Sinivalkoinen Aitutaki lagoon

Maailmanympärimatka, Oseania
December 6, 2013
Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-12

Kirjoituspaikka: Mustanaamio, Wellington, Uusi-Seelanti

Sininen ja valkoinen ovat Suomen vapauden ja itsenäisyyden värit. Vaikka olenkin juuri nyt kaukana kotoa, halusin tänään Suomen itsenäisyyspäivänä julkaista postauksen, jonka (useat kymmenet…) kuvat toistavat näitä samoja sävyjä. Ne meille niin tutut värit ovat armaan kotimaamme taivas ja hanki taikka tässä tapauksessa kuin Aitutakin laguunin valkoinen hiekka ja sinisenä kimmeltävä meri.

Edellisessä postauksessani kerroinkin upeasta ajastamme Aitutakin saarella ja yhtenä päivänä siellä ollessamme pääsimme käymään laguuniristeilyllä. Meillä pienen budjetin matkaajilla ei olisi ollut kyseiseen trippiin varaa ilman äitini antamaa joululahja-avustusta, jonka otimme ikikiitollisina vastaan. Eipä oltaisi voitu parempaa kohdetta rahoille keksiä, kuin tämä huikea koko päivän kestävä risteily! Vieläkin tuntuu kerrassaan uskomattomalta, että olimmeko me ihan oikeasti tuolla? Onko tällaisia paikkoja edes olemassa?

Päivän aikana kävimme paikallisen oppaamme johdolla kolmella eri autiosaarella, joista ensimmäisenä oli vuorossa Honeymoon island. Talsimme ilman kenkiä kuumassa valkoisessa hiekassa, kahlasimme sinisessä rantavedessä ja tutustuimme vihreään viidakkoon, joka vilisi pieniä rapu-pettereitä. Risteilyllä meitä taisi olla 12 hengen poppoo, joten ei mikään ihan älytön bändi kuitenkaan. Suurin osaa matkalaisista oli eläkeläisiä Uudesta-Seelannista, mutta oli siellä eräs vanhempi pariskunta sinikeltaisesta naapuristammekin. Ensimmäiset ja ainoat pohjoismaalaiset, ketä ollaan tähän mennessä reissun päällä nähty!

Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-2 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-3 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-4 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-5 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-6 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-7 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-8 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-9 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-10 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-11 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-12

Kun Kuherruskuukausi-saareen oli tarpeeksi tutustuttu, jatkoimme veneillen seuraavalle. Tämä saari numero kaksi oli maastoltaan kovin erilainen ja rannat olivat paljon kallioisempia. Muutamia vuosia sitten Aitutakilla kuvattiin amerikkalainen Survivors ja juurikin tämä kyseinen saari oli televisiosarjassa toisen “heimon” asuinpaikkana. Aitutakilaiset olivat itseasiassa todella tyytyväisiä siitä, että sarja ylipäätänsä kuvattiin heidän maillaan. Kyseisen produktion ansiosta saarelaiset rikastuivat miljoonilla euroilla, kun sarja toi mukanaan niin paljon työllisyyttä. Hieno homma!

Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-17 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-18 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-19 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-21 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-22

Viimeisenä vuorossa oli ehdottomasti paras kaikista. One Foot Island. Saarelta löytyy oma postitoimisto, jossa passiinsa voi käydä leimauttamassa paikan virallisen leiman kahden Uuden-Seelannin dollarin sopuhintaan. Me ei tietenkään piheyksissämme mitään leimoja otettu, mutta näpsäistiin kuitenkin toimituksesta kuva.

Aikamme tallusteltua oli aika risteilylounaan, joka oli toteutettu täysin paikallisista aineksista. Ihan mielettömän hyvää ruokaa! Jopa tällaiselle kasvisten mussuttajalle löytyi lautasen täydeltä mitä maittavimpia ruokalajeja. Etenkin nuo ananakselta näyttävät perunalta maistuvat suikulat olivat ihan älyttömän hyviä. Kaikki ruuat oli valmistanut oppaamme vaimo, jonka suuntaan koko retkikuntamme viestitteli kiitoksia hymyissä suin.

Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-27 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-31 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-32 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-33 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-35 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-36 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-38 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-39 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-40

Ruokailun jälkeen oli vuorossa itselleni henkilökohtaisesti päivän tai varmaan koko tähänastisen matkamme jännittävin osuus. Snorklaus. Kaikki, jotka tuntevat minut in real life, tietävät, että olen todella kaukana minkään sortin vesipedosta. Eräs ystäväni sanoi pelkäävänsä haita jopa uimahallissa ja meikäläinen kuuluu valitettavasti tähän samaan kastiin. Uiminen ei ole mielestäni millään muotoa miellyttävää ja kaikki vedenelävät joko kauhistuttavat tai ällöttävät (kuten vaikkapa varpaisiin takertuvat vesikasvit, APUA!) minua.

Tälle risteilylle lähdettäessä olin kuitenkin päättänyt, että ihan taatusti pakotan itseni snorklaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja niinhän minä sitten tein. Harjoittelimme miehen kanssa hommaa aluksi siinä ihan rannan tuntumassa, jonka jälkeen aloin harkita uskaltaisinko lähteä mukaan puolen tunnin päästä starttaavalle snorklausretkelle läheiselle koralliriutalle. Hetken asiaa puntaroituani lupasin lähteä ainakin veneeseen istumaan. Eihän minun olisi pakko mennä veteen, jos ajatus tuntuisi liian kauhistuttavalta?

Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-1Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-2

Niinpä kipusimme muutaman muun mukana veneeseen ja suuntasimme tutuksi tulleen oppaamme johdolla matkaan. Kun saavuimme perille sopivaan snorklauspaikkaan ja ankkuroimme paattimme, alkoivat kaikki kiljahdella ihmetyksestä alas veteen kurkkien. Minäkin tietysti kumarruin tiirailemaan mitä täällä tapahtuu ja tajusin, että meidän venettämme seurasi parvi ihan jumalattoman kokoisia kaloja! Siinä vaiheessa en tiennyt alanko itkeä vaiko kiljua, sillä ne kalat olivat ihan oikeasti ISOJA. Ei mitään perus-ahvenia vaan sellaisia delfiinin kokoisia paksuja pötkylöitä. Oppaamme varoitteli veteen jo kampeavia konkareita, että kannattaa jättää kaikki kimalteleva piiloon, sillä kalat voivat luulla niitä ruuaksi ja tulla näykkimään. Joo-o. Minä en todellakaan aikonut mennä sekaan polskuttelemaan jättikalojen ilmaiseksi lounaaksi.

Seurasinkin siis ensin veneestä turvallisen välimatkan päästä, kun oppaamme sukelsi veteen ja alkoi syöttää isoja ystäviään. Kalat olivat vuosien aikana tulleet hänelle niin tutuiksi, että ne tunnistivat jo veneenkin ja tulivat siis paikalle herkkujen toivossa. Uskomattoman oppaamme ja käsittämättömän kärsivällisen mieheni avulla uskaltauduin sitten lopulta kuitenkin astumaan minäkin veteen, jossa ympärillämme pörräsi lähes itseni kokoisia kaloja. Olin edelleen hyvin huolestunut mitä tässä tapahtuisi, mutta kun lopulta uskalsin mennä niin lähelle kaloja, että pystyin tärisevin käsin koskettamaan yhden selkää, pelko alkoi kaikota. Vielä pieni hetki totuttelua ja pian polskimme seassa kuin vanhat tekijät konsanaan. Tai no, mitä nyt muutaman kerran ison kalan tullessa lähelle olin melkein hukuttaa J:n, kun hyppäsin sen reppanan päälle kaloilta turvaan…

Isot kalat eivät tehneet kellekään mitään muuta, kuin tulivat ihan iholle tuijottelemaan. Sen sijaan nuo valkomustaraidalliset pikkukaverit olivat vähän kiukkuisempaa sorttia ja purivat yhtä naista kädestä. Onneksi kuulin tämän vasta sen jälkeen, kun olin jo kivunnut takaisin veneeseen.

Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-1 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-2 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-3 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-4 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-5 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-6 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-8 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-9 Aitutaki_lagoon_Cook_Islands Aitutaki_lagoon_Cook_Islands-11

Jollekin muulle tällainen kalojen keskellä snorklailu on varmasti ihan pikkujuttu, mutta minulle se oli todella suuri työvoitto. Kun otetaan huomioon fakta, että pelkään sekä uimista että kaloja suurinpiirtein henkeni edestä, nämä edellä olevat kuvat todistavat sen, että kannattaa ihan oikeasti yrittää aina välillä mennä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tämä kokemus oli kaikessa kauheudessaankin ihan uskomattoman upea ja taatusti ainutkertainen. Muistan tämän kyseisen päivän epäilemättä koko loppuelämäni ajan.

Kiitos ja anteeksi tämä älytön kuvaoksennus. Toivottavasti jaksoit plarata loppuun saakka nukahtamatta ja nauramatta meikäläisen panikoinnille.

Lopuksi haluan vielä toivotella teille kaikille mitä parhainta itsenäisyyspäivää! 

Nöyrimmät kiitokseni kuuluvat tietysti heille, keiden ansiosta saamme elää ja reissata täällä maailman toisella laidalla vapaina tänäkin päivänä. Kiitos.

Photos: Olympus OM-D E-M5, M.Zuiko 45mm f1.8, Sigma 19mm f2.8

Kaikki vedessä tai veden alla kuvatut kuvat on otettu Olympukselta lainassa olevalla Tough waterproof-kameralla sekä siinä olevalla kalansilmäkkeellä.

EN  // Cruising and snorkeling in Aitutaki lagoon.

You Might Also Like

63 Comments

  • Reply Satu December 6, 2013 at 10:37

    Ihana kiitos tästä ihanasta piristyksestä tähän päivään. 🙂 mielikuvat reissustanne sai aikaan naurua!! <3

  • Reply Eeva kiukuttelee December 6, 2013 at 10:53

    Upeita kuvia! 🙂 Wau!

  • Reply RIMMA December 6, 2013 at 10:54

    Kieltämättä itseäkin jo nyt naurattaa, vaikka silloin snorklaillessa oli hymy aika kaukana 😀 Ole hyvä <3

  • Reply RIMMA December 6, 2013 at 10:59

    Kiitos Eeva! (: Ei nuista maisemista voi oikein huonoja edes ottaa…

  • Reply Janina December 6, 2013 at 11:18

    Ihan mahtavia postauksia sieltä maailman toiselta laidalta, kaikki kuulostaa niin upealta. Ihanaa, että saadaan fiilistellä mukana teidän reissua 🙂

    Hyvää itsenäisyyspäivää 🙂

  • Reply Marjo December 6, 2013 at 11:24

    Siis tuollaisten "pötkylöiden" sekaan! NOT! Sä olit paljon rohkeampi kuin minä! 😀 En olisi uskaltanut. Sen jälkeen kun pikkulikkana Kostolla joku kala puri minua, olen pelännyt uimista muualla kuin uima-altaassa 😀 Maisemista en sano mitään hihhiii 😉

  • Reply Iitu Aeaeri December 6, 2013 at 11:42

    Nyt alkaa käymään ilmi että teidän häämatka tulee olemaan mulle aika hankalaa aikaa. Kamala mikä matkakuume joka postauksen jälkeen!!! x

  • Reply HaLo December 6, 2013 at 12:17

    Todella kauniita kuvia, ihanaa lomaa teille 🙂

  • Reply Maija December 6, 2013 at 12:20

    Henkeäsalpaavan kauniita kuvia!
    Oikein ihania ja ikimuistoisia matkapäiviä ja toivon tietysti myös hurjan paljon kuvia vielä tänne blogiinkiin! 🙂

  • Reply Kaisa J December 6, 2013 at 12:28

    Oooh, täällä pimeyden keskellä näitä kuvia on niin mahtava katsella ja haaveilla matkustelusta. Hyvää itsenäisyyspäivää teille sinne kauas. Nauttikaahan reissusta!

