“Silloin muistat mistä tullut oot – ja minne palaat takaisin…”

Asenteet ja ajatukset, Kotimaanmatkailu, Maailmanympärimatka
June 3, 2014
Aulanko_Hameenlinna_suomi

Takana on ensimmäinen viikko Suomessa lähes vuoden reissun jälkeen. Paluun jälkeinen fiilis on ollut epäuskoinen, onnellinen ja herkkä.

Jet lag on ollut odotettua pahempi, ja ensimmäiset päivät paluun jälkeen menivät totaalisessa sumussa. Ensimmäisenä Suomi-aamunamme heräsimme täysin pirteinä neljän tunnin yöunien jälkeen aamuviideltä. Aamu menikin ihan kuin ei mitään vuorokauden matkustamista ilman unta olisi tapahtunutkaan, mutta yhdeksän aikaan iski molemmille ensimmäinen “kuolen tähän paikkaan” -tyyppinen väsymys. Sinniteltiin kuitenkin hereillä iltapäivään saakka, mutta sitten oli pakko ottaa tunnin tirsat. Illalla tuli kuitenkin uni täysin ongelmitta, mutta herätys oli jälleen laittoman aikainen. Tällä kaavalla mentiinkin ensimmäiset päivät. Nyt viikon jälkeen olo alkaa olla ihan ok. Ainakaan aivotoiminta ei ole enää kuin ameeballa, ja kykenee muistamaan käymänsä puhelinkeskustelut.

Aulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomi
Pääsimme muuttamaan viikonloppuna takaisin asuntoomme Töölöön, ja sanotaanko nyt nätisti, että muutto ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä. Univajarit ja muutamat älyttömät vastoinkäymiset ovat pitäneet huolta siitä, että paluu arkeen on tapahtunut välittömästi ja tuntuvasti. Lauri lähti tänään jo töihin minun jäädessä järjestelemään kotia edes jollain lailla asuttavaan kuntoon. Hiljaa hyvä tulee!

Avasin muuten tänään ensimmäistä kertaa läppärin sitten paluumme. Pahoittelut siis, että kommentteihin vastaaminen ja blogin päivittäminen on jäänyt, syyt on selitetty edellä. Muutenkin täytyy kyllä todeta, että tämä kotiinpaluu on taatusti ollut koko reissun rankin vaihe. Kun joskus Pingviinimatkojen Milla mainitsi siihen suuntaan, että ei olisi pitänyt edes kertoa tarkkaa paluupäivämäärää paluun helpottamiseksi, mietin mielessäni että no ei se nyt noin paha voi olla.

On se.

Aulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomi
Se on rankkaa, kun on ollut poissa pitkään, ja kaikki vyöryy uudestaan päälle. Kaikki on niin tuttua, mutta silti uutta. Sitä tekee jopa aktiivisemmin huomioita ympärillään muuttuneista asioista, kuin reissun päällä teki sen loppuvaiheessa. Ja jaksaa ihmetellä monta kertaa ääneen jopa niinkin suomalaisia asioita kuin ällistyttävän valoisia kesäiltoja ja maailman parhaan makuista kraanavettä. Ensimmäistä kertaa pururadalla lenkkeillessäni kiskoin liioitellusti ilmaa sisään nenän kautta, sillä halusin imeä uskomattoman hyvältä tuoksuvaa, puhdasta ilmaa keuhkoihini niin paljon kuin mahdollista! Olin jopa unohtanut, miten järjettömän hyviltä kielot tuoksuvat kukkiessaan!

