Valloittava Lovcenin kansallispuisto

Eurooppa
October 15, 2015

Jos reissailee Kotorin suunnilla Montenegrossa ja aikaa piisaa, suosittelen lämpimästi omistamaan ainakin yhden puolikkaan päivän Lovcenin kanssallispuistolle. Me lähdimme Kotorin majapaikastamme liikenteeseen eräänä aikaisena aamuna. Olin jutellut Instassa erään ulkomaalaisen matkabloggaajan kanssa parhaasta ajankohdasta tehdä retki Lovceniin, ja hän liputti ehdottomasti aikaisen aamun puolesta. Tämä osoittautui erinomaiseksi vedoksi ja syitä sille on monia.

Kotorista on upea reitti Lovcenin kansallispuistoon. Se kiemurtelee kapeana serpentiinitienä, jolle löytää jos syöttää vaikkapa navigaattoriin määränpääksi Njegusin kylän. Tie on oikeasti melkoisen kapoinen, joten paras aika taittaa tuo kyseinen ajomatka on aamupäivällä, kun paluumatkalla Lovcenista olevat turistibussit eivät vielä huristele vastaan tiukoissa mutkissa. Maisemia on kivempi pysähtyä ihailemaan kaikessa rauhassa. Aamulla Kotorinlahti näyttää myös taianomaisen kauniilta, ja tienoon hiljainen humina nostattaa onnenväreet iholle.

P8290332 P8290336 P8290341 P8290347 P8290349 P8290356 P8290365

Kaikki 25 mutkaa selvitettyämme eteen alkoi putkahdella metsän siimeksestä tunneleita, ja muutaman tunnelin jälkeen törmäsimme ravintolaan, joka tönöttää komealla paikalla vuoren rinteellä. Tajusimme, että tuo yksinäinen ravintola on se paikka, josta loistavia valoja olimme edellisenä iltana ihmetelleet Kotorissa majapaikkamme parvekkeella pimeän tultua istuskellessamme. Harmiksemme ravintola ei ollut vielä aamulla auki, mutta pysähdyimme silti hetkeksi omalle juomatauolle tienposkeen. Samalla pistin merkille, että ravintolan kohdalla oli kylttejä merkatuille vaellusreiteille. Alamäkeen osoittava reitti ohjasi kohti Kotoria ja arvioi reitin kestoksi 2h15min, pituudeksi 7,3km. Aika optimistinen arvio, sanoisin…

P8290368 P8290372

Muutamaa kilometriä ennen Njegusin kylää saavuimme tienristeykseen, josta käännyttiin vihdoinkin suoraan kohti Lovcenin kansallispuistoa. Puistoon johdattavalla tiellä oli portti, joka oli kiinni. Sen eteen saavuttuamme kopista putkahti ulos puistonvartija, joka kertoi sisäänpääsyn kustantavan 2€ per nokka. Ei paha. Karttaa hänellä ei tosin ollut antaa, eli Here Maps -kännykkäappsilla ja auton omalla navilla oli mentävä. Meikäläinen vaan karttafriikkinä aina tykkäisi saada myös kouriintuntuvia karttoja muistoksi, mutta eipä niitä tuolla Montenegrossa juuri tunnuttu harrastettavan. Tähän mennessä olimme tehneet matkaa Kotorista arviolta noin 45 minuuttia pysähdyksineen, eli sen kauempana tuon kansallispuiston rajapyykit eivät ole. Matka vain näyttää kartasta katsottuna hurjemmalta kuin mitä se todellisuudessa sitten onkaan.

Lovcenin kansallispuistossa voinee siis kylteistä päätellen patikoida ihan merkityillä reiteillä, mutta me ajoimme vain puiston läpi autolla. Teiden varsilla oli muutamia paikallistuotteita myyviä kojuja, nättejä pysähdyspaikkoja ja ympärillä kauniina kohoavien vuorten välisissä laaksoissa paikallisten asutuksia ja maatiloja. Puistoon saavuttuamme tie kapeni entisestään, mutta eipä siellä juuri liikennettäkään ollut. Ja maisemat, nekin vain jatkoivat palkitsemistaan!

