkoseikkailijatar November 26, 2015 at 10:52

    Durmitor on upea! Tuo järvimaisema vuorineen on uskomattoman kaunis. Muistan vaaleasta turkoosista tummaan siniseen liukuvan veden värin ja veden pintaan piirtyvät vuoret. Mä seikkailin alueella syksyllä ja paikka oli tyhjä, ei ainuttakaan ihmistä. Kivuttiin ylös vuoristoon ja siellä on leirintäalue. Jossain lähellä leirintäaluetta mua ja mun kanssa pari päivää vaeltanutta reissaajaa tervehti koiranpentu, jonka olisin halunnut adoptoida. Siellä se oli, aivan yksin. Ihania muistoja nousee mieleen tuostakin paikasta, joka teki lähtemättömän vaikutuksen meikäläiseenkin. 🙂

    • Reply Laura November 26, 2015 at 19:41

      Ah, tuolla on varmaan niin kaunista syksyllä ruska-aikaan! Me oltiin siellä vielä loppukesästä ja oli vielä vihreää, paitsi että pihlajapuissa oli jo marjat 🙂 Syksy on varmaan just sesongin taiteaikaa tuolla, kun kesä on päättynyt ja monet majoittajatkin pitävät lomaa ennen talven laskettelukauden alkua. Näin ainakin meidän isäntä kertoi, että moni toimii. Siksi siellä lieni niin hiljaistakin silloin?

      Mä muistankin lukeneeni sun blogin Durmitor-postauksista tuosta koirakaverista 🙂 Ihana muisto!

  • Reply Milla - Pingviinimatkat November 27, 2015 at 15:50

    Hah, miten kiva onkaan kuulla, että emme täällä Suomessa ole ainoita möllikköjä metsälenkillä 😀 Upeita maisemia ja ihania lämpimiä kesämuistoja <3

    • Reply Laura November 27, 2015 at 19:18

      Ju emme tosiaankaan! 😀 Näinä tuulisina ja harmaina marraskuun iltoina (ja päivinä) nämä kesäkuvat kieltämättä näyttävät mielessä vielä todellistakin värikkäämmiltä ja houkuttelevammilta… ja tuovat mieleen ihania fiiliksiä ^_^

    Leave a Reply