Miksi sinä matkustat?

Asenteet ja ajatukset
October 28, 2015

Olen pohtinut menneinä päivinä useasti otsikossa esiintyvää kysymystä. Ajatus on noussut esiin useasta syystä, ja näistä yksi oli eräs telkkarissa näytetty ohjelma. Siinä kahden lapsen yksinhuoltajaäiti haaveili puolentoista vuoden irtiotosta maailmalle lastensa kanssa, mutta häntä pelotti se, miten pärjäisi maailmalla muksujen kanssa kolmistaan. Nainen oli matkustellut aiemmin paljon ja asunutkin pitkiä aikoja ulkomailla. Hän ei siis ollut ihan ensimmäistä kertaa lähdössä reissuun, vaan varmasti jo tiesi hieman mitä odottaa. Ohjelmassa oli ideana, että erilaisista suomalaisista ihmisistä koottu “parvi” sitten seurasi naista kolmen päivän ajan, paneutui tämän elämään ja analysoi, kannattaisiko naisen lähteä tälle haaveilemalleen reissulle.

Itselläni kalskahti heti ohjelman alussa korvaan monen “parveen” kuuluneen ihmisen asenne pitkäaikaista matkustamista kohtaan: “se on varmasti vain keino paeta jotain”. Minua ottaa pannuun kyseinen ajatusmalli. Miksi matkustamisen tai ulkomaille muuttamisen pitää aina olla jonkun mielestä pakenemista joltakin? En väitä, etteikö näin voisi joissain tapauksissa ollakin, mutta sellainen monien ihmisten asenteista läpipaistanut mustavalkoisuus vain puistatti.

P7042195Toinen syy, miksi olen päätynyt pohdiskelemaan tätä asiaa, johtui siitä, että sohvallemme päätyi toissailtana nukkumaan reppureissaajapoika nimeltään Antoine. Kirjoittelinkin tästä jo blogini Facebook-sivulle ja jutustelin aiheesta myös Snapchatissa (@laurarumbin). Mutta selvennyksenä teille, ketkä ette seuraa ko. kanaviani: mieheni Lauri oli toissapäivänä paloasemalla käydessään törmännyt 21-vuotiaaseen rinkkaselkäiseen ranskalaiseen kundiin. Hänellä on “kevyesti” tavoitteena reissata parissa vuodessa hissukseen maailman ympäri liftaten, ja yöpyä pääsääntöisesti ihmisten sohvilla. Kaveri oli jostain syystä keksinyt mennä kyselemään yösijaa palokunnasta (ei sinänsä huonosti keksitty, sillä brankkarit ovat kovin reilua porukkaa ja varmasti auttavat muulloinkin kuin tulipalon sattuessa, jos vain voivat!). Valitettavasti asemalla, jolla Lauri työskentelee, ei ollut mahdollisuutta yöpyä, joten Lauri oli tarjoutunut heittämään meidän autolla kundin Kallioon ja lähtenyt kysymään hänen kanssaan, onnistuisiko yöpyminen Keskuspelastusasemalla.

Kun sekään ei ollut onnistunut, hän kilautti mulle, selitti tilanteen ja kysyi, olisiko mulla mitään sitä vastaan, että me otettais reissari meidän sohvalle nukkumaan yhdeksi yöksi. No ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, meille vaan! Hetkeäkään en epäröinyt ojentaa auttavaa kättä kanssareissaajalle – varsinkin, kun ollaan itsekin matkustettu ainakin jo jollain mittapuulla laskettuna suhteellisen paljon, ja törmätty itse moniin uskomattoman vieraanvaraisiin ja ystävällisiin ihmisiin. Siksi sitä haluaa vähän antaa takaisin tällaisen tilaisuuden tullessa eteen. Oli mahtavaa pystyä tarjoamaan majapaikka reissumiehelle edes yhdeksi yöksi, sillä itselläni on vielä hyvinkin muistissa se kiitollisuuden tunne mikä minut valtasi, kun saimme yöpyä esimerkiksi Uudessa-Seelannissa Christchurchissä meille entuudestaan tuntemattomien, mutta superhyväsydämisten ihmisten luona kolme yötä, kun emme löytäneet enää mistään kohtuuhintaista majapaikkaa.

Siispä Antoine päätyi meidän sohvalle koisimaan yhdeksi yöksi. Ilta meni yllättäen matkailusta jutustellessa, kokemuksia vaihtaessa ja valokuvia katsellessa. Kun kysyin Antoinelta syytä hänen matkansa taustalla, kertoi hän idean kyteneen päässään jo 12-vuotiaasta lähtien. Antoine, hyvässä ranskalaisperheessä kasvanut nuori mies, oli tuolloin matkustanut ensimmäistä kertaa Marokkoon vanhempiensa kanssa. He olivat vaeltaneet läpi uuden maan ja kulttuurin ja päätyneet pieneen kylään, missä Antoine oli nähnyt ensimmäistä kertaa silmästä silmään omanikäisiään ja itseään nuorempia köyhiä ja sairaita lapsia. Lapsia, jotka eivät voineet käydä koulua, vaan joutuivat tekemään raskaita töitä jo aivan pieninä.

Kokemus oli ollut niin silmiä avaava, että hän oli jo sillä hetkellä jollain tasolla päättänyt, että koulunsa käytyään hän tekisi töitä muutaman vuoden ja keräisi rahaa omaa matkaansa varten. Halu päästä näkemään ja kokemaan maailmaa omin silmin oli niin valtava. Antoine ei halunnut nähdä sitä vain tv-ruudun välityksellä, vaan päätti tehdä töitä sen eteen, että pääsisi toteuttamaan unelmansa.