  • Reply Oili December 6, 2013 at 12:31

    Ei ois kyllä mustakaan ollut plumpsahtamaan kalojen kaveriksi. Kuulun myös niihin, jotka eivät tuosta vedestä juuri niin perusta – paitsi tilanteissa, joissa sitä voi katsella rannalta 😉 Että rispektit sinne! Ja hyvää itsenäisyyspäivää! Mulla on täällä ulkomailla ohjelmassa perinteinen kisastudio netissä saaristolaisleipää mutustellen, teillä taitaa olla hiukan eri meiningit 😉

  • Reply Jatta December 6, 2013 at 13:43

    Aivan ihania kuvia, kun näytätte molemmat niin onnellisilta 🙂 Ja upeita paikkoja ! Näitä on kiva katella täällä Suomessa ku lunta on jo maassa ja huomiseks on luvattu 10 astetta pakkasta… 😀

  • Reply Maria December 6, 2013 at 13:47

    tuonne on kyllä joskus päästävä ! IHANIA kuvia 🙂 Jotenkin kivan rentoja ja silti todella upeita !!

    -Maria

    http://dejiss.blogspot.com

  • Reply Sari December 6, 2013 at 13:57

    Herttileeri sentään mitä fisuja! Suomessa en suostu uimaan, koska en näe kaloja ja vesikasveja. Täällä Thaimaassa suostun uimaan ja kävin sukeltamassakin. Tosin en ollut siinä vaiheessa tietoinen, voisiko tuollaisia mötköjä tulla täälläkin vastaan. Vaikka olen nähnyt tonnikaloja kalastettavan, niin ei sitä jotenkin tajua, että meret ovat täynnä järkyn kokoisia fisuja.

    Ja jälleen sama; mahtavia kuvia 🙂

  • Reply RagDoll December 6, 2013 at 14:09

    Mä en voi ymmärtää, että noin upeita maisemia on oikeasti olemassa. Ihan uskomatonta.. Mä olen ihan h-moilasena täällä.
    Eikä muuten mitään hölmöyttä ole pelätä tuollaisia mötiköitä! Eihän ne ole enää mitään kaloja, ne on jotain megamonstereita. 😀 Olisin varmaan pissat housussa kauhusta.

    Niin ihana tuo kuva, jossa laitat snorkkelia suuhun, kulmat kurtussa! Miten joku voi näyttää noin söpöltä. Tässä tulee ihan ikävä sun koiranpentuilmeitä. 😀 Milloin siirrytte thaikkulandiaan?

  • Reply intiaani December 6, 2013 at 14:45

    Onpa ihania maisemia! 🙂 Nämä jo oikeasti muistuttaa niitä Malediivien postikorttimestoja, kun meinasin tuohon edellisen postauksen kommentin yhteyteen kirjoittaa, että aika eri näköistä kuitenkin on – mutta eipä sit ollutkaan!

    Mutta hei, tulin jotenkin ihan superhyvälle mielelle tästä tekstin loppuosiosta. Aivan mieletöntä, että uskalsit voittaa pelkosi, varmasti aika hieno fiilis! Itse olen niin rämäpää jotenkin, että muistan vasta aina about puolessa välissä jotain aktiviteettia miettiä, et mitähän nyt taas tuli tehtyä. Tuo vesi onkin sitten niin oma elementti, että se on kuin koti minulle, ja sen suhteen on aika vaikea edes kuvitella mitään ahdistusta. Uida en osaa sen paremmin kuin muutkaan, siis tekniikalta, siitä syystä että olen pienestä pitäen mieluummin huidellut siellä pinnan alla. Jostain syystä siellä pinnan alla on aivan ihana ja turvallinen olo, ihan juuri niin kuin kotiin tulisi, kun saa pullot selkään ja pääsee laskeutumaan, tai ihan sitten vaan sen snorkkelinkin suuhun. Tykkään siitä äänimaailmasta ja painottomuuden tunteesta, joka oikeastaan tulee paremmin juuri laitesukeltaessa kun sen nosteenhallinnan taitaa kunnolla.

    Minulla on lähipiirissä jonkin verran juuri sinunlaisiasi vesipelkoisia (ja tietysti ne kaikki elukat jännittävät myös) ja olen aina ihan mielettömän innoissani, kun joku sen pelkonsa voittaa ja uskaltautuu yrittämään. Että ihan nyt suuret onnittelut tästä upeasta rohkeudesta, on syytäkin olla ylpeä! ♥ Hyvä sinä!

