Amatööri Iso-Syötteen hiihtokoulussa

Kotimaanmatkailu
April 19, 2015

Kyllä nyt paistaa aurinko, mutta viikko sitten Iso-Syötteen huipulla vallitsi pikkasen eri säätila. Onneksi tuiskukaan ei haitannut, sillä olin niin innoissani päästessäni ensimmäistä kertaa vuosiin rinteeseen! En tajua mihin tämä nuoruuden intohimoinen lasketteluharrastus on jäänyt. Arjen kiireisiin kait? Lähimmät rinteet ei täällä etelässäkään ole kovin kaukana, joten asian suhteen täytynee terästäytyä. Jos joku on varmaa niin se, että laskukärpänen pääsi puraisemaan allekirjoittanutta sekä siippaa niin pahasti, että ensi talvena kutsuu ehdottomasti taas Lappi ja toivon mukaan myös Sveitsin Alpit!

Meikäläisen tavanomaisempi talviharrastus on ollut vuosikaudet murtsikka eli ihan tasamaanhiihto. Ison-Syötteen alueelta löytyykin noin 120 kilometriä hiihtolatuja, mutta tällä kertaa jäi sivakointi välistä, sillä keskityttiin ihan vain siihen laskemiseen. Minä tulin alas suksilla ja mies laudalla. Olen itsekin kokeillut lautailua useamman kerran, mutta jotenkin se on niin hankalaa, ettei mun aivot vaan opi enää tässä iässä moiseen. Kuulinkin ennen tätä reissua huhuja, että nykypäivänä on tosi coolia (eikä old schoolia niinkuin minä kuvittelin) laskea nimenomaan suksilla, joten selkeesti tässä muodikkuuden aallonharjalla mennään. Hehe. 

Pitkähköstä suksihistoriasta huolimatta en muista koskaan varsinaisesti olleeni hiihdonopettajan opissa, joten kun Iso-Syötteen Hiihtokoulusta ehdotettiin pientä laskuopastusta, lienee sanomattakin selvää, että olin mukana kuin peräpukama.

Iso-Syöte_hiihtokoulu-2 Iso-Syöte_hiihtokoulu Iso-Syöte_hiihtokoulu-4 Iso-Syöte_hiihtokoulu Iso-Syöte_hiihtokoulu-6 Iso-Syöte_hiihtokoulu-7

Päivä starttasi rinneravintolassa lounaalla, josta pääsimmekin seuraavaksi välineitä valitsemaan. Minulta löytyi itseltä kypärä ja lasit, mutta sukset ja kepit monoineen vuokrattiin Iso-Syötteen hiihtokoulun kanssa samoissa tiloissa toimivasta välinevuokraamosta. Homma oli tehty todella jouhevaksi, sillä heti sisään vuokraamoon astuessasi täytät vain koneella omat tietosi, nappaat printteristä tulleen kuitin ja ei muuta kuin monot jalkaan ja kassan kautta mäkeen.

Näitä kuvia katsellessa huomasin, että sitä on oltu liikenteessä kieltämättä vähän naurettavan näköisenä. Ihan kuin meikämandoliinin takki olisi noin seitsemän numeroa liian pientä kokoa! Näin ei siis suinkaan ole, vaan tungin takin alle niin monta kerrosta vaatetta plus vielä paksun villahuivin lämmittämään maitomeijereitä, että väkisinkin takin alta tursuu. Eipähän ainakaan paleltunut tissit.

Iso-Syöte_hiihtokoulu-8 Iso-Syöte_hiihtokoulu-9 Iso-Syöte_hiihtokoulu Iso-Syöte_hiihtokoulu

Meikäläisen laskutaustasta tosiaan vielä sen verran, että lapsena tuli koluttua lähitienoon hiihtokeskuksia paljonkin, mutta kun kuusi vuotta sitten piiiiitkän laskutauon jälkeen täräytin suoraan Sveitsissä yli kolmeen kilometriin tavoitteenani kruisailla vuorelta alas, ei mennyt ihan ku Strömsössä. Sen jälkeen laskeminen on ollut hyvin epäsäännöllistä ja kerrat voi laskea yhden käden sormilla. Eli toisin sanoen tekniikassa sekä laskuvarmuudessa oli todellakin parantamisen varaa ja paljon, vaikka toisaalta suksilla laskettelu kovin tuttua puuhaa onkin.