Matkansa jälkeen hänellä on jo seuraavakin unelma tiedossa: unelma omasta yrityksestä, jonka kautta hän pystyisi jollain tavalla esimerkiksi auttamaan hädänalaisia ja hyödyntämään siinä kohti omia kokemuksiaan maailmalta (lisää Antoinen ajatuksia voit lukea itse täällä ja jos haluat seurata hänen reissuaan, joka on vasta aluillaan, klikkaa itsesi tykkääjäksi hänen Facebook-sivustolleen).

P6261679Tässä kohti postausta on pakko sivuta ja linkata niin ikään viime päivinä erityisen paljon inspiroineeseen blogikirjoitukseen, Gian ja Miikan Matkakuume-blogin juttuun. Gia toteaa loistavassa kirjoituksessaan mielestäni osuvasti seuraavaa:

“Lähtökohtaisesti tilaisuuksia ei kuitenkaan “vain tule”. Niitä tehdään.”

Matkakuume.net

Tämä ei voisi olla enemmän totta. Kun Matkakuume-blogin perheen maailmanympärimatkaa on netissä taivasteltu ja perisuomalaiseen tapaan todettu, että “kyllähän sitä reissais jos ois rahaa” (kaikki lienevät jo nähneen myös sen ah niin nokkelan “Kuha on varaani mikäs siinä” -meemin tähän liittyen), niin aika moni ei varmaan ole tullut ajatelleeksi, miten hemmetin paljon duunia ja valintoja tuon tilaisuuden toteutumisen eteen ovat niin Härköset kuin Antoinekin tehneet. Ei tuollaisia tilaisuuksia tosiaankaan putoa vain syliin, vaan niitä nimenomaan tehdään, ja niiden eteen tehdään julmetusti töitä ja uhrauksia. Se lienee selvää, että on jokaisen oma päätös, minkälaisia uhrauksia on valmis tekemään elämässään. Eikä se ole keneltäkään pois, jos joku päättää olla omistamatta autoa ja kesämökkiä, vaan ohjaa siitä säästyneet rahansa ennemmin vaikkapa matkusteluun. En sohi itse nyt tämän tarkemmin tätä keskustelua, mutta käykää lukemassa tuo Gian loistava postaus liittyen raha-asioihin, jos ette ole vielä käyneet!

Mutta, takaisin vielä tuohon itse otsikon kysymykseen. Miksi minä matkustan?

Minä matkustan edelleen siitä samasta syystä, minkä vuoksi olen matkustanut siitä lähtien, kun matkailukärpänen toden teolla puraisi. Silkasta uteliaisuudesta ja halusta kokea maailmaa ja muita kulttuureja muualtakin kuin omalta kotisohvalta käsin. Olen huomannut oman kokemuksen kautta miten matkailu todellakin avartaa, ja haluan pitää kiinni siitä, että maailmankuvani pysyykin avarana. En halua hautautua vain tänne omaan pieneen elämääni ja rakentaa muuria ympärilleni.

Oman matkailuni taustalla ei suoranaisesti ole mitään yhtä silmiä avaavaa ja idealistista kokemusta kuin vaikkapa sohvallamme yöpyneellä parikymppisellä Antoinella oli. Mutta täytyy silti sanoa, että jotain tapahtui minullekin loppuvuodesta 2008 reissattuani ensimmäistä kertaa pidemmän kaavan kautta rinkka selässä nelisen kuukautta Kaakkois-Aasiassa. Saatuani pölyisellä kadulla Siem Reapissa “kiitokseksi”  pystyyn nostetun keskisormen kambodzalaiselta kerjäävältä pikkupojalta tarjouduttuani ostamaan hänelle pari pussillista hedelmiä pyydetyn dollarin setelin sijaan, jotain liikahti sisälläni. Muistan tuon kohtaamisen ikuisesti. Poika tuijotti minua mustat silmät vihaa ja lohduttomuutta täynnä. Se ei ollut kaunista, eikä se ollut siloteltua. Se oli aito hetki, oikeaa elämää toisella puolella maapalloa. Eikä sellaisia tuntemuksia saa ennen kuin itse lähtee niitä hakemaan.

P9010130

Nyt heitän pallon sinulle. Miksi sinä matkustat?

Syitä on varmasti monia, joten olisi mielenkiintoista kuulla niistä! Haastanpa siis tässä yhteydessä muutaman kanssabloggaajan avaamaan omia ajatuksiaan aiheesta ihan täysin vapaamuotoisesti. Voisin linkata vaikka kuinka monta blogia tähän alle, mutta aloitetaan nyt näistä. Palloa saa sitten halutessaan nakata muillekin eteenpäin! 🙂

Archie gone Lebanon
Suurin onni
Deep Red Blues
Vaihda vapaalle
Pingviinimatkat
London &  beyond
Veera Bianca

Ja teiltä ei-bloggaavilta lukijoilta kuulisin taas enemmän kuin mielelläni vastauksia kommenttiboksiin! Miksi te matkustatte, tai vaihtoehtoisesti, jos et matkusta, mutta olet jostain syystä tänne matkablogiin eksynyt, niin miksi et?

You Might Also Like

39 Comments

  • Reply Lotta Watia | Unagidon October 28, 2015 at 14:13

    Hyvä pohdiskeleva kirjoitus. Välillä tulee kyllä kieltämättä mietittyä, miksi matkustan. Nykyään saan matkustaa työkseni, mutta silti kaipaan maailmalle vapaa-ajallakin.