  • Reply Murmeli December 6, 2013 at 14:58

    Hei kiva kuulla, että mä en ole ainoa vesipedon vastakohta tässä maailmassa 😉 Mä olen aina vältellyt vieraita vesiä, mutta vuosi sitten ylitin kaikki odotukset ja snorklasin Uudessa Seelannissa ollessamme! Oltiin Kaikouralla ja oltiin kuultu, että parasta mitä siellä voi tehdä on "seal swimming", ja päätettiin sitten kokeilla. Ja se oli aivan mahtavaa!! Yksi parhaista uuden Seelannin kokemuksista ja hinta-laatusuhteeltaan ok myös. Eka vähän panikoin kylmässä vedessä (onneksi märkäpuvun kanssa), mutta kun ne syötävän suloiset hylkeet tuli uimaan ympärille, kaikki pelot kaikkosivat 😀
    Suosittelen todella Seal swimmingiä!!

  • Reply Pirtelö December 6, 2013 at 16:22

    Aapua mitä kuvia! Olisin kyllä pidempääkin jaksanut tollasia plarata! 🙂 huikeita!

  • Reply Hanna December 6, 2013 at 18:38

    Upeita kuvia jälleen, aivan uskomattomia! Noin hienoja maisemia ei todella joka paikasta löydäkään! Ja hieno juttu että voitit pelkosi tuon snorklauksen kanssa 🙂 Jäi varmasti hyvä fiilis. Mäkin snorklasin ekaa kertaa Thaimaassa muutama vuosi sitten ja siellä veden alla olikin ihan uusi maailmansa kaloineen kaikkineen. Laitesukellusta en välttämättä uskaltaisi kokeilla ainakaan vielä, mutta snorklaamaan menisin milloin tahansa uudelleen 🙂

  • Reply Elliina December 6, 2013 at 18:54

    Haha, mä normaalisti vähän nikottelen kun esimerkiksi japanilaiset hakevat Korvatunturilta jonkin sortin turistileimoja passeihinsa. Ne on virallisia matkustusasiakirjoja, ei niihin mitä vaan saa töherrellä. Mutta silti mun päässä kuului pieni pettymyksen huokaus, kun ette ottaneetkaan One Foot Island-leimoja passeihinne 😀 Coolit uniikit leimat on parhautta <3

    Ja upeita kuvia, jälleen kerran 🙂

  • Reply Kukkaisunelmia December 6, 2013 at 19:12

    Voi että miten upeita kuvia ja maisemia! Hienoa että voitit pelkosi ja uskaltauduit veteen. 🙂

  • Reply Anna K. December 6, 2013 at 19:17

    Olitpa rohkea! Mie taas näen haista jo painajaisiakin, enkä voisi kuvitella meneväni mihinkään akvaariotunneliin, missä niitä on. Sain ikuiset traumat kun jossakin blogissa joskus yllättäen tuli sellaisessa paikassa otettu hai-kuva vastaan, kun se vielä näytti irvistävänkin siinä niin pirullisesti 😀 Ja jep, mulle ei tuota vaikeuksia olla uimatta kesäisinkään. Uiminen on ihan jees, kunhan ei tarvitse mennä syvälle.

    Ihanan värisiä kuvia!

  • Reply Teea December 6, 2013 at 19:20

    Upeita kuvia! Mahtavaa, että uskaltauduit snorkailemaan! Pelkojen kohtaaminen elämässä tuo juurikin niitä muistoja, jotka sitten muistaa varmaankin hautaan asti :). Ensimmäiselle kerralle sait kyllä todella upeat vedenalaiset maisemat.

  • Reply Anna December 7, 2013 at 06:49

    Uskomaton paikka! Mielettömiä kuvia! Onnea itsesi ylittämisestä 🙂 Olethan sä käynyt vuorillakin korkeanpaikankammosta huolimatta – miksi siis et olisi snorklannut.