Laskuopettajan kanssa tehtiinkin siten, että ensimmäisen laskun minä suihkin epävarmoin koivin edellä ja opettaja sujuvasti perässä. Näin opettajani Moona sai parhaan kuvan siitä missä minun taitotasossani mennään. Ja pakko heti näin kärkeen myöntää, että kyllä oli hiihtokoulusta minun tapauksessani merkittävästi apua. Muutamia pieniä korjauksia lähinnä laskuasentoon (nojaa rohkeasti eteenpäin) ja käännöksiin (jousta ulkojalan polvesta kaarroksissa) ja olo oli kuin olisin tehnyt hommaa koko elämäni. Tai ainakin sinne päin.

Iso-Syöte_hiihtokoulu-12 Iso-Syöte_hiihtokoulu-13 Iso-Syöte_hiihtokoulu-14 Iso-Syöte_hiihtokoulu Iso-Syöte_hiihtokoulu-16 Iso-Syöte_hiihtokoulu-17

Aiemmin minulla on ollut laskiessa suurena probleemana pohkeiden kipeytyminen, mutta nyt kun tekniikkaan tehtiin korjauksia, moinen ongelma katosi päiväjärjestyksestä samoin tein ja pystyin ihan eri tavalla nauttimaan touhusta. Jopa niin paljon, etten millään olisi malttanut lopettaa!

Olimme saaneet vauvalle hoitoapua siten, että meidän laskiessamme hän nukkui päiväunia hoitajan pitäessä vaunuja liikkeellä. Kävin joka laskun välissä tsekkaamassa mikä tilanne pojalla oli ja kun näin hänen tyytyväisenä nukkumassa edelleen uniaan, tämäkin leijonaemo uskalsi mennä viilettää pitkin mäen rinteitä parin kolmen tunnin ajan.

Iso-Syöte_hiihtokoulu Iso-Syöte_hiihtokoulu-19 Iso-Syöte_hiihtokoulu Iso-Syöte_hiihtokoulu-21 Iso-Syöte_hiihtokoulu-22 Iso-Syöte_hiihtokoulu-23 Iso-Syöte_hiihtokoulu-24

Päivä oli ihan äärettömän onnistunut ja tiedämme kyllä mihin pojan kanssa muutaman vuoden päästä suuntaamme laskutouhuja oppimaan. Kuulemma 3-vuotiaat ovat nuorimpia hiihtokoululaisia, joten hetki tässä vielä saadaan odotella, että meikäläinen pääse sysdän syrjällä seuraamaan vaahtosammuttimen kokoista minimiestä mäessä.

Kun muutaman tunnin laskemisen jälkeen päätimme lopulta lähteä viemään pian heräilevää poikaa takaisin hotelliin huomasin, että päällimmäinen vaatekerrokseni oli totaalisen läpimärkä lumisateesta, mutta ilmeisesti rinteessä oli niin huippua, ettei paljon märät kamppeet haitanneet. Ette usko miten ihana fiilis oli päivän ulkona hillumisen jälkeen väsynein jäsenin käpertyä suihkunraikkaana vauva kainalossa peiton alle ehdottomasti upeimpaan hotellihuoneeseen, jossa olemme koskaan ikinä olleet. Kerron siitä lisää ensi kerralla, joka on samalla viimeinen (I hope) lunta sisältävä postaus tälle keväälle!

Aurinkoa sunnuntaihin ystävät!

PS. Sukset vai lauta?

Postaus on toteutettu yhteistyössä Iso-Syötteen Hiihtokoulun kanssa, mutta kokemukset ja mielipiteet ovat luonnollisesti täysin omiamme.