    Mulla ehkä käännekohta oli isäni kuolema, jolloin tajusin, miten rajallista aika on ja kuinka siitä ajasta kannattaa nauttia eikä aina vain sanoa "no sitten joskus". Olin ollut jo pitkään kiinnostunut Japanista ja päässyt siellä jo käymäänkin, mutta en vielä ollut niin kunnianhimoinen, että olisin tehnyt paljoakaan sen eteen, että pääsisin sinne vaikka opiskelemaan tai työskentelemään. Päätin vihdoin tehdä asioille jotain enkä ajatella vain "sitten joskus". Sillä mentaliteetillä mennään edelleen.

    Mutta miksi sitten nimenomaan matkustaminen tekee onnelliseksi? Nautin uusiin kulttuureihin tutustumisesta, vieraista mauista ja tuoksuista, siitä, että aina ei ymmärrä tai tule ymmärretyksi. Uusiin kulttuureihin tutustuminen on myös todellakin avannut silmät ja sitä osaa arvostaa lämpöistä pientä kotia, johon sieltä reissulta palata. Köyhissä maissa ja alueilla matkustaminen saa omat ongelmat todellakin tuntumaan pieniltä. Kaikkia ei voi auttaa, mutta on ihana jakaa omaa onneaan vaikkapa tarjoamalla kodittomalle lämmin ateria. Teen sen paljon mieluummin, kuin ostan muovikrääsää ja materiaa kotiinviemisiksi.

    Kuulostaa aika itsekkäältä, mutta matkustan itseni vuoksi. Siksi, että nautin matkustamisesta ja matkailu saa myös arjen pienet ongelmat tuntumaan olemattomilta. Turhasta ei enää tarvitse valittaa. Voi vain olla onnellinen.

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:26

      Elämän rajallisuus ja sen konkretisoituminen läheisen poismenon kautta on kyllä varmasti yksi käänteentekevimmistä asioista monissa elämänmuutoksissa, ja uskon että sillä on ollut vaikutuksensa elämässäsi. Se varmaan saa monen tajuamaan ehkä entistä kirkkaammin, miten elämä on tässä ja nyt, ja että töiden teko niiden unelmien toteuttamiseksi kannattaa aloittaa heti eikä vasta "ehkä sitten joskus". Ihanasti kuvasit myös tuota, miksi matkustelu tekee onnelliseksi. Jaan monet noista ajatuksista kanssasi 🙂 Toisille tuollaiset pienet epämukavuusalueille joutumiset ovat se matkailun suola, toiset taas haluavat helpon "aivot narikkaan" -tyyppisen loman. Ja nämä molemmat on ok, kunhan itse on onnellinen 🙂

  • Reply Milla - Pingiinimatkat October 28, 2015 at 16:08

    Kiitos haasteesta! Täytyy vähän pureksia ja palata asiaan ajatuksen kanssa 🙂 Ja olen kyllä niin Gian kanssa samaa mieltä tuosta kuinka niitä tilaisuuksia ei tule vaan ne tehdään!

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:27

      Pureksikaa ja palailkaa rauhassa sitten, kun punainen lanka on selvillä! 🙂

  • Reply Sanna I Siveltimellä October 28, 2015 at 16:41

    Mukavan pohdiskeleva postaus ja huippua toi Antoinen tapaaminen ja majapaikan järjestäminen. Arvostan.
    Minulla on vastaavanlainen kokemus Kambodzan Siem Reapista ja hiljaiseksi se kyllä vetää… Maailmalla reissaamalla törmää ja kohtaa kyllä niin monenlaisiin asioihin ja ihmisiin ja uskon, että jokainen kohtaaminen muokkaa meitä jollain tapaa ihmisenä. Minä reissaan kokemusten, uteliaisuuden ja sen vapauden tunteen vuoksi.

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:30

      Kiitos Sanna! Oon samaa mieltä tuosta, että kohtaamiset muokkaavat meitä ihmisinä. Jos mietin vaikkapa omaa suhtautumistani nykyään lihansyöntiin ja eläimien pitoon vankeudessa ihmisten hupitarkoituksessa, niin aika paljon niissäkin asenteissa tapahtuneisiin selkiytymisiin ovat vaikuttaneet esimerkiksi kaikki upeat eläinkohtaamiset maailmalla eläinten luonnollisissa elinympäristöissä… 🙂

  • Reply Maarit Johanna October 28, 2015 at 17:11

    Jotain tämäntyyppistä postausideaa olen pyöritellyt mielessä jo vaikka kuinka kauan. Sie puit Laura hyvin sanoiksi juuri sen mitä itsekin olisin halunnut kertoa!
    Tuota telkkariohjelmaa en ole nähnyt, onneksi, sillä se olisi varmaan alkanut suututtaa. Ärsyttää jos tuollaista asennetta jaetaan jo tv:ssä. Onneksi meillä on Härköset, Antoine ja kaikki ihanat matkabloggaajat näyttämässä tietä, että saa matkustaa ihan just siksikin jos vain itsellä sattuu huvittamaan!

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:32

      Kiitos Maarit, ihana kuulla että ajatus välittyi tästä! <3 Matkustaa saa ja pitääkin nimenomaan just siksikin, että se sattuu huvittamaan ja siitä nauttii!

      Ja jos nää jutut jäi vielä pyörimään päähän tai aiheutti jotain inspistä, niin tartupas ihmeessä sinäkin vaikka tuohon mun "minihaasteeseen" tän pohjalta ja kirjoittele vielä blogiinkin ajatuksiasi ylös! ^_^

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net October 28, 2015 at 17:41

    Katselin tuota samaa ohjelmaa, ja olin myös ihan huuli pyöreänä siitä että asiaa käsiteltiin nimenomaan siitä näkökulmasta että matkustelu on aina jonkun pakenemista. Ihan silleen että mitä ihmettä?! Kivasti voi sekin nainen nyt sitten kiikkustuolissa miettiä miten puolen vuoden mahtiseikkailun sijan <i>teki matkan itseensä</i>. Voi toki olla tarpeellista sekin, mutta olishan senkin matkan voinut tehdä siellä tien päällä.

