Hotelli Estoria ja kesän päräyttävin auringonlasku

Eurooppa
September 20, 2015

Kävin menneenä kesänä yhteensä kolme kertaa Tallinnassa. Kaksi noista matkoista oli päiväreissuja eri ystäväporukoissa (jolloin jätin kamerankin kotiin, sillä ei matkabloggaajakaan bloggaa jokaisesta kerrasta, jona eksyy kotimaan rajojen ulkopuolelle) ja yksi oli meidän bloggaajaystävysten elokuinen Tallinnan reissu, mistä olenkin jo aiemmin postannut. Tämän postauksen oli tarkoitus tulla ulos jo tuoreemmaltaan Balkanin reissun aikana, mutten muuttohässäkässä ehtinyt kirjoittaa ja ajastaa sitä teille. Kuvat ovat kuitenkin olleet valmiina jo aikoja, ja nyt ehdin kirjoitella tekstinkin kuvieni oheen.

Reissumme toteutettiin osittain yhteistyössä Visit Tallinnan kanssa, minkä ansiosta pääsimme siis yöpymään Tallinnan Solo Sokos Hotel Estoriassa. Estoriahan sijaitsee tunnetumman ja hyvin perinteikkään Viru Hotellin kyljessä, ja hotellien vastaanototkin ovat yhteisessä aulassa. Estorian aula ja yleiset tilat ovat kuitenkin uudemmat ja jotenkin freesimmät kuin isosiskonsa, mikä lienee vain positiivista, kun uudehkosta hotellista on kuitenkin kyse!

P7310049 P7310056 P7310059

Yövyimme samassa kerroksessa neljässä eri huoneessa (joista yhden sisälle pääsee kurkkaamaan esim. tästä Rimman postauksesta), ja sen vuoksi sovimme aina deitit oman kerroksemme aulatilaan. Nopeasti huomattiin aulan yleisen tilan olevan itse asiassa tosi viihtyisä paikka nopean treffaamisen sijaan ihan pidempiaikaisellekin yleiselle hengailulle, ja aika äkkiä aulasta muodostuikin meille yhteinen olohuone. Kahvi- ja teepisteeltä pääsi näppärästi hakemaan täydennystä mukiin, jos maittavalla aamiaisella oli silti jäänyt kahvihammasta kolottamaan, ja samalla saattoi napata itselleen naposteltavaa keksien ja pähkinöiden muodossa. Aulassa oli myös aina tarjolla pullovettä, vaikka hanavettäkin Tallinnassa voi juoda huoletta.

P7310072 P7310077 P7310073P7310111P7310093P7310102P7310108P7310107 P7310121 P7310134 P7310115

Molempina Tallinnan iltoinamme jumahdimme itse asiassa hengailemaan Estorian aulatilaan useammaksikin tunniksi. Päivän tapahtumia oli kiva kerrata sohvilla loikoillen ja viileää (tai kuumaa) juomaa hörppien. Ekana iltana ihastelimme aulasta myös todella nättiä auringonlaskua pinkkeine hattarapilvineen ja kävimme kuvaamassakin sitä Estorian omalta parvekkeelta. Siellä sitten aloimme miettiä, josko keksisimme Tallinnasta seuraavalle illalle vielä jonkun paremman paikan, mistä päästäisiin fiilistelemään illan väriloistoa ihan kunnolla. Seuraavana päivänä kävi mielessä kiivetä uudemman kerran Toompean kukkulalle vielä illansuussa, mutta ongelmaan keksittiinkin vielä parempi ratkaisu. Tai no Juhanahan se oli, joka meni ja räjäytti potin toisena iltana saapuessaan hengailuaulaan kertomaan meille, että oli käynyt vähän räpsyttelemässä sinisiä silmiään Estorian aulan tytöille, ja lunastanut meille erittäin harvinaislaatuisen tilaisuuden päästä kuvaamaan ja ihailemaan Tallinnan auringonlaskua Viru-hotellin KGB-museon terassille! Ainut miinus hommassa oli se, että kahdeksanhenkinen poppoomme oli liikaa, joten jokaisesta blogista partsille pääsi vain valokuvauksesta vastaava.

“You have to behave” olivatkin meidät lukitulle parvekkeelle päästäneen vartijan viimeiset sanat ennen kuin ovi avautui. Tuli vähän sellainen fiilis, että suomalaiset eivät vissiin edelleenkään omaa Tallinnassa mitenkään älyttömän hyvää mainetta, mitä tulee käyttäytymiseen… Mutta meidän kohdallamme ei onneksi ollut sitä pelkoa, että joku heittäytyisi ääliöksi. Me oltiin vaan superkiitollisia ystävällisestä palvelusta ja siitä, että pääsimme laulattamaan kameroitamme kyseisen museon parvekkeelle.