You Might Also Like

15 Comments

  • Reply Inka April 19, 2015 at 06:06

    Aikamoisella myräkällä ootte päässeet laskemaat, mutta eipä sillä kelillä tosiaan oo mitään väliä kun suksi luistaa! Mää oon epätrendikkäästi lautailija, ja saa suksitrendi houkutella vielä muutaman vuoden että edes harkitsen välineen vaihtoa. Tosin jos mennään tutulla kaavalla niin se seuraava laskukertakin on sitten muutaman vuoden päästä, mutta toivottavasti aikaisemmin, sillä niin kivaa puuhaa tuo laskeminen kyllä on.

    Iso jee syötteelle! 🙂

    • Reply Rimma April 19, 2015 at 06:32

      Hahahaa 😀 Joo en minäkään kyllä osaisi vaihtaa, jos jompaan kumpaan on tottunut ja eipä se kannata muutenkaan kaikista "muoti-kotkotuksia" välittää ^_^ Mutta kieltämättä näkyi paljon nuorempaakin porukkaa suksilla, kun aiemmin fiilis on ollut toisinpäin! Syöte saa kyllä meiltäkin täydet pisteet. Oli loistavat rinteet ja kaikin puolin hyvä meininki!

  • Reply Jenna April 19, 2015 at 07:49

    Ihanaa, et oot päässyt rinteeseen! 🙂 Pohkeet tuli mullekin joskus kipeäksi, mutta asennon korjaus ratkaisi ongelman. Laskettelu on niin kiva tapa ulkoilla ja rinnepäivän jälkeen olo on ihanan raukea.. En ole koskaan käynyt Iso-Syötteellä. Laitetaas se listalle.

    • Reply Rimma April 19, 2015 at 16:22

      Ihan sama juttu, että heti kun asentoa korjattiin niin kipu pohkeista hävisi! Tuli mahtava fiilis kyllä 🙂 Ja voi vitsi se raukea fiilis, kun on koko päivän ollut ulkona pakkasessa. Ihan paras! Ja suosittelen kyllä laittamaan Iso-Syötteen listalle. Oli kyllä oikeasti kiva paikka, missä rauhallinen meininki ja rinteet tosi hyvässä kunnossa!

  • Reply intiaani April 19, 2015 at 17:10

    Ihanat, jotenkin noista kuvista välittyy hirveän myräkän lisäksi niin aito ilo 🙂 Ja jälkikirjoituksen kysymykseen vastaan, että regu, maski ja ilmasäiliöt 😀 Mun on puolet elämästä ollu tarkoitus opetella laskemaan, mut jostain kumman syystä loman koittaessa rinteen sijaan kirkkaat vedet ovat kutsuneet sen rinteen sijaan. Olen laskenut laudalla kaksi kertaa aikuisiällä, enkä ikinä oppinut kääntymään ja suksilla vissiin kahdesti joskus 9-vuotiaana. Mut vielä ehtii! 🙂

    • Reply Rimma April 20, 2015 at 18:04

      Hih kivaa, että se ilo välittyy, koska niin älyttömän hauskaa meillä olikin! Nautin kyllä ihan täysillä ja samoin Jii. Ja ei ole huono tuo sukellusintohimo 🙂 Varmasti koukuttavaa puuhaa! Ens talvena sitte sukset vaan jalkaan! Tai se lauta 😀

  • Reply Maria Dejanova April 20, 2015 at 06:17

    Ihana postaus – niin iloinen 🙂
    Ja vaikka aurinko paistaa niin fiilistelin kyllä tätä ihan täysillä, ostin meinaan hyvin epätrendikkäästi vihdoin oman lumilaudan.. ja nyt en malttais odottaa, että pääsen rinteeseen.. mutta ens vuoteen menee 🙁 😀

    • Reply Rimma April 20, 2015 at 18:05

      Ei ehkä tuota trendikkyys-juttua kande ottaa kovin tosissaan 😀 Sukset tai lauta – aina yhtä cool! Me nähtiin muuten tuolla rinteessä joku myös PYÖRÄN kans 😀 Tai se oli siis semmoinen suksellinen pyörä haha. Melkonen menopeli!

