Tuskaisen kuuma Kuolemanlaakso

Maailmanympärimatka, Pohjois-Amerikka
July 14, 2014

Hypätäänpäs vaihteeksi Affenanmaan tarinoista takaisin maailmanympärysmatkalle ja Death Valleyn kuumuuteen! Sain tuossa taas käytyä kuvia lävitse, ja ajattelin kertoilla vähäsen meidän kokemuksesta tuolla kuumaakin kuumemmassa Kuolemanlaaksossa.

USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso
Lähdettiin ajelemaan Las Vegasista aamupäivällä 14.5 kohti Death Valleyta, USA:n kuuminta, kuivinta ja matalinta kolkkaa. Ilma oli lämmin, mutta ei mitenkään tuskaisen kuuma – toukokuun puolivälissä kun vasta oltiin. Monilta muilta Vegasin kävijöiltä ollaan kuultu, että siellä ne lämpötilat nousevat näin kesällä ihan tuskaisiksi, joten jos vaan pystyy oman käyntinsä ajoittamaan esim. keväälle, niin suosittelen lämpimästi (en kuumasti, eehehe) tekemään niin. On meinaan kivempi viettää siellä ihmistungoksessakin aikaa, kun ei meinaa tuupertua nestehukkaan.

Matka Death Valley National Parkiin Kalifornian puolelle kesti Vegasista noin kaksi ja puoli tuntia. Alku siitä meni nopeasti, mutta loppumatkasta tiet muuttuivat kaposiksi ja paikoitellen huonokuntoisiksi, mikä tietenkin laski myös nopeusrajoituksia. Farenheitit nousivat auton mittarissa tasaiseen tahtiin, ja Vegasissa lähtiessä ollut alle 80F lämpö oli pian kivunnut kolkuttelemaan maagista satasen rajaa. Jo alkumatkasta kävi selville, että maisemat reitillämme tulisivat olemaan rutikuivia ja karuja. Death Valleyn rajojen sisäpuolelle saavuttuamme etäisesti vihertäviä pöheiköitä oli näkyvissä enää harvakseltaan.

Tie mutkitteli vuorien välistä ja korkeus laski koko ajan lähemmäksi merenpinnan tasoa. Ajatuksenamme oli ajaa ensin tiirailemaan maisemia helppopääsyiselle Zabriskie Point Lookoutille ja sinnehän me suuntasimme. Se kuumuus, mikä iski vasten koko kroppaa noustessamme ulos ilmastoidusta autosta näköalapaikan parkkipaikalla oli aivan lamaannuttavaa. Ilma tuntui jotenkin paksulta ja sitä oli vaikea hengittää – eikä sitä lämpöä ollut celsiuksissa vielä edes neljääkymmentä astetta! Aavikkolaaksossa oli kuitenkin myös täysin tyyntä, eli turha oli toivoa tuulestakaan mitään viilennystä. Ei muuta kuin harppomaan mäkeä ylöspäin kohti aaltoilevaa maisemaa!

USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso

Taivas oli pilvetön, hiki valui joka paikasta ja aurinko pisti silmät sirrille. Mainitsinko jo, että oli KUUMA?! Ja niin kuin ei ollut Vegasissakaan vielä tuolloin kuuma, ei Death Valleyssakaan kolkuteltu toukokuussa vielä edes lähellekään ennätyslämpötiloja. Tuli kiiteltyä, ettei oltu liikenteessä esim. näin heinäkuun aikaan. Johan siellä olis sisuskalut alkaneet kiehua!

Kuvista on jälleen vaikea tavoittaa paikan mittakaavaa – niin kuin kaikissa tällaisissa valtavan suurissa mestoissa. Maisema oli jotenkin todella surrealistinen, ja se olisi varmasti auringonlaskun aikaan ollut vielä upeampi valon luodessa kauniita varjoja aaltoileville rintelle.

