Ilmojen halki käy laskuvarjohyppääjän tie

Maailmanympärimatka, Oseania
March 20, 2014
Laskuvarjohyppy, Franz Josef

Minä olin haaveillut laskuvarjohypystä jo vaikka kuinka kauan. Kun sain kuulla, että Lauri oli päässyt polttareissaan hyppäämään tandem-hypyn, vihersin kateudesta. Mäkin haluu-uu-uu-uun!

Niinpä päätettyämme tästä reissusta, päätin myös, että täällä minä sen tekisin ensimmäistä kertaa elämässäni. Kokeilisin, miltä tuntuu heittäytyä lentokoneesta ulos, tyhjän päälle, pudota kohti maata. Kokeilisin, miltä tuntuu lentää.

Alkuperäinen suunnitelmamme oli hypätä syntymäpäivänäni, mutta sääolot eivät olleet silloin hyppäämisen kannalta suosiolliset. Siirrettiin siis hyppäämistä muutamalla päivällä eteenpäin lauantaille. Olin varannut meille hyppypaikat aamun ensimmäiseen ryhmään, mikä tarkoitti ilmoittautumista Franz Josef Skydiven toimistolla klo 7.30. Unihiekat rapisivat pois silmistä viimeistään kävellessämme kylälle upean aamuauringon noustessa vuorten takaa.

Laskuvarjohyppy, Franz Joseph

Meille oli luvattu hypyt paikallisalennuksella – ollaanhan me jo kylän vakiokalustoa (minkä huomaa esim. siitä, että aina kaupassa käydessä tai muuten kylällä palloillessa törmää tuttuihin). Hyppyaamuna tosin selvisi vasta, että joku uusi työntekijä oli mennyt lupaamaan hypyt vähän liiankin hyvään hintaan, johon niitä ei sitten tietenkään saatu. Mutta oli se satasen alennus per pää kans ihan tuntuva. Lopulta hypylle jäi siis hintaa 219 NZD per hyppääjä. Bank of New Zealandin korttia höylätessäni vähän vielä nikottelin, mutta viimeistään lentokoneessa maisemia ihaillessa ei tuntunut enää missään.

Hypättiin minibussiin ja huristeltiin vartin matka lentokentälle. Aamu oli jo valjennut, mutta aurinkoa ei vielä kunnolla näkynyt itäisessä taivaanrannassa lilluneiden pilvien takaa. Meitä kehoitettiin sonnustautumaan punaisiin ihaniin hyppyhaalareihin ja jättämään takit ynnä muut niiden alle. Siellä ylhäällä saattaisi olla kylmä.
 Laskuvarjohyppy, Franz JosefLaskuvarjohyppy, Franz Joseph P3140719laskuvarjohyppy
Saatuani valjaat ylleni hobitin mitoissa olleen hyppymestarini toimesta, alkoi pikkuhiljaa valjeta, että kohta mennään. Jännitti sopivasti, pelottanut ei yhtään. Fiilis hipoi hallin kattoa.

Kone oli pukeutumisemme aikana työnnetty ulos odottelemaan meidän ja yhden kolmannen hyppääjän nousemista kyytiin. Ehdittiin kuitenkin poseerata vielä koneen edessä auringon lämpimien säteiden paistaessa innokkaiden ja jännittyneiden hyppääjien kasvoille.

P3140706 P3140726

Sen jälkeen jouduin luopumaan kamerastani, sillä mukaan en saanut sitä tietenkään ottaa. Teidän täytyy siis vain uskoa kun sanon, että ne maisemat noustessamme hyppykorkeuteemme 12 000 jalkaan olivat ihan tajuttoman hienot. Meri, vuoristo, metsä, matalan aamusumun peitossa ollut laakso. Näimme upean näkymän Uuden-Seelannin korkeimmasta vuoresta, Mt. Cookista, sekä sen vieressä kohoavasta Mt. Tasmanista.

