Lajinomaista on vain vapaus

Asenteet ja ajatukset, Eläimet
January 8, 2013

Varmaan aika moni on lukenut viime päivien uutisointia delfiinien vuosittaisesta jahdista Japanin rannikolla. Kolme vuotta sitten tehty koskettava dokumentti The Cove kuvasi vedenalaisten piilokameroiden avulla delfiinien teurastusta kyseisessä Taijin poukamassa, jossa sama raaka kohtelu jatkuu yhä edelleen dokumentin saamasta suuresta kansainvälisestä huomiosta huolimatta. Tämä käsittämätön meininki tuntuu kuohuttavan monien läheisteni tunteita naamakirjassa, eikä ihan suotta.

Kuinkahan moni eläintarhoissa, sirkuksissa ja delfinaarioissa vieraileva ihminen oikeasti miettii näytillä olevien eläinten surullista kohtaloa? Onkohan kukaan koskaan ajatellut, että se eläintarhan vetonaula on mahdollisesti  voitu vangita luonnosta ja suljettu pieneen häkkiinsä vain ihmisten viihdykkeeksi? Kenellä on oikeus itsekkäästi kääriä rahat villieläinten pyydystämisestä, myymisestä ja vankeuteen tuomitsemisesta? Eikö vapauden olisi kuuluttava kaikille – myös eläimille?

Usein eläintarhoja kuulee puolustettavan uhanalaisten lajien säilyttämisellä. Mutta kun asiaa tarkastelee tästä suojelunäkökulmasta, niin vain kolmasosa esimerkiksi Korkeasaaren eläimistä ylipäätänsä on uhanalaisia, joten suurin osa lajeista on tuomittu vankeuteen tarkoituksenaan vain viihdyttää ihmisiä.

Yksilöiden säilömisen sijaan lajien suojelemisen kannalta olennaisempaa olisikin resurssien keskittäminen suoraan eläinten elinympäristöjen suojeluun.

Jos haluaa tutustua luonnonvaraisiin eläimiin ja niiden elintapoihin, on eläintarhoja parempi vaihtoehto erilaiset loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä hoitavat keskukset. Näiden ensisijaisena tavoitteena on palauttaa eläimet takaisin luontoon, ja toiminta tapahtuu yleensä eläinten, ei maksavien asiakkaiden, ehdoilla. (Lähde: Animalia) Toistan jälleen kerran peri-suomalaiseen tapaani, että tämän postauksen tarkoituksena on herättää ajatuksia ja keskustelua. Aikomukseni ei ole tuomita ketään, kuka ehkä toimii toisin kuin itse toimisin (eli en käy eläintarhoissa/delfinaarioissa tms.), sillä kyllähän maailmaan mielipiteitä mahtuu. Muitakin, kuin omani.

Vai herättääkö tämä asia teissä mielipiteitä?

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply Loving Life January 8, 2013 at 13:44

    Todellakin herättää mieleipiteitä ja järkytyin syvästi The Cove dokumentista, kun sen vuosi tai kaksi sitten näin. En ollut ennemmin moisesta jahdista kuullut. Mielen kyllä veti apeaksi taannoinen uutisointi kyseisestä aiheesta ja sen jatkuvuudesta.. 🙁 Tälläisten asioiden äärellä sitä tuntee itsensä ihan liian pieneksi!

  • Reply L January 8, 2013 at 15:08

    Vapaus kuuluu toki kaikille ja mainitsitkin sen, että eläintarhoja usein puolustetaan uhanalaisien lajien säilymisellä, mutta tottahan sekin on. En jaksa uskoa ja mennä sanomaan että kaikissa eläintarhoissa silmissä on vain euronkuvat ja ideana eläinten tahallinen vangitseminen. Uset eläintarhat rahoittavat esimerkiksi suojeluprojekteja ja -alueita. Valitettavasti jotkin eläinlajit nyt vain ovat hengissä ainoastaan eläintarhoissa. Tottahan se kyllä on että eläimillä on usein liian niukasti tilaa.

    Toiseen vaakakuppiin voisikin laittaa erilaiset luonnonsuojelualueet, joissa eläimillä luulisi olevan parhaat mahdolliset oltavat, mutta esimerkiksi Afrikassa tämäkään ei auta vaan norsunluuta salametsästetään enemmän kuin koskaan. Alueet ovat paikoin niin valtavia, ettei niiden valvominen ole mahdollista.

    Sirkuseläimistä(eteenkin villieläimistä) ja delfinaarioista olen kanssasi samoilla linjoilla, mutta Hyviksiä löytyy myös eläintarhoista. Tämä on minun näkökantani asiaan 🙂

  • Reply Anonyymi January 8, 2013 at 15:08

    Miten koet oman harrastuksesi ratsastuksen tässä suhteessa? Ratsastan itsekin, mutta toisinaan tulen ajatelleeksi, että eipä tämäkään harrastus ole kovin eettinen, vaikka kuinka haluaisi niin ajatella. Varsinkaan, kun kysymys on kilpahevosista, vai miltä kuulostaa seuraava täysin normaali tilanne: hevonen viettää suurimman osan päivästään karsinassa, ulos se pääsee ehkä muutamaksi tunniksi kerrallaan todella pieneen tarhaan, ei lajitovereita samassa tarhassa, ettei tule vammoja. Syksyt, keväät ja talvet se on pakattuna loimikerrosten alle, vaikka luontaisesti se kasvattaisi talvikarvan – talvikarva kuitenkin ajellaan pois. Kerran päivässä hevosta liikutetaan n. tunnin verran maneesissa. Kisakaudella joka viikonloppu hevonen pakataan kuljetusautoon ja matkustetaan kauaskin kilpailuihin. Tämä on ihan arkipäivää useimmilla hevosilla tallilla, jossa käyn. Aika kaukana siitä, miten hevonen luonnollisesti eläisi, eikö?
    Ja jos miettii koiran koulutuksen ja kisaamisen sekä hevosen eroja: koira saa nameja, leikkiä tms. onnistumisesta, hevoselta poistetaan paine. Tämäkin tuntuu minusta aika epäeettiseltä. Ja kyllä, silti harrastan tätä lajia…

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 15:32

    Moikka anonyymi! Kiitos kommentistasi. Olen sinun kanssa ihan tismalleen samaa mieltä ja paljon tämän harrastuksen eettisyyttä tulee mietittyä. Olenkin jo tämän talven aikana useaan otteeseen ehtinyt harmittelemaan sitä, ettei hevosia voi täällä Suomen oloissa pitää laitumella läpi talven, sillä omani siellä olisi ihan taatusti.