    Järjetön himmaaminen niillä muilla, ja twiittasinkin sinne muutaman valitun sanan.

    Ei matkustaminen vaadi mitään sen kummempaa syytä lähteä jos nyt vaan maailman näkeminen sattuu kiinnostamaan. Vähän sama kun kyselisi kahvilassa "mitä sä nyt oikein yrität unohtaa tuolla suklaakakkupalalla?". No en mitään, satun vaan tykkäämään suklaakakusta teeni kanssa.

    Olisin vaan halunnut mennä sanomaan että lähde. Kyllä sä niiden lasten kanssa siellä pärjäät. Voi olla välillä rankkaa, koska matkustaminen on, mutta pääseehän sieltä aina takaisin. Lapsia on kaikkialla maailmassa.

    Me matkustetaan ihan vaan siksi koska se on siistiä, se on hauskaa, siellä näkee ja kokee kaikkea uutta, oppii ymmärtämään ihmisiä ja heidän lähtökohtiaan paremmin, oppii katsomaan maailmaa vähän erilaisista kulmista. Se opettaa, vaikkei aina haluisikaan.

    Hyvin muotoiltu tämä teksti, ja lämmin, suuri ja kaunis kiitos sanoistasi sekä linkistä. ♥

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:36

      No juu, kaiken rehellisyyden nimissä vaikutti kyllä myös siltä, että mimmi oli myös sen omaan itseensä tehdyn matkan tarpeessa, mutta miksei sitäkin olisi tosiaan voinut tehdä vaikka siellä reissussa? 😀

      Hyvä toi suklaakakkuvertaus – ei sen syyn oikeesti tartte olla sen kummempi tai syvällisempi. Ei oo väärin yksinkertaisesti vaan tykätä matkailusta 🙂 Se tosiaankin opettaa ja kasvattaa, ihan huomaamattaankin!

  • Reply sarsa October 28, 2015 at 18:07

    Olen näitä ei bloggaavia lukijoita ja nyt tartuin tilaisuuteen kommentoida. Olen 60-luvun lopulla syntynyt ja lapsuudenperheeni ei matkustellut juurikaan ulkomaille Suomea, Norjaa ja Ruotsia lukuunottamatta jossa reissattiin ristiin rastiin autoillen ja telttaillen. Teini-iässä itselläni oli kova hinku nähdä jotain. Suomi tulikin tutuksi lukemattomilla juna / liftausmatkoilla. Suomessa olenkin asunut 15 paikkakunnalla eri puolilla Suomea, kun aina halusin nähdä jotain. Yleensä muuton syynä oli opiskelupaikka tai työpaikka ja se piti aina hakea muualta kun ihan läheltä ; ) Pitkään vierastin muualle kun naapurimaihin lähtemistä, koska koin kielitaitoni niin surkeaksi etten tulisi pärjäämään maailmalla. Lähipiirissäni ei ollut matkustushenkisiä ihmisiä, joten yksin lähteminen oli jossain vaiheessa kynnys. Mutta palo nähdä jotain, kokea jotain. elää jotain on ollut vahvempi kuin pelko, joten pikkuhiljaa yksin matkustelu (huolimatta huonosta kielitaidosta) on saanut lisää tulta siipiensä alle ja pikkuhiljaa reviiri laajenee – toivottavasti myös euroopan ulkopuolelle. Nyt nähtyjä ja koettuja paikkoja on Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Färsaaret, Viro, Venäjä (Pietari ja Sortavala) Unkari, Itävalta, Italia, Monaco, Puola, Tsekki.

    Miksi siis matkustan? Haluan kokea, nähdä, elää, nautin siitä tunteesta kun heittäytyy johonkin ei tuttuun on vain minä tässä ja nyt. Mukana on myös jonkinlaista uteliaisuutta mitä täältä löytyy, mitä tuon kukkulan takan on, miten täällä eletään.

    Vinkkinä kaikille, jotka vähänkin epäröivät matkalle lähtemistä niin suosittelen kannattaa lähteä, koskaan ei ole liian myöhäistä ja varovastikin voi aloittaa heti ei tarvitse syöksyä suuriin seikkailuihin vaan rohkaistua pikkuhiljaa. Joten uskon että vielä on seikkailuja jäljellä.

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:45

      Heippa sarsa! Ihanaa ensinnäkin, että kommentoit ja vieläpä näin pitkästi ja ajatuksella – kiitos, arvostan!

      Mulla oli vähän sama juttu tuon opiskelemaan lähtemisen kanssa. Muut kaverit lähti Jyväskylästä Helsinkiin tai Tampereelle (tai jäi sinne), minä lähdin Rovaniemelle, mistä en tuntenut ketään. Nyt melkein 10 vuotta myöhemmin oon superiloinen siitä, että oon ehtinyt asua niinkin erilaisissa paikoissa ympäri Suomea, ja ennen kaikkea siitä miten laajan ystäväverkoston oon sitä kautta saanut. Se on suuri rikkaus! Enkä ois ikinä tullut tähän pisteeseen ja siksi mitä oon tänä päivänä, jos en olisi ollut niin utelias ja uskaltanut lähteä, vaikka se silon parikymppisenä tuntuikin isolta harppaukselta.

