IGTT: KOTI-IKÄVÄ – TUNNENKO SITÄ?

Maailmanympärimatka
February 27, 2014
koti-ikävä

Me olemme parin päivän päästä olleet reissussa jo kuusi kuukautta. Puoli vuotta. 181 päivää. Se on pisin aika, mitä kumpikaan meistä on koskaan ollut poissa kotoa yhtäjaksoisesti. Ja se on aika paljon se.

Olemme molemmat luonteeltamme itsenäisiä tyyppejä. Emme pelänneet lähteä pois tutuista kuvioista pitkäksi aikaa, mikä herätti monissa ihmetystä. Lähtiessämme tunsin haikeutta ja tiesin, että tulisin ikävöimään rakkaita ihmisiä. Mutta tiesin myös, että pystyisin elämään niiden tunteiden kanssa. Ajattelin ehkä jopa hieman uhmakkaasti, että minähän en mistään koti-ikävästä tule kärsimään. Olen reissussa yhdessä elämäni rakkaimman ihmisen kanssa, mitä minulla voisi tulla ikävä?

koti-ikävä

Viimeistään viimeisen kuukauden aikana uhmakkuus on karissut, ja olemme huomanneet pienen koti-ikävän kuiskuttelevan korvan juuressa.

Jonkun kehnomman päivän päätteeksi märässä teltassa kovalla maalla nukkuessa ei voi välttyä siltä ajatukselta, miten hienoa olisi nukahtaa rauhaisaan uneen omassa sängyssä tietäen, ettei tarvitsisi kertaakaan yön aikana herätä pukemaan lisäkerrosta vaatetta ylle, koska paleltaa.

Silloin, kun tien päällä oikein väsyttää, ja toisen naamakin snadisti ärsyttää, sitä vain toivoisi olevansa kotona Töölössä, mistä voisi helposti hurauttaa bussilla tärkeän ystävän luokse puhisemaan ja juomaan lasilliset punkkua.

Rakkaan CrossFit-kotiboxin ihmisten uusia henkilökohtaisia ennätyksiä Facebookissa ihastellessa ja treenikavereiden yhteishenkeä fiilistellessä katsahtaa alas todeten, että omat viimeaikaiset PR:t ovat liittyneet lähinnä mahan kasvattamiseen. Ja ei, en ole raskaana.

koti-ikävä

Olen myös löytänyt itseni yllättävän monta kertaa viime aikoina fiilistelemästä vanhoja Suomikesä-valokuviani kännykästä ja tietokoneen kovalevyltä, lukemasta kotimaa-aiheisia blogipostauksia haikeus rinnassani, kuuntelemasta suomimusaa ja suunnittelemasta sitä, mitä kaikkea superkivaa haluan päästä tekemään ensi kesänä Suomessa.

Haaveilen vaeltamisesta Lapissa ja päiväretkestä Porvooseen. Haluan ostaa teltan ja lähteä parhaiden ystänieni kanssa telttailemaan Suomen kesään. Haluan päästä leikittämään sisarten lapsia. Haluan tehdä kotimaan roadtrippejä ja mennä nuuskimaan raikasta ilmaa Nuuksioon.

Kuvittelin paikallisessa Lake Ianthe -järvessä aamu-uinnilla sukellellessani polskuttelevani Päijänteessä tai Rehakanjärvessä. Hypin viimeisimmällä kauppareissulla hyllyjen välissä hymy korvissa tasajalkaa, kun löysin terveysruokahyllystä ruisjauhoja.

koti-ikävä

Niin. Pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle, sanovat.

En silti halua vielä palata kotiin. En vielä, kun niin paljon on näkemättä, niin monta asiaa kokematta ja uutta haastetta voittamatta. Niin monta makua maistamatta ja polkua kulkematta!

Matkailu on ihanaa. Reissatessa on aikaa istua hiljaa, ajatella ja tutkiskella, minkälaisia asioita sitä sisimmässään arvostaa. Mitä todella kaipaa.

Sillä niin kuin on olemassa ihanan kihelmöivä kaukokaipuu, joka saa hankkimaan matkalipun ja pakkaamaan repun, on olemassa myös typerryttävän hymyilyttävä kotikaipuu, joka saa reissarin palaamaan kotiin kiitollisena.

Reppu täynnä tarinoita, ja sydän täynnä uusia reissuhaaveita.