    Omaa hevostani ei klipata, (paitsi ehkä keväällä vauhtoraidat, kun karva ei ehdi kelien lämmetessä tippua tarpeeksi nopeasti) eikä muutenkaan haudota loimien alle, vaan se saa olla aamusta iltaan ulkona ja herra vielä asuukin ulkokarsinassa, joten raitista ilmaa on saatavilla koko ajan. On tarhakaveri ja kesäisin se saa olla neljä kuukautta laitumella laumassa. Se ei saa täysrehuja vaan pelkästään runsaasti heinää (toki lisäkivennäiset yms. tarpeen mukaan). Tämä on parasta mitä minä pystyn hevoselleni tarjoamaan. Ja minä myös palkitsen hevostani jatkuvasti makupaloilla ja koulutus on hoidettu naksuttelemalla, positiivin vahvistein varsasta saakka. Pitkät maastolenkit kuuluvat viikottain ohjelmaan, juoksutan irti, kahlailen hangessa ja yritän keksiä muutakin tekemistä, kuin vain sen maneesin kiertämisen.

    Ei se ehkä harrastuksesta sen eettisempää tee, mutta ainakin yritän parhaani ja tiedostan sen, ettei hevonen ole mikään esine jota seisotetaan vällyjen alla 23 tuntia vuorokaudessa pienessä kopissa. Kyllähän hevosesta näkee milloin se on onnellinen ja se on kesäisin suurella laitumella oman lauman keskellä.

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 15:40

    Kiitos L mielipiteestäsi! Onko sinulla heittää esimerkkiä ja faktoja eläintarhoista, jotka tekevät tällaista suojelutyötä? Minua kyllä kiinnostaisi tietää ja tutkia asiaa tarkemmin, sillä sellaisiin en ole itse koskaan törmännyt.

    Uskon silti, ettei eläinyksilöiden kärsimistä eläintarhoissa voi perustella sukupuuton estämisellä. Jos jonkin lajin viimeiset yksilöt saavat elää elämänsä vapaina, on se varmasti kuitenkin parempi vaihtoehto kuin niiden viimeisten yksilöiden vangitseminen eläintarhoihin, joissa ne joutuvat elämään liian pienessä tilassa eivätkä pysty toteuttamaan kaikkea mitä niiden lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluisi. Ottaen vielä huomioon sen, miten harvoin villieläimet onnistuvat lisääntymään vangittuina. Eläinyksilön hyvinvointi on tärkeämpi kuin lajin säilyminen. Minun mielestäni 😉

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 15:41

    Minusta on erittäin hyvä, että tällaiset dokumentit tuovat ihan meidän tavallisten ihmisten tietouteen monien asioiden varjopuolia. Eipä sitä yksilönä voi oikein muuta tehdä, kuin valita mitä tukee ja mitä, omalla toiminnallaan.

  • Reply Kelli January 8, 2013 at 15:43

    Herättää ehdottomasti ja olen aivan samaa mieltä tuosta, että myös eläinten olisi saatava valita vapautensa. Afrikassa olevat suuret suuret safarit ovat mielestäni ainoa inhimillinen tapa millä ihmiset saavat nähdä eläimiä. Ne ovat omalla alueellaan, toteuttavat omaa elämäänsä, eikä niiden ole pakko esittäytyä ihmisille jos eivät halua. Omastakin mielestäni on hirveää käydä eläintarhoissa ja katsella eläimiä niin pienissä paikoissa kun ihmiset toljottavat niitä ja taputtelevat lasia ihan innoissaan.. On myös hirveää miten pienestä iästä lapsillekin opetetaan että eläintarhat ovat mukavaa viihdykettä ja eläimet ovat ihan vain meidän hauskuuttamista varten siellä :/

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 15:48

    No se on just näin 🙁 Kyllä minäkin olen käynyt eläintarhassa, eikä siitä edellisestä kerrasta ole edes kovin montaa vuotta, muta se taisikin olla viimeinen kerta. Vapaaehtoistyöhön johonkin luonnonvaraisia eläimiä hoitavaan keskukseen olisi mahtava päästä. Ehkä joku päivä.

  • Reply Anonyymi January 8, 2013 at 16:51

    Moi Rimma,

    tuon nyt osan Filippiinien matkakertomustani tämän postauksen alle – no näkihän tätäkin asiaa siellä aika läheltä :/ (eläinkaupat myyvät koiria häkeistä, katukoirat/kissat nyt ovat surkeita, häkkiapinoista puhumattakaan).

    Eläinten vapauteen kommentoiden, olen erittäin samoilla linjoilla kanssasi! Tulimme juuri kaupasta ja heitin miehelleni jo vanhan tutun kompakysymyksen "virike, lattia vai luomu?" – tottuneesti vastaa jo "luomu". Hän nimittäin palauttaa muut munat kauppaan jos valitsee väärin ;P
    Toisena mieleen tulee sisäkissat, itse en ymmärrä niitäkään. Toisaalta, pidänhän minäkin koiria, mutta ulkoilen ja harrastan niiden kanssa aktiivisesti.
    Toisaalta hevosesta haaveilevana – onko sitä oikein seisottaa tallissa jos ei minulla ole mahdollisuutta ottaa sitä omaan pihaan ja liikuttaa joka päivä kunnolla..? Noin karrikoiden.

    Tuo delfiinijuttu on ihan kammottavaa! Eläintarhat, sirkukset, häkkilinnut sun muut kuuluu tähän kastiin myös.

    Niin se reissu 😀

    Alkoi Terminaalissa 2 kosinnalla, joten elokuussa tanssitaan meilläkin häitä 😉

  • Reply Anonyymi January 8, 2013 at 16:52

    Alkoi Terminaalissa 2 kosinnalla, joten elokuussa tanssitaan meilläkin häitä 😉

    Manila oli kaaos! Liikenne aasialaiseen tyyliin jotain aivan järkyttävää ja vaikken liikennettä mitenkään erityisesti varo, parissa taksikyydissä tuli oikeasti mietittyä että nyt kuollaan. Ja noissa kyydeissä kyllä mainittiin kuskillekin että toptop tai me jäädään kyydistä pois.
    Likainen ja ahdistava paikka. Kaksi päivää riitti mennessä ja tullessa.