  • Reply Katinka December 7, 2013 at 16:40

    Ihan u s k o m a t o n paikka! Olen niin onnellinen teidän puolesta <3! Ihanaa, että jaat tämä kokemuksen ja nämä upeat kuvat meidän kanssa. Ja olet kyllä rohkea, kun ylitit itsesi niin snorklailun kuin kalojenkin kanssa, saat olla todella ylpeä itsestäsi! Vierailu epämukavuusalueella kasvattaa kummasti mukavuusaluetta. Odotan jo innolla seuraavaa postausta =).

  • Reply Napsu December 7, 2013 at 17:55

    Mä näytin mun poikaystävälle nää kuvat noista kaloista ja odotin sellaista "mitääää?? noihan on valtavia!" -reaktiota, joka mulle itelleni tuli, mutta en saanut sitä. 😀 "Onhan ne aika isoja joo". Vähän suututti noin laimea reaktio, koska mun mielestä noi on jättimäisiä enkä ihmettele, että aluksi jännitti 😀

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:35

    Kiitos! Minusta on kyllä ihanaa, ku jaksatte lukea näitä (:

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:36

    Kalat on kyllä vähän arveluttavia otuksia, kun sinne niiden valtakuntaan uskaltautuu polskuttelemaan (: Mutta kokemus oli kyllä kaiken sen alkupelon arvoinen!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:37

    😀 😀 😀 Voi ei! Soriii!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:39

    Kiitos kovasti (: Ihana loma on kyllä ollutkin! Mitä nyt välilä vähän koti-ikävä, mutta se lienee luonnollista 😉

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:40

    Kiitos Maija! Koitan tänään saada postauksen tulille Uudesta-Seelannista (:

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:40

    Kiitos, nautitaan taatusti (: Ihanaa joulun odotusta sinne!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:41

    Ai että kuulostaa sun itsenäisyyspäivän studio aika hyvältä 😀 Meillä oli vähän eri meiningit, eikä eilen ollut edes nettiä enää käsillä. Oli kyllä tuo pulikointi niin huima kokemus, että joutunee joskus ottamaan uusiksi! Jos uskaltaa…

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:42

    Oi koti, lumi, joulu ja pakkanen <3 Ei se olis kyllä yhtään huono vaihtoehto sekään! (: Kiitos! Onnellisia me täällä ollaankin, kun saadaan toteuttaa tämä yhteinen haaveemme.

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:43

    Kiitti Maria! Suosittelen kyllä oikein lämpimästi Aitutakia (:

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:48

    Eikös Thaikuissa riitä niitä kaikenmaailman riuttahaita sun muita? 😉 Näin olen ainakin kuullut! Saas nähdä vieläkö sitä itsekin uudestaan, mutta ei kyllä Suomessa tule itselläkään uitua. Ehkä kerran viidessä vuodessa 😀

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:49

    Ei ollut mulla pissat kyllä kaukana, voin kertoa 😀 Olin ihan oikeasti todella paniikissa ja kädet tärisi, kun menin veteen. Joten ei ihme, jos snorkkelia suuhun laittaessa ilme on vähän kauhistunut ^_^

    Me lennetään 3.1. Bangkokiin ja jatketaan siitä sitten varmaan heti seuraavana päivänä Chiang Maihin!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:51

    Kiitos ihana <3 Kyllä se oli melkoinen työvoitto ja aika kauan sain kerätä rohkeutta veneessä, ennen kuin uskalsin sekaan! Uiminen ja snorklailu itsessään oli kyllä ihan super helppoa räpylöillä, mutta nuo kalat nuo kalat…

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:52

    Eikä! Siis just tuota hylkeiden kanssa snorklailua mekin ollaan mietitty, että Kaikouralla sellainen tehdään! Kiva kuulla näin omakohtaisiakin kokemuksia siitä (: Muistatko vielä paljonko suunnilleen maksoitte siitä?

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:53

    Kiitti! (: Helppo ottaa kivoja kuvia, ku on puitteet kunnossa! Hih.

