Hämmentävä Firenze

Eurooppa
July 30, 2015

Kesäkuun lopun Toscanan työmatkallani pääsin yhtenä päivänä vierailemaan ensimmäistä kertaa elämässäni varmaan yhdessä Italian suosituimmista matkailukohteista, Firenzen kuuluisassa kaupungissa. Myönnän, että minulla oli siitä omat ennakko-odotukseni: turisteja, turisteja ja vielä lisää turisteja. Aivan liikaa porukkaa siis. Toisaalta tiesin Firenzen olevan taide- ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä kaupunki, joten osasin odottaa jotain suurta ja kaunistakin. Päivä alkoi hieman skeptisissä merkeissä, mutta loppuviimein Firenze onnistui voittamaan minut puolelleen. Ja nyt selviää, miten se sen teki!

Saapuessamme kaupunkiin muutaman tunnin bussimatkan jälkeen kello lähenteli puoltapäivää ja ulkona paistoi aurinko siniseltä taivaalta. Meillä oli ollut tarkoitus pysähtyä ensin Piazzale Michelangelolla, josta kuulemma aukeaisi mykistävän kaunis maisema koko kaupungin ylle. Yllätys oli suuri niin paikallisille kuskeillemme kuin meillekin käydessä ilmi, että koko aukio oli suljettu eikä sinne saanut mennä. Bussista kuikuilemalla pystyi näkemään, että näkymä olisi varmasti ollut kaiken hehkutuksen arvoinen, mutta kieltämättä vähän harmitti sen jäädessä tällä kertaa näkemättä. Mutta sellaistahan se on reissatessa: asiat eivät aina mene juuri niin kuin on suunniteltu, eikä siinä kohtaa auta muu kuin ottaa uutta kurssia kompassiin – joten ei muuta kuin bussin nokka kohti kaupungin ydintä.

P6241306 P6241315 P6241316

Keskustassa purkauduttuamme ilmastoidusta bussista kävi heti ilmi, että kylmyydestä emme tulisi kärsimään koko päivän aikana, sillä varjolämpötila oli reippaasti yli 30 asteen. Lähdimme Sannan kanssa omaan tahtiimme tutustumaan kaupunkiin, joka olikin Sannalle jo tuttu entuudestaan. Keskustan alue oli aika kompakti ja siellä oli helpohkoa suunnistaa kartan avulla, vaikkei selkeästä ruutukaavoituksesta tuollaisissa vanhoissa kaupungeissa ole tietysti tietoakaan. Mutta sehän ei meitä hidastanut! Jos nyt joku hidasti kulkua kaupungissa, niin ne turistimassat, joita olin osannut odottaakin. Pääaukiolle päästessämme emme tosiaankaan olleet yksin. Ympärillä kuhisi ihmisiä kuin muurahaisia, ja katukuvaa värittivät tietenkin myös ahkerat katukauppiaat ja -taiteilijat. Mutta vaikuttavan näköistä siellä oli, se oli pakko myöntää heti kärkeen.

P6241319P6241323 P6241325 P6241333P6241330 P6241462 P6241464

Käyskentelimme pitkin kaupunkia aikamme ja kävimme katsastamassa mm. Firenzen Duomon, eli suuren tuomiokirkon nimeltään Santa Maria del Fiore. Duomolla ei ollut yhtään vähempää ihmisiä, mutta kyllä sinne kummasti jotenkin sekaan mahtui. Kirkko oli niin valtava, että siinä ei auttaneet laajakulmalinssitkään – koko rakennusta oli ihan turha kuvitellakaan kuvattavaksi kokonaisuudessaan. Ja olihan se kaunis, niin kaunis! Aina näiden vanhojen valtavien rakennelmien kohdalla sitä pysähtyy vaan miettimään, että miten ihmeessä ne on aikoinaan saatu rakennettua, ja kuinka hirveän kauan aikaa siihen on täytynyt kulua.