    Palawan <3 Voisin muuttaa sinne! Oltiin siis Secret Paradice Resortissa bungalowissa, rannalla, bayssa jossa vain noin kuusi mökkiä. Aivan mieletön henkilökunta ja mukava englantilainen omistaja. Ehdottomasti uudelleen!
    Kohteesta myös patikoi lyhyesti kalastajakylään (asuu 35 perhettä) joka oli kokemisen arvoinen – tunteita ja ajatuksia herättävää.
    Kohtalaiset snorklausmestat, sukeltajiakin oli mutta island hoppingilla saisi siitä varmaan enemmän irti. Taifuunin jäljet näkyi rannalla ja netti ei toiminut (tämä oli jollekin ranskattarelle liikaa, mille muut sitten naureskelivat että odottaako joku reppureissaaja oikeasti tällaiselta paikalta automaattista generaattoiden ja modeemien toimintaa).
    Lisäksi vielä, otsalamppu on pop! Generaattorit kun sammuu, ei nää MITÄÄN! 😉

    Cebu oli ihan mukava kaupunki, liikenne rauhallisempaa kuin Manilassa ja löysin muotisuunnittelijankin tekemään hääpuvun 😉

    Cebusta siirryttiin Boracaylle ja täytyy todeta että kaunis saari menee aivan palasiksi :/ Se turistimäärä uuden vuoden aikoihin oli järkyttävä.
    Hirveästi tekemistä siellä on ja sellainen rento rantafiilis. Rantaa (=hiekkaa) on syvyys suunnassa päärannalla 2-10m ja nousuvedessä 0-8 eli varsinaista rantaviivaa on, mutta muille rannoille kannattaa hakeutua loikoilemaan jos sitä toivoo tekevänsä, muuten jää ihmisten jalkoihin, tai ei kertakaikkiaan voi edes pysähtyä.
    Saarella muuten on mahdollisuudet vaikka ja mihin. Auringon nousuun oli tarkoitus mennä hevostelemaan mutta nähtiin tallilla miten vastenmielistä niiden oli olla ihmisten lähellä, saati varustautua, liikkumisesta puhumattakaan, en halunnut vaivata raasuja.

    Eli jos Boracaylle mielii niin kannattaa hakeutua niille ei-turistirannoille!
    Turistirannalla Hotel Hannah on kyllä ylistämisen arvoinen! 🙂
    Mielettömän ihana perhe joka pitää majataloa ja ovat pitäneet sen alkuperäisessä kunnossa kun tulivat Boracaylle, joskus -90 luvun alussa.

    Maa ei tuntuvasti järissyt kertaakaan, tosin uusi myrsky ylitti eteläosan maata juuri kun meidän piti siirtyä Puerto Princesasta Cebuun. Pieniä tulvan jälkimerkkejä oli mutta ei muuta.

    Kaiken kaikkiaan erittäin antoisa reissu, maisemat on mahtavia kun hakeutuu oikeisiin paikkoihin. Palawanilla hyttysiä ei juuri näkynyt, eivätkä ne ainakaan olleet yhtä vihaisia kuin juhannuksena suomessa 😀 Hiekkakärpäsiltä kannattaa suojautua, ja ne puree silti, eli ottaa jotain rauhoittavaa voidetta niihin vielä. Kutisee niin pirusti (ja loisiahan ne levittää). Malaria lääke kannattanee myös ottaa.

    Ruokaa haukutaan monessa paikassa, internetin syövereissä, mauttomaksi mutta syötiinköhän yhden kerran kolmen viikon aikana "mautonta" ruokaa. Muuten se oli Hyvää!

    Vettä kannattaa tarkastella ennen kuin sitä pullostakaan juo (sinetti kiinni ja haju ok). Hyvissä rafloissa ja esim. Boracaylla uskaltaa ottaa jäät juomiinsa jne. mutta katukeittiöissä kannattaa välttää ja muutenkin salaatit ja majoneesit oli aika nou nou tuoksuisia ja illalla huomasi että hajuun kannatti luottaa.

    Ja kannattaa ottaa aina mittaritaksi. Tämän sai Manilan kentällä esim. ainoastaan departure aulasta! Muualla taksit otti triplahintaa ja/tai jonot olivat aikuisten oikeasti 4-5h:n pituisia.

    UGH, kysy jos joku erityinen kiinnostaa! 🙂

  • Reply Anonyymi January 8, 2013 at 19:03

    Vaikka itsekin olen suuri eläinten ystävä, en silti osaa olla noin mustavalkoinen eläintarhoja koskevassa asiassa. Haluaisin tuoda hieman toisenlaisen näkökulman asiaan. Joku varmasti vetää herneet nenään tästä, mutta kunnon keskustelua ei saa aikaiseksi jos kaikki vain myötäilee.

    Toki viime aikoina esillä olleet jutut delfiineistä, haiden evien leikkaamisista ja eläintarhojen laiminlyönneistä ovat järkyttäneet myös minua, mutta en silti suoralta kädeltä tuomitsisi kaikkia eläintarhoja, delfinaarioita yms. Alla olevassa tekstissä puhun nimenomaa ”oikein” toimivista eläintarhoista enkä niistä, jotka toimivat vain dollarin kuvat silmissä välittämättä eläimistä.

    Eläintarhoja ei pidetä yllä pelkästään ihmisten viihdykkeeksi. Eläintarhoissa tehdään tutkimustyötä juurikin eläinten hyväksi, jotta pystyttäisiin paremmin ymmärtämään kunkin lajin tarpeita yms ja jotta lajin mahdollinen sukupuuttoon kuoleminen voitaisiin estää. Joissain eläintarhoissa myös kuntoutetaan eläimiä ja mahdollisuuksien mukaan ne päästetään takaisin luontoon. Eli ne voivat myös harjoittaa ”hoitokeskus” toimintaa.

    Toiseksi eläintarhoissa yritetään kouluttaa ja opettaa ihmisiä. Monien eläintarhojen päätavoitteena on nimenomaan herättää ihmisissä suojeluhalu näitä eläimiä kohtaan ja opettaa lapsille kuinka tärkeitä eläimet ovat ja miten eläimiä voitaisiin suojella. Kuinka ihmisten halu suojella eläimiä syntyy jos niitä ei pääse ikinä oikeasti näkemään? Jos eläimiä näkisi vain telkkarin kautta tai kuvina, saisiko se aikaan niin suurta halua auttaa näitä eläimiä? Eläimen näkeminen kuitenkin konkretisoi sen, että kyseessä on oikea elävä eläin, joita on ihan oikeasti olemassa eikä vain telkkarissa.

