Iltaretki Kotorin linnoitukselle

Eurooppa
October 6, 2015

Montenegron Kotorin kaupunkiin ajelee Dubrovnikista parissa-kolmessa tunnissa. Matka on maisemallisesti kaunis, eikä Kotorinlahtea turhaan kehuta yhdeksi Balkanin näteimmistä reiteistä. Matkan varrelle osuu konsonanttihirviökyliä, joiden nimiä on hauska yrittää lausua kilpaa. Jos jossain haluaa pysähtyä jaloittelemaan ennen Kotoria, kannattaa tehdä se esimerkiksi Perastissa. 

P8280181 P8280184 P8280189 P8280190

 Me kuitenkin jatkoimme mennessämme suoraan perille muutaman lyhyen stopin kautta, ja vasta perille Kotoriin saakka päästyämme maisemat muuttuvat toden totta ihmeellisiksi. Kotorin kaupunki on kirjaimellisesti vuorten syleilyssä. Pois pääsee vain serpentiiniteitä kiemurrellen tai vesiteitse. Aamulla päivä valkenee jo ennen kuin aurinko nousee vuorten takaa, ja illalla se laskee ennen kuin pimeä peittää tienoot. Tunnelmallinen on mielestäni oiva sana kuvaamaan Kotoria.

P8280219 P8280221 P8280222 P8280223 P8280226P8280227

Kotorin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, ja varmasti se tunnetuin nähtävyys. Vanhakaupunki onkin todella hyvin säilynyt, ja sen kujilla viihtyy hiljakseen käyskentelemässä. Jos haluaa fiilistellä rauhassa, kannattaa paikalle saapua aikaisin aamulla ennen kuin Kotorin satamaan rantautuvista risteilijöistä purkautuu turistimassat stari gradin kaduille, tai sitten vasta iltapäivällä. Me valitsimme iltapäivän, ja kiipesimme samalla Kotorin upealle, antiikin ajoilta peräisin olevalle linnoitukselle. Emme tienneet vanhaan kaupunkiin mennessämme, mistä reitti linnoitukselle lähtee, mutta osuimme aika pian oikeaan paikkaan. Kolmen euron (kyllä, EU:hun kuulumattoman Montenegron rahayksikkö on ihanan helposti euro) pääsymaksun suoritettuamme lähdimme kipittämään porras portaalta kohti huippua. Edessä oli n. 1350 hikistä, auringon paahtamaa askelmaa, ja meitä molempia taisi vähän jännittää, miten allekirjoittaneen jalka nousisi.

P8280231 P8280234 P8280237

Nousun tärkeimmät varusteet olivat ehdottomasti lenkkarit ja täydet vesipullot. Vettä olisi voinut sen loppuessa myös ostaa matkan varrelta, mutta kenkiä ei, joten kannattaa varustautua joillain muilla kuin kaupunkisandaaleilla. Aika monta mimmiä oli paikoin liukkaiksi kuluneilla kiviportailla helisemässä näteissä korollisissa kengissään. Omat lenkkarini toimivat mainioina reippailukenkinä, ja ensimmäistä kertaa totiseen testiin päässyt 50 suojakertoimen omaava Columbian tekninen, viilentävä paita (saatu yhteistyössä blogin kautta) tuntui yllättävästi mukavalta päällä, vaikka hiki virtasi.

P8280239 P8280240 P8280241 P8280244 P8280247P8280257

Noin puolivälissä nousua ohitimme pienen vanhan kirkon (vai luostarin?) ja siinä kohti päätin että piru vie, huipulle astihan tässä mennään vaikka kuinka ottaisi hengen päälle! Onneksi noissa maisemissa oli helppo pitää paljon taukoja, sillä näkymät suorastaan vaativat toistuvia valokuvaustaukoja – puhumattakaan tuosta iltapäivän ihanasta auringosta, jonka valon sävy on yksi lempiasioitani.