      Kielitaito on sellainen juttu, että sekin karttuu reissatessa, eikä tosiaankaan kannata arastella sen takia maailmalle lähtemistä! Ihanaa kuulla, että oot siis voittanut pelkosi ja uskaltanut lähteä. Se on tosi tosi hieno juttu! Sinulla on varmasti vielä monia seikkailuja jäljellä, koska noin hieno asenne todella kantaa – ja pitkälle!

      Vinkkisi on muuten tosi hyvä, saatanpas siteerata sua (credittien kanssa, tietysti) jo vielä teen näistä mahtavista vastauksista jonkun postauksen… 🙂

      Kiitos ihansta kommentista <3

  • Reply Camilla October 28, 2015 at 18:45

    Meikäläisellä se on kyllä osittain arjen pakenemista! 😀 Eikä se väärin ole. Elämässä pitää olla niitä asioita mitä odottaa. <3 Oot ihana.

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:47

      Arjen pakeneminen lomalle on ihan normaalia eikä tosiaankaan ole väärin! 😀 Kaipa tuossa ohjelmassa enemmän haettiinkin sitä, että ulkomaille paetaan mukamas aina joitain asioita, mitä ei haluta käsitellä, tai ihmisiä joita ei haluta kohdata… Mihin en siis ite usko 🙂 Ite oot ihana, ja kiitos muuten kauniista sanoistasi blogissasi <3

  • Reply Maarit October 28, 2015 at 19:03

    Minulla on kyllä tuo hevosharrastus verottanut aika paljon matkustelua, mutta se on tietoinen valinta ja saan siitä paljon. Silloin kun oli nuori ei meidän perhe matkustanut lainkaan. Muistan miten silloin vannoin, että haluan nähdä jonain päivänä koko maailman selatessani niitä R-Kioskilta haettuja matkaesitteitä. Siinä sitä onkin yhdelle elämälle tavoitetta! 😀

    Pakko kyllä sanoa, että matkustaminen ja näkeminen on laittanut monta asiaa omassa elämässä uuteen perspektiiviin ja sanoisin myös, että olen muuttunut paljon. Välillä olen ehkä ollut allapäinkin, kun tuntuu että on niin etuoikeutetussa asemassa länsimaisena ihmisenä ja pitäisi pystyä auttamaan ja vaikuttamaan paljon enemmän kuin mihin kokee pystyvänsä. Tottakai on niitä unelmia paikoista joista on lukenut, nähnyt kuvia tai ohjelmia ja jotka vaan haluaa päästä näkemään omin silmin. Matkustaessa sitä tuntee elävänsä, on semmoinen jano nähdä ja kokea uutta, ja antaa sen kaiken kasvattaa. 🙂

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:52

      Hih, jokainen heppatyttö varmasti tunnistaa tuon "ongelman" 🙂 Mutta varmasti jokaiselle se on myös erittäinkin tietoinen valinta, sillä varmasti niin matkailu kuin heppailukin ovat molemmat harrastuksia, jotka antavat todella paljon!

      Ah, tunnistan tuon allapäin-fiiliksen. Se tulee tosi helposti varsinkin köyhemmissä ja matalamman elintason maissa reissatessa. Mutta kaikki nekin kokemukset me ajattelevat yksilöt kannetaan mukanamme, ja toivottavasti teemme sitten muussa jokapäiväisessä (etuoikeutetussa) elämässämme sellaisia päätöksiä, joissa ne nähdyt ja koetut asiat painavat…

  • Reply Marikaw October 28, 2015 at 19:33

    Ihana toi Antoinen tarina, toivottavasti hän löytää paljon muitakin avuliaita matkallaan!

    Mulla on muutama tuttu, jotka postailee facebookkiin ja muualle lainauksia esim. "build a life you don’t need to escape" ja mua jotenkin ärsyttää se tyyli. Mä matkustan siksi, koska haluan nähdä paikkoja, kokea uutta ja tavata uusia ihmisiä. Oon kiinnostunut asioista. En sen takia, että mun elämä ois masentavaa ja haluaisin paeta sitä ulkomaille? Oon onnellinen maailmalla, mutta oon myös onnellinen kotona. Okei ehkä mun ei pitäis ärsyyntyä siitä tyylistä ja muiden ei pitäisi kyseenalaistaa sitä, että miksi mä haluan matkustaa. Näkemyseroja.

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 16:57

      Toivotaan niin! Meidän ihana naapuri onneksi oli yhtä messissä Antoinen jeesimisessä kuin mekin, ja majoittaa kundia nyt joogastudiollaan 🙂

      Mä oon muuten myös sitä mieltä, että kotonakin on useimmiten onnellisempi ja tyytyväisempi, kun sieltä lähtee välillä pois 😀 Ja voihan tuon elämän rakentamisen (mihin viittasit siis tuolla lainauksella) ymmärtää niinkin, että sä rakennat itelles reissaamalla just sellaista elämää kuin sä haluat, eikä sun tartte ikinä valittaa ja nurista, että pääsispä, voispa, pystyispä jne. 🙂

  • Reply Marjo Turunen October 29, 2015 at 04:39

    Heippa Laura! Olen seurannut innolla eri blogejasi ja elänyt teidän mukana erilaisissa seikkailuissa. Nyt oli aivan pakko ensimmäistä kertaa kommentoida täältä pallon toiselta puolelta, jonne Antin kanssa alkuvuodesta muutettiin. Sanasit osuivat ja upposivat kyllä niin täydellisesti. Mitään ei lähdetty pakoon eikä mikään tullut meille valmiiksi tarjottimella. Töitä piti tehdä pitkäaikaisen yhteisen unelman eteen ja edelleen työnteko jatkuu uudessa arjessa. Kyllä se vaan avartaa ja antaa näkemystä, kun astuu ulos omalta turvalliselta mukavuusalueelta 🙂 Kiitos kaikista hienoista jutuista, joita postaat meidän lukijoiden iloksi. Terveisiä aurinkoisesta Perhistä!