    Kolmanneksi monessa eläintarhassa on eläimille järjestetty mahdollisimman luonnollista elinympäristöä muistuttavat olot ja eläinten luonnollisia vaistoja pidetään yllä leluin ja leikein. Nykyisin myös suurin osa eläintarhoissa olevista eläimistä on syntynyt vankeudessa, joten niitä ei ole suoranaisesti riistetty luonnosta. Toki kaikkein paras vaihtoehto eläimille olisi jos ne saisivat elää vapaina luonnossa, mutta maailma ei ole täydellinen eikä siitä sellaista saa vaikka kuinka yrittäisi. Kuinka monta lajia olisi jo kuollut sukupuuttoon ihmisten salametsästyksen yms. takia jos niitä ei olisi eläintarhoissa? Tai kuinka voisimme suojella eläimiä jos emme tutkimustyön kautta saadun tiedon avulla tietäisi niin paljon eläinten käyttäytymisestä, elintavoista tai tarpeista?

  • Reply Anonyymi January 8, 2013 at 19:58

    Sinun hevosellasi tuntuu olevan asiat niin hyvin, kuin Suomessa nyt ylipäänsä harrastehevosella voi olla. Harmittavan paljon vain nykyään näkee sitä, että unohdetaan sen hevosen olevan ihan oikea eläin, ei mikään esine.

    Jos joskus jaksat ja tuntuu, että sopii ollenkaan tähän blogiin, niin tee postaus hevosen naksutuskoulutuksesta, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.

  • Reply L January 8, 2013 at 20:17

    Tässä esimerkkiä Pohjois-Carolinesta (tekee yhteistyötä mm. WWF:n kanssa) http://www.nczoo.org/conservation/index.html
    Tässä Australiasta: (tunnistat varmaan kuvan henkilön, joka eli elämäänsä eläimille ja niiden hyvinvoinnille) http://www.australiazoo.com.au/conservation/projects/wildlife-rescue/
    San Diedo Zoo Wildlife Concervancy: http://www.sandiegozooglobal.org/
    Myös Korkeasaarella on villieläinsairaala, joka hoitaa loukkaantuneita ja orpoja eläimiä, jotka mahdollisuuksien puitteissa palautetaan takaisin luontoon.

    Kyllä näitä löytyy kun alkaa etsimään!

    Komppaan tässä asiassa myöhemmin kirjoittanutta Anonyymiä, siinä, että asiat eivät ole niin mustavalkoisia ja että eläintarhoissa tehdään tärkeitä tutkimustöitä eläinten hyväksi. Niissä myöskin tehdään töitä elvyyttääkseen uhanalaisia lajeja, jotta niiden yksilöitä voitaisiin myöhemmin vapauttaa luontoon.
    Ei voida mielestäni olettaa, että kaikki eläimet kaikissa eläintarhoissa elävät kärsimyksessä ja liian pienissä tiloissa. Eteenkään uhanalaiset, joita yritetään pelastaa. Lisäksi jos elettäisiin sillä periaatteella että viimeiset yksilöt saisivat juosta villinä ja vapaana (kaunis ajatus, en sitä kiellä), saisimme tässä maailmanmenossa pian alkaa sanomaan hei hei monelle lajille. Tässä elvytysprojetkit astuvat kuvaan.

    Toivottavasti tästä sai osviittaa!

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 20:24

    Oi että, ONNEA! <3 Mahtava juttu. Olit varmaan ihan pilvissä reissun ajan (: Kiitos kovasti näistä vinkeistä. Ainakaan Boracaylle me ei tosiaan olla menossa, mutta tuonne Palawanille ehdottomasti! Pitää varmaan lähempänä sitten palata tarkemmin asiaan (:

  • Reply Kaisa January 8, 2013 at 20:26

    Olen myös sitä mieltä, että ihmiselle on hyväksi todellinen kontakti eläimiin, jotta niitä oppii tuntemaan, arvostamaan ja kunnioittamaan. Tämän voi tosin toteuttaa paljon helpommin, kuin sponsoroimalla eläintarhoja, joissa lasin takaa tuijotetaan eläimiä kaukana niiden alkuperäisestä ympäristöstä. Itse suosisin enemmin vaikkapa jotain kotieläinpihaa täällä Suomessa, esimerkiksi eläinten vanhainkoti Wanha Markki olisi taatusti opettava elämys vaikkapa lapsille.

    Olen itse käynyt Tukholman Skanssenin ulkoilmamuseossa ja eläinpuistossa. Se edusti aika erilaista eläintarhaa, ilmastoon sopivat eläimet (karhut, sudet, ketut jne.) elivät isolla metsäalueella ja isoa osaa eläimistä ei edes nähnyt, sillä ne pääsivät kauemmas ihmisistä omiin piiloihin. En ole ikinä nähnyt livenä mitään eksoottista eläintä, en käynyt varsinaisessa eläintarhassa, mutta silti pystyn ajattelemaan, että todellinen villieläin tarvitsee vähän erilaisen ympäristön kuin pienen häkin. Toki on totta, että osa eläinlajeista on hengissä vain eläintarhojen kautta, mutta en siltikään näe oikeutusta vanhoille eläintarhoille, jotka ovat jääneet kaupunkien saarroksiin ja puistomaisten olojen tarjoaminen on mahdotonta. Olisi parempi tukea sellaisia kuntouttavia ja ihmisiä valistavia eläintarhoja, joissa oman maan lajit kuntoutetaan ja vapautetaan mahdollisuuksien mukaan.

    Merieläimille on vielä haastavampaa järjestää kohtuulliset olot. Minusta se kertoo jo aivan riittävän paljon eläinten oloista, että esim Suomen Särkänniemen lähes kaikki syntyneet poikaset ovat kuolleet. Delfiinit ovat tutkitusti hyvin älykkäitä eläimiä, joten pelkästään ihmisten viihdykkeenä oleminen pienessä altaassa temppuja tehden on eettisesti erittäin arveluttavaa. Itse en pysty näkemään mitään oiketusta Särkänniemen kaltaisille delfinaarioille.

    Mutta niin, maailma ei ole täydellinen ja jokainen tekee oman moraalinsa pohjalta päätökset. Vaatii silti varmaan sukupolvien vaihdoksen, että ennen niin normaaleina käytäntöinä pidettäviä asioita aletaan kyseenalaistamaan, vrt. orjuus.

    Pisteet silti arvon bloggaajalle, että jaksaa muistuttaa meitä tavallisia tallaajia toisinaan aika kaukaiseltakin tuntuvista asioista, kuten nyt villieläinten oikeuksista.