P8280252P8280253 P8280258P8280256 P8280260

Ja vihdoinkin, vajaan tunnin kiipeämisen jälkeen saavutimme huipun. Aurinko ei ollut ehtinyt painua vielä vuorten taakse, ja päätimme viivähtää linnoituksen huipulla siihen saakka, kunnes aurinko laskisi. “Täydellistä” auringonlaskuahan Kotorista ei voi nähdä juuri vuorten takia mistään, joten epäilemättä paras paikka fiilistellä illan viimeisiä säteitä oli tuo nimenomainen linnoitus, tai siis linnoituksen rauniot.

P8280263 P8280265 P8280275P8280284P8280281

Linnoituksen huipulla juttelimme hetken australialaisen miehen kanssa. Hän oli saapunut Kotoriin lahdella kelluneen valtavan purjeveneen kyydissä. Alus kiersi Välimeren ja Adrianmeren kohteita viikon ajan. Mies oli matkaillut jo hetken aikaa ympäri Eurooppaa ja kertoi viipyvänsä täällä yhteensä reilun kuukauden. Hän oli kovin haltioissaan maanosamme kauneudesta. Kerroimme itse reissanneemme hänen kotimaassaan neljä kuukautta ja nyt keskittyvämme paremmin näihin lähellä oleviin kohteisiin. “Hyvä niin, teillä on täällä lyhyiden välimatkojen päässä valtavan paljon mielenkiintoista nähtävää ja historiallisia paikkoja”. Niinpä.

P8280286 P8280293 P8280296 P8280303

Linnoitukselta näimme, kuinka vuoren rinteillä kiemurteli kutsuvan näköisiä vaellusreittejä. Muutama vaeltaja bongattiin myös, sekä yksi teltta. Alhaalta laaksosta kaikui lampaiden ja vuohien määkinä. Lämmin ilta hyväili ihoa ja oli oiva hetki istahtaa hetkeksi alas, hengittää. Loma oli vasta aluillaan, ja olimme vielä autuaan tietämättömiä siitä, miten upeita paikkoja tulisimme vielä näkemäänkään.

P8280313 P8280310 P8280314 P8280316P8280306

Auringon laskettua lähdimme mekin laskeutumaan takaisin alas. Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihmettelemään pusikosta kuulunutta rapinaa. Odotimme näkevämme hiiriä tai muita vastaavia, mutta hetken silmiä siristeltyämme huomasimme äänien aiheutuvan neljästä ruohikossa mönkineestä kilpikonnasta! Oli muuten ensimmäinen kerta, kun meikäläiset näkivät kilpikonnia jossain muualla kuin meressä. Totta puhuen en olisi voinut edes kuvitella, että niihin voisi törmätä jossain noinkin kuivassa paikassa, vuoren rinteella. Jännää 🙂 Kotorin linnoituksella käydessään kannattaa pitää siis kaikki aistit avoimina! Ikinä ei tiedä mihin sitä törmää, kun elää hetkessä, kuuntelee eikä pidä kiirettä.

Ihanaa ja aurinkoista päivää kaikille!

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Maarit October 6, 2015 at 06:54

    Kieltämättä ihanan kultainen valo näissä kuvissa! Mehän lähdettiin tuonne heti aamutuimaan, ja se oli siinä mielessä hyvä ratkaisu, ettei ollut niin kuuma ja saatiin aika rauhassa kulkea. Näyttää mukavalta teidän iltaretkikin! Mekin tavattiin tuolla yksi Australialainen poika, joka kiinnitti huomiota kun puhuttiin suomea. Hön oli ollut edellisellä viikolla Suomessa tyttöystävänsä perheen luona. Hauska sattuma. Ja kilpikonnista tuli mieleen, että sellainen oli joskus keskellä tietä kun ajettiin Montenegrossa. Kipaisin tielle ja nostin kuoman tieltä sivuun. Muut autoilijat vilkutteli iloisesti hyvästä työstä. 🙂

    • Reply Laura R. October 8, 2015 at 10:43

      Joo aamu on varmaan kyllä paras vaihtoehto ilman lämpötilan kannalta (ei tartte hikoilla selkäänsä märäksi niinku allekirjoittaneilla), ja silloinhan se auringonvalo on kans aikas kiva 🙂 Kylläpä ausseja riittää tuolla, hah! Ihana kun kävit pelastamassa kilpparin tieltä oikein tehty <3