  • Reply Emmuska April 20, 2015 at 15:10

    Hei!
    Löysin vasta blogisi ja olenkin tässä ihastellut kuviasi jo tovin! Blogiisi ajauduin monen vuoden takaisen OM-D E-M5:n arviontipostauksen kautta, koska olen itse sitä kameraa täällä harkinnut. Kysyisinkin nyt, että mitä mieltä olet kyseisen kameran mukana yleensä tulevasta M.Zuiko 14-42mm f/3.5-5.6 EZ-objektiivista? Oletan, että se ei ole paras mahdollinen? Toinen vaihtoehtoinen objektiivi, jonka löysin pakettitarjouksena oli M.Zuiko 12-50mm f/3.5-6.3 ED EZ. Osaisitko kertoa onko näillä kahdella suurta eroa ja kannattaako kumpaakaan harkita? Lisäksi tulisi se 40-150mm objektiivi mistä olitkin jossain postauksessa puhunut myös ja vissiin sekin on ihan kätevä, vähän mietin tulisiko itse sitä käytettyä.
    Harkinnassa myös PEN-kamerat, mutta tällä hetkettä vaakakuppi kallistumassa OM-D:n suuntaan. 🙂 Ennestään omistan jo Nikonin järkkärin, mutta se on aika raskas möhkäle ja haaveissa olisi hieman kevyempi vaihtoehto.

    PS. Itsellä sukset, mutta olen aina kokenut lumilaudan katu-uskottavammaksi vaihtoehdoksi 😀

    • Reply Rimma April 20, 2015 at 18:10

      Kiva juttu, että löysit tänne! 🙂 Mä olenkin jo reilun vuoden ajan kuvaillut OM-D E-M1:llä, johon vaihdoin tosta E-M5:sta, josta arvion aikanaan kirjoitinkin. Mulla ei valitettavasti ole kummastakaan zoomista kokemusta, sillä olen ostanut pelkän kameran rungon, mutta kyllähän ne asiansa ajaa. Tuo 12-50mm on käsitykseni mukaan vähän paremmin piirtävä, mutta en voi olla varma 🙂 Itse kuvaan reissukuvat enimmäkseen 12-40mm f2.8 PRO:lla ja se on kyllä mainio linssi. Valokuvaustyöt sen sijaan enimmäkseen kiinteä polttovälisillä. Mutta kaiken kaikkiaan voin kyllä lämpimästi OM-D:tä suositella! Niin huippuja ja kompakteja kapistuksia 🙂

  • Reply Nita April 20, 2015 at 19:27

    Ihanan rento ja onnellinen fiilis näissä kuvissa! 🙂 Jos sitä joskus uskaltaisi itsekin mennä mäkeen…jaiks! En ole koskaan lasketellut 🙂

    • Reply Rimma April 21, 2015 at 16:36

      Voi ilman muuta uskallat! Tällanen hiihtokouluhan ois sitten just sun juttu 🙂

  • Reply Jonahi - Discovering Sunbeams April 21, 2015 at 18:22

    Sukset tietty! Tänä talvena jäi harmi kyllä laskut laskematta – no josko ensi talvena sitten taas! Mulle on käynyt ihan samoin, että lapsena tuli rinteissä viiletettyä ahkerasti, mutta homma on vuosien saatossa vähän jäänyt. Kiva tietää, että aikuisillekin on laskukouluja, varmaan sitä viilattavaa löytyis täältäkin laskutyylistä aika tavalla… 😀

    • Reply Rimma April 22, 2015 at 06:35

      Hehe, kyllä varmasti meillä kaikilla löytyy jotain pientä viilattavaa! Ja oli kyllä mahtava huomata miten paljon siitä viilauksesta oli apua! Oli kyllä ihan eri Rimma rinteessä, kun vertaa ekaa ja vikaa laskua. No mutta ens talvena sitten hei taas sukset tulille! 🙂

  • Reply Nää rinteet on vaan meitä varten - laskupäivä Iso-Syötteellä - Archie gone Lebanon February 24, 2016 at 19:27

    […] Jos Syötteen laskukokemukset kiinnostavat, suosittelen tsekkaamaan myös ystäväni Rimman postauksen samaisesta laskettelukeskuksesta. […]

  • Leave a Reply