Ai eiks me oltukaan Strömsössä?

Aasia, Maailmanympärimatka
September 13, 2013

Niin kuin tuli aikaisemmassa tekstissä jo vihjailtua, ei tää matkalaisen(kaan) elämä aina ole yhtä pilvilinnoissa leijailua, ja se saatiin tuta viime sunnuntaina Tokiossa. Päivitinkin tuolloin Facebookiin, että me hullut ollaan tekemässä lähtöä kuuluisille Tsukijin markkinoille (jotka on vaatimattomasti vain maailman suurimmat kalamarkkinat) aamulla klo 4.30 – ihanteellisin aika kun olisi saapua sinne aamuviiden aikoihin. Me tietenkin suurina sushin ystävinä suunnistimme kalamarkkinoille sen vuoksi, että olimme kuulleet sieltä saatavan maailman parasta ja tuoreinta sushia.

Menimme edellisenä iltana normiaikaan nukkumaan, eli aika myöhään, ja takaraivossa kummitelleen aikaisen herätyksen vuoksi emme kummatkaan saaneet oikeastaan edes nukuttua koko yönä. Meillä olikin tarkoitus herätä vasta puoli kuudelta, mutta kun molemmat makasivat (vielä/jo) neljän aikaan hereillä ja tapittivat kattoon, päätimme lähteä aikaisemmin liikenteeseen. Mikä oli virhe numero yksi.

Olimme metroasemalla varttia vaille viiden, vain huomataksemme, että ensimmäinen metro menee vasta klo 5.12. Siinä laiturilla odotellessa ja juoma-automaatista saadusta pullosta kylmää vihreää teetä litkiessä alkoikin sitten jo uni painaa silmiä. Molemmilla tais olla sama ajatus päässä: “mitä hittoa me oikein tehään täällä, kun voitais olla nukkumassa…” Lopulta päästiin kumminkin maanalaisen kyytiin, vaihdettiin toiseen metroon, jäätiin pois ja tajuttiin olevamme väärällä pysäkillä. Hetken metrokarttaa tutkittuamme huomasimme, ettei vahinko ollutkaan niin suuri, vaan pääsisimme toisen linjan metrolla perille. Puuh.

Oikealla pysäkillä pois jäätyämme ihmettelin, kun porukkaa oli liikkeellä niin kovin vähän. Mietin kuitenkin, että sen täytyy johtua aikaisesta aamusta – olimmehan me tulleet ensimmäisellä mahdollisella metrolla. Ei ainakaan tarvitsisi jonottaa sushiravintoloihin! Metrotunneleista selvittyämme meitä odottikin markkoinoilla mukva näky. Tyhjää kaikkialla ja sisäänkäynnin edessä kyltti “Closed. Today is a fixed holiday”. Kyllä oli huikee fiilis, voitte varmaan kuvitella! Ainut millä voitiin vähän yrittää lohduttautua, oli se ettei me oltu ainoita, jotka oli tulleet paikalle turhaan. Eikä tarvinnut rynniä ruuhkassa metrokäytävillä…

Tsukiji_Yoyogi_park Tsukiji_market

Ei muuta kun takaisin ketutusta nieleen ja hotelliin pehkuihin. Kiskoimme unta reippaasti yli puolille päivin ja päätimme v*tutuksesta huolimatta ottaa päivä uudestaan haltuun: ensin Harajukuun tsekkaamaan uudella onnella ne cosplay-tyypit ja Elvikset, jotka vetävät showta aina sunnuntaisin Yoyogi Parkissa, ja sitten kaupungin pohjoispuolelle japanilaiseen onsen-kylpylään rentoutumaan ja lillumaan mineraalipitoisssa kuumissa lähteissä. Kyllä tästä vielä hyvä päivä saadaan aikaiseksi!

Harajukun steissillä odotti jälleen pettymys. Ei lolitan lolitaa, ei gootin goottia. Koko silta (kuva alla), jolla heidän pitäisi normaalisti sunnuntaisin päivystää, kumisi tyyliin tyhjyyttään. Päätettiin kumminkin lähteä talsimaan kohti puistoa, jos sieltä irtoaisi jotain. Taivas enteili vähän sadetta, mutta ei mitenkään kovin pelottavan näköisesti. Täällä sadekin tuntuu sitäpaitsi vain virkistävältä, kun koko ajan on muuten niin kuuma.