Sekin on rankkaa, kun kaikki haluavat tietenkin nähdä ja kuulla matkasta, ja viimeistään viidettä kertaa samoja tarinoita kertoessaan ja samoihin kysymyksiin vastatessaan tulee se fiilis, että selitänköhän mä näitä samoja juttuja jo uudelleen samoille ihmisille. Mutta samalla on tietenkin aivan ihanaa nähdä heti kaikkia ystäviä ja perhettä, sillä kaikkia on ollut kova ikävä! En siis missään nimessä tarkoita, ettemmekö haluaisi käydä kyläilemässä ja kertoa reissutarinoita, jos joku sitä erehtyy luulemaan. Vinkkinä pitkänmatkalaisten perheille ja ystäville annan sen, että heidän tulee vain ymmärtää, että vastikään kotiin palanneet maailmanmatkaajat eivät ehdi – tai fyysisesti edes jaksa – käydä heti kaikkialla 🙂 Pitkältä matkalta palanneille anna vinkkinä, että älkää luvatko ja suunnitelko liikaa menoja heti ensimmäisiksi paluupäiviksi. Kannattaa varata aikaa aikaerosta palautumiseen ja ihan vaan yleiseen sopeutumiseen. Ja kotimaan fiilistelyyn!

Aulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomi Aulanko_Hameenlinna_suomiAulanko_Hameenlinna_suomi
Me kävimme sunnuntaina fiilistelemässä utuisessa aamuauringossa kylpeviä kansallismaisemia Aulangon näköalapaikalla. Samaisella paikalla, jolla meistä muiden muassa otettiin reilu vuosi sitten hääpotretteja. Kiivetessäni ylös tornille haistelin metsää ja kieloja, ja tunsin olevani jälleen siellä missä pitääkin olla.

Kotona.

Katsellessani hiljaa edessä auennutta maisemaa en voinut ajatella mitään muuta kuin miten paljon erilaisia kauniita vihreän sävyjä voikaan olla olemassa! Ja kaikki ihan tässä minun edessäni, eivätkä missään maapallon toisella puolella.

Eteenpäin lähdettyämme ajoimme alas joutsenlammelle metsän läpi. Radiossa alkoi soida Juha Tapion Ohikiitävää: “Tuuli hiuksillaan, hiekkaa varpaissaan, silmin hehkuvin, tyttö naapurin. Öihin valkeisiin, kanssas kauniit niin, kesät kuljettiin..”

Voi sitä tunneryöpyn määrää. Yhtäkkiä silmieni eteen ilmestyi vilahduksia matkalta: rannat, kuuma hiekka jalkojen alla, tuulessa hulmuava tukka skooterin kyydissä istuessani… Ja samalla ympärilläni aukesi kappale kauneinta Suomea, ja päässäni ymmärrys siitä, miten edessäni olisi koko kesän ajan ihmeellisiä valkeita öitä…

Itkuhan siinä tuli. Onneksi oli lohduttava olkapää vieressä.

Vaikka en minä surusta itkenyt, ehen. Onnesta, jos jostakin. On niin hyvä olla takaisin kotona.

“Tyttö naapurin, silmin palavin, suureen maailmaan, käytkö vieläkin..?”

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Anonyymi June 3, 2014 at 16:24

    Voi miten ihanasti kirjoitettu! Kotimaan näkee varmasti aivan eri tavalla noin pitkän matkan jälkeen. 🙂 Tervetuloa kotiin! Hyvään aikaan palasitte, kun koko suomen kesä edessä.

  • Reply Pirjo Skopa June 3, 2014 at 16:32

    Voi Laura pieni, sinäkin olet kova herkkis. Olet kehittynyt aivan loistavaksi tunteiden tulkiksi ja nuo valokuvat – onko mitään kauniimpaa kuin Suomen kesä! Itkuhan se mullekin tuli ku luin tätä.Kiitos!

  • Reply Satu VW / Destination Unknown June 3, 2014 at 16:42

    Tervetuloa takaisin Suomeen, mekin olemme täällä hetken retkeilemässä! Ja voi kuinka kaunis Suomen kesä voikaan olla! Tsemppiä reissusta palautumiseen ja Suomeen sopeutumiseen! 🙂

  • Reply Laura R June 3, 2014 at 16:46

    Kiitos! <3 Ihanaa olla kotona, elämässä Suomen vuoden parasta aikaa! 🙂

  • Reply Laura R June 3, 2014 at 16:48

    Välillä pitää vähän herkistelläkin… Kiitos kivasta palautteesta!

