Me lähdetään kauas pois

Maailmanympärimatka
August 7, 2013

Postauksen kuvituksena on meidän reissukuvia ensimmäiseltä yhteiseltä matkaltamme, jonka teimme Karibialle – Curacaolle ja Bonairelle syksyllä 2011. Siitä se ajatus sitten lähtikin…

Maailmanympärimatka.

Se on aika iso juttu, äkkiseltään kun ajattelee. Siihen liittyy hirmuisen paljon odotusta, järjestelemistä, jännittämistä ja säästämistä. Ensisijaisena on yllättäen ollut mielessä jälkimmäinen tässä viimeisen vuoden ajan, mutta silti oli pakko järjestää häät! Jos olisimme menneet naimisiin maistraatissa ja ilmoittaneet vain tutuille, että hei, mentiin muuten naikkariin, olisi säästöpossumme tällä hetkellä aika paljon pulleampi. Mutta halusimme juhlistaa kunnolla meille tärkeää päivää, eikä mua kyllä yhtään kaduta, että ne häät tuli järjestettyä – oli se todellakin sen arvoista. Kuitenkin niiden vuoksi meidän matkakassa ei ehkä ole ihan niin voimissaan, vaikka Lauri onkin puskenut parhaimmillaan (vai pahimmillaan) neljää duunia yhtä aikaa. Minä olen ollut vain siinä yhdessä, ja nyt vielä menen ja irtisanoudun siitäkin. Vakituisesta työpaikasta.

Hulluutta? Jonkun mielestä kyllä. Heittäytymistä, rohkeutta ja tilanteeseen tarttumista? Enemmän näitä omasta mielestäni. Töitä tulee ja menee, ja niitä ehtii tehdä koko elämänsä. Älkää käsittäkö väärin: suhtaudun kyllä erittäin pedantisti sekä tietyssä määrin kunnianhimoisesti ja tavoitteellisesti työntekoon, mutta on tässä elämässä piru vie muutakin. Varsinkin, jos olet vielä alle kolmekymppinen, vastanainut, toistaiseksi lapseton ja sitä mieltä, että matkustelu on ehkä yksi parhaista asioista, joihin rahansa voi sijoittaa. Nyt on mentävä, kun se on vielä suht helppoakin!

SAM_1994 SAM_1953 Curacao SAM_2124

Koska olemme alle kolmekymppisiä, on meillä mahdollisuus kokeilla reissumme aikana työntekoa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Minusta on äärettömän mielenkiintoista päästä tekemään töitä maailman toiselle puolelle saakka. Uskon, että työskentelyn kautta pääsemme tutustumaan helpommin ja aidommin paikalliseen elämänmenoon ja ihmisiin. Sen lisäksi kielitaito petraantuu, ja uudet solmitut suhteet voivat auttaa tilanteessa jos toisessakin reissun edetessä. Aitoja oikeita kontaktiverkostoja ei nimittäin koskaan voi olla liikaa. Työskentely auttaa myös sopeutumaan uuteen ympäristöön paremmin, ja tuo joitain tuttuja ja turvallisia rutiineja, jotka ovat noinkin pitkällä matkalla varmasti todella tervetulleita. Työ tuo pysyvyttä, mikä on hyvä juttu, sillä eihän kukaan jaksa olla tien päällä tonninen rinkka selässään yhdeksää kuukautta. (Tai ehkä joku jaksaa. Me ei.)

Toki työskentelemme matkallamme myös pitääksemme reissukassan plussan puolella, mutta en usko myöskään, että olisin jaksanut ihan vaan lomailla yhdeksää kuukautta. Matkamme on kuitenkin niin pitkä, ettei se haittaa, jos siitä tuhlaa muutaman kuukauden TET:issä kengurumaassa. Edellisestä TET:istäni, eli Työelämään Tutustumisesta, tuosta kaksiviikkoisesta pätkästä Jyväskylän Keljon Prisman musiikki- ja elektroniikkaosastolla, josta nettosin vissiin 1000 markkaa, onkin jo hieman kulunut aikaa…

Curacao, Bonaire SAM_1945 SAM_1948 SAM_2212 SAM_2222 SAM_2159

“Paluu paskaduuneihin!” tuhahtaisi joku (ja eräs henkilö itse asiassa tuhahtikin). Ehkä. Mutta näin lähes kolmisen vuotta siistissä ja harvinaisen hektisessä toimistoduunissa näyttöpäätettä tuijotettuani tunnen jopa suurta vetoa jotain ihan perusduunia kohtaa. En pistä tippaakaan pahakseni, jos päädyn Ausseissa töihin hedelmätarhalle, viiniviljelyksille tahi tehtaalle  kokoonpanolinjalle, tai Uudessa-Seelannissa opettelemaan lampaiden keritsemistä – päinvastoin!