Yoyogi_Park_HarajukuYoyogi_Park_Harajuku
Bongasimme Elvikset eli yllä olevat liimaletit, elämäntapa-rockabillyt, jotka olivat ilmeisesti juuri tauolla. Tuumailtiin, että käydään käppäilemässä kiekka puistossa ja tullaan sit takaisin tsekkaamaan YouTubestakin tuttujen kavereiden show. Palloiltiin puistossa parikymmentä minuuttia ja olimme tulossa takaisin porteille juuri samoihin aikoihin, kun ensimmäiset sadepisarat koskettivat maata. Portilta kuului musiikkia ja jo kaukaa pystyi erottamaan, että Elviksillä oli siellä esitys meneillään. Tiivistimme vähän kävelytahtia, mutta kunnolla näköetäisyydelle päästyämme satoi jo kovempaa, ja Elvikset päättivät panna pillit pussiin ja siirtyivät äänentoisto- ym. laitteineen puun alle odottamaan sateen päättymistä. Just niin meidän tuuria.

Eikä ollut muuten enää kirsikatkaan ihan kukassaan… 😀

Yoyogi_Park_Harajuku Yoyogi_Park_Harajuku Yoyogi_Park_Harajuku Yoyogi_Park_Harajuku
Ei jaksettu jäädä odottelemaan sateen loppumista, vaan lähdettiin suunnistamaan kohti Niwa No Yu:n eli Toshimaenin onsenia eli puutarhakylpylää, joka sijaitsi vajaan puolentunnin metromatkan päässä. Kyseistä mestaa oli suositeltu meille useasta eri lähteestä, ja netissäkin sen kehuttiin olevan Tokion kaupungin alueilla olevista onseneista paras. Pieni riski siinä kuitenkin piili. Moniin onsen-kylpylöihin ei pääse, jos omaa tatuoinnin, mutta suurin osa kuitenkin katsoo tatuointikieltoa vähän sormien läpi ja päästää turistit kylpemään – kunhan tatuoinnin peittää jollain lapulla tai ihoteipillä.

Noh, arvaattekin varmaan jo, miten meille kävi tämän kanssa. Ei joustettu ei! Ja mäkin kun olin vielä niin spanielinkatseella liikenteessä ja raivorehellinen, kun sentään kerroin tatskastani (jos sen kertomatta jättämisestä olisi jäänyt kiinni, olisi potkittu ulos paikasta ja sehän ois ollut kovin noloa), mutta ei auttanut. Melkein itku silmässä sai allekirjoittanut poistua paikalta kaiken väsymyksen ja ketutuksen painaessa harteilla. Ei ollut hyvä fiilis.

Niwanoyu
Loppuillaksi lukittauduttiin hotellihuoneeseemme muutaman bissen ja ison herkkukasan kera. Parin tunnin päästä jo melkein nauratti. Sovittiin koittavamme seuraavana päivänä uudestaan sushien kanssa.

Maanantaina meidän pitikin sitten jo luopua hotellihuoneestamme. Olimme päättäneet mennä viimeiseksi Tokio-yöksemme japanilaiseen kapselihotelliin, jotka on luotu japanilaisille bisnesmiehille, joilla juliminen venyy vähän turhan pitkään eikä kotiin enää pääsekään viimeisen junan mentyä. Nykyään kapselihotelleissa yöpyy kuitenkin myös budjettimatkalaisia ja sinne päästetään myös naisia. Löysimme myös yhden hyvät arvostelut saaneen kapselihotlan, jossa oli tuplakapseleita, eli kahden hengen kapseleita (leveys huimat 130 cm :D). Sinne kun ei saa/voi viedä paljon  tavaraa mukaan, vietiin rinkat Shinjukun pääjuna-asemalle yöksi lokerosäilytykseen (seuraavan päivänä meidän Kioton bussi lähti aseman läheisyydestä) ja napattiin mukaan vain yksi käsimatkatavara vaihtovaatteineen. (Teen paremman esittelyn kapselihotlasta erikseen, se oli niin huikee!)

Ei muuta, kun uudella tarmolla kalamarkkinoita kohti! Markkinoilla oli kyllä ostettavissa paljon muutakin kuin merenantimia: oli sandaalia, purkkia, purnukkaa, elintarvikkeita… kaikkein mahtavinta olisi ollut pistää vaikki keittiöveitset uusiksi ja ostaa aidot jaappanialaiset veitset, joista löytyi myös hyvä valikoima. Ja maksu olisi ollut myös “OK Euro & U.S. dollar!”