P6241362 P6241350 P6241373 P6241381 P6241392

Jatkoimme matkaamme Arno-joen varteen ja siellä aukeni jälleen uusi maailma. Vaikka jengiä pyöri koko ajan paljon ympärillä, huomasin alkavani suhtautumaan Firenzeen jo hieman paremmalla fiiliksellä. Maisemat olivat kauniit ja gelato kutkutteli jo kielellä – mutta ensin oli löydettävä jokin ruokapaikka! Kävelimme Ponte Vecchion eli Firenzen vanhimman sillan (rakennettu 1300-luvulla) ylitse joen toiselle puolelle. Ponte Vecchio on kuuluista siitä, että sillalla sijaitsee kymmenittäin korukauppoja, ja jännää sen historiassa on mielestäni se, että kaikki nuo nykyiset hienostuneet korumyymälät ovat aiemmin olleet teurastajien lihakauppoja. Aikamoinen alanvaihdos.

P6241394 P6241393 P6241395 P6241400 P6241403

Ponte Vecchion sillan ylitettyämme käppäilimme Palazzo Pittin massiivisen rakennuksen ohitse kuvaamaan Ponte Vecchiota vielä toiselta sillalta, Ponte Santa Trinitalta katseltuna, ja siinä samalla aloimme jo katsastella mahdollista lounaspaikkaa, sillä pizzanälkä kurni jo mahassa. Tupsahdimmekin jo siinä matkan varrella jollekin ihanalle aukiolle, jolle olisimme jääneet mielellämme syömään, mutta yhdestäkään paikasta ei tarjoitu pizzaa. Ja sitähän oli saatava – vaikkei muissakaan italian herkuissa mitään vikaa ole.

P6241413 P6241408 P6241422 P6241425 P6241432 P6241437 P6241428 P6241471

Kauniista maisemista lumoutuneina jatkoimme ruokapaikan etsimistä. Aikomuksenamme oli ollut jäädä syömään sille puolelle jokea, mutta kun sopivaa esteetöntä paikkaa ei tullut vastaan, jouduimme palaamaan takaisin toiselle puolelle Ponte Vecchion ylitse. Ja siellä lykästi melkein heti sillan jälkeen.

Söimme lounaspizzat aivan ihanassa paikassa nimeltään Osteria Vecchio Vicolo. Paikasta vapautui juuri sen eteen tullessamme meille loistava pöytä ja ystävällinen palvelu pelasi nopeasti. Paikan sisustus oli hauska, pizzat maistuivat tosi hyviltä eivätkä hinnatkaan huimanneet päätä, joten tälle ruokapaikalle voi antaa lämpimän suosituksen! Nyt tätä juttua kirjoittaessani tulin tsekanneeksi, että mesta on saanut TripAdvisorissakin hyvät pisteet, joten sattuipa kerrankin hyvä mäihä umpimähkään valitun ravintolan kanssa! 🙂

P6241454 P6241448 P6241458 P6241476

Pizzan jälkeenhän tekee luonnollisesti mieli jotain makeaa. Annoimme askeleidemme kuljettaa meitä jälleen vähän umpimähkäisesti ja pian olimmekin päätyneet jollekin pikkukadulle, jonka päässä siinti jo kerran näkemämme Duomo. Kadulla oli siistin näköinen gelateria, jonne uskaltauduimme sisään. Tilasin omaan annokseeni stracciatellan, tumman suklaan ja pähkinän makuisia jäätelöitä, ja voi taivas! Ehkä parasta jäätelöä ikinä! Tuonkin Italian reissun aikana söin varmaankin viidessä eri gelateriassa jätskiä, ja tämä oli kyllä ylivoimainen ykkönen. Heti meidän otettuamme omat jätskimme paikkaan ilmestyi yhtäkkiä iso jono, jossa seisoi myös paikallisia, mikä on lähes aina takuu hyvästä paikasta. Saanen siis suositella lämpimästi Firenzeen eksyviä testaamaan Mordilatten, joka valmista jäätelönsä käsityönä täysin ilman keinotekoisia makeutus-, väri- ja säilöntäaineita, vain sesongin parhaita makuja hyödyntäen. Ehtaa tavaraa siis!