Mikään työkokemus ei mene hukkaan.

Kaikesta jää jotain käteen, kaikesta oppii jotain uutta. Varsinkin itsestään ihmisenä.

Tämä on siis varmasti myös henkisen kehittymisen ja kasvun matka. Tulemme kohtaamaan sen aikana varmasti lukuisia haasteita – mitättömän pienistä takaiskuista aina paskahalvauksen aiheuttaviin saakka. Tulemme kohtaamaan niitä haasteita yksilöinä, mutta myöskin papin aamenella vahvistettuna yksikkönä, kombona nimeltä aviopari. Ja sekös se vasta jännää ja ihanaa onkin!

Palokunnassa on varmaan vedonlyönti käynnissä sen puolesta ja vastaan, että tullaanko takaisin samalla lennolla… 😉

SAM_1954 Curacao, BonaireSAM_2166

Ps. Ja me muuten todellakaan EI tulla takaisin sillä kuuluisalla maitojunalla, ettäs tiedätte!

Tai jos tullaan, niin vähänks noloo sit kun mä oon nyt täällä tälleen kuuluttanut.

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Rouva G August 27, 2013 at 11:32

    Heippa Laura,

    teidän matka kuulostaa ihanalta! Ja kiva kun avaat kustannuksia ja suunnitelmia, meillä on suunnitelmissa jossain välissä myös lähteä pidemmäksi aikaa kiertelemään, joten kaikki tieto on tervetulluta. Tuota työ-aspektia emme olleet aiemmin tajunneet edes miettiä.

    Silmään pisti hieman tässä kuitenkin näkökulma, jota vastaan pyrin antamaan erilaisia perspektiivejä – nimittäin tuo lapsikysymys.

    Lapsettomana usein luulee, että kun se lapsi tulee, ei enää voi tehdä niitä asioita mitä on aiemmin voinut. Ystävien puheiden ja esimerkkien perusteella niin luulin minäkin pitkään – kunnes sitten sain oman lapsen. Oikeastaan ainoa asia mitä ei enää voi tehdä, on lähteä ex-tempore baariin samaan aikaan ja jättää lasta narikkaan. Muussa on kyse lähinnä siitä miten paljon jaksaa nähdä vaivaa, ja millaisella asenteella asiaan lähtee mukaan.

    Olen pyrkinyt tuolla oman blogini puolella antamaan persepektiiviä siihen miten lapsen kanssa voi matkustella ja miten ja siitä miten lapsi ei ole mikään rajoite täyspainoiseen elämään, vaan ihana pieni lisä siihen.

    Vaikket tätä erityisen vahvasti painottanut, olen aika herkkä tarttumaan näihin asioihin, sillä usein pienetkin asiat voivat olla merkityksellisiä muiden mielessä.

    Tässä vielä linkki oman blogini postaukseen, missä 2,5 -vuotiaan kanssa vetelemme snorklaten koko perhe yhdessä Malediiveilla vedenalaiseen elämään tutustuen, esimerkkinä siitä, mitä kaikkea sittenkin voi tehdä kun se lapsi siinä on. 🙂

    Nähdään jatkossakin. 🙂

  • Reply Laura R August 27, 2013 at 11:50

    Heippa, kiitos kommentista! Ensinnäkin pakko nyt heti kärkeen alleviivata, etten suhtaudu millään tavoin negatiivisesti lasten kanssa matkustamiseen. Toivon että tulevaisuuudessa meilläkin on mahdollisuuksia ottaa lapsia mukaan matkoilemme, sillä ne ovat ihan älyttömän upeita kokemuksia heille, muistan sen omastakin lapsuudestani! 🙂

    Tuo "lapsettomuus"-näkökulma tulee tässä lähinnä siitä, että on käytännössä helpompaa lähteä, kun vielä ei ole lapsia. Lasten kanssa asiat vaativat vain vähän vielä enemmän järjestelyä ja kärsivällisyyttä. Mutta missään nimessä en siis ole sitä mieltä, että elämä loppuu lasten saantiin – se vaan muuttuu, ja varmasti ihanasti muuttuukin 🙂

    Mutta tämä olkoon vielä meidän häämatka nuorena parina! 😉

    Kiitos blogilinkkauksesta, käyn varmasti tutustumassa!

  • Leave a Reply