Istuin hyppymestarini edessä lentokoneen lattialla. Tiesin, että lähtisin ensimmäisenä. Tunsin valjailla minuun kiinnitetyn hyppymestarin sydämensykkeen selässäni, ja oloni oli todella rauhallinen. Jälkeenpäin ajatellen ihmettelin vähän itsekin, miten vähän loppujen lopuksi minua jännitti. Jännitin aikoinaan paljon enemmän Australiassa Army Pooliin ensi kertaa hypätessäni! Kai sitten vain luotin niin sokeasti siihen, että välineet on kyllä kunnossa, varjo aukeaa ongelmitta sitten kun sen aika on, ja hyppymestari osaa hommansa.

Yhtäkkiä mulla olikin jo vielä maanpinnalla epämukavilta tuntuneet hyppylasit silmillä. Nyt en enää edes tajunnut, että ne vähän painoivat nenää. Huomasin vain, että rillit menivät vähän huuruun, mutta hyppymestari lohdutteli, että kyllä se huuru hälvenee kun päästään ulos. Heitin hymy huulilla yläfemmat seuraavana hyppyvuorossa olleelle Laurille, ja sitten koneen ovi olikin jo auki. Kuuliin metelin hassusta nahkahatustani huolimatta ja tunsin viileän ilman nilkoissani heitettyäni jalat ulos koneesta. Ehdin istua siinä ehkä sekunnin kädet ristittynä olkapäilläni, kun se olikin menoa.

Putoamisen tunne oli huikea. Heitimme pari kierrosta ympäri heti ensimmäisten sekuntien aikana koneesta hypättyämme; maisema vaan vilisi silmissä. Äkkiä olimme kuitenkin oikeassa putoamisasennossa ja hyppymestari taputti mua olkapäälle merkiksi, että saisin levittää käteni. Siitä se hauskuus vasta alkoikin!

Fiilistelin minkä kerkesin ja kiljuin aluksi vähän, mutta suurimman osan 45 sekuntia kestäneestä pudotuksesta vaan ihmettelin maisemia luukku auki ja huomasin, että suuhan tässä kuivuu 😀 Pyörittiin ympäri ja joka puolella kyllä aukesi niin henkeäsalpaavan upeat näkymät ettei mitään järkeä.

Siinä vaiheessa otti kunnolla mahasta, kun hyppymestari kiskaisi laskuvarjon auki ja nousimme hetken ylöspäin. Loppumatka olikin sitten rauhallista liitelyä ja maisemien fiilistelyä. Välillä vilkaisin ylöspäin ja näin Laurin liitelevän perässä. Pyörittiin ympyrää ja sain ohjata itsekin laskuvarjoa loppumatkan ennen kuin mestari otti varjon haltuun laskeutumista varten.

Aivan_huikea_kokemus. Jos et pelkää korkeita, niin suosittelen ihan satasella kokeilemaan joskus! Ei sitä tunnetta pysty kunnolla pukemaan sanoiksi, se menee niin monien muiden asioiden ohella siihen koettava itse -kansioon.

Lähtisinkö uudestaan? Aivan varmasti, viivana! Harmi vaan, kun laskuvarjoharrastus on aika tyyristä. Mutta kyllä tässä vähän on haaveiltu laskuvarjohyppykurssista… ehkä vielä joskus! 🙂
Laskuvarjohyppy, Franz JosefLaskuvarjohyppy, Franz JosefP3140739
Paikkana Franz Josef on joidenkin listaustenkin mukaan yksi hienoimmista mestoista maailmassa, missä voi laskuvarjohypätä. Eli siinä mielessä olen ihan onnellinen, että aloitin laskuvarjohyppyurani täällä, enkä Malmilla (vaikkakin Lauri tuossa vieressä muistuttaa, että se vapaapudotuksen tunne on kyllä ihan sama hyppäskö sitten täällä vai koto-Suomessa!).

Onko muita hurjapäitä linjoilla?

Ps. Huomenna perjantaina saan tietää, miten #maailmanmatkaaja-haussa kävi. Arvatkaa vaan jännittääkö ihan hitokseen? No eipä vissiin… 🙂

*****

EN: I did my first skydive last week, and boy was it AWESOME! It’s such an incredible feeling, the feeling of free falling.  And the surroundings in Franz Josef were just top notch. Amazing, exciting, worth the money! Go and try for yourselves.