  • Reply Laura R June 3, 2014 at 16:49

    Kiitos Satu! Mukavaa, että ootte päässeet vähän tänne Suomenkin kesään, vaikka näyttää sen Norjankin vastaava olevan melkoisen upea ilmestys! 🙂

  • Reply Satu June 3, 2014 at 17:19

    Voi miten tunnelmallinen ja herkkä teksti!! Tervetuloa Suomeen!

  • Reply Pingviinimatkalaiset June 3, 2014 at 20:02

    Aikalaillahan tuo onni kotimaasta ja täällä olosta tosiaan vyöryy päälle, mutta onneksi siitä toipuu lopulta ja jäljelle jää onni 🙂 Tsemppiä paluuseen ja tervetuloa vertaistukiryhmän tapaamisiin kun sopiva hetki koittaa 😀 -Milla

  • Reply Laura R June 3, 2014 at 20:10

    Kiitos paljon Satu! <3

  • Reply Laura R June 3, 2014 at 20:11

    Onni ja meidän tapauksessa myös vähän epäonni, viitaten tähän saakelin muuttoruljanssiin… 😀 Vertaistukiryhmän tapaamisia odotan enemmän kuin innoissani! 🙂

  • Reply Anonyymi June 3, 2014 at 20:24

    Voii! Kun lukee tällaista, osaa ajatella miten arvokas on tämä meidän oma kotimaa! <3 Ihanasti kirjoitettu ja itkuhan tässä tuli kun luki. Hurrjasti tsemppiä sopeutumiseen ja ihanaa kesää!
    -Lialia

  • Reply Kea | Deep Red Blues June 3, 2014 at 21:05

    Suomen kesä on kyllä ihana. Mua vähän harmittaa että se tuntuu menevän omalta osalta jotenkin nyt vähän ohi kun tässä pari viikkoa on ollu niin vaihtelevaa säätä, pitäis rempata kämppää ja sit vielä olla kuukaus poissa… mutta kai sitä kesää riittää vielä heinäkuun puolivälin jälkeenkin kun palailen rapakon toiselta puolen. Ihana vihdoinkin nähdä sua pian face to face… vertaistukea on siis tarjolla! 🙂

    PS. piti vielä sanoa että tuosta Aulangon joutsenlammesta tulee mieleen meidän toissakesäiset lonkkarisessarit siinä mäessä. ihan paras paikka ja täytyy taas tänä kesänä yrittää päästä paikalle kun viime vuonna jäi kokonaan välistä…

  • Reply Raija June 4, 2014 at 00:42

    Ihania kuvia ihanasta Suomesta! 🙂

    Voin niin samaistua tuohon tunteeseen, vaikka en varsinaisesti lomalta palaakkaan, kun kotiin tulen käymään. Pari lomaa Suomessa viettäneenä tiedän miten raskasta se on sekä fyysisesti että henkisesti. On niin ihana nähdä kaikki rakkaat mutta samalla tahtoisi myös olla rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta mutta aikaa on niin kovin rajallisesti ja takana (meillä myös aina edessä) raskas matkustaminen kodista kotiin. Ja kuten sanoit imeä Suomea sisäänsä ihan erilailla, jouluna tipahdimme keskelle normaalisti niin kamalaa loskaa, mutta minun oli pakko lähteä aamulla viideltä ulos (kiitos jetlag.. :D) loiskuttelemaan loskaan ihan vaan koska se tuoksu ulkona on jotain niin sanoinkuvailemattoman ihanaa ja puhdasta. Koska se on vaan se oikea Koti. Pitääkin tarkkaan miettiä, josko tulisi kesäreissulle salaa.. olishan se Ystävien ja perheen yllättäminenkin melkoista. 🙂

    Sait lukijankin kyyneliin, eikä vähiten siksi, että minulla on hillitön ikävä kieloja ja kunnon havumetsän tuoksua! <3 Nauttikaa Suomen kesästä. 🙂 Oli ilo seurata teidän matkaanne!