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle October 6, 2015 at 08:03

    On kyllä mahtavat maisemat tuolta ylhäältä! Ja valo näissä kuvissa on tosiaankin hieno 🙂 Tuo kuva missä näkyy kuivumassa olevat pyykit on jotenkin erityisen makea 😀 Euroopassa on niin paljon hienoja kohteita, mutta vähän aina harmittelen, kun täällä meidän omassa maanosassa näkee niin vähän villieläimiä. En tosiaankaan tiennyt, että Euroopassa on kilppareita ennen kuin näin sellaisen Inkan blogissa yhdessä hänen Balkanin postauksessa! 😀

    • Reply Laura R. October 8, 2015 at 10:45

      Kiitos! Valo oli kyllä ihana. Vaikka ihan täysamatööri oonkin valokuvauksen suhteen, niin oon tässä kyllä männäkesän ja reissujen aikana huomannut tosiaan sen, miten valtavan suuri merkitys valolla on kuvien onnistumisen kannalta.

      Villieläimien puuttuminen/vähyys on kyllä ainut miinus täällä Euroopassa, kun niin upeita vuoriakin täältä löytyy! Ja joo noi kilpparit tuli kyllä mullekin (KIRJAIMELLISESTI) ihan puskista! 😀 😀

  • Reply Maarit Johanna October 6, 2015 at 12:36

    Näyttää maisemat lämpöiseltä ja te aika onnellisilta 🙂

    • Reply Laura R. October 8, 2015 at 10:46

      Ihana kuulla, myö ollaan ^_^

  • Reply lena / london and beydon October 6, 2015 at 12:59

    No vau mitkä maisemat! Kotorista on ollut tänä vuonna tosi paljon juttua blogeissa, olisi tosi jees päästä tuonne ensi kesänä. Kauniita kuvia <3 Ps. Oliko kenties brittejä nuo bikineissä vaeltavat naiset tossa otsakekuvassa? 😀

    • Reply Laura R. October 8, 2015 at 10:48

      Kiitos <3 Joo musta tuntuu et Kotoria ja ylipäätänsä Balkania pukkaa nyt tosi monesta tuutista, toivottavasti jengi ei kyllästy! Mut tuolla on kyllä niin hienoja matkakohteita et kivakin kun saavat näkyvyyttä.

      Ja hmm, taisivat mammat bikineissään itse asiassa olla brittejä! 😀 Ainakin ne puhuivat enkkua kun ohimennen kuulin, eivätkä yleiseltä habitukseltaan vaikuttaneet jenkeiltäkään 😀

  • Reply sarrrri October 7, 2015 at 15:32

    Ihanan näköistä, ja upea valo kuvissa! <3

    • Reply Laura R. October 8, 2015 at 10:49

      Tuolla oli kyllä niin kaunista, oli ihana vaan istuskella ja fiilistellä 🙂 Ja kuvat kyllä onnistuu, kun on tuollainen valo, ah <3 Kiva kuulla, että säkin tykkäät!

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. October 10, 2015 at 07:54

    Ei huonot maisemat! Huhuh!
    Me kipitettiin miehen kanssa vuosi sitten Balilla Pura Lempuyangin huipulle 1700 porrasta, ja se ei muuten ollut mikään helppo etappi. Mutta ehdottomasti jokaisen portaan arvoinen kun ylös asti vihdoin pääsi. Meidän porrastreenistä voi kurkata lisää seuraavan linkin takaa: https://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2015/03/26/bali-pura-lempuyang-ja-1700-porrasta/

    • Reply Laura R. October 11, 2015 at 11:50

      Heii kiitos Bali-vinkistä, pitääpäs käydä kurkkaamassa! Varovasti tässä fiilistellään sellaisen vähän pidemmän kaavan Balin haltuunottoa ens vuodeksi 🙂

      Noissa "porrastreeneissä" on kyllä aina se hyvä puoli, että aina ne näkymät siellä huipulla sitten palkitsee! 🙂

    Leave a Reply