You Might Also Like

26 Comments

  • Reply Korppu March 20, 2014 at 09:17

    Hurjapäät! Mä pelkään ihan sairaasti jopa lentokoneella lentämistä (mä en tajua miten oon koskaan hakenu lentoemännäksi!!!) ja jo tän postauksen lukeminen sai mut ottaa kiinni sohvan käsinojista. 😀 Meillä on ens viikolla lento Kajaaniin häihin ja mä panikoin sitä jo nyt, pitää varmaan käydä hakee jotkut rauhottavat sitäkin reissua varten. Mutta hatun nosto teille, ootte aikamoisia seikkailijoita 🙂

  • Reply Elliina March 20, 2014 at 09:46

    Arghhh, niin päräyttävän kuuloista!! Mä oon aikuisiällä kehittänyt pienen korkeanpaikankammon, mutta ehkä toi olis jo tarpeeks korkealla, etten jänistäisi 😀 Joku benji-hyppy on ehdoton nou nou. Hih, ootte te sit seikkailjoita! Ja lopputsempit Maailmanmatkaaja-kisaan, täällä jännitetään vähintään yhtä paljon sun puolesta 🙂

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 09:55

    Hah, voi ei 😀 Mua ei oo ikinä pelottanut korkeat paikat tai lentokoneet, joten osaan tosi huonosti samaistua tuohon fiilikseen, vaikka uskon kyllä että se tuntuu todella ahdistavalta. Tällaiset jutut ei oo kaikkien cup of tea, ja se on ihan ok 🙂 Toivottavasti pääset lentämään Kajaaniin rauhallisin mielin – matka ei oo ainakaan kovin pitkä! 🙂

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 09:57

    Päräyttävää nimenomaan! Ja tuo on oikeasti jo niin korkeella, etten mä edes jotenkin osannut pelätä sitä, kun tosiaan se vesiputoukseen hyppääminen Ausseissa pelotti paaaljon paljon enemmän 😀 Me seikkaillaan joo – maalla, merellä ja ilmassa 😉

  • Reply Sari / Sarpukka.com March 20, 2014 at 10:08

    Mulla on niin paha putoamisenkammo, että tohon mua ei sais. En sinänsä pelkää niitä korkeita paikkoja itsessään mutta pelkään, että putoan sieltä. Jos hyppään yli metristä, niin mua ottaa vatsasta! Varmaan suurin suoritus ikinä on Hämeenlinnan uimahallin 3m ponnahduslaudalta hyppääminen joskus metrisenä penskana 🙂

    Että ei muuta, kun sinne pl-kurssille, oppilashypyt on vielä aika halpoja, kun kamatkin saa kerhon kautta ilmaiseksi! Mut kyllähän se taitaa kovin koukuttavaa hommaa, kun ei tota ukkoa kauheasti kesällä näy kotona…

  • Reply Rouva Koo March 20, 2014 at 10:28

    Apuaa, ihan kylmät väreet meni kun tätä luki! Huh, ei ole kyllä meitsille tämä homma, mutta uskon kyllä miten mageelta se voi tuntua 🙂 Mähän olin aivan p*jäykkänä omissa polttareissani jo siinä ultrakevyessä koneessakin, ja siinä vaan istuttiin kyydissä 😀

  • Reply Marjo March 20, 2014 at 11:06

    Toi on vaan niiiiiiin siistiä, huippua että pääsit sinäkin sen kokemaan! Meillä oli kans silloin heti hypyn jälkeen mielessä hyppykurssin käyminen, mutta se on vain jäänyt. Ja viehän se aika paljon aikaa (ja erityisesti kesäviikonloppuja), jos/kun siihen hommaan lähtee. Tosin jos matkaatte joskus Prahaan, siellä kantsii käydä hyppytunnelissa. On kuulemma kiva, vaikkei ole itse sinne vielä päästy. Voi toisin sanoen heitellä voltteja ja harjoitella liitämistä ilmatunnelin avulla, muta eihän se toki itse hyppäämisen fiilistä varmaan voitakaan 😉