Zabriskie Pointilla vartintunnin hengailtuamme tuli pakottava tarve päästä takaisin autoon, kulauttaa puoli litraa vettä kurkusta alas ja säätää ilmastointi kaakkoon. Matkamme jatkui syvemmälle ja alemmas, kohti laakson syvintä kohtaa. Ajellessamme ohitimme kyltin, joka kertoi, että nyt puikattiin merenpinnan alapuolelle. Samalla kohdalla sijaitsi myös joku keitaan tyyppinen – vai liekkö tuo ollut pelkkä kangastus…

USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_KuolemanlaaksoUSA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso

Meinasimme pöljät pysähtyä yhteen paikkaan tekemään jonkun lyhyen trekin, mutta vähäisestä vesitilanteesta johtuen päätimme jättää moisen hulluuden välistä. Ajoimme sen sijaan suola-aavikoita  ikkunasta ihmetellen suoraan Badwateriin, missä sijaitsee Pohjois-Amerikan matalin piste: 85,5 metriä merenpinnan alapuolella. Sadan Farenheitin raja paukkui nousten aina 106F (vajaa 42C) saakka.

Merenpinnan raja oli merkattu kyltillä vastapäisen vuoren rinteeseen. Badwaterin viereistä aluetta kutsutaan muuten Devil’s Golf Courseksi – mistä sekin sitten kertoo… Aikamoisen tulinen luonne saisi olla, jos tuolla kiinnostaisi alkaa golfaamaan, haha.

USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso

Maa oli niin kuumaa, että ottaessani hetkiseksi släpärit pois jalasta, tuntui jalkapohjat jo kärähtäneen. Tepastelimme hyvin tallotulla maalla ja ihmettelimme sinne muodostuneita suolta-altaita. Ja pitihän sitä suolaa vähän maistaakin, millä kirvoitimme hyvät naurut lähistöllä seisoskelleelta nuorelta saksalaispariskunnalta. Luulivat vissiin, että maisteltiin sitä tomuista maata ihan evästysarkoituksessa 😀 Saksalaismimmi kuitenkin tajusi pian, että suolaahan me maistettiin, ja kohta olivat itekin siellä kideapajilla.

USA_roadtrip_Death Valley_KuolemanlaaksoUSA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso USA_roadtrip_Death Valley_Kuolemanlaakso

Badwater Basinilla pysähdyttyämme lähdimme luovimaan tietämme ulos laaksosta. Nälkä kurni mahassa, sillä kello oli jo vaikka mitä ja alla oli vain aamupala plus paljon vettä. Ajellessamme takaisin kohti Losiin vievää freewaytä tuntui siltä kuin matka ei loppuisi ikinä! Tiet olivat mutkaisia ja hidasajoisia, ja kuumuus alkoi jo pikkasen ahdistaa. Emme raaskineet pitää ilmastointiakaan koko aikaa päällä, sillä Chevy vei melkoisen paljon enemmän menovettä ilmastoinnin pauhatessa. Jossain vaiheessa loppumattomalta tuntunut pätkä loppui ja pääsimme motarille ja Denny’siin syömään.

Death Valley oli ihan siisti kokemus, mutta tämän pyrähdyksen perusteella sanoisin, että jos reissuaikaa Kaliforniassa on vain noin pari viikkoa, jättäisin itse kyseisen kohteen todennäköisesti välistä. Mieluummin olisin käyttänyt Death Valleyssä vietetyn päivän vaikkapa Grand Canyonin tutkimiseen!

Onko siellä muita Death Valleyssä käyneitä? Mikä fiilis jäi?

You Might Also Like

23 Comments

  • Reply Laura/ My post-University life July 14, 2014 at 14:19

    Mulla tuli jo kuuma pelkastaan kuvia katsellessa! Aina tallaisissa paikoissa tulee mieleen kaikki leffat jossa auto yhtakkia menee rikki ja sit joutuu tallustelemaan aavikon poikki ilman vetta 🙂 Jylhan nakoisia maisemia kuitenkin vaikka kuuma olikin!