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 20:31

    Kiitos linkeistä! Aion ehdottomasti tutustua näihin. Ehkä tosiaan olen liian mustavalkoinen ajatusteni kanssa, mutta olen siltikin sitä mieltä, että vaikka murto-osa eläintarhoista panostaisi myös hyvään työhön, valtaosa taitaa kuitenkin pyörittää bisnestään ihan muista intresseistä. Niinkuin tekstissänikin kerroin, hyvin pieni osa eläintarhojen eläimistä on nimeomaan näitä uhanalaisia lajeja, joten kyllä valtaosa on sinne vangittu ihan muista (viihdykkeellisistä) syistä.

    Mutta tätä juuri kaipasin, mielipiteitä ja uusia katsontakantoja.

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 20:32

    Kiitos! Kyllä parhaani tosiaan teen, että herra olisi tyytyväinen. Ihan hyvä idea olisi kirjoittaa tosiaan naksuttelusta. Käytän sitä koiriinkin, joten sitä on helppo hyödyntää kaikille lemmikeille (:

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 21:01

    Ei kyllä tarvi pelätä, että itse vetäisin herneitä mistään nenään (: Tätähän minä nimenomaan pyysin. Mielipiteitä.

    Varmasti tällaisia "parempia" eläintarhoja on, joissa tehdään myös sitä hyvää ja arvokasta työtä eläinten hyväksi. Kuitenkin, niinkuin olen monta kertaa aiemmin jo todennut, valtaosa näistä eläimistä eläintarhoissa tuskin on uhanalaisia, jolloin perusteet eläinten vangitsemiselle eläinsuojelullisesta näkökulmasta kyllä mielestäni ontuu aika pahasti. Lisäksi yritykset palauttaa eläimiä luontoon epäonnistuvat useimmiten, sillä vankeudessa eläimet eivät voi oppia luonnossa tarvittavia taitoja edeltävältä sukupolvelta. Lisäksi eläinten perinnöllinen kelpoisuus luonnossa elämiseen vähenee luonnollisten valintapaineiden puuttumisen ja sisäsiittoisuuden vuoksi.

    Jos lähtökohtaisesti oletetaan, että eläimet eivät voi hyvässäkään eläintarhassa niin hyvin, kuin ne voisivat luonnossa. Voiko siis peruste niiden vangitsemiselle olla se, että ihmisten halua suojella eläimiä syntyy näkemällä sen, etteivät ne voi hyvin? Siis meidän pitää ensin vangita eläimet, jotta voimme alkaa haluta suojella niitä ja todeta, etteivät ne voi hyvin? Minä olen varmaan yksinkertainen, mutta en nyt ihan ymmärtänyt tätä pointtia (: Eikö niihin eläimiin olisi kuitenkin järkevämpi tutustua niiden luonnollisessa elinympäristössä mahdollisuuksien mukaan?

    Kolmas kohta sen sijaan pitää varmastikin pääosin paikkansa. Haluaisin kuitenkin tietää, että miten suhteellisen virikkeettömässä betonialtaassa elävän älykkään delfiinin elinolosuhteet voidaan korvata leluin ja leikein? Itse olen ymmärtänyt, että eläinten syntyvyys vankeudessa on hyvin vähäistä, joten epäilen, että niitä pyydystetään edelleen myös luonnosta, kuten esimerkiksi näitä surullisen kuuluisia delfiinejä Japanin Taijin poukamasta.

    En siis todellakaan lyttää mielipiteitäsi, olen osittain kyllä samaa mieltä, mutta minä en vain nää mitään muuta oikeutusta villieläinten vangitsemiselle, kuin uhanalaisuuden ja senkin todella pitkin hampain.

  • Reply RIMMA January 8, 2013 at 21:16

    En voi muuta Kaisa kuin olla samaa mieltä kanssasi. Kiitos tästä! Kosketus eläimiin on jokaiselle ihmiselle erittäin hyvästä ja juuri kotieläinpihat sekä tällaiset mainitsemasi kaltaiset ulkoilmaeläinpuistot, olisivat varmasti parempi vaihtoehto edellisen kommentoijan esiin ottamalle ihmisten kouluttamiselle ja opettamisellekin.

    Olen tosi iloinen, että tämäkin aihe herättää keskustelua. Aina kun on vähän arveluttavaa kirjoittaa näistä itselle niin tärkeistä eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista ja kauhulla joka kerta odottelenkin, milloin sitä itseään alkaa satamaan niskaan ihan tosissaan.

  • Reply Anonyymi January 8, 2013 at 22:40

    Ilman muuta kotieläin- ja ulkoilmaeläinpuistojen kaltaiset paikat ovat eläimille parempi vaihtoehto. Ja paras tapa tutustua eläimiin olisi niiden luonnollisessa elinympäristössä. Tähänhän nykyisin monet eläintarhatkin pikku hiljaa pyrkii yhdistämällä eläinten aitauksia ja kasvattamalla niiden elinpinta-alaa.

    Yritin lyhyesti kirjoittaa, joten tarkoittamani taisi jäädä vähän epäselväksi. En tarkoittanut siis, että vankeudessa syntyneitä/ eläviä eläimiä vapautetaan luontoon. Vaan eläintarhoihin tuotuja loukkaantuneita villieläimiä kuntoutetaan ja pyritään palauttamaan luontoon, kuten L:kin aikaisemmin mainitsi.

    Itse taas olen kuitenkin sitä mieltä, että eläimet voivat elää myös onnellista ja tarpeet tyydyttävää elämää eläintarhassa, jos ne ovat syntyneet vangittuina. Mikään villinä elänyt eläin tuskin sopeutuu eläintarhan aitaukseen, mutta koko elämänsä vangittuna elänyt eläin ”ei tiedä paremmasta” ja voi täten olla täysin onnellinen elämäänsä häkissäkin niin kauan kuin sen perustarpeet on tyydytetty. En siis tarkoittanut, että ihmisen täytyisi nähdä huonosti voiva eläin vaan eläin yleensäkin lajille mahdollisimman luonnollisessa ympäristössä (vaikka se nyt sitten olisikin häkin sisällä).

    Mielestäni Singaporen eläintarha on hyvä esimerkki ”oikein” toimivasta eläintarhasta. Siellä eläimille on tarjolla monenlaisia virikkeitä (leopardit rakastivat jumppapallojaan ja metsästivät niitä innoissaan) ja aitaukset ovat tehty mahdollisimman luonnonmukaisiksi. Sisältäen esim. piilopaikkoja ja kasveja eläinten luonnollisesta ympäristöstä. Lisäksi ihmisten ja eläinten välillä oli suhteellisen iso väli, esim. vesieste, jottei ihmiset pääse häiritsemään eläimiä. Eläintarhan nettisivuilta voi myös lukea melko tarkat eettiset ohjeet, joihin he ovat sitoutuneet ja joita noudattavat. Minun silmääni eläimet vaikuttivat onnellisilta ja tyytyväisiltä elämäänsä. (Lukuun ottamatta yhtä tiikeriä, joka käveli edes takaisin stressaantuneen oloisena tai sitten vain tylsistyneenä.)