  • Reply Kat March 20, 2014 at 13:25

    Äääää!!! Niin hienoa ja voin vain kuvitella tuon fiiliksen! :)) Itsellä haaveissa tuo tandemhyppy, pelkään putoamista ihan älyttömästi, mutta jotenkin aattelen, että tuossa ollaan jo niin korkealla, ettei putoamismatkaa hahmota xD
    Tämä kirjoitus kyllä jotenkin niin nostatti tunnelmaa!

  • Reply Anonyymi March 20, 2014 at 17:15

    Voi vitsit! Takuulla ihan mieletöntä! 🙂 Mahtais olla ihan älyttömän hienoo jo lennellä ympäriinsä tommosella pienellä koneella 🙂

    Ja sun tekstejä on aina mahtava lukee, ku kirjotat niin hyvin! 🙂 (vaikka kielipoliisia vähän ärsyttää toi toimesta-sana…:D)

  • Reply Satu March 20, 2014 at 20:44

    MAHTAVAA!!! Tää ois elämys, minkä tahdon joku päivä kokea!! Hurja likka kyllä oot, kun ei edes jännittänyt!! 🙂

  • Reply noonis March 20, 2014 at 23:03

    Jei, mahtava homma että hyppy onnistui vihdoin! Ja muille korkeanpaikankammoisille tiedoksi: mulla on ihan järrrrkyttävä korkeanpaikankammo, mutta niin vaan sieltä alas tultiin varjo selässä. Hyvää shokkihoitoa, kunhan koneeseen asti pääsi. 🙂

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 23:12

    Juu, siinähän ne kesäviikonloput sitten menis jos kunnolla hurahtais. Ja kun pitäis päästä taas crosfittaamaanki, ja tekeen kesäreissuja, ja ja ja… Elämä on vaan niiiin liian lyhyt. 🙂

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 23:13

    Mun polttarilento oli kyllä kans ihan mieletön, mut kyllä toi hyppy oli vaan omaa luokkaansa 😀 Ja joo, oon vissiin vähän vinksahtanut kun saan vaan kiksejä näistä tällaisista jutuista enkä oikein osaa pelätä.

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 23:16

    Joo, nyt tiiän miltä sustakin tuntui silloin kun pääsit hyppäämään! Ihan mielettömän siistiä. Mutta tosiaan varmasti vie paljon aikaa, jos kurssille asti lähtee, että se on sit taas vaan priorisoitava asiansa ja mietittävä, että mistä sit saa eniten iloa elämäänsä 🙂 (Plus meidän tilanteessa on mietittävä myös mihin on varaa tän reissun jälkeen… :D)

    Toi Prahan hyppytunneli olis kyllä varmaan hauska kokemus!

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 23:18

    Tuo on muuten ihan totta, että ei sitä matkaa hahmota! Maasta käsin kun katsoo miten laskuvarjohyppääjät tulee alas, näyttää se putoamismatka ja -nopeus paljon pidemmältä ja nopeammalta. Ilmassa sitä ei edes tajunnut – tuntui vaan että putosi ikään kuin "paikallaan" 😀 Mahdoton selittää, kokeile ihmeessä!! 🙂

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 23:27

    Kiitos! Oli kyllä ihan mieletön kokemus 🙂

    Ja tiiäks mitä. Pidän itteeni kans välillä varsinkin kaikkien asiatekstien suhteen aikamoisena pilkunviilaajana ja kielinatsina, mutta mun piti tarkistaa netistä, että miksi tuo "tehdä jotain jonkun toimesta" -ilmaisu on väärin. Ja nyt kun mietin sitä, niin onhan se nyt ihan selkeästi epätyypillinen passiivi suomen kielessä. Pitääpä alkaa kiinnittää huomiota siihen, että käytän ennemmin aktiivirakennetta tuon passiivin sijaan. (Sä-passiiviin en sentään ole sortunut, voi yök että mua ärsyttää se! :D)

    Samalla opin, että ei ole suomen kielelle ominaista sanoa, että "jotain tapahtuu jostain johtuen", minkä tiedän vilkkuneen varmasti joskus mun tekstissä. Nyt nolottaa! Pitääpä taas tsempata. Ei näköjään ole enää kaikki kielioppisäännöt äikäntunneilta muistissa.