  • Reply Anna Koskela / Tämä matka - Blogi July 14, 2014 at 15:09

    Pohjois-Amerikan mantereen matalin kohta Badwater Basin on 85.5 metriä merenpinnan alapuolella. Laakson halkova tie ei käy kuin n. 30 metriä merenpinnan alapuolella. Se, että on merenpinnan tasolla, ei nyt ole niin kovin kummallista etenkään Suomessa asuvalle 😀

    Olen täysin samaa mieltä että paikka on ylimainostettu. Mesquite Flatissa oli kivoja hiekkadyynejä, mutta enimmäkseen matkamaisema oli melko tylsää.

    Devil’s Golf Course oli kiinni kun kävimme, joten golf-mailan puttuminen ei jäänyt haittamaan 😉

  • Reply Napsu July 14, 2014 at 15:27

    Just oli eilen iltasanomissa etta joku nayttelija oli kuollut tuolla lampohalvaukseen :(( /Marjukka

  • Reply Rouva Koo July 14, 2014 at 17:33

    Heinäkuisen Vegas-kokemuksen perusteella voin kyllä kuvitella ton kuumuuden.. Melkein voi nähdä, miten ilma on väreillyt tien päällä!

  • Reply Anne July 15, 2014 at 05:10

    Upeita maisemia. Ihan hiki meinasi tulla kuvia katsellessa!

  • Reply Anonyymi July 15, 2014 at 06:13

    Moi! Ei liity ollenkaan aiheeseen, mutta vinkkaan siltä varalta, ettei sulla ole jo duunia eikä bloggaaminen (vielä) työllistä kokopäiväisesti:

    https://ey.taleo.net/careersection/gexp01/jobdetail.ftl

    En tiedä, näkyykö tuo nyt oikein (en saanut ehkä linkkiä toimimaan), mutta EY:llä on avoinna rekrytointikoordinaattorin paikka 🙂

    -Anna

  • Reply Sanna I Siveltimellä July 15, 2014 at 08:07

    huh hellettä! Tosiaan jo pelkästään tätä lukiessa tuli kuuma! :))) Jenkeissä on kyllä niin paljon nähtävää, että toden totta priorisoida pitää pakostakin. Kiva oli päästä kuitenkin tätä kautta Death Valleyn, koska sitä olen monesti miettinyt ja nimen alkuperää… huh, vieläkin kuumottaa… 🙂

  • Reply Maarit July 15, 2014 at 11:21

    Heii! Kiva kun teit tämän postauksen. 🙂 Meillä on reissusuunnitelmana ajaa vegasista death valleyn kautta mammoth lakesille, joten Se osuu aika hyvin siihen matkalle. Jostain syystä tuo paikka kiehtoo, vaikka onkin ihan autiomaata. Zabriskie pointille täytyy pysähtyä, mutta badwateriin taitaisi tulla vähän enemmän lenkkiä, pitää miettiä kannattaako sinne koukata matkalla. Zabriskie point näyttää kyllä upealta! Ja ihana hellemekko sinulla. 🙂 Tuli muuten mieleen kysyä, että oliko teillä navigaattori, mistä hankitte jne?

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:39

    No meillä kävi ne ihan samat leffaskenariot tuolla ajellessa mielessä, hah! 😀 Ois ollu kyllä aika kauheeta jos kaara ois keittäny kiinni ja jättäny tien laitaan, hyi.

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:41

    Me kateltiin ensin tuonne saapuessamme, että, wow, 855 metriä merenpinnan alapuolella, ja oltiin ihan ihmeissämme. Hetken päästä tajuttiin, että siinä on nolla välissä, ja ihmetys haihtui 😀 Tokihan maisemat olivat kyllä hyvin erilaiset kotopuoleen verrattuna, että siinä mielessä ainutlaatuinen paikka näin suomalaisen näkökulmasta 🙂 Ja juu, ei ollut meilläkään mailoja matkassa 😉

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:42

    Ihanks totta, voi ei! En kyllä ihmettele toisaalta olenkaan, tuolla saa oikeesti olla tarkkana sen veden juomisen kanssa.