P8010352 P8010410 P8010358P8010381 P8010363 P8010369 P8010370

Dat light. Ah! Onko kauniimpaa?

Tuossa paikassa oli jotain jännää tunnelmaa, jota on vaikea kuvailla sanoin. Vielä reilun kuukaudenkin jälkeen muistan, miten uskomattoman hienon kontrastin laskeva aurinko, sen luoma upea valo ja semisti neukkuhenkeä hohkaava ympäristö loivatkaan. Iho oli kananlihalla johtuen kovasta tuulesta, mutta myös siitä tunnelmasta: siellä korkealla yllättävän hiljaisuuden keskellä kaupunkia katsellessaan oli jotenkin tosi rauhallinen ja ennen kaikkea onnellinen olo. Just näitä hetkiä varten sitä elää ja reissaa.

P8010376 P8010378 P8010395 P8010388 P8010402 P8010405 P8010412 P8010414 P8010418

Ai että. Rakastan kaikkia auringonlaskuja, mutta erityisen paljon rakastan niitä auringonlaskuja, jotka jäävät mieleen poikkeuksellisen sijantinsa vuoksi. Tämä totisesti on yksi niistä. Sen lisäksi, että oli ihana jakaa tup hetki ystävien kesken, olin myös iloinen siitä, että olen tullut aloittaneeksi tämän valokuvausharrastuksen. Mitään kursseja en ole toistaiseksi ehtinyt vielä käydä, mutta vaikkapa vanhoja maailmanympärimatkan postauksia lueskellessa ja kuvia katsellessa ei voi olla itsekään toteamatta, että jonkin sortin kehitystä on tapahtunut kuvaussilmässä tässä parin viimeisen vuoden aikana. Sen kunnianhimoisempia suunnitelmia allekirjoittaneella ei tosiaankaan ole valokuvauksen suhteen kuin pystyä tuottamaan kaunista katseltavaa tänne blogiin ja lämpimiä muistoja itselle, mutta onhan siinäkin jo monta hyvää syytä rakastaa tätä harrastusta. Toivottavasti rakkaus tekemiseen välittyy myös teille sinne ruutujen toiselle puolelle.

Näiden kuvien myötä toivottelen rentouttavaa sunnuntai-iltaa kaikille! Nyt täytyy hiippailla ulos ihastelemaan aurinkoista syysiltaa 🙂

Yhteistyössä Solo Sokos Hotel Estoria ja Visit Tallinn.

You Might Also Like

7 Comments

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle September 20, 2015 at 19:04

    Ai jestas noita auringonlaskun värejä <3 Tuo Estorian aulatila on kyllä tosi kiva paikka viettää aikaa, jos on isommalla porukalla liikenteessä.

    • Reply Laura R. September 21, 2015 at 06:18

      Auringonlaskuihin ei vaan kyllästy ikinä! <3 Joo, tuo aula oli kyllä hirmu hyvä just tällaiselle reissaavalle kaveriporukalle, joka olisi ehkä muuten vähän huonosti mahtunut hengaamaan yhteen huoneeseen 🙂

  • Reply Inka September 21, 2015 at 13:35

    No meilläpä näytti olleen hauskaa, ainakin kuvien perusteella! Tai no ei mitään tietenkään näyttäny vaan oli! <3

    Ihania nää kuvat, tunnelma välittyy aika täydellisesti.

    • Reply Laura R. September 22, 2015 at 05:54

      No meillähän OLI! <3 Ette te noita hymyjä käskystä repineet naamalle, kun mä niin hienosti hiippailin dokumentaarishenkisesti salaakuvaamassa teitä 😉

  • Reply Teea | Curious Feet September 21, 2015 at 17:31

    Näyttää kyllä niin ihanalta ystäväreissulta että! Jo oli maisemat, upea auringonlasku.

    • Reply Laura R. September 22, 2015 at 05:57

      Reissu oli kyllä tosi kiva 🙂 Ekaa kertaa tolla porukalla liikenteessä ja hyvin vois lähtee uudemmankin kerran, eli nappiin meni 😀 Auringonlasku ja sen katselupaikka oli kyllä yks siisteimmistä ever!

  • Reply IGTT: reissuvuosi 2015 paketissa! - RIMMA + LAURA -matkablogiRIMMA + LAURA -matkablogi January 7, 2016 at 09:18

    […] erityisen mieleenpainuvat elämykset taisin itse kokea ravintola Rataskaevussa sekä katsellessani upeaa auringonlaskua Viru-hotellin katolta. En päässyt “tilani” vuoksi testaamaan reunallakävelyä Teletornissa enkä […]

  • Leave a Reply