USA Roadtrippien Aatelia: Pacific Coast Highway 1

Maailmanympärimatka, Pohjois-Amerikka
September 10, 2014
Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip

Kalifornian rannikkoa voi ajaa huikeissa maisemissa lähestulkoon koko rantaviivan mitalta, mutta ehkä legendaarisin pätkä tuolta koko rannikolta on 123 mailia eli vajaat 200 km rantaa pitkin kieputteleva Pacific Coast Highway 1. Reitti starttaa (etelästä tultaessa) Morro Baysta ja päättyy Montereyhin tai vaihtoehtoisesti toisinpäin, ja pitää sisällään uskomattoman kauniita rannikkomaisemia. Se on ehdoton must do Kalifornian roadtrippailijalle! Vietimme yhden yön sisämaassa olevassa kaupungissa nimeltään San Luis Obispo, jota ympäröivät lukuisat viinitilat. Majoituimme loistavaan motelliin nimeltään Rose Garden Inn, jota voi kyllä suositella. Huone oli rauhallinen, tilava ja siisti, ja ison plussan paikka lunasti upealla ulkoporeallasalueellaan. Saapuessamme San Luis Obispoon ilma muuttui yllättäen viileäksi ja sateiseksi, joten oli niin nannaa pulahtaa hämärän laskeutuessa valaistuun ja lämmitettyyn, suureen porealtaaseen ja ottaa altaan reunalle kylmät Bud Lightit. Bliss.

Sen illan nautin ja relasin niin totaalisesti, että Rose Garden Innistä ei tullut napattua yhtään valokuvaa, mutta jos jotakuta kiinnostaa niin tuolta nettisivuilta löytyypi kuvia. Majapaikka irtosi myös erittäin kilpailukykyiseen hintaan – yö taisi kustantaa veroineen $69 (ei sis. aamiaista).

San Luis Obispo ei kaupunkina ollut mitenkään päräyttävä, mutta jos olisi ollut aikaa, ois ollut hauska kiertää sen läheisiä viinitarhoja. Me kerettiin kylille saavuttuamme käydä kuitenkin vain pikaisesti ruokakaupassa, shoppailemassa Ross dress for Less -liikkeessä (josta ensijärkytyksen jälkeen löysin halvalla kolme tosi kivaa maximekkoa, success) ja hakemassa illalliseksi take away sushia Sumo Sushista, joka tarjoili kyllä erinomaiset eväät.

Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip

Seuraavana aamuna lähdimme hyvin levänneinä San Luis Obisposta ykköstielle kohti Morro Baytä ja rannikkoa. Suunnitelmana oli ajella illaksi Santa Cruziin, yhteensä 178 mailin mittainen pätkä.

Morro Bayssä emme itse pysähtyneet, mutta Google-haun mukaan mesta näyttää varsin mielenkiintoiselta, eli jos on aikaa niin kannattanee stopata siellä. Me täräytettiin suorilta San Simeoniin saakka. Siellä oli niin ihanan näköistä, että oli pysähdyttävä jaloittelemaan.

Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip

San Simeonin rannan laiturilla jututimme jälleen kalastamassa olleita paikallisia ja kyselimme, minkä tyyppisiä eläinhavaintoja he olivat viime päivinä tehneet mestoilla. Isä ja poika kertoivat nähneensä delfiinejä, mutta eivät yhtään valaita. Kala kuulemma söi kuitenkin hyvin 🙂

Laiturikäppäilyn jälkeen jatkoimme muutamia maileja eteenpäin ja saavuimme eräälle hyvin odotetulle paikalle: merinorsujen valloittamalle Piedras Blancasin biitsille. Emme olleet koskaan ennen eläissämme nähneet merinorsuja, joten odotettiin jälleen innolla uutta huikeaa eläinkohtaamista.

Paikka oli ihan älytön. Parkkialueelta koko rantaa ei vielä kunnolla nähnyt, mutta hyljerannoilta tutunoloinen haju leijaili ilmassa. Hieman eteenpäin käveltyämme eteemme aukesi uskomaton näky: satoja ja taas satoja merinorsuja makoili rannalla kylkikyljessä. Niillä näytti olevan kaksi lempiaktiviteettia: hiekan viskely päälleen tai keskenään kinaaminen.

Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip
Satuimme paikalle kreivin aikaan, sillä vierellämme seisoi Friends of the Elephant Seal -yhdistyksen vapaaehtoinen työntekijä, joka oli juuri kertomassa amerikkalaisille eläkeläisturisteille mielenkiintoisia faktoja näistä huikeista otuksista. Me liityttiin tietty korvat höröllä seuraan ja esitettiin paljon hirween hyviä kysymyksiä. Muutamien eläkeläisturrejen mielenkiinto heräsi merinorsujen lisäksi myös meitä kohtaan, ja saimme wowt ja ihmetykset osaksemme pikku hääreissumme takia. Kuulemma ollut fiksua “lähteä matkustamaan ajan kanssa vielä noin nuorena”. No sitähän mekin! 🙂 Eräs nainen kertoi innolla käyneensä muutama vuosi sitten Suomessa ja ihastuneensa oikein kovasti luontoon ja Helsinkiin. Me tietty vastavuoroisesti kehuttiin hänen armasta isänmaataan ja ympäröiviä maisemia 😉

Otimme vapaaehtoistyöntekijän kanssa tietysti myös valaat puheeksi, ja hän kertoi nähneensä valaita viiseksi sinä aamuna siltä samaiselta rannalta, miltä katselimme paraikaa merinorsujen temmellystä. Hän sanoi, että olisi hyvinkin todennäköistä nähdä valaita matkalla kohti pohjoista ja kehotti meitä pitämään silmät auki ja katseet merellä. Näin sitten tehtiin – tosin Lauri pyrki pitämään katseen ensisijaisesti tiessä meikäläisen tiiraillessa tyrskyjä.

Piedras Blancasissa sijaitsi myös samaa nimeä kantava majakka – tai no se, mitä siitä oli jäljellä. Paikka oli yksityisaluetta, joten pihalle ei päässyt pööpöilemään. Tien varressa ollut kyltti opetti kuitenkin jonkun verran valoaseman ja alueen historiasta. Väitetään nimittäin, että alueen on nimennyt vuonna 1542 muuan espanjalainen löytöretkeiljä Juan Rodriquez Cabrillo, osuvasti valkoisten – eli linnunkakan kuorruttamien – kiviensä vuoksi nimellä Piedras Blancas (suom. valkoiset kivet). Loogista! Itse valoasema, josta tänä päivänä siis puuttuu kokonaan itse valokupu, oli rakennettu 1875.

Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip
Tuolla samoilla nurkilla lähellä San Simeonia sijatsee myös kuulemma käymisen arvoinen historiallinen kohde nimeltään Hearst Castle. Kävimme pyörähtämässä Hearst Castlen visitor centrellä, mutta seuraava bussikiertoajelu linnaan olisi lähtenyt vasta 45 minuutin päästä, joten päätettiin skipata se. Paikkaan ei pääse tutustumaan omin päin, vaan on otettava osaa ohjatulle retkelle (aikuiselta $25). Itse linna/kartano siis sijaitsi monen kilometrin päässä visitor centrestä, mutta onnistuttiin kuitenkin näkemään se visitor centren takapihan terassilta. Siellä se pilkisteli metsän keskeltä, korkealla kukkulalla.

Koska päihimme oli istutettu ajatus mahdollisuudesta yytsiä valaita, pysähtelimme matkan varrella siellä täällä tähyilemään merelle. Olisi ollut niin mahtavaa, jos olisimme voineet olla valaspassissa tunteja, mutta valitettavasti meidän tauot olivat vartin luokkaa. Eikä näkynyt pyrstöjä ei, vaikka kuinka yritettiin siristellä silmiämme. Kerran kuvittelin jo nähneeni yhden suihkun, mutta lienee ollut pelkkää toiveajattelua. Muuten näimme kyllä kauniita maisemia, ja kävipä meitä morjenstamassa yksi söppänä oravankin.

Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip

Kuten kuvistakin näkyy, vaihteli sää tuona päivänä ihan älyttömän paljon. Ensin oli lämmintä ja aurinkoista ja meri välkehti kauniin turkoosina, mutta jo hetkessä taivas oli mennyt pilveen, tuuli pirun kylmästi, vihmoi vettä ja meri muuttui harmaaksi.