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:44

    Voi kuinka se ilma väreilikään! Sen kun olisikin saanut kuviin vangittua.. mutta onneks ihmisillä riittää mielikuvitusta 😉 Ja joo uskon että sulla on noista paikallisista heinäkuun helteistä hyvä käsitys!

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:44

    Mulla pukkas hikeä melkein vielä tätä kirjoittaessakin 😀

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:47

    Moikka Anna, kiitos kovasti vinkistä! Ihanaa, kun ystävien lisäksi lukijatkin jo vinkkailee duuneista! Tää olikin mielenkiintoinen duuni 🙂 Veikkaan, että tällainen harrastematkabloggailu ei tuu mua koskaan täyspäiväisesti työllistämään, joten ei kannattane jättäytyä poijes sorvin äärestä… 😀

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:49

    Älä muuta virka! Tuo priorisointi on kyllä Jenkeissä hyvä olla hanskassa. Siellä riittää sitä nähtävää niin älyttömästi! Death Valleyn nimi lienee tulevan sitä, että siellä ei paljon mitään elävää ole tai ainakaan pysy hengissä noissa lämpötiloissa…

  • Reply Laura R July 15, 2014 at 17:56

    Kiva kun kommentoit! Ajattelinkin, että tästä saattais olla sulle hyötyä, tai jos ei hyötyä niin ainakin pääsisit fiilikseen 🙂 Tuolla reitillä se osuukin ihan mukavasti reitille! Varatkaa vaan evästä ja PALJON vettä autoon. Meillä oli kaks litraa ja ois pitäny olla enemmän.

    Meillä ei ollut navigaattoria, mutta autonvuokraamosta niitä kyllä tarjotaan vuokralle lisähinnasta. Taisi maksaa 8-12 dollaria per päivä. Mutta me pärjäiltiin google mapsilla ja ihan tavan kartoilla – tosin jälkeen päin ajateltuna navista olisi ollut hyötyä esim. outlettien löytämisessä. Nyt kävi monesti niin, että huomattiin joku outlet kun ajettiin siitä ohi, mutta sinne vievä liittymä oli tietty mennyt jo ohitse… 🙂

    Ja kiitos! Tuo mun lemppari hellemekko on hankittu aikoinaan Roxylta kun oltiin Curacaolla 2011, ja toimii loistavasti edelleen 🙂

  • Reply KATJA July 16, 2014 at 06:17

    Hellou 🙂 Kiitos tästä kirjoituksesta, ihanat muistot palasivat mieleeen. Ajoimme Death Valleyn läpi 2012 kesäkuussa Road Tripillämme. Voi luoja sitä kuumuutta siellä laaksossa. Ja oli hurja paikka, mutta äärimmäisen mielenkiintoinen. Jos kiinnostaa, niin tässä postaukseni sieltä: http://potentialinme.blogspot.fi/search/label/Death%20Valley

  • Reply Laura R July 16, 2014 at 14:27

    Moikka! Kiva että tuli hyviä muistoja postauksesta, paikka oli kyllä mielenkiintoinen erilaisuudessaan 🙂 Kävin tsekkaamassa sun kertomuksen ja voi että, kun oli ihania ilta-aurinkoisia kuvia! Oltaispa itsekin oltu liikenteessä vähän myöhempään… 🙂

  • Reply Satu VW / Destination Unknown July 18, 2014 at 07:31

    Ugh, taidan olla sen verran pohjoisen eläjä että kylmyys sopii paremmin kropalle kuin tuollainen paahtavaa kuumuus! Tai sitten pitää vieressä olla vettä ja vuoret 🙂 Upeita kuvia, tuolta on ihan hämäriä perhematkalta lapsuudesta.