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:02

      Moikka Marjo, ihana kun kommentoit! Ah, aurinkoinen Perth, voi teitä onnenmyyriä siellä! Hei onks teillä joatin blogia tms. kanavaa, mistä pääsis perille teidän kuulumisista, kun ootte siellä Downunder? 🙂

      Mahtavaa kuulla, että postaus osu ja uppos. Useimmiten vähän samantyyppisiä loikkauksia elämässään tehneet ihmiset ymmärtävät toisiaan ja ovat helposti samalla sivulla tällaisissa asioissa 😉 Terkkuja Antille, nauttikaa lämmöstä! Täällä käy koko ajan kalseammaksi… 🙂

  • Reply Jenna October 29, 2015 at 06:05

    Tässä postauksessa oli niin paljon kohtia, joille vain nyökyttelin päätäni. Ajatuksia herättävä tuo Antoinen tarina ja niin siistiä, että otitte hänet teille yöksi.

    Mä en matkustellut perheen kanssa ulkomailla. Matkustamisesta on tullut vasta aikuisiällä oma juttu. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta matkailu todella avartaa! Se on irrottautumista arjesta, uusia elämyksiä, uusiin kulttuureihin tutustumista, asioiden perspektiivin laittamista ja eri tavalla näkemistä. Matkustaminen opettaa myös paljon itsestä. Mun mielestä Gia myös tuossa alempana sanoo osuvasti, ettei matkustaminen vaadi sen kummempaa syytä lähteä.

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:05

      Kiitos Jenna, mukava kuulla, että ajatuksia pystyy komppailemaan! Oon niin sanoilla linjoilla kaikesta mitä kommentoit. Kliseistä tai ei, mutta niin se vaan on 🙂 Ja ihanaa, että oot löytänyt oman juttusi matkailusta, vaikkei lapsuusaikoina olekaan tullut reissattua.

  • Reply lena / london and beyond October 29, 2015 at 07:59

    Ihana Laura!! Kiitos haasteesta, lähden varmasti mukaan tähän lähiviikkojen / kuukausien aikana. Pitää pureskella asiat niin, että saa hyvin jäsennellyn tekstin aikaan. Mä kommentoinkin Antoinen juttua Facebookissa, ihan mahtava kaveri ja toden totta jään seuraamaan hänenkin seikkailujaan. Matkalla parasta on uusien ihmisten tapaaminen ja uudet kokemukset, mutta joskus ne löytävät tiensä yllättäen myös kotisohvalle 😉

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:08

      Kiva jos innostut vastaamaan haasteeseen, kuulisin mielelläni sunkin ajatuksia tähän tarkemmin! 🙂 Ja niinpä, oli muuten mahtava arjen piritysruiske, kun mielenkiintoinen tyyppi istuikin yhtäkkiä omalla kotisohvalla tarinoimassa seikkailuistaan! 😀

  • Reply Pirkko / Meriharakka October 29, 2015 at 09:43

    En nyt vielä ainakaan lähde analysoimaan miksi pidän matkustamisesta, mutta tuohon ohjelmaan sen verran kommenttia, kun itsekin sitä joltain osin satuin katsomaan. Jos en ihan väärin ymmärtänyt niin tämä nuori nainen eli enimmäkseen tuilla – taisi ajoittain kyllä käydä hiukan töissäkin – ja säästöjä tai omaisuutta ei ollut. Mutta haave viettää 1,5 vuotta rannalla Hawaijilla. Ihan kiva idea sinänsä, mutta kyllä Suomen tuet ovat liian suuret, jos ne mahdollistaisivat myös tuollaiset valinnat! Toki kuka tahansa saa lähteä Hawaijille vaikka 1,5 vuodeksi, mutta en suurituloisena ( ja paljon veroja maksavana ja suht tiukasti töiden aikataululla elävänä) haluaisi rahoittaa ihan tämän tapaisia haaveita 🙂

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:12

      Mä en käsittänyt missään välissä, että hän olisi elellyt enimmäkseen tuilla tai ollut tekemässä reissua Suomen tukijärjestelmän luomissa puitteissa (vaikea uskoa, että se olisi edes mahdollista), mutta voi olla etten keskittynyt siinä muun puuhailun lomassa niin tarkasti ohjelman kaikkiin kohtiin 🙂 Lähinnä vaan tosiaan lähtökohtaisesti pisti siinä heti ohjelman alussa korvaan se, miten monella haastateltavista oli lähtökohtaisesti niin negatiivinen asenne yleisesti siihen, jos joku haluaa lähteä pidempiaikaisesti ulkomaille.

  • Reply RP October 29, 2015 at 10:37

    Miksi en matkusta? Se on hyvä kysymys. Muutamia yksittäisiä lomamatkoja toki on tullut tehtyä elämän aikana, mutta matkustaminen sinänsä ei ole suuri intohimoni.
    Helpoksi syyksi voi toki aina sanoa rahan, mutta ei se siitäkään ole kiinni.
    Matkaseuran puuttuminen on toinen "helppo" syy. Tykkään ihmisten seurasta, enkä haluaisi yksin lähteä mihinkään. Olen ulospäinsuuntautunut kotimaan arjessa, mutta pelkään, että ulkomailla en tutustuisi kehenkään ja tuntisin itseni yksinäiseksi.
    Ehkä suurin syy itselläni siihen, miksi en matkaile tai tee muutamia muitakaan asioita, on pelko. Entä jos jotain sattuu? Entä jos asiat ei mene hyvin? Mitä jos minä en pärjääkään?