Reitti puikkelehti Big Surin alueella välillä metsään, enkä tiedä miten siinä niin kävi, mutta yhtäkkiä olimmekin jo Bixby Bridgellä ja olimme missanneet sen huikean kohdan Big Surissa, missä McWay Falls -vesiputous laskee suoraan rannalle. Kyllä sapetti! Olin kai kuvitellut, että kyseinen kohta olisi ollut jollain tavoin merkattu tai viitoitettu, mutta ainakaan me emme onnistuneet sitä bongaamaan. Muut saman reitin ajaneet: kertokaapa, missä mentiin vikaan? Vieläkin sieppaa, kun en nähnyt maisemaa omin silmin vaan edelleenkin saan vain tuijotella muiden kyseisestä paikasta ottamia kuvia Pinterestistä 😀

Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip Pacific Coast Highway_California_USA_roadtrip

Onneksi yllä näkyvä Bixby Bridge sadesumuisine maisemineen oli kuitenkin ihan huikea livenä, ja samainen iltamme Santa Cruzissa  niin järisyttävän kaunis, että sydän läpättää vieläkin.

Kyllä ei voi muuta tehdä kuin suositella kyseistä reittiä kaikille road trippailijoille! Mekin lähdetään ajamaan se vielä joku kaunis päivä uusiksi ja etsitään se pahuen vesiputousbiitsi!

You Might Also Like

25 Comments

  • Reply Jenni September 10, 2014 at 17:42

    Vau minkä näköistä! Tämän voisikin ottaa tulevaisuuden tavoitteeksi. Ehkä näiden maisemien takia jaksaa ajaa Utahin ja Nevadan halki – tai sitten vaan tehdään niinkuin te ja vuokrataan auto paikan päältä. 🙂

  • Reply Laura R September 10, 2014 at 19:03

    Sehän kannattaa tsekata, että jos siinä reitin varrella on jotain muuta kiinnostavaa + aikaa riittää, niin ajelette, mutta jos ei niin ei muuta kun sisäiset lennot San Franiin tai Losiin ja sieltä kaara alle 🙂

  • Reply Maarit September 10, 2014 at 21:08

    Me lähdetään jo huomenna Jenkkeihin. Vielä kerkesin nää pari vikaa postausta lueskella. Samoihin maisemiin ajellaan myöskin. Kiitokset kivoista postauksista! 🙂

  • Reply Laura R September 11, 2014 at 04:36

    Mä mietinkin sua eilen ja että oottekohan jo lähteneet. Kävin blogistasi kyrkkumassa, että vielä ei ollut reissu alkanut, mutta siis ihan pian! Mahtavaa Jenkkireissua teille! Odotan innolla sun (ja miehesi) upeaa kuvamateriaalia sieltä 🙂

  • Reply Rimma, Fiilistelijän pilvilinnoja September 11, 2014 at 09:01

    Tuo silta oli todentotta kyllä vaikuttava! Meilläkin sää vaihteli ihan hurjasti tuon reitin varrella ja välillä ei koko merta näkynyt sumun takaa 😀

  • Reply Laura R September 11, 2014 at 15:22

    Eli ei vissiin paljon ole vuodenajalla väliä kun tuolla reissaa – keli saattaa vaihtua taikaiskusta oli kesä tai talvi! 😀 Tekään ette vissiin käyneet sillä vesiputousrannalla?

  • Reply Pingviinimatkalaiset September 11, 2014 at 17:52

    Niin mahtava missä nuo kaverukset kuin nauraa röhöttää rantavedessä 😀 Ja tämäkin tien pätkä se on siellä to do -listalla. Upean näköistä. -Milla

  • Reply Laura R September 11, 2014 at 18:43

    Ne saattaa näyttää siltä et ne nauraa, mutta todellisuudessa niillä oli käynnissä aika tiukka matsi! 😀

    Hyvä täppä to do -listalla 🙂

  • Reply Raija September 11, 2014 at 19:25

    Ihania kuvia! Ajeltiin kanssa tuo highway 1 muutama viikko sitten, meillä oli kyllä upea sää koko matkan ajan, en vain suosittele ajamaan San Diegosta San Franiin yhen päivän aikana…. meni vähän tuo ihana kaunis osuus ohi kun tuli jo kiire ajaa aurinkoa vastaan ettei se kerkiä laskemaan ennen kauniin osuuden loppua. 🙂