Ps. Kuvissa näkyy toissatalvena Janakkalan  Rehakanjärvellä otetun kuvan lisäksi tänään saapunut, isosiskoni lähettämä synttäri-/koti-ikäväntorjuntapaketti. Laurin kommentti haukatessaan ensimmäisen palasen hapankorpusta: “Mmmm. Mulla on pala Suomea suussa.”

*******

Tämä postaus on osa  Instargram Travel Thursday -tempausta, johon päätin nyt osallistua ensimmäistä kertaa! IG Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, joiden aiheena on “Instagram ja matkailu”. Suomessa tempauksen viralliset järjestävät ovat Kaukokaipuu, Destination Unknown sekä Running With Wild Horses -blogit. Lisätietoja voit lukea täältä. Vaikka sinulla ei olisi omaa blogia, voit osallistua tempaukseen Instagramissa jakamalla kuvasi hashtagilla #IGTravelThursday. 

Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhone 4S-matkapuhelimella, ja minut löytää Instagramista nimimerkillä @laurarumbin.

EN: We’ve now spent six months on the road, and small hints of homesickness are rising. Fortunately my lovely sis sent us some Finnish treats and woolen socks to keep my feet warm during the chilly nights here in Franz Josef Glacier, New Zealand.

You Might Also Like

30 Comments

  • Reply Rimma, Fiilistelijän pilvilinnoja February 27, 2014 at 07:43

    Toisaalta koti-ikävän tunne on ihana. Tietääpähän ainakin, että on se joku paikka ja ne ihmiset siellä ketä kaipaa. On joku paikka minne palata (: Naattikaa!

  • Reply Laura R February 27, 2014 at 07:50

    Niinhän se on – ihan yhtä ihana kuin se kaukokaipuun tunnekin!

  • Reply Ulla February 27, 2014 at 08:00

    Wau tää oli tosi terveellinen postaus, koska aina täällä ei-reissun päällä haikailee vaan siitä reissusta. Tänään koitan katsoa harmaata Töölöä ja pehmoista omaa sänkyä arvostavammin silmin ja odottaa kärsivällisesti, että kyllä minäkin taas pääsen reissuun kaipaamaan omaa sänkyä 🙂

    Tosi kaunis kirjoitus! <3

  • Reply Satu February 27, 2014 at 09:17

    voi että miten ihana ja kaunis kirjoitus. 🙂

  • Reply Sari / Sarpukka.com February 27, 2014 at 09:24

    Jaan fiiliksesi täysin. Vaikka meillä tuli vasta 3kk täyteen, niin kyllä on vaan myönnettävä, että koti-ikävä on iskenyt. Omalla kohdalla se johtuu myös Suomen jo alkaneesta keväästä, mun lemppari vuodenaika! Veikkaan, että 3kk päästä haikailen taas matkalle 🙂

  • Reply Laura R February 27, 2014 at 09:41

    Oi Töölö <3 Minäkin haikailen aina kotona ollessani uusiin seikkailuihin, mutta lupaan muistaa tämän reissun jälkeen myös arvostaa sitä kotielämääkin. Ja erityisesti sitä, että on koti, johon aina seikkailuilta palata 🙂 Kiitos Ulla, ihana kuulla että tykkäsit! <3

  • Reply Laura R February 27, 2014 at 09:42

    Kiitos Satu! <3

  • Reply Laura R February 27, 2014 at 09:45

    Niin, sehän on fakta, että reissaaja ei karvoistaan pääse. Tää on yks oravanpyörä tää reissaaminenkin: aina sitä kaipaa reissuun, mutta kyllä sitä sit taas kaipaa kotiakin. Ja sit taas reissuun… 😀 Mä tiedän, että samantien kun oon Suomeen palannut, alan katteleen jo uusia lentoja. Hitto, kattelen jo nyt! Mutta ei se väärin ole 😉

  • Reply Anna February 27, 2014 at 10:28

    Mulla tulee kuusi kuukautta pois kotoa täyteen ensi viikolla. Olen käynyt Suomessa muutaman kerran tämän reissun aikana, mutta kotikoti on vuokrattuna, joten vähän sellaista kiertolaiselämää sekin on ollut. Jaan fiilikset täysin. Nyt, kun mieskin lähti jo Suomeen töiden perässä, nökötän aika yksinäisenä vielä muutaman viikon Saksassa. Reissussa on kivaa, mutta nyt alan olla siinä pisteessä, että haluan vain kotiin <3