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:28

      Mutta entäpä, jos kaikki menisikin hyvin eikä mitään ikävää sattuisi? Mitä jos huomaisitkin pärjääväsi? Se saattaisi olla aika mahtava kokemus ja tuoda valtavasti uutta sisältöä elämään! Pelot ovat varmaan suurin syy sille, miksi me ihmiset jätämme tekemättä joitakin asioita. Jotkut ovat aivan sinut sen kanssa, että pelkäävät joitakin juttuja, eivätkä juurikaan edes halua tehdä mitään pelkojensa voittamiseksi. Mutta sinä vaikutat olevan jo tuolla tasolla, että pohdit näitä juttuja avoimesti ja olet melkein jo vähän niin kuin lähtöviivalla, mutta kaipaisit jostakin sen pienen potkun ja rohkaisun ampaista vauhtiin telineistä. Voisinpa jotenkin vakuuttaa sinut ja antaa sen potkaisun! Tietenkin jos omat intohimot vievät sua ihan eri suuntiin, niin ehkä si sitten vain on niin. Kaikki ei syty samoista asioista, ja se on ihan luonnollista. Mutta jos sulta yhtään löytyy sitä uteliaisuutta ja halua nähdä enemmän, niin rohkaisisin sua luottamaan itseesi ja aloittamaan vaikka jostain lyhyestä reissusta helppoon lähikohteeseen – ihan varmasti pärjäisit matkalla!

      Lämmin kiitos siitä, että kommentoit tätä postausta, on upeaa kuulla näkemystä tuostakin näkökulmasta – näissä matkablogeissa kun yleensä pyörii meitä enemmän tai vähemmän matkailufriikkejä tyyppejä 🙂

      • Reply RP November 1, 2015 at 12:18

        Hyvin huomattu. Vielä vuosi sitten asiani olivat niin kuin olin ajatellut ja halunnut niiden olevan eikä omia pelkoja tullut pohtineeksi kun koin, että asiat on hyvin. Olin rohkeasti aloittanut uudessa työpaikassa ja tehnyt itse ratkaisun pitää taukoa opiskelusta. Tänä syksynä olen palannut opiskelemaan ja vaihtanut taas paikkakuntaa. Asiat eivät olekaan mennyt niin helposti kuin olin kuvitellut ja syksy on ollut haastavaa. Se on saanut pohtimaan niitä asioita mitä haluaisin ja voisin muuttaa ja miten saisin enemmän niitä hyviä asioita elämääni. Sen myötä on täytynyt pohtia myös niitä omia pelkoja ja sitä mikä estää minua toteuttamasta ideoitani.

        Yksi ideoista on ollut tehdä lyhyt lomamatka yksin. Päivä Tukholmassa risteily houkuttelee. Vielä matkaa ei ole varattuna, mutta idea ja toive on uskallettu kirjoittaa nyt jo parin blogin kommentteihin jotka ovat aiheeseen liittyneet, mutta myös lisäksi sanottu ääneen hyvälle ystävälle.

        Eipä kestä! Tämä kirjoitus tuli niin hyvään saumaan, että koin minulla olevan jotain sanottavaa tästä toisesta näkökulmasta.

  • Reply Erika October 29, 2015 at 11:39

    Matkustan lähinnä samasta syystä kuin sinä: haluan tutustua eri kulttuureihin ja niiden edustajiin. Ensimmäisen kerran matkustin lentokoneella 10-vuotiaana ja sitä ennen tietysti jo laivalla. Ikää on kertynyt jo 27 vuotta, mutten silti ole nähnyt vielä läheskään tarpeeksi maailmaa. Meillä on parhaan ystäväni kanssa suunnitelmissa, että kävisimme ensi keväänä muutaman päivän reissulla Barcelonassa, ja parin vuoden päästä, kun hän täyttää 30, lähdemme New Yorkiin! 🙂

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:32

      Oo, kolmekymppiset Isossa Omenassa kuulostaa täydelliseltä! Toivon kovasti, että suunnitelmanne konkretisoituvat ja pääsette lähtemään noille molemmille reissulle! ^_^ Sekä Barcelona että NYC ovat muuten itsellänikin vielä näkemättä, ja molempiin on mullakin kova hinku 🙂 27-vuotiaana on vielä niin nuori, että sulla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa reissata ja nähdä maailmaa!

  • Reply Tiuku October 29, 2015 at 12:44

    Matkustan yleensä maisemia vaihtaakseni, hyvän ruuan tai musiikin tms. perässä, irroittautuakseni arjesta. Matkustan myös työni puolesta, joten mitään hirveää hohdokkuutta en pelkästä "matkoille lähtemisestä" saa, vaan siihen
    pitää olla jokin painavampi syy.

    Myös ekologiset asiat mietityttävät ja se, kuinka paljon lentomatkustaminen rasittaa tätä palloa. Myös itse lentomatkustaminen on aika rasittavaa, oli sitten matkustusluokkana mikä tahansa.

    Maailmaa aika paljon nähneenä olen entistä enemmän alkanut viihtyä ihan kotona ja tässä lähialueilla, aina ei tarvitse lähteä merta edemmäksi kalaan, koska maailma globalisoituu hurjaa vauhtia.