  • Reply Jerry / Pako Arjesta June 4, 2014 at 05:11

    Tervetuloa Suomeen :)! Mahtava teksti ja kuvat, kuten aina :). Tuossa loppuselityksen kohdalla tuntui katsovansa elokuvaa 😛

  • Reply Hertta June 4, 2014 at 13:07

    Mahtava teksti ja nuo kuvat – Suomea parhaimmillaan. 🙂 Sitä varmaan katsoo hetken aikaa Suomea ihan eri silmin, kun on tovin ollut kaukana ihan muissa kulttuureissa, väreissä, tuoksuissa ja tunnelmissa. Vaikka reissussa on aina ihanaa, on Suomeen kuitenkin jotenkin niin upeaa aina palata. Itse olen koneen alkaessa laskeutua Helsinki-Vantaan kentälle aina jotenkin supertunteellinen. On niin mahtava tunne, kun pilvien takaa paljastuu kotimaan maisemat. 🙂 Tippa silmässä aina ihailen sitä näkyä. Eikä sillä, että reissussa koskaan olisi ollut jollain tapaa tylsää tai muuta. Mutta silti.

  • Reply Kat June 4, 2014 at 20:16

    Voih, niin hyvin kuvaillut tunteet! Samanlaisia fiiliksia ja ajatuksia oli itselläkin kun kolme viikkoa (jo 3!!) sitten palasin Suomeen 9kk jälkeen. Miten aika voi mennä niin nopeasti? Kuvittelin muuton menevän ihan nips naps ja kaikkien muidenkin asioiden järjestyvän, ollaanhan sitä Suomessa hei, mutta kyllä kaikki jutut vie oman aikansa. Ja kun työt alkoivat ensimmäisen viikon jälkeen niin tuntuu, että elää iha pikakelauksella!

    Oli sanoinkuvaamaton fiilis päästä metsään ja vetää kunnolla henkeä. Kielot, puut, mätäs tuoksuivat ja ilma oli niin ihanan puhdasta! 🙂

  • Reply Nalle June 5, 2014 at 05:07

    Ihana postaus♥ Voisi luulla, että on pettymys palata noin mahtavan matkan jälkeen. Tämä rakkaudentunnustus kertoo varmasti paljon teidän positiivisesta elämänasenteesta. Mulla alkaa loma maanantaina. Taidan ensimmäisenä pistäytyä Kolilla.

  • Reply Jenna June 6, 2014 at 07:42

    Ihania Aulangon kesäisiä kuvia! Kyllä se siitä taas lähtee, pala palalta 🙂 Nyt nautit kesästä ja Suomesta ja ennen kuin huomaatkaan niin kaikki rullaa taas. Isosti tsemppiä <3 Ja kyyneleet auttaa aina.

  • Reply Rouva Koo June 6, 2014 at 08:21

    Niin hyvin kiteytetty, että tippahan se täälläkin tuli linssiin 😀 Ei varmasti ole ollut helppo palata. Kielot on kyllä <3

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 09:54

    Kiitos paljon Lialia ja ihanaa kesää sinnekin! 🙂

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 09:57

    Oi että, se mäki on varmaan ihan mahtava lonkkarihommiin! Lauriki on alkanu haaveileen skedeemisen ja lonkkaroinnin aloittamisesta reissun aikana, että katotaan millon me ollaan siellä samoissa hommissa: Lauri lonkkarilla ja mä kuvaamassa :DD Suomen kesässä on ainoastaan yks huono puoli: se on pirun lyhyt eikä ikinä ehdi tehdä kaikkea, mitä haluais. Sulla kyllä kieltämättä tulee se Jenkki-reissu aika kriittiseen aikaan suomikesän kannalta, mutta onneks heinä-elokuussakin on vielä aikaa fiilistellä!