  • Reply Kea February 27, 2014 at 11:33

    Hyvä kirjoitus. Oon ite viettäny pitkiäkin aikoja, ja puhutaan siis vuosista, ulkomailla, mutta kyllä mulla on aina sillonkin pieni kaipuu Suomeen. Jotenkin se rauha ja puhtaus viehättää mua ulkomaillakin, ja ehkä siksi tykkään niin paljon Alaskastakin. Tykkään kyllä matkustaa, ajella ympäriinsä, nähdä uusia paikkoja, tutustua uusiin ihmisiin ja syödä uusia ruokia… mutta tykkään myös olla rauhassa omassa kolossa, omissa rutiineissa ja harrastuksissa, usein autuaan tietämättömänä siitä mitä kaikkea ympärillä ja maailmalla tapahtuu. Siinä mielessä oon jonkinlainen erakko, ja ehkä se on vastapaino mun äärettömän hektiselle ja turistipitoiselle työlle. Ja mitä vanhemmaksi tuun, huomaan että kuukaus on mulle nykyään maksimiaika jonka jaksan olla reissussa. Sen jälkeen on taas kiva palata kotiin ja koiran luokse. Näitä kuukauden pätkiä vois tosin ottaa vuodessa useitakin. Ja tottakai mulla on silti aina suunnitteilla seuraava visiitti maailmalle! Kuten nytkin kolme suunnitelmaa vetämässä… niistä ehkä lisää pian. 🙂

  • Reply Jenna February 27, 2014 at 12:00

    Koti-ikävä kertoo sulle siitä, että Suomessa sua odottaa tutut ja vanhat rakkaat kuviot, joita oot oppinut nyt tien päällä ihan eri tavalla arvostamaan. Koti-ikävää voi pitää hyvänä fiiliksenä! Täällä Suomessa sua ne kivat jutut ja harrastukset oottaa. Nautippas nyt tien päällä olosta ja uusien paikkojen näkemisestä. Sittenkun palaat kotiin voit ikävöidä niitä hetkiä siellä 😀 Niin se vaan aina menee.

  • Reply Inka February 27, 2014 at 12:00

    Mahtava asenne Laura. Ja ikävä on tosiaan vaan hyvä juttu, kyllä tää Suomi oottaa teitä, reissatkaa kaikessa rauhassa! 🙂 Ja salmiakit, nam!

  • Reply Rouva Koo February 27, 2014 at 16:54

    Pieni ikävä kuuluu asiaan, komppaan täysillä Rimmaa 🙂 Tosi kivaa lukea myös tällaista pohdintaa! Ja mikä sisko, sukat ja kaikki <3

  • Reply Teea February 27, 2014 at 17:43

    Ihana kirjoitus, kauniisti kirjoitettu!

    Itse tulin juuri eilen lyhyeltä kahden viikon reissulta kotiin, mutta sitä ennen ehdin olla alle viikon Suomessa reilun kolmen kuukauden ulkomailla olon jälkeen. Tänään sitten kävin kirjastossa oikein kunnolla ajan kanssa ja että se oli ihanaa raahata kotiin iso kasa kirjoja ja lehtiä, joita voin lukea seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana! Aina kun olen pidempään poissa, alan jossain vaiheessa kaivata kirjastoja. Toki matkan päältäkin voi ostella / lainata / vaihtaa erilaisia kirjoja ja nykyään on e-kirjatkin, mutta on se vaan niin mahtavaa pitkän tauon jälkeen kun pääsee tonkimaan siistissä hyllyssä olevia suomenkielisiä kirjoja kymmeniltä eri aihealueilta ja niitä kirjoja on vielä loputtomiin mistä valita :D. Mutta kuitenkin, tuli sitä katottua ja lainattua niitä matkakirjoja ja -lehtiäkin ;).

    Matkailussa ja kotona olemisessa on molemmissa omat mahtavat puolensa! Vuorottelu niiden kahden välillä onkin parasta mahdollista 🙂

  • Reply Laura R February 28, 2014 at 03:58

    Tiiän niin tuon fiiliksen, oon kans kokenut sen – yllätys yllätys – Saksassa! Olin siellä vaihdossa vajaan puoli vuotta 2010-2011 vuodenvaihteen molemmin puolin ja kävin välissä kerran Suomessa, mutta herranen aika että mulla oli sillon koti-ikävä siellä viimeisen kuukauden aikana ennen paluutani helmikuun lopussa Suomeen. Kyllä oli ihana tulla silloin kotiin! <3 Kohta pääset onneks säkin, koita nauttia vikoista viikoista Saksanmaalla 🙂

  • Reply Laura R February 28, 2014 at 04:03

    Rauha ja puhtaus – sä viihtyisit niin hyvin täällä Uudessa-Seelannissa 🙂 Mulla on tosi samanlaiset fiilikset kuin sulla. Rakastan olla reissussa, mutta rakastan ihan hirmuisesti myös sitä peruskotielämää. Ja niinhän se on, että paras yhdistelmä onkin reissaamisen ja kotielämän hyvä balanssi! Harvoin sitä vaan töiden takia pääsee reissaamaan niin paljon kuin haluaisi… 🙂

    Ootan innolla sun uusien suunnitelmien kuulemista!