  • Reply Laura R March 20, 2014 at 23:28

    Mulla täytyy olla jotain vikaa korvien välissä… ;D

  • Reply Laura R March 21, 2014 at 00:53

    Niinpä, jee! Ja sä oot kyl loistoesimerkki kaikille muille korkeanpaikankammosta kärsiville! Face your fears!! 🙂

  • Reply Elina March 21, 2014 at 03:08

    Kirjotit tän niin oikeesee aikaa! Just eilen pääätin että ausseista en lähe ennenku hyppään laskuvarjo hypyn 😀

  • Reply Elina W. March 21, 2014 at 09:54

    Laskuvarjohyppääjän puoliso kirjoittelee..
    Tuollainen hyppytunneli elikkäs tuulitunneli löytyy myös Suomesta, Pyhtäältä (noin tunnin matka Hgistä) ja euroopasta niitä onkin jo sitten useammassa paikassa. Melko kallista hommaa vain toi tunnelointi, mutta kannattaa käydä kokeilemassa 🙂
    Ja varoituksen sananen tuosta hyppäämisestä – ei pelkät kesäviikonloput tunnu riittävän, kun siihen oikein hurahtaa 😀

    Kiitos Laura mukavasta blogista ja aivan mielettömistä kuvista – kaukokaipuuta täällä Suomen vesisateessa potien..

  • Reply Laura R March 21, 2014 at 11:51

    Moi Elina ja kiitos kivasta kommentista! Hyvä tietää, ettei välttis tartte lähteä Prahaan asti, jos haluaa päästä kokeilemaan tuulitunnelia 🙂 Ja juu aika moni on tässä nyt varoitellut, että tuohon touhuun saattaa hurahtaa pahasti, jos sille antaa pikkusormen.. pitää siis harkita jatkotoimenpiteen vakaasti 😀

    Huippua, että oot viihtynyt blogin parissa, toivottavasti viihdyt vastaisuudessakin! 🙂

  • Reply Laura R March 21, 2014 at 11:52

    Hyvä päätös, kannatan! 😀

  • Reply Anonyymi March 23, 2014 at 13:09

    😀 mietinkin, että viitsinkö valittaa aiheesta ku näitä on muuten niin mukava lukee, mutta oon ite ihan samanlainen tässä asiassa, ni arvelin, että kyllähän se pitää kertoo 😀

  • Reply Inka March 24, 2014 at 06:05

    Oot ihan hullu!! Mutta vähän tuo tän postuksen tyyli toimi, kun ei ollut niitä kuvia sieltä korkeuksista. Nuo sun kutkuttavan innostuneet kuvaukset hypystä sai mutki vähän leikittelemään ajatuksella että mitä jos.. Terveisin nynnyilijä korkean paikan kammoinen! 😀

  • Reply Laura R March 30, 2014 at 03:44

    Hah! 😀 Ihan varmasti pystyisit tuohon! Se on aika helppoa kun on kirjaimellisesti sidottuna kiinni ammattilaiseen, joka kyllä osaa hommansa 🙂

  • Reply RIMMA + LAURA -ystäväkirja; osa 1 - RIMMA + LAURA -matkablogiRIMMA + LAURA -matkablogi December 11, 2015 at 08:01

    […] Lauralla nousi ensimmäisinä mieleen sukellusreissu Great Barrier Reefillä haiden kanssa sekä laskuvarjohyppy Franz Josef -jäätikön yllä Uudessa-Seelannissa, mutta kaikkein huimin adrenaliiniryöppy lienee silti tulleen Tongariro Alpine Crossing […]

  • Leave a Reply