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 05:59

    Mahtavaa, että sinäkin uskalsit! Laitesukellus ei ole yhtään oma juttuni myöskään, mutta tätä snorklailua voisi kyllä silloin tällöin riittävän lämpimissä vesissä harrastaakin (:

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 06:01

    Haha 😀 Me ollaan niin pihejä, että laskettiin vain mitä kaikkea silläkin muutamalla dollarilla saa 😉

    Kiitos!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 06:01

    Kiitos (: Oli se kyllä huikea fiilis!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 06:02

    Ai kamala mitä kuvia 😀 No joo kyllä täälläkin on painajaisia nähty vedenalaisesta maailmasta, mutta ehkä ei enää ^_^

    Kiitos!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 06:02

    Kiitos Teea! Niin kyllä saatiin (: Oli hirmuisen upeat maisemat veden alla!

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 06:04

    No sanopa elä muuta! Jotenkin vain olin ajatellut, etten uskalla mennä veteen, mutta kun tajusin miten helppoa se snorklaus itsessään on, ei nuo kalat lopulta saaneet minua perääntymään vaikka hilkulla olikin 😀

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 06:05

    Kiitos <3 Yritän saada postauksen tänään ilmoille (:

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 06:06

    Hahaha 😀 Oli ne kyllä isoja livenä tai ainakin kaikki miehetkin olivat tuolla reissulla sitä mieltä 😀

  • Reply Murmeli December 8, 2013 at 11:27

    Maksettiin $110 per naama, oltiin siellä Tammikuun alussa. Tässä nettisivuja: http://www.sealswimkaikoura.co.nz/
    Pari kertaa jouduttiin kokeilemaan muutamissa eri paikoissa, jotta saatiin hylkeet innostumaan. Hylkeet on siis ihan villejä, jotka kyllä näytti nauttivan ihmisten kanssa "leikkimisestä" kun ne vaan tuli veteen 🙂

    Yritys oli pieni perheyritys, jossa kaikki näytti nauttivan siitä mitä ne teki, ja asiakkaista todella pidettiin huolta, ja vetäjä teki kaikkensa (vaikuttamatta hylkeisiin sinänsä), jotta löysi paikan missä hylkeet innostui uimaan ihmisten seurassa.

  • Reply AnuElina December 8, 2013 at 15:10

    Eihän tollasia paikkoja ole olemassa! Ihan mielettömän kaunista, sinistä ja valkoista!
    Hienoa, että voitit pelkosi ja uskaltauduit katseleman pinnan alle. Pinnan alla avautuu aivan erilainen maailma, uskomattoman kaunis! Hyvä sinä! Lisää näitä ihania reissupostauksia!

  • Reply Anonyymi December 8, 2013 at 17:30

    Upeaa nähdä kuvia Aitutakilta! Vietettiin omaa häämatkaamme mm. noissa maisemissa, ja yövyttiin pari yötä juurikin One Footilla McBirneyn mökissä – oli kyllä ehdottomasti häämatkan kohokohta! Upeaa honeymoonia teille 🙂

    -Anna

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 19:43

    Pinnan alainen maailma oli kyllä huikea (:

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 19:44

    Kiitos! Voi oli taatusti huikea kokemus! Tuolla oli kyllä ihan supernättiä (:

  • Reply RIMMA December 8, 2013 at 19:47

    Juuri tuollaiseen paikkaan voisimme mekin kyllä mennä! Ja ehdottomasti homma pitää tehdä siten, ettei hylkeitä mitenkään häiritä ja ne tulee itse leikkimään ja uimaan mikäli tahtovat (:

  • Reply OTM Test manager December 9, 2013 at 10:08

    Nyt hei ihan oikeesti! Stadissa on tällähetkellä noin -4 ja harmaata; pohjosessa tais mennä -39 celsiusta rikki. Täällä toimistolla on aika tylsää kattoa sun kalakuvia! Ei vaan huikeen näköstä ja hieno meininki, keep up the good work. Ja Mustanaamio on ihan huippu 😀

    PS. OTM on korvattu jollain tosella järjestelmällä! Testipraktiikka on hengenvaarassa!

    -J

  • Reply RIMMA December 9, 2013 at 10:19

    Ahahahahha 😀 Eikä! Olen järkyttynyt! Koitas nyt pitää testipraktiikan lippua pystyssä vielä pari kuukautta, jotta mä ehdin palata takas kotiin. Ja neljä astetta pakkasta ei oo vielä mitään! Ootahan tammikuuta ^_^ No ei vaan, terkkuja sinne kaikille ja etenkin team tofulle sekä sille yhden lautasen taktikolle! Ja kait ootte H:n kanssa tehneet jo aamukamman? Kyllä se teidänki reissu on jo ihan kulman takana!