    Ps. kortti lähtee piakkoin postiin 😉

  • Reply Laura R February 28, 2014 at 04:06

    Nimen omaan se on juurikin näin! Koti-ikävä on tosiaankin hyvä fiilis 🙂 Nautin kyllä ihan varmasti aivan satasella vielä jäljellä olevista kuukausista, sillä sen jälkeen saa taas varmasti olla kotosalla ihan tarpeeksi 😀

    Tuun kirjoittamaan vielä erillisen postauksen, missä pohdin tarkemmin tuota arvostus-asiaa. Sekin nimittäin on pyörinyt matkan aikana monesti meidän keskusteluissa niin keskenämme kuin tapaamiemme ihmisten kanssa 🙂 Mutta siitä joskus lähiaikoina lisää!

  • Reply Laura R February 28, 2014 at 04:07

    Jep, kyllä se Suomineito siellä odottelee ja huutelee, että tuu ny joskus tänne kotiimaahankin reissaamaan senkin maailmanmatkaaja! ;D Kaikessa rauhassa ja hyvillä fiiliksillä etiäpäin!

  • Reply Laura R February 28, 2014 at 04:09

    Musta on kiva kirjoitella välillä muustakin kuin apikoista mitä ollaan nähty, vaikka sekin on ihanaa. Kiva, että tykkäät lukea myös näitä pohdiskelevampia tekstejä! 🙂 Ja juu, vähän outoahan se olisi jos ei yhtään olisi ikävä kotia 🙂

  • Reply Laura R February 28, 2014 at 04:12

    Mä oon varmaan siinä mielessä poikkiteloin kehityksen junaraiteilla, mutta en tykkää lukea e-kirjoja. Näyttöruutua saa tuijottaa muutenkin ihan tarpeeksi, haluan nauttia kirjat kirjoina! Kirjastoissa on ihan mahtava tuoksu, ootko koskaan fiilistellyt sitä? 🙂

    Ja just niin kuin sanoit, vuorottelu matkustamisen ja kotona olon välillä on ihan parasta 🙂 Vielä kun sais/vois matkustaa aina silloin kun haluaa! ;D

  • Reply Veera February 28, 2014 at 10:13

    Ihana postaus, ihan meni kylmät väreet! Koti-ikävä on mielenkiintoinen konsepti, kyllä välillä kun nukkuu milloin missäkin tai istuu mitä kummallisemmassa bussissa tai lentokoneessa niin hetken miettii, että mitä järkeä tässäkin touhussa on 😀 Itse tosin en ole koskaan pitänyt sen enempää mistään suomalaisesta ruoasta tai herkusta, joten kaipaan aina oikeastaan vain ihmisiä.

    Porvoo on kyllä soma kaupunki, tänne kannattaa tulla päiväretkelle 🙂

  • Reply Laura R February 28, 2014 at 12:26

    Jep, tuttu tunne 😀 Kyllähän niitä ihmisiä etupäässä kaipaa, tällainen kätevä emäntä kun voi pyräyttää vaikka ite karjalanpiirakoita pahimpaan suomiruokahimotukseen, mutta ihan kiva oli saada siskolta tuollainen herkkupakettikin! Tosin ne villasukat oli se ykkösjuttu 😉

    Porvoo on ihana! Ehdottomasti sinne pitää päästä ens kesänä. Johansiin syömään ja juomaan Julicherin viiniä!

  • Reply Teea February 28, 2014 at 16:56

    Haha, niin olen minäkin vähän e-kirjoja vastaan :D. Sitä ruutua kun tosiaan tulee tuijotettua tarpeeksi muutenkin, ei se vain ole sama asia. Eli ainakin vielä e-kirjat ovat olleet pienessä asemassa omassa elämässäni ja lähinnä olosuhteiden pakosta, kun kirjastoon ei ole päässyt :). Ja kyllä, kirjastoissa on ihana tuoksu ja mukavan rauhallinen tunnelma. Omasta lempparistani löytyy sohviakin, joten siellä saa hyvin mukavasti vietettyä useamman tunnin.