    En minäkään pidä oikeutettuna sitä, että villinä eläneitä eläimiä vangitaan ja raahataan jonnekin häkkin loppu elämäkseen. Ja nuo kuvat (kyseistä dokumenttia en ole nähnyt) tuolta Japanin Taijin poukamasta saivat minut lähes itkemään. Pointtina tässä vain oli tuoda esiin se, että kaikki eläintarhat eivät ole täysin ”pahoja” ja, että kaikki eläimet eläintarhassa eivät ole julman vangitsemisen kautta häkkiin joutuneita, vaan eläintarhassa syntyneitä ja kasvaneita. Pääasiassahan eläintarhat nykyisin hankkivat uudet eläimensä joko kasvatuksen kautta tai ostamalla muilta eläintarhoilta heidän kasvattamiaan eläimiä. Jos haluaisi, voisi tämän ajatuksen viedä pidemmälle ja miettiä miten tämä eläintarhojen toiminta sitten enää eroaa lemmikkien kasvatuksesta tai tuotantoeläinten pitämisestä? Jos nämä toiminnat on ihan ok, niin eikö silloin eläintarhatkin ole? Menee ehkä kyllä jo vähän offtopic, mutta kumminkin.

    PS. Olen jo pitkään lukenut blogiasi (olen salainen piilolukija :D) ja minusta on hienoa kuinka keveiden aiheiden lisäksi tuot välillä vakavampiakin aiheita esiin ja yrität herättää keskustelua. Jatka vain samaan malliin. 🙂

  • Reply RIMMA January 9, 2013 at 05:25

    Huono puoli tässä on se, että me voidaan keskustella asiasta vaikka hamaan maailman tappiin saakka, mutta me ei päästä eläinten pään sisälle ja voida olla ihan varmoja, miten tämä asia on :/ Voi olla, että vankeudessa kasvaneet elävät eläimet ovat tyytyväisiä, mutta minä en usko siihen, että muutaman sukupolven vankeudessakaan elänyt eläin unohtaisi täysin villit vaistonsa ja olla tyytyväinen pieneen häkkiinsä. ja varmaan jokainen häkki on "pieni", kun vertaa varsinkin saalistavien villieläinten luonnollisia elintiloja.

    Suurimmalla osalla eläintarhan eläimistä on ainakin eläinsuojelujärjestöjen mukaan stereotyyppistä käyttäytymistä ja joko suoranaista fyysistä kärsimystä tai ahtaiden tilojen, puutteellisen hoidon ja jatkuvan hälinän aiheuttamana psyykkistä pahoinvointia. Entä miten juuri Kaisan mainitsemia kaupunkien keskelle jääneitä eläintarhoja enää voitaisiin laajentaa eläinten tarpeiden mukaan? Ei oikein mitenkään. Lisäksi eläinten kuljetus eläintarhasta toiseen aiheuttaa niille varmasti stressiä. Mutta tämä oli taas "suurimmalla osalla". Voihan olla, että se pieni osa on tyytyväinen, niinkuin sanoit. En minä sitä kiellä. Mutta vaikea eläintarhoja on hyväksyä joka tapauksessa tältä pohjalta.

    Tuotantoeläimet ja lemmikit ovat vuosisatoja ellei jopa vuosituhansia olleet niitä lemmikkejä ja tuontantoeläimiä. Tottuneet elämään ihmisten keskuudessa, kun taas eläintarhan villieläimet eivät ole voineet kovin montaa sukupolvea olla teljettynä häkkiin. Ja vielä kun varsinkin delfiinejä todistetusti vangitaan luonnosta vankeuteen. Tuotantoeläin keskusteluun ei kyllä tosiaan kannata edes mennä, sillä etenkin tehotuontanto on jotain, mistä voisin keskustella sitten aivan loputtomiin 😀 Itse en sitä hyväksy, enkä ole teini-iän jälkeen lihaan edes koskenut.

    PS. Kiitos tästä fiksusta mielipiteenvaihdosta ja mieltä lämmittävistä viimeisistä riveistä kommentissasi (: Mukavaa keskiviikkoa!

  • Reply Loving Life January 9, 2013 at 08:16

    Totta, nämä dokumentit ovat tärkeitä ja ihmiset niiden takana. Empä olisi tietoinen asiasta ilman heidän panostustaan tähän. Siitä kiitos heille. 🙂

  • Reply Anonyymi January 9, 2013 at 08:23

    Täysin samanlaisen tekstin voisi kirjoittaa suurimmasta osasta häkkikoiria, joita ihmiset kehtaavat kutsua lemmikeiksi. Eikö teilläkin Rimma ole ollut joskus häkkikoira? Saiko se toteuttaa tarpeeksi lajinmukaista käytöstään? Todennäköisesti sai, mutta suurin osa kyseisistä "lemmikeistä" ei varmastikkaan saa.
    Ihmiset ottavat koirat pentuina ja nakkaavat ne muutaman viikon ensin sisällä lellittyään häkkiin pyörimään. Siellä se koira joutuu kasvamaan seuraavaan syksyyn, jolloin se otetaan ulos ja vielään hirven jäljelle. Kun jälki ei maistukkaan, haukusta puhumattakaan niin sitten koira viedään eläinlääkäriin ja ihmetellään, että varmaan nenäpunkki! Voi luoja miten pistää vihaksi! :/

  • Reply Anonyymi January 9, 2013 at 09:35

    Itsekin olen tätä asiaa paljon miettinyt. Eläintarhassa olen käynyt niin pienenä, etten siitä oikeastaan mitään muista, samoin Särkänniemen delfinaariossa. Sirkus Finlandiassa taas olen käynyt melkein vuosittain pienestä asti. Tästä päästäänkin siihen, miksi tällaisia paikkoja ja esityksiä on olemassa: lapsia varten. Lapset hullaantuvat eläimistä, eivätkä osaa ajatella niiden oloja. Ja vanhemmat tietysti vievät lapsiaan katsomaan eläimiä, koska he pitävät niistä.