P6241487 P6241482 P6241484

Tässä kohti päivää meikäläinen alkoi olla myyty. Ei haitannut kuumuus eikä liioin parveilevat turistit – kunhan saa noin hyvää ruokaa ja gelatoa, ja vielä noissa maisemissa! Kyllä, Firenzen tie kävi lopulta meikäläisen sydämeen ah niin perinteisesti vatsan kautta – kuinkas muutenkaan 🙂

P6241494 P6241495 P6241503 P6241506 P6241517 P6241518

Hieman hämmentyneenä ja väsyneenä, mutta ehdottoman iloisena kiipesin pitkän päivän jälkeen takaisin bussin kyytiin. Paluumatkan aikana huomasin ajattelevani, että voisihan tuonnekin tulla joskus vielä takaisin. Jäihän se Piazzale Michelangelokin näkemättä 🙂

Sellainen oli meikäläisen ensikosketus Firenzeen! Minkälaisia fiiliksiä kyseinen kaupunki teissä herättää?

You Might Also Like

17 Comments

  • Reply Martina July 30, 2015 at 10:01

    Ihana Firenze! Täytyy myöntää etten minäkään (vaikka niin suuri Italia-fani olenkin) osannut odottaa Firenzeltä oikein mitään sinne mennessäni. Pelkäsin liian ahdistavaa turistilaumatungosta, mutta yllätyin iloisesti. Turisteista huolimatta Firenze oli aivan ihana! Piazzale Michelangelolla viimeistään ihastuin kaupunkiin. Maisemat oli ihan huikeat! Niiden takia kannattaa palata Firenzeen. 🙂

    • Reply Laura R. July 30, 2015 at 16:46

      Kiva kuulla, että muillakin on ollut vähän samoja lähtöasetelmia Firenzeä kohtaan! Mä mietin että uskallanko edes sanoa, että mulla oli skeptiset fiilikset siitä etukäteen, kun tuntuu, että Firenze on yksi niistä laupungeista joista ikään kuin ei saisi olla tykkäämättä 😀 Mutta kiva siis, että se yllätti positiivisesti niin sinut kuin minutkin! Ja pakkohan se on päästä sinne Piazzale Michelangelolle siis vielä joku kaunis päivä!

  • Reply sarrrri July 30, 2015 at 10:04

    Ääääää! Pakko päästä, ihanan näköistä! Mun suosikit on nuo miehet pussihousuissaan… 😀

    • Reply Laura R. July 30, 2015 at 16:44

      Hahah, pussihousukaiffarit kieltämättä nostatti hymyn huulille! 😀

  • Reply Huli/Meanwhile in Longfield.. July 30, 2015 at 11:45

    Me taidettiin olla teidän kanssa Firenzessä melkein samaa aikaan, me vietimme siellä pari päivää kesäkuun 19. ja 20. päivä. Jokunen vuosi sitten oltiin heinäkussa Roomassa, ja siellä mua ahdisti turistit ja kaikki se turistikrääsä ihan kamalasti. Firenzessä oli mun mielestä paljon rauhallisempaa kuin Roomassa, ja hymyssä suin kävelimme Firenzen pienillä kujilla.

    Tykkäsin paikasta tosi paljon. Kaunis ja ennen kaikkea tosi siisti!

    Mun postauksen historiallisesta Firenzestä löytää seuraavan linkin takaa (siellä on muuten tarkka selitys sille, miksi Ponte Vecchiolle ei ole enää teurastajia). 🙂 https://meanwhileinlongfield.wordpress.com/2015/07/07/historiallinen-firenze-paivassa/

    • Reply Laura R. July 30, 2015 at 16:44

      Juu mä muistan kun Instassa sillon seurailin teidänkin reissua 🙂 Oltiin vähän teidän jälkeen tuolla, tais olla 24.6. Tuo siisteys on muuten totta, enpäs tajunnutkaan mainita siitä postauksessa ollenkaan! Oli tosiaankin siisti ja puhdas kaupunki.