  • Reply Satu VW / Destination Unknown March 1, 2014 at 19:11

    Ihana postaus Laura! Itse en oikein aina enää tiedä minne ikävöisin. Välillä on ikävä Suomea, välillä Norjaa, sitten taas Irlantia tai Englantia tai Sloveniaa… Meillä on ollut koti niin monessa paikkaa, että ystäviä ja rakkaita asioita ja paikkoja löytyy näistä kaikista. Ja täytyy sanoa että nyt täällä Uudessa-Seelannissakin on tullut laitettua niin kodiksi (meillähän on ollut sama kämppä koko ajan), ja eilisen illan järvi-grillausbileiden jälkeen paikallisten kanssa tuli kyllä varsinkin sellainen olo että huh huh, tänne tulee IKÄVÄ!! Ihanaa reissun jatkoa teille!!!

  • Reply Laura R March 1, 2014 at 23:31

    Kiitos Satu! 🙂

    Niin, tilanne on varmaan todella erilainen, kun on perustanut ihan oikean kodin – tai teidän tapauksessa montakin kotia – Suomen ulkopuolelle, missä on omat ystävät ja ydinperhe.

    En ihmettele, että teillä varmaan tulee ikävä sinne Rotoruan kulmille – sen verran kauniinnäköisellä paikalla näytätte asustavan! 🙂

  • Reply Anonyymi March 1, 2014 at 23:57

    Löysin blogisi äsköttäin Maailmanmatkaaja tempauksen kautta. Ja huomasin, että todella elät myös minunkin unelmaani! Itse tarvitsen vaan hitusen rohkeutta niin reissun päälle kyllä lähden! Tuli mieleen myös se kun itse asun Porvoossa – ja kyllä, rakastan tätä kaupunkia – mutta mikä sinua täällä kiehtoo? Opin ehkä itse arvostamaan Porvoota entistä enemmän. 🙂 – Sofia

  • Reply Laura R March 2, 2014 at 00:09

    Moikka Sofia! Onpas kiva kuulla, että olet löytänyt tänne tuon Maailmanmatkaaja-haun kautta 🙂 Tervetuloa!

    Voih, Porvoossa kiehtoo erityisesti se vanhankaupungin tunnelma. Siellä mukulakivillä käppäillessä voi melkein kuvitella olevansa ulkomailla! Siellä on myös ihania pieniä sisustuliikkeitä ja kivanäköistä ravintola- & kahvilakulttuuria. Täydellinen kesäkaupunki ja retkikohde pääkaupunkiseudulta! Ja ne puutalot <3 Olen kirjoitellut muuten vanhaa hääblogiini joskus Porvoo-postauksen, käy lukaisemassa jos innostut: http://palomiehenmorsian.blogspot.co.nz/2012/07/pikapistaytyminen-porvoossa.html

    Kannustan ehdottomasti lähtemään reissuun! Kyllä se rohkeus sieltä löytyy, kun huomaa pärjäävänsä aivan hyvin 🙂 Mikään ei rikastuta elämää ja kasvata ihmisenä yhtä paljon kuin matkustelu. (Noh, ehkäpä joku saattaisi sanoa, että vanhemmuudella on sama vaikutus, mutta siitä ei ole omakohtaista kokemusta ;))

  • Reply Laara March 2, 2014 at 13:36

    Heippa kaimani!

    Olen seurannut reissuanne nyt muutaman kuukauden ajan. Mukava tehdä matkoja edes näin virtuaalisesti, kun juuri nyt ei ole itsellä mahdollisuutta matkustaa. Kommentoinnit on jääneet tekemättä aiemmin, mutta nyt piti korjata tilanne. Ja ihan vaan siksi, että mainitsit tuttuja seutuja täältä koti-Suomesta. Meillä on nimittäin mökki tuon Rehakanjärven naapurijärvellä. Kivaa seutua!

  • Reply Laura R March 4, 2014 at 02:05

    Moikka ja kiva kun kommentoit! 🙂 Voi että, se on kyllä ihanaa seutua! Veikkaan, että mökkinne on siis Haapajärvellä? 🙂 Enpä kyllä malta odottaa, että päästään taas ensi kesänä sinne lillumaan!

  • Reply Kea March 4, 2014 at 12:49

    Ihanaa! 🙂

  • Leave a Reply