    Kun aloin ymmärtää jotain eläinten oikeuksista ja vapaudesta, sirkuksen eläinnumerot alkoivat näyttäytyä toisella tavalla. Mitä ihmettä merileijonat tekevät kiertueilla mukana? Tai sen paremmin hevoset, ponit.. Koirat ehkä vielä jotenkin ymmärrän. Sirkuskiertue on kuitenkin todella pitkä ja melkein joka päivä kaupunki vaihtuu. Sen täytyy olla eläimille stressaavaa, kuten se on ihmisillekin. Mutta toisin kuin ihmiset, eläimet eivät ole saaneet itse päättää lähtevätkö kiertueelle. Tässä kohtaa varmasti mietit, että miksi sitten käyn sirkuksessa ja siten tuen kyseistä toimintaa. Eläinnumerot eivät minua sinne vedäkkään, päinvastoin, vaan muut esitykset. Se on melkein ainoa keino pienellä paikkakunnalla nähdä hyvätasoista sirkusta; akrobatiaa, jongleerausta.. Sirkusharrastus oli etenkin nuorempana minulle todella tärkeä ja suuri osaa elämää, ja minulle muiden esitykset tuovat paljon inspiraatiota. Mieluiten toki pitäisin sirkukset eläimettöminä.. Vaikka onhan se minulta hieman tekopyhää vastustaa eläinten pitoa sirkuksessa ja silti käydä siellä.. Että vähän tälläistä päänsisäistä keskustelua on pitänyt itsensä kanssa käydä, enkä tiedä oliko tässä tekstissä nyt edes päätä tai häntää.

    Mutta kiitos taas hyvästä keskustelunavauksesta, tärkeällä asialla olet

    -Anna

  • Reply RIMMA January 9, 2013 at 09:38

    Olen tästä ihan samaa mieltä. En voi itsekään käsittää, miten jotkut voivat jättää "ihmisen parhaan ystävän" 11 kuukaudeksi täysin huomiotta pieneen häkkiin, oli sitten kesäkuuma tai talvipakkanen. Meillä näin ei todellakaan ollut niinkuin arvelitkin, vaan hirvikoira oli perheenjäsen siinä missä tällä hetkellä isän omistamat saksanseisojatkin ovat. Kun selkeästi tunnet minut myös henkilökohtaisesti, niin arvostaisin kommentointia omalla nimellä 😉

    Mutta siitä olen eri mieltä, etten missään nimessä lähtisi vertaamaan lemmikiksi jalostettua koiraa esimerkiksi merestä vangittavaan ja betonialtaaseen ahdettavaan villinä valtameressä eläneeseen delfiiniin.

  • Reply RIMMA January 9, 2013 at 10:07

    Kiitos kommentista Anna! Kivaa vain, että pohdiskelit asiaa täällä.

    Harmi juttu, ettei Suomessa taida olla ollenkaan eläimettömiä sirkuksia. Sellaisessa voisin itsekin ehdottomasti käydä! Maailmalla näitä lienee olemassa?

    Animalia kertookin sivuillaan sirkuseläinten viihdekäytöstä seuraavaa:

    "Sirkuksessa eläimiä kuljetetaan jatkuvasti paikkakunnalta toiselle. Kuljettaminen aiheuttaa aina eläimelle stressiä ja usein kuljetustilat ovat niin pienet, etteivät eläimet pysty kääntymään tai käymään makuulleen. Kuljetusvaunusta tulee eläinten pysyvä koti, josta ne pääsevät pois vain esiintyäkseen. Isot kissaeläimet viettävät keskimäärin 90 prosenttia elämästään häkeissä, jotkut yksilöt jopa 99 prosenttia.

    Sirkuseläimet koulutetaan rankaisemalla ja palkitsemalla. Eläimet ovat ihmiseen verrattuna fyysisesti vahvoja ja niiden hallitsemiseen käytetään helposti väkivaltaisia keinoja. Koska koulutus tapahtuu yleisön silmien ulottumattomissa, on usein mahdotonta tietää todellisista koulutustavoista.

    Huonot olot ja liikunnan puute aiheuttavat eläimille stereotyyppistä käyttäytymistä, kuten edestakaisin huojuntaa tai pään heiluttamista. Huonon hygienian takia eläimillä esiintyy sirkusoloissa monia sairauksia, kuten erilaisia infektioita, tuberkuloosia, salmonellaa ja ruoansulatushäiriöitä. Sairaudet leviävät helposti, sillä EU:n terveyslainsäädäntö sallii sirkuseläinten kuljettamisen paikasta toiseen melko vapaasti. Sirkuseläinten suureen kuolleisuuteen vaikuttavat myös tulipalot, liikenneonnettomuudet sekä ruoan ja veden puute."

    Mutta niinkuin Kaisa tuossa aiemmin sanoikin, ei koko maailmaa pysty pelastamaan, vaikka kuinka haluaisi. Tästä maapallosta ei saa täydellistä ja jokainen tekee oman moraalinsa pohjalta päätökset ja pyrkii vaikuttamaan omalla pienellä panoksellaan niihin juttuihin mihin vain suinkin pystyy (: Älä siis pode liikaa huonoa omatuntoa sirkuksessa käymisestä. Jo se, että tiedostaa epäkohdat ja puntaroi sen pohjalta päätöksiään on minusta suuri juttu.

  • Reply Anonyymi January 9, 2013 at 10:12

    En tunne sinua henkilökohtaisesti ja tuo häkkikoirakysymys olikin lähinnä hetto, johon todella moni pikkukylän tyttö tai poika vastaa myöntävästi. Aika harvassa on pohjoisessa ne henkilöt, joilla ei sitä häkkikoiraa kotona, mummolassa tai ihan itsellään pihalla ole ollut 🙂

    Ja totta sekin, että koirat on jalostettu jo vuosituhansien ajan "lemmikeiksi" toisin kuin nämä eläintarhojen villieläimet, mutta silti ottaa todella paljon päähän nämä henkilöt, jotka vievät ruoan kerran päivässä koiralleen ja siinä on ainut kontakti 11 kuukauden aikana vuodesta tälle parhaalle ystävälle.

    – tiina

  • Reply RIMMA January 9, 2013 at 10:16

    Amen. Ollaan tismalleen samoilla linjoilla. Se ottaa päähän myös täällä ja jos lähipiirissäni sellaista esiintyisi, niin täältä suunnalta tulisi asiasta aika kipakkaa palautetta 😉

  • Reply Anonyymi January 9, 2013 at 12:54

    Tosiaan, kiertäviä sirkuksia Suomessa taitaa olla vain kolme, ja kaikilla näyttäisi olevan eläinnumeroita ohjelmistossaan. Suomessa toimii kyllä ihan kiitettävästi sirkusryhmiä, yksittäisiä artisteja ja nuorisosirkuksia, joihin eivät eläimet kuulu lainkaan ja joiden esityksiä aina silloin tällöin tapahtumissa pääsee seuraamaan 🙂 Veikkaisin kyllä, että maailmalla perinteistä sirkusta edustavissa kiertävissä sirkuksissa eläimiä on enemmän, mutta en ole asiaan perehtynyt niin en siihen nyt osaa ottaa kantaa. Onneksi on myös nykysirkus, kuten jo tuossa sanoinkin !