  • Reply Laura R July 18, 2014 at 19:15

    Kiitos Satu! Heh, niin se taitaa olla meillä kaikilla suomalaisilla että kylmyys (vaikka siitä valitetaankin) sopii paremmin kropalle, kun heti käy hirveä kitinä täällä kotomaassa, jos hellettä ja hikeä pukkaa vähän pidempään 😉

  • Reply Anonyymi July 21, 2014 at 19:12

    On ollut kiva lukea näitä sun USA postauksia, kun samoissa maisemissa seikkailtiin viime kesänä. 🙂 Tämä postaus toi erityisesti mieleen hikisiä muistoja heinäkuisesta päivästä. Ajoimme Death Valleyn poikki matkalla Vegasista Bishopiin, kun ei ihan Mammoth Lakesille jaksettu. Lämpötila oli DV:ssä parhaimmillaan +54 C ja edellisellä viikolla turistit olivat kuulemma paistaneet kivillä kananmunia 😀 Kuumuus oli jotain aivan kaameaa, huonosti lämmitetyssä saunassakin on parempi ilmanvaihto. Auton kanssa saa myös noissa lämpötiloissa olla tarkkana. Meillä ei puhettakaan mistään ilmastoinnin käytöstä, vaan lämppäri täysille kun muuten moottori meinasi keittää. Autossakin oli siis kuuma. Jos menee lämpimään aikaan tuonne niin ehdottomasti kannattaa veden lisäksi varata mukaan jotain suolaista syötävää. Meillä iski kummallakin kauhea päänsärky, vaikka vettä tulikin juotua. Kummasti olo helpotti kun saatiin sipsipussit tyhjennetty. Ne pienet sipsipussit onkin loistopelastus helteillä.

    Mä suosittelisin tuolla käynti kyllä kaikille, on se niin erilaista maisemaa kuin meillä koto-Suomessa. Toki asiaan vaikuttaa se, että me oltiin Grand Canyonilla yötä, joten ehdittiin nähdä sielläkin riittävästi toiveisiimme nähden. Molemmat saa musta kyllä kahden viikon lomaan mahdutettua, mutta onhan tuolla ihan hirvittävästi upeita paikkoja ja paljon nähtävää. Kuten monessa muussakin maassa, minkä on saanut blogisi kautta hyvin todeta 🙂

  • Reply Laura R July 21, 2014 at 21:14

    Tosi kiva, kun oot viihtynyt postausten parissa! 🙂

    Voi apua, miten kuuma teidän Death Valley -visiitti on ollut! Tuossa tapauksessa voidaan jo puhua ääriolosuhteista. Noissa tilanteissa varmaan ne auton hajoamiset tapahtuukin yleisimmin! Ja tuo eväspointti on erittäin hyvä, kävikin mielessä postauksen kirjoittamisen jälkeen, että olisi pitänyt laittaa sinne myös että kannattaa ottaa mukaan jotain suolaista. Meilläkin oli yks tötterö Pringlesejä siinä mukana, ja ai että kun olikin hyvä veto 🙂

    Ja onhan tuo tosiaan maisemien puolesta todella ainutlaatuista seutua! Ei ihan näillä leveyksillä törmää samaan 😀

    Oon vähän kade sulle kun ootte viettäneet yön GC:llä! Mäkin haluun! 😀 Ja juu, mielenkiintoiset paikat ei tältä pallolta pääse loppumaan ihan heti. Matkaunelma lista sen kun kasvaa… 🙂

  • Reply Hello & bye bye, Hollywood Hills! - RIMMA + LAURA -matkablogiRIMMA + LAURA -matkablogi February 15, 2016 at 14:11

    […] jälleen vähän Jenkkilästä! Death Valleyn pitkän päivän köröteltyämme saavuimme takaisin Enkelten kaupunkiin, josta olimme jo […]

  • Leave a Reply