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:42

      Ymmärrän täysin tuon, että pelkästään lentokentälle menemisessä ja matkoille lähtemisessä ei välttämättä ole enää sitä "alkuaikojen jännitystä", jos on jo kokemut reissaaja. Pakko myöntää, että itselläkin on välillä vähän samaa vikaa, varsinkin jos on lähdössä vain jollekin "perusreissulle". Mutta taas toisaalta ihan joku perus kotimaankohde saattaa saada sukat pyörimään jaloissa, niin kuin vaikkapa Pienen Karhunkierroksen vaeltaminen mulla sai viime talvena!

      Ekologiset ja eettiset asiat pohdituttavat täälläkin päässä nykyään yhä enemmän, mutta nekin ajatukset lienevät tulleen mukaan kuvioihin tässä matkailukokemuksen kartuttua. Yritän ohjata omia ajatuksiani siihen suuntaan, että lähimatkailustakin voi saada paljon irti, ja siinä ollaan onneksi jo onnistuttukin! Aina ei tosiaankaan tarvitse lähteä maapallon toiselle puolelle jotain hienoa kokeakseen 🙂

  • Reply Henna /suurin onni October 30, 2015 at 21:41

    Monta ajatusta pureskeltavaksi tässä tekstissä, ja melkoisia kohtaamisia, sekä tuo kambodzalaisen pikkupojan mielenilmaus että nyt sitten tämän maailmanmatkaaja-Antoinen kanssa vähän mukavammissa merkeissä. Kiitos haasteeseen vastaamisesta ja vastahaasteesta. Pohdin tätä ja kirjoittelen siitä ehdottomasti, kunhan saan ajatukset suurinpiirtein suoriksi sen suhteen. Äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys!

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 17:45

      Tuo kohtaaminen on kyllä jäänyt niin mieleen. Poika lähti nostelemaan keskaria vilautettuaan, mutta onneksi pikkutyttö, joka oli samassa lapsijoukossa kerjäämässä, kelpuutti tarjoamani tuoreet ananaslohjot ja kiitti hymyllä 🙂 En vaan halunnut millään antaa sitä rahaa, kun ei ne lapsiparat saa niitä dollareita itse kuitenkaan pitää…

      Kiva, että kysymys herättää ajatuksia, jään innolla odottelemaan sun postausta aiheeseen! 🙂

  • Reply Riina October 31, 2015 at 09:33

    Oi, ihana postaus! Ihanaa, että maailmasta todella löytyy vielä ihmisiä, jotka auttavat toisia epäröimättä hädän hetkellä, vaikka se sitten olisikin vain yösijan tarjoaminen 🙂

    Itse veit sanat suustani kertoessasi, miksi sinä matkustat. Minulla on taustalla aivan samat syyt. Kokemukset, mielen avartaminen ja uteliaisuus ovat suurimpia syitä itselläni lähteä reissuun kuin reissuun.

    Parhaillaan haaveilen kovasti maailmanympärimatkasta mieheni kanssa ja niin kuin on jo sanottu: ne tilaisuudet eivät tuosta noin vain tule eteen, vaan ne täytyy itse tehdä. Mielestäni on kenenkään aivan turha kitistä rahattomuutta tms. Kyllä sitä rahaa on matkustaa, jos vaan haluaa 🙂

    Lisäksi teen töitä läheisesti kuoleman kanssa ja usein tulee sellainen olo, että en halua elää elämääni "sitten kun"-periaatteella, vaan TÄSSÄ JA NYT -periaatteella. Ikinä ei tiedä, mikä päivä on viimeinen. Minä haluan tehdä ja nähdä sitä ennen mahdollisimman paljon.

    P.S. Mulla itselläni on myös blogi, jossa kirjottelen reissujuttuja (ja vähän siitä sivustakin). Käy tsekkaamassa, olisin kiitollinen. Tosin se on ihan tyhmä blogi tähän verrattuna 😛

    http://fromriina.blogspot.com

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 18:08

      Kiitos Riina! Ihana kommentti ja ihana kuulla, että muita samanhenkisesti ajattelevia löytyy linjoilta 🙂 Ja maailmanympärimatka on aivan tehtävissä, me ollaan ite siitä myös yksi hyvä esimerkki! Tehtiin vaan ihan_sikana töitä, säästettiin rahaa, tehtiin ehkä hurjiakin valintoja mutta tadaa, kun ne sitten palkitsivat!

      Ja tuo. Uskon, että kuoleman kanssa läheisesti työskentelemisellä voi olla pääsääntöisesti kahdenlaisia vaikutuksia ihmisiin. Toisia se kyynistää, ja toisille käy just noin niin kuin sulle. Ja tuo on niin hyvä periaate! Ikinä ei voi tietää, milloin se oma viimeinen päivä koittaa. Ja vaikkei joka päivä voi olla edellistä upeampi, eikä jokainen reissu edellistä huikeampi, on silti tärkeää muistaa elää omaa elämäänsä niin, että elämäänsä, pyrkimiinsä päämääriin ja tekemiinsä valintoihin voisi olla tyytyväinen, vaikkei pää nousisi enää tyynystä seuraavana aamuna. Mulla on itse asiassa luonnoksissa yksi teksti just näistä ajatuksista, mutta jotenkin se on jäänyt julkaisematta. Ehkäpä tässä jokin päivä vielä viimeistelen ja postaan senkin 🙂

      Kiitos linkistä, minä käyn ehdottomasti kurkkaamassa! Ja höpö höpö, eikä se varmasti ole tyhmä!

      PS. Sait mut punastumaan kommentillas, hih ^_^

  • Reply Kea S. October 31, 2015 at 10:18

    Haaste vastaanotettu. Pian aiheesta lisää! 🙂

    • Reply Laura R. October 31, 2015 at 18:08

      Jee, ootan innolla!! ^_^

    Leave a Reply