    Niin, ei koko maailmaa pysty pelastamaan, vaikka kovasti haluttaisiin. Onneksi jokainen voi kuitenkin tehdä osansa jollakin tavalla.

    -Anna

  • Reply Outo Emo January 9, 2013 at 13:02

    Hei! Eläintarhojen suojelutyötä etsiessä ei tarvitse edes mennä merta edemmäs kalaan Amerikkaan tai Australiaan. Eurooppalaisilla eläintarhoilla on runsaasti suojeluhankkeita eläinten alkuperäisillä elinalueilla. Korkeasaarikin on jo yli 15 vuotta kerännyt varoja isojen kissapetöjen suojelutyöhön Venäjän Kaukoidässä ja on yksi amurinleopardin suojelun kenttätyön tärkeimmistä tukijoista. Eläintarhojen suojelutyöstä löytyy tietoa maailman eläintarhaliiton ja euroopan eläintarhaliiton sivuilta http://www.waza.org ja http://www.eaza.net. Varsinkin isot eläintarhat ja niiden taustayhteisöt ovat pystyneet perustamaan myös omia mittavia suojeluhankkeita ks. esimerkiksi Zoological Society of London (London Zoo ja Whipsnade Zoo) tai Chester Zoo englanninkieliseltä alueelta.

    Eläintarhat tekevät säännöllisesti yhteiskampanjoita, joilla saadaan monista pienistä puroista kasvatettua entistä isompia virtoja: rahoitusta, tietoja, taitoja ja huomiota. Valitettavasti luonnon monimuotoisuuden suojelu vaatii myös ns. viimeisiä turvapaikkoja. Se on tehtävä, johon osaaminen ja sopivat tilat löytyvät eläintarhoista. On myös paljon uhanalaisia lajeja, eliöryhmiä ja elinympäristöjä, jotka eivät ole mediaseksikkäitä, ja niiden suojeluun on vaikeaa saada innostuneita osallistujia ja rahoitusta. Eläintarhoissa eläimet ovat myös jotakin muuta kuin rajallisiin tiloihin otettuja yksilöitä. Ne ovat oman elinympäristönsä suurlähettiläitä, ne herättävät tunteita ja niiden kertomat tarinat kutsuvat eläintarhan vierailijoita mukaan suojelutyöhön. Joskus laihemmin tuloksin, joskus upeasti onnistuen.

    Viisi vuotta sitten eläintarhat yhdistivät voimansa kampanjoidakseen sammakkoeläinten puolesta: käynnissä olevaa sukupuuttoaaltoa ei pysäytetty, mutta yhdessä kerätyillä varoilla saatiin käynnistettyä monta arvokasta suojeluhanketta ja tehtyä sammakoiden säilymisen kannalta elintärkeää perustutkimusta. Työ ei siis lopu suojelukampanjan päättyessä vaan siitä se sitten vasta oikein alkaakin.

    Minä olen biologi ja soisin eläinten ja kasvien saavan elää häiritsemättä omilla elinalueillaan. Mielestäni pitäisi tarkkaan harkita sekin miten korvaamatonta peruskalliota rusikoidaan. Utopistisella matkalla siihen maailmaan, jossa näin toimitaan, on suojeltava sitä mitä pystytään kaikin mahdollisin keinoin. Eläintarhat ovat yksi näistä keinoista.

    Talvisin terveisin: Taru (töissä eläintarhassa)

  • Reply RIMMA January 9, 2013 at 13:51

    Hei Taru ja kiitos hienosta, hieman toisenlaisesta näkökannasta. On mahtava kuulla, että osa eläintarhoista tekee tätä hienoa työtä, jota juuri edellä kuvasit.

    Itse suhtaudun kaikesta tästä hienosta työstä huolimatta silti edelleen hyvin kriittisesti eläintarhoihin, sillä näin maallikkonakin voin kuvitella, että villieläin tarvitsee elinympäristökseen jotain muuta, kuin pienen häkin. Voisin myös ajatella, että eläinten kannalta luonnonpuistomaisiin eläintarhoihin siirtyminen olisi parempi ratkaisu. Suurissa, lajin alkuperäistä elinympäristöä muistuttavissa tarhoissa eläimillä olisi tilaa liikkua, mutta myös tilaa päästä pois ihmisten lähettyviltä. Mutta kiinnostaisivatko ne yleisöä, kun varmuutta eläinten näkemisestä ei olisi?

    En pidä hyväksyttävänä Taijin poukaman kaltaista tragediaa, joissa delfiinit riistetään alkuperäisestä elinympäristöstään karuihin betonialtaisiin ihmisiä viihdyttämään. En osaa sanoa miten paljon tällaista tapahtuu muiden eläinlajien kohdalla, mutta Suomen eläinsuojeluyhdistyksen mukaan tätä ei tapahdu enää nykyään niin paljon kuin ennen, mutta joskus eläimiä ostetaan yhtä ammattimaisilta eläintenvälittäjiltä. Toki villieläinten kuskaaminen tarhasta toiseen jopa toiselle mantereelle on myös arveluttavaa, kun miettii millaista stressia sen täytyy eläimelle aiheuttaa.

    Eläintarhojen funktion toivoisikin tulevaisuudessa painottuvan yhä enemmän tämän kaltaiseen suuntaan: eläintarhoista tulisi vain väliaikaisia pysähdyspaikkoja vahingoittuneille villieläimille sekä uhanalaisille lajeille. Jokaisen eläintarhassa pidettävän eläimen kohdalla tavoitteena tulisi olla vapauttaminen takaisin luontoon – lyhyemmällä tai pidemmällä aikavälillä. Ehkä tällaisen muutoksen aikaansaamiseksi tosiaan tarvitaan se sukupolvien vaihto, niinkuin Kaisa alempana viittasi.

  • Reply RIMMA January 9, 2013 at 13:52

    Nimenomaan. Onneksi kaikki voivat tehdä ja tukea asioita, joihin itse uskovat tai jättää tekemättä, jos ne sovitat omaa moraalia vastaan.

  • Leave a Reply