    Oli ihana nähdä eilen! <3

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 09:59

    Uskon, että tiedät tän tunteen! On se jännä juttu miten sitä saa revittyä hyviä fiiliksiä vaikka loskalammikossa hyppimisestä, kun pitkän ajan päätteeks tulee käymään kotimaassa! 😀 <3

    Ihana kun oot viihtynyt matkassa mukana, ja no worries, kyllä tänne vielä tulee reissupostauksia, jahka tässä on taas aikaa istua koneella ja kirjoitella! 🙂

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 10:00

    Kiitos Jerry! Ja huippua, että sulle tuli toi leffafiilis, vähän yritinkin jotain sellaista hakea 🙂

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 10:02

    Kyllä, niin katsoo. Jotenkin laittaa ihan erilaisella tavalla asioita merkille lähiympäristöstään, vaikka se olisikin tuttu. Nyttenkin kun oon käynyt taas lenkkeilemässä Helsingissä, on ollut ihan eri fiilis kuin ennen lähtöä – saa jotenkin enemmän energiaa ympäristöstään 🙂

    Ja mulla on ihan sana toi et herkistyn kun kone lähenee Hki-Vantaata! Voi että :´) Reissussa on aina ihanaa, mutta ihanaa on aina tulla kotiinkin! <3

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 10:03

    Ah, mä luulen että mekin voitais antaa toisillemme aika hyvää vertaistukiterapiaa! 😀 Tsemppiä sinnekin! <3

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 10:05

    Kiitos, ihana kuulla että sain avattua tunteeni selkeästi ja välitetyä tän fiiliksen. Missään nimessä ei ollut yhtään pettymys palata, vaikka matka oli tietenkin aivan upea. Mutta koti on aina koti <3

    Ja oi, mene ihmeessä Kolille! Se on mun Suomiretki-listalla top kolmosessa, haluttais sinne vaeltamaan 🙂 Ihanaa lomaa sulle!

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 10:07

    Asioilla on tapana järjestyä, uskon siihen vakaasti, ja nyt kun tässä on reilun viikon ollut Suomessa niin johan näyttäis jo siltä että niin ne asiat taas loksahtelee paikoilleen 🙂 Ja voi, nautin kyllä aivan täysin rinnoin! <3

  • Reply Laura R June 6, 2014 at 10:07

    Voi sua! <3 Vähänkö ollaan herkkiksiä. 😀

  • Reply Jennie June 6, 2014 at 19:57

    Tervetuloa kotiin! Mä niin eläydyin sun tähän viimeiseen tekstiin, että itsekin pillahdin itkuun, pisteenä iin päälle vielä tuo Juha Tapion biisi. (Sillä biisillä on mun ja mun miehen elämässä suuri merkitys. Meinaan, mä oon "se naapurin tyttö" hänelle, tosin onneksi mieheni uskalsi muutama kesä sitten tulla kertomaan, että "salaa iltaisin meistä haaveilen ja siitä kuinka jäät mun syliin kiihkeään, kun aamu hämärtää". Siitäpä onkin se tulos, että häitä juhlitaan 12.7. ja ensimmäisen lapsemme laskettu aika on 12.9.:) ) Mutta siis tuohon sinun blogitekstiin….mä niin muistan itsekin sen utopistisen fiiliksen, kun pitkältä reissulta palaa kotiin. Kaikki on yhtaikaa niin tuttua ja turvallista, mutta kuitenkin tosi outoo ja uutta. Ja vaikka arki alkaakin miltei välittömästi, sitä tuntee itsensä jotenkin "väliinputoajaksi" alkuun. Mutta se tunne menee ohi, kun pääsee taas arkeen kiinni. Samaa fiilistä esiintyy yleensä myös kesälomalta palatessa töihin, tosin se tunne on potenssiin miljoona pitkän reissun jälkeen verrattuna lomalta paluuseen. Tsemppiä arjen paluuseen ja reissusta "toipumiseen"! On ollut ilo "reissata teidän mukana" ja lukea kuulumisianne ympäri maailmaa ja ennenkaikkea paikoista, jotka ovat itsellenikin tuttuja seutuja. Ja todellakin, Suomessa on maailman parhaimman makuista kraanavettä ja maailman raikkaimman tuntuinen ja tuoksuinen ilma. <3

  • Reply Inka June 7, 2014 at 15:54

    Ihana Laura!<3

  • Leave a Reply