P8290381P8290383P8290382P8290439

Lovcenin kansallispuiston ytimessä sijaitsee montenegrolaisruhtinaan Petar II Petrovic-Njegosin muistoksi rakennettu mausoleumi, jonne kapea ja kiemurteleva tie lopulta johdattaa roadtrippaajaan. Lähtöpisteestä kansallispuiston keskellä sijaitsevalle mausoleumille kertyy sen verran paljon nousua, että sen huomasi korvissa – painetta tarvitsi matkan varrella välillä tasailla, ja eväänä ollut sipsipussikin paisui melko muhkeisiin mittoihin. Lovcenin kansallispuiston kaksi korkeinta huippua ovat muuten nimeltään Štirovnik (1749m) ja Jezerski vrh (1657m), joista jälkimmäisen huipulle kipusimme, sillä siellä tuo edellä mainittu mausoleumi sijaitsee.

Jotta korkeimmalle huipulle ja mausoleumille pääsee, täytyy matkaa jatkaa jalan vuoren läpi rakennetun kauniin portaikon ylätasanteelle. Portaita huipulle on 461 kappaletta, mutta niiden kipuaminen oli aika mukavaa viileähkön vuoren sisällä.

Huipulta avautuva näkymä on ihan käsittämätön. Eteen piirtyi meille suomalaisille niin tuttua metsää, mutta myös teräviä vuorenhuippuja silmänkantamattomiin saakka! Siinä jälleen yksi kaunis ja jollain tavalla äärettömän rauhoittava näkymä, joka piirtyi kyllä tämän reissaajattaren verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi.

P8290394 P8290399 P8290406 P8290407 P8290409 P8290410 P8290411 P8290416 P8290420 P8290421 P8290423 P8290427 P8290433 P8290435 P8290438

Laskeuduttuamme takaisin alas käänsimme automme nokan kohti Cetinjeä, sillä oli päättäneet ajaa eri kautta takaisin kuin tullessamme. Kartan reitistä löydät muuten tästä postauksesta. Sellaisen jännän jutun pistimme myös merkille Cetinjen kautta pois ajaessamme, että siltä puolelta ei ollut lainkaan mitään “virallista” sisäänkäyntiä kansallispuistoon. Tästä voinee päätellä, että Cetinjen reitti on enempi ihan vain paikallisten käytössä, ja Njegusin portin läpi kukevat juuri Kotorin suunnasta serpentiinitietä pitkin saapuvat matkailijat. Jos siis haluaa oikein pihistellä ja säästää tuon kahden euron kansallispuistomaksun, kannattaa puistoon ajaa suorilta Budvan suunnasta Cetinjen kautta. Mutta ehkäpä tuo puisto ja sen ylläpitäjät ovat kolikkonsa ansainneet, vai mitä?

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Jenna October 15, 2015 at 11:45

    Ihan älyttömän hienot maisemat!! Me ei menty tuonne ja nyt harmittaa kyllä isosti että skipattiin tuo. 2€ ei ole kyllä paha sisäänpääsymaksu. Patikointi ei olisi ollut yhtään hassumpaa noissa maisemissa. 🙂 Next time!

    • Reply Laura R. October 15, 2015 at 16:07

      Se on hyvä, että jää jotain seuraavaankin kertaan! 🙂 Noi vuoristot on kyllä ihan uskomattoman näköiset. Kunnon sumuiset vuoret! Ah, mun lempimaisemia 🙂 Ja halpa hinta tosiaankin tuosta visiitistä!