  • Reply Test practise leader December 10, 2013 at 14:32

    Testauspraktiikka 4 lyfe! Kyllä täällä liput pidetään korkeella älä huoli. Voin kertoo että -4 astetta on ihan riittävän ärsyttävä kun aamulla siinä kasin aikaan raaputat auton syväjäätyneitä ikkunoita ja pohdit että enää 7,5 kuukautta kesälomaan.

    Mä välitän terveiset koko sakille. Ylihuomenna täällä vaihtuu järjestys. Me katotaan sulle hyvä paikka tosta vessan ja printterin vierestä, mielellään selkä käytävälle päin.

    No melkeen on pitäny aamukampa ottaa käyttöön, sen verran kuumottais jo lähteä! H sano yks päivä himassa että se katto teiän reissukuvia ja masentu ku meiän reissuun on vielä niin "kauan" 😀

    Tsemppiä ja pitäkää kivaa!

  • Reply Inka December 10, 2013 at 17:18

    Mää näytin nää kuvat Karimille ja sanoin että tuommosta pitää sitten meidänkin häämatkalla olla. Harmi ettei ihan Aitutakille päästä, mutta toivotaan että Meksikossa on edes jotain vastaavanlaista. Ja niin, vesinynny löytyy täältäkin päästä, mutta toivottavasti uskaltaudun edes snorklailemaan sitten hanimuunilla, jos ei muuten niin matalissa vesissä ainakin.

  • Reply RIMMA December 10, 2013 at 19:35

    Kyllä siellä Meksikossa on ihan taatusti niin huikeeta! Ainakin ne kuvat mitä sieltä kohteesta jo oot laitellut on ihan mielettömiä (: Snorklailu oli kyllä itsessään tosi helppoa, joten aloittelet kato niinku minäki siinä rannalla ja katot sitte miten lähtee sujumaan!

  • Reply RIMMA December 10, 2013 at 19:38

    Voi meidän Rouskua. Se on varmaan ikuisessa syväjäässä, kun palataan kotiin sen ikkunoita rapsuttelemaan. Sun pitää hommaa kato sisätilalämmitin, niin kyllä se Golffiki siitä sulaa!

    O-ou. Järjestyksen muutoksesta näinkin jo yks yö unta 😀 Vessa ja printteri on ihan jees, mutta se selkä käytävälle ei välttis niinkään. No mä luotan teihin satakymppi prosenttisesti, että en istu missään komerossa jatkossa!

    Heidille terkkuja kans! Äkkiä se helmikuu jo tulee (: Sit me jäädään kärvistelee, ku te täräytätte lämpöön.

    Pidetään kivaa! Sinne myös tsempit!

  • Reply Jenni / Juhlahuuma December 15, 2013 at 22:01

    Ei vitsit nää teidän reissukuvat on niin huikeita!!! Täällä tulee aina niin hyvälle tuulelle ja saa energiaa matkaansa!!! KIITOS!!! <3 Ja kuvien fiilistely on kyllä senkin takia ihan pinnassa, koska tammikuussa lennämme karibialle, eli nää toimii niin reissukuumeenkin nostattajina!! 🙂

  • Reply RIMMA December 16, 2013 at 11:27

    Voi vau! Kuulostaa kyllä teidän tuleva reissu ihan mielettömältä! (: Kohtahan se tammikuu jo onkin!

  • Reply RIMMA + LAURA -ystäväkirja; osa 1 - RIMMA + LAURA -matkablogiRIMMA + LAURA -matkablogi December 11, 2015 at 10:23

    […] Rimmalla tuli mieleen niin ikään vuoren huiputus Sveitsissä sekä huikea auringonlasku tuhansia vuosia vanhan myanmarilaisen temppelin katolla, mutta silti voiton vie pahimman pelon voittaminen ja snorkkelointi omasta mielestään jättikokoisten kalojen kanssa Aitutakin lagoonissa. […]

  • Leave a Reply