Tsukiji Tsukiji_Yoyogi_park-15
Nyt oltiinkin sitten liikkeellä tosi myöhään, lounasaikaan, ja niin oli moni muukin. Joidenkin Tsukijin suosituimpien sushiravintoloiden pöytiin oli pahimmillaan yli kolmen tunnin (!!) jonot, mutta me selvittiin onneksi puolella tunnilla, kun ei menty niihin suosituimpiin paikkoihin. Ja oli niin hirveän hyvää, että siinä vaiheessa unohtui viimeistään kaikki vastoinkäymiset! Ihan heittämällä parasta sushia ikinä. Siihen kylkeen vielä kunnon misokeitot ja vihreetä teetä niin paljon ku sielu sietää. Kallista oli (molemmilta yht. 43€), mutta totally worth it!

Ja olihan se niin siistiä katsella, kun kaksi vanhaa pappaa, jotka olivat varmaan koko ikänsä pyöritelleet työkseen makirullia ja asetelleen nigirejä, tekivät työtään edelleen hymy huulessa 🙂

Tsukiji_Yoyogi_park-13 Tsukiji_Yoyogi_park-12 Tsukiji_Yoyogi_park-11

Sellainen tarina tällä kertaa. Ja saatiinhan tähänkin onnellinen loppu! Pahoittelut maratonpostauksesta, toivottavasti jaksoit lukea loppuun saakka! 🙂

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Rouva Koo September 15, 2013 at 08:51

    Aika klassista kyllä, että jos yksi asia menee aluksi pieleen niin tuntuu että sen jälkeen kaikki muukin menee päin mäntyä.. Onneksi voi linnottautua hotlaan bissen ja herkkujen kanssa 😀 Kuulostaa mageelta noi markkinat, varmasti oli hyvää sushia!

  • Reply Laura R September 15, 2013 at 09:42

    Joo, näinhän se aina menee et saman päivän aikana tapahtuu se kaikki kura. Mut perjantai 13. päivä meni meillä kumminkin ihan rattoisasti ja ilman ongelmia! ;D

  • Reply Ansku September 16, 2013 at 15:24

    Tuttuja juttuja reissusta, aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee. 😀 Tallelokero teillä onneksi toimi. Meillä omalla reissulla kävi kerran Ausseissa niin, että tallelokero, johon sai itse määritellä numerokoodin, toimi aluksi moitteetta ja haettiin sieltä välillä tavaraa. Uskallettiin pitää siellä tavarat myös yön yli, mutta kun aamulla mentiin avaamaan, niin eipä se enää toiminutkaan ja luukku pysyi kiinni. Ja tietenkään meillä ei ollut prepaid-liittymässä edes puheaikaa eikä muita ihmisiä mailla halmeilla. Kello oli jotain viisi aamulla ja bussin lähtöön joitakin minuutteja. Hetkeksi meinas iskeä epätoivo, mutta mies lopulta hienosti tiirikoi lukon auki. 😀 Ehdittiin just ja just bussiin ja molemmille syke varmaan miljoona siinä vaiheessa. 😀

  • Reply Laura R September 18, 2013 at 01:25

    Joo ei tosiaan mene aina suunnitelman mukaan,s e saatiin TAAS kokea tässä kun siirryttiin tänne Ausseihin, hohhoijjaa 😀 Mutta onneks on koko ajan hauskaa, ainakin vielä, vaikka pikku vastoinkäymisiä tuleekin!

    Toi kyllä kuullostaa olleen todella kuumottava tuo teidän tilanne! Miten se mies sai murjottua sen kaapin auki? 😀

  • Reply Sirpale September 18, 2013 at 07:27

    Ompa Laura kiva lukea sun reissublogia (tässä gradun kirjoituksen lomassa;)). Paha vaan ko iskee sitten reissukuumee, oijoi!

  • Reply Laura R September 18, 2013 at 10:51

    Joo, mut jotkut meistä priorisoi tällaiset reissut gradun edelle, eikä valmistu ikinä… 😀 No ei vaan kyllä mä vielä senkin hoidan jahka kotiudun! 🙂 Kiva kun läysit tänne! 🙂

  • Leave a Reply