  • Reply Maarit October 15, 2015 at 13:06

    Meiltähän jäi tämä välistä vaikka oltiin jo vähän niinkuin matkalla simme. Katseltiin aikataulua ja todettiin matkanpäältä, että pakko jättää väliin. Lähdettiin muistaakseni puoli kuuden maissa matkaan, mutta kun se matkanteko oli tuolla niin hidasta ja piti ehtiä illaksi sinne Durmitoriin. Harmittaa kyllä, mutta oli silloin oikea ratkaisu. Kiva nähdä paikka nyt sun postauksen myötä. 🙂

    • Reply Laura R. October 15, 2015 at 16:11

      Joo ymmärrän tuon – Durmitor kun on ihan täysin eri suunnassa. Sillä me varattiinkin Kotoriin ne kaks yötä, jotta pystyttiin tekemään välipäivänä tuo Lovcenin retki, koska Durmitoriin oli sit helpointa lähtee ajeleen sitä suorinta reittiä pitkin. Tehän taisitte tosiaan ajaa eri reittiä eli Podgorican kautta? Ja se autonvaihtoselkkaushan oli teillä kans sinä päivänä? Aattele, jos olisitte vielä tuonnekin lähteneet silloin, huh! Onneks jätitte väiin. Ja pääseehän näillä kuvilla ehkä vähän fiilisteleen ko. paikkaa! ^_^

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net October 15, 2015 at 16:38

    Ihanaa kun läheltäkin löytyy näin makeita maisemia. On Montenegro vähän himotellut jo useamman vuoden, mutta sattuneesta syystä jäänyt käymättä.

    Mahtavaa kun näytätte masulle maailmaa jo tässä vaiheessa. ♥

    • Reply Laura R. October 16, 2015 at 07:14

      Älä muuta sano! Läheltä löytyy melkoisia helmiä, ja nyt kun tekin olette "vähän" kolunneet noita kaukaisempia eksoottisia kohteita, voikin luontevasti siirtää katseen kohti Euroopan uusia kolkkia 🙂

      Massu on nähnyt kyllä jo aika paljon maailmaa, huh! Toivottavsti toukkakin on sitten sellainen, että sen kanssa pääsee näkemään sitä vähintään yhtä paljon 🙂 <3

  • Reply Henna /suurin onni October 15, 2015 at 17:15

    Hei miten voi edes olla noin kaunista! Tahtoo myös! 🙂 Blogistani löytyy haaste sinulle tämän Liebster Award -tekstin perästä, haaste ei kuitenkaan ole tuo kyseinen Liebster Award! http://suurinonni.com/2015/10/15/liebster-award-11-tarinaa-maailmalta/

    • Reply Laura R. October 16, 2015 at 07:16

      Balkanille vaan miesten kanssa reissuun jossain vaiheessa! ^_^

      Olipas tosi kivasti ja mielenkiintoisesti muokattu tuo sun uus haaste! Ehdottomasti vastattava tuohon. Kiitos! <3

  • Reply Inka October 17, 2015 at 06:02

    No huh huh vaan noille maisemille, kyllä oli taatusti kaiken urakan arvoisia!

    Ihanaa aamutunnelmaa muuten noissa ekoissa kuvissa, voi arvata auringon just nousseen.

    • Reply Laura R. October 17, 2015 at 08:48

      Mustakin tuo aamu-usvainen tunnelma on jotenkin niin kaunis! Kiva et se välittyy kuvista 🙂

  • Reply Milla - Pingviinimatkat October 22, 2015 at 16:13

    Nämä Kotorin lahden maisemat ovat aina vaan niin huokailuttavan kauniita! Ja komeat ovat nämä Lovcenin maisemat muutenkin.

    • Reply Laura R. October 28, 2015 at 11:07

      Apua, anteeks mä en ole muistanut vastata! Mutta juu, Kototrin maisemat on huikeat, ja ne on bongattu nyt Lonely Planetinkin toimesta, kun Kotor tuli valituksi kaupunkiosiossa vuoden 2016 ykkössuositukseksi! 🙂

    Leave a Reply