  • Reply Laura R September 11, 2014 at 19:31

    Kiitos Raija! Joo uskon että on todellakin ollut vähän kiire jos yhden päivän aikana ootte ajelleet San Diegosta San Franiin saakka! Siinä ei juuri pidetä taukoja muuta ku tankatessa 😀 Onneks teillä on varmaan mahdollisuus ajella tuo vielä uusiksi vähän pienemmissä pätkissä? 🙂

  • Reply Jerry / Pako Arjesta September 12, 2014 at 04:16

    Onpa kyllä upea reitti ja hienoja kokemuksia :)! Mitä mieltä olet, kannattaisiko kyseinen "lyhyempi" reitti ajella ihan muuten vain, vaikka ei olisikaan varsinaisella road tripillä? Eli vuokraisi auton ihan vain tätä varten.

  • Reply Sanna I Siveltimellä September 12, 2014 at 05:00

    Pacific coast Highway 1 on tosiaankin niin parhautta! Uijui… Huikeita kuvia! Toi on yksi niistä paikoista Californiassa jonne voisi mennä uudestaan ja uudestaan! Mekään ei menty Hearst Castleen kuin vaan parkkiksen verran. Olisi vienyt "liikaa" aikaa. Ja ei myöskään bongattu tuota vesiputousrantaa, whaaat? Vaikka ollaan siis pariin otteeseen ajettu tuo LA-Friscoon… Täytynee siis joku päivä ottaa taas uusiksi tuo maailman kaunein tienpätkä ;))) Road Tripit on parhaita! <3

  • Reply Laura R September 12, 2014 at 07:09

    No ehdottomasti kannattaa! Siinä ois hyvä päivän tai parin retki 🙂 Jos auton vuokraa vaikka Losista tai San Franista ja palauttaa samaan kaupunkiin, on vuokrahinta tosi edullinenkin. Takaisinhan voi kiertää 101:n kautta, tosin siellä ei ole kuulemma läheskään yhtä päheet maisemat 🙂

  • Reply Laura R September 12, 2014 at 07:11

    Niinhän ne road tripit on! 🙂 Ja tuo tienpätkä kyllä kestää todellakin useammankin ajon. Ens kerralla mä aion laittaa McWay Fallsit navigaattoriin ettei ajeta ohitse! 😉 Ne on vissiin hyvin piilossa, kun ei sinne ole kovinkaan moni eksynyt.

  • Reply Rimma, Fiilistelijän pilvilinnoja September 12, 2014 at 08:22

    Ei käyty! Tuttuun tapaan ei tullut etukäteen oikein otettua mitään selvää mistään, joten ollaan autuaasti ajeltu ohi 😀

  • Reply Laura R September 12, 2014 at 08:39

    No mä otin mutta ei paljon lämmittänyt, kun ohi mentiin 😀 Murh! 😀

  • Reply Tiina September 12, 2014 at 08:41

    Upeita jylhiä maisemia ja iiiik merinorsut 🙂

  • Reply Laura R September 12, 2014 at 08:44

    Melkoisia tuittupäitä nuo merinorsut olivat sille päälle sattuessaan – muuten kyllä hyvinkin rentoja chillauksen ja hiekanheiton mestareita! 😀

  • Reply Anonyymi September 12, 2014 at 17:24

    Wau!! Toi jenkkien koko lansirannikko on kyl upea! Me ajettiin seattle-portland vali ja ihan mielettomia maisemia sillakin valilla! 🙂

    -E

  • Reply Jerry / Pako Arjesta September 12, 2014 at 20:17

    Kiitos vinkistä :)!

  • Reply Inka September 14, 2014 at 04:37

    Nää maisemat on kyllä jotain niin kaunista! <3

  • Reply Ansku Barcelona September 14, 2014 at 08:40

    Tuonne(kin) haluan, huikean näköistä!!

  • Reply Laura R September 15, 2014 at 06:54

    Varmasti ollut hieno tuokin reitti! Mä halusin hurjasti päästä seuraavalla kerralla just San Franin pohjoispuolelle road trippailemaan 🙂

  • Reply Laura R September 15, 2014 at 06:55

    Kallio, valtameri ja metsä on kyllä aika killeri yhdistelmä 🙂

  • Reply Laura R September 15, 2014 at 06:55

    Jep, haavelistan jatkeeksi vaan tuokin reitti! 🙂

  • Leave a Reply