      Mielenkiintoinen oli tuo sinun postaus, kiitos sen linkittämisestä! Upea myös se kuva minkä olette päässeet nappaamaan Duomosta 🙂

  • Reply Pirkko / Meriharakka July 30, 2015 at 11:50

    Mitä, ei kuvaa Botticellin Venuksesta eikä Michelangelon Davidistä! Mutta Sinähän jo sanoitkin palaavasi vielä kaupunkiin 🙂

    • Reply Laura R. July 30, 2015 at 16:27

      No ei, kun eihän sitä nyt yhden päivän aikana kaikkialle ehdi! ;D Onhan se palattava juu ^_^

  • Reply Maarit July 30, 2015 at 16:32

    Tätä katsellessa tulee vesi kielelle! 😀 Mulle Firenze on ollut aina kaupunki, joka kiinnostaa jopa enemmän kuin vaikka Rooma. Milloinkohan me ehdittäisi jonnekkiin Italian ympäriajolle, sellainen olisi haaveissa. 🙂

    • Reply Laura R. July 30, 2015 at 20:11

      Italialla on sellainen veden kielelle nostattava vaikutus! 😀 Saapasmaan roadtrip on haaveissa täälläkin joskus toteuttaa, mua kiinnostais päästä sinne etelämmäs ja Amalfin rannikolle myös!

  • Reply Milla - Pingviinimatkat July 30, 2015 at 17:41

    Oi miten ihania kuvia. Kiva nähdä kaupunkia näin blogisi kautta, kun omalla visiitillä töllistely jäi +43 helteen vuoksi varsin vähäiselle. Tutuksi tulivat kyllä kaupungin ilmastoidut kahvilat ja baarit. Mukava kuulla, että tykästyit. Itselläni on haave, että pääsisin tuonne joskus keväällä tai muuten pahimman turistikauden ulkopuolella. Haluan myös tuollaisen vesimelonipyörän! Gelatosta nyt puhumattakaan 😀

    • Reply Laura R. July 30, 2015 at 20:13

      Auts, toi +43 astetta on ollut varmasti kyllä jo ihan liikaa kun tuossa reilussa kolmessakympissäkin oli jo sietämistä! Mä mietin myös, että syksy vois olla kiva aika seuraavalle Firenzen / Toscanan visiitille 🙂 Ja niin, kukapa nyt ei gelatoa kuolaisi! 😀

  • Reply Maarit Johanna July 30, 2015 at 19:02

    Tulipa elävästi oma Italian reissu mieleen, vaikka vierailtu kaupunki olikin Venetsia eikä Firenze! Kyllä ruoka on Italiassa se paras asia. Eikä nuo Duomot ja kauniit pikkukujat ollenkaan haittaa tee 😀

    • Reply Laura R. July 30, 2015 at 20:14

      Ruoka on kyllä se elämyksistä takuuvarmin, mutta tosiaan nuo kauniit maisemat ja mukavat ihmiset auttavat kyllä kovasti uuden Italia-kuumeen kasvattelussa! 🙂

  • Reply Jenni / Globe Called Home July 31, 2015 at 19:22

    Mä joskus luin National Geographicista selostusta tuon Firenzen tuomiokirkon kupolin rakentamisesta. Oli ilmeisesti aika "et takuulla pysty" "pystynpäs!" -kilpailu rakennusmestarien ja arkkitehtien keskuudessa, ja tämä oli sen tuotos… ei paha. 😀

    • Reply Laura R. August 6, 2015 at 19:55

      No ei todellakaan! 😀 Aikamoinen oman aikansa taidonnäyte tuo on taatusti ollut.

  • Reply IGTT: reissuvuosi 2015 paketissa! - RIMMA + LAURA -matkablogiRIMMA + LAURA -matkablogi January 7, 2016 at 09:14

    […] ja Sannan viimeinen yhteinen ulkomaanreissu. Viikon aikana vierailimme Lucignanon kylän lisäksi Firenzessä ja ihanassa Pisassa, josta itselläni ei vielä ole postausta, mutta Sannalta onneksi löytyy